Suhinaa, selittelyä ja silmäpeilausta

Maanantaina käytiin Shillin ja Allin kanssa Vetsetissä Vanhapellon Päivin luona. Avalta peilattiin silmät (terveiksi) ja Allilta tutkittiin muuten vaan molemmat silmät kun ovat olleet hieman ärtyneet jo pidemmän aikaa. Allin silmistä ei löytynyt mitään, pientä ärsytystä vain. Päivi oli sitä mieltä, että ovat ärtyneet pakkasten, viimojen ja kuivemman sisäilman takia. Hyvä jos noin on. Ammu sai kuitenkin kuurin silmätippoja ja jos niillä ja silmähuuhteluilla ei tilanne rauhoitu niin tutkitaan asiaa vielä lisää. Tytöt käyttäytyivät eri hienosti eläinlääkärissä, mitä nyt silli oli alkuun hiukkasen liika tohkeissaan.

Sitten trenivuodatuksiin. Oltiin viime tiistaina Avan kanssa Oreniusten hallilla Jounin vetämissä treeneissä. Rata oli 24 esteen mittainen 3-luokan kisarataa vastaava pätkä, joka sisälsi aika paljon takaakiertoja. Ekalla yrityksellä Ava kävi täppäämässä Aalla heti radan alussa, kun luotin liian paljon flipin voimaan, enkä ottanut koiraa riittävästi haltuun sen jälkeen (vähänkin olisi riittänyt..). Ekalla pätkällä ei oma ajatus ollut riittävästi mukana joten rata oli aika kankeaa hottentottia. Se oli toisaalta jees, että vaikka olin huonosti mukana, niin silti en antanut periksi turhautumiselle vaan sinnikkäästi maltoin jatkaa radan loppuun. Ei nyt mitään maailman kauneinta katsottavaa, mutta Aata lukuun ottamatta suoritus taisi olla virheetön. Avan kanssa ei nyt kisoissa ole oma järki ja tunne ollut ihan täysillä mukana jännityksen takia, niin on ihan hyvä treenata myös tuossa mielentilassa radan ”vääntösuoritusta”. Tuon jälkeen kelloteltiin sitten eri vaihtoehtoja muutamiin kohtiin ja tein radan myös kerran kokonaan läpi. Kellotuksissa yllättäen yhden kohdan valssi oli persjättöä nopeampi, vaikka molemmat onnistuivat ohjauksina ihan hyvin. Ehkäpä persjätöllä linja vähän venyi, josta ero syntyi. Pitkän ja vauhdikkaan viennin jälkeinen takaakierto oli taaksetyöntönä nopeampi kuin poispäinkäännöksenä. Tuo ei nyt sinänsä yllättävää siinä kohdassa ollut, mutta poispäinkääntö tuntui enemmän omalta, joka tylsä homma jos on hitaampi. Tässä reenissä tällä kertaa niistot sujuivat melko onnistuneesti, eikä viikko sitten vaivannut hankaluus niissä tullut nyt näkyväksi. Putkijarrutusta tarvii muuten vahvistaa. Kun sain ekan yrityksen jälkeen itse enemmän keskittymistä ja fiilistä niin sitten sillikin toimi varsin mukavasti. Hyvät oli treenit jälleen!

Niin ja tosi kiva kun Raisa ehti jäädä katsomaan treenejä hetkeksi :) Sain hältä ihanan rehellistä palautetta siitä, miten ärsyttävä koulutettava mahdankaan olla! Ihan totta, mä oon aivan kaamee selittelijä... Meni rata sitten hyvin tai huonosti niin ennen kuin kouluttaja ehtii sanoa mitään niin alan selittelemään, miksi nyt mikäkin kohta meni mitenkin ja miten nyt sitten ja kuinka pitäisi, ollakko vai eikö olla, osatakko vai ei, kuka, missä, miten jne.. Taidan harrastaa itse asiassa tosi paljon sitä, että joko nuijin suorituksen ihan lakoon tai sitten vähättelen toisaalta myös ihan hyviäkin pätkiä. Enpä oo tullut ajatelleeksi, että oman suoritukseni ”mollaaminen” ja selittely saattaa aiheuttaa kuulijassa ärsyttävää tunnetta ja kommentoinnin vaikeutta. Tai pahimmillaan homma mene siihen, että mä mollaan ja toinen parka yrittää nostaa fiilistä esittämällä sitten jotain ”eihän se nyt niin paha ollut, ihan hyvinhän se meni” –kommentointia kun aattelee, että kehuja kaipailen. Jospa siis nyt yritän parantaa tapojani, pitää suun supussa ja korvat höröllä!

Sitten vielä suhina ja sihinä prosessointia. Keskiviikkona Sporttikoirahallin treeneissä sain treenikaverilta palautetta, että suhina, jota käytän monessa eri tilanteessa, ei liene olevan Avalle yhtä loogista kuin mulle. Sain palautetta, että suhisen kun haluan Avan käteen, suhisen kun vekkaan, suhisen kun haluan sen pois ansaesteeltä mua lähemmäs, suhisen ennen käännöksiä tilanteessa, jossa periaatteessa koira on kulkemassa musta vielä poispäin suorittamaan käännöstä jne…Totta, kuulostaa hiukan epäloogiselta ja antaa vaikutelman, että suhisen paljon. Toisaalta olen itse ajatellut, että suhina tarkoittaa koiralle, että ”hei nyt tarkkana, jotain tapahtuu. Kiinnitä huomio muhun”. Omassa mielikuvamaailmassa oon ajatellut, että suhinaa seuraisi siis aina jokin ohjaus tai uusi käsky, jolla koira saa tiedon siitä, miksi sen piti reagoida suhinaan ja tietyllä tapaa lopettaa radanlukeminen ja kiinnittää huomio muhun. Se on kyllä iso ongelma jos homehdun tässä jälkimmäisessä asiassa eli en anna koiralle riittävää tietoa siitä, mitä suhinasta seuraa.. Ja uskoisin, että esimerkiksi ke treenissä kävi niin, että sain aikaan kiellon takaakierto+vekkaus kohdassa, koska suhinan jälkeen jäin liian passiiviseksi lähettämään Avan kepeille. Passiivisuuden Ava tulkkasi niin, että, että sen tulee tulla mun luo. Ja luulenpa, että kielto tuli tässä kohtaa myös herkästi, koska takaakierto hypyn jälkeen oli tosiaan vuorossa kepit, joiden perässä oli palkka odottamassa ja Ava oli herkillä sen suhteen jos saisi mahdollisuuden jättää takaakierto tekemättä ja painua suoraan kepeille. Olisi ollut mielenkiintoista kokeilla ottaa palkka pois keppien perästä ja katsoa, miten se olisi vaikuttanut asiaan. Summa summarun.. hyvää palautetta, laittoi mut ajattelemaan asiaa. Mun täytyy olla tarkkana, että en suhise turhissa kohdissa, sillä tokihan se hidastaa sen menoa aina kun käsken sitä kiinnittämään huomion muhun.

Lauantaina lähdetään Turkuun Nooralle moikkaamaan Pahiksen siskoa ja vähän pentutreenaamaan. Sunnuntaina olis sitten tiedossa Niinun treenit Avan kanssa. Kivaa!