oho

Eksyin vähän muokkailemaan blogin ulkoasua, eikä homma nyt ihan putkeen mennyt. Yritetään illalla tai kun ehdin niin uudestaan. Jos saisi vaikka Pirkostakin vihdoin ja viimein jonkun kuvan laitetuksi tänne!

jonninjoutavat kuulumiset

Nyt on se aika vuodesta, jolloin haluaisin keskittyä vain kotona olemiseen: villasukat jalkaan lämpimän peiton alle tuoksukynttilöitä haistellen ja glögia juoden. Ehkä vähän jotain hyvää katsottavaa telkkarista (esim.klikkaa mua!) tai miksei vaikka kirjan lukemista. Ja kotihan olis tosi siisti ja mä voisin syödä mitä vaan ilman, että lihoisin. Ja koiratkin joku lenkkeilyttäis, jotta nekin vois keskittyä vain kainalossa köllimiseen. Joo, noista unelmoin, mutta ei toi oikeen toimi nyt noin. Tänään töissä oli poikkeuksellisen rasittavaa ja kuormittavaa. Joidenkin asiakkaiden tilanteet liikauttavat niin, että meinaavat palata mieleen vielä kotonakin. Ja on niin totta, että se mille annetaan energiaa, se lisääntyy. Niin myös välillä ne negatiiviset fiilikset. Mutta nyt huokaisen syvään, istun ja kirjoitan vaikka tätä. Ilta muuttuu pian iloksi kun pääsen Avan kanssa Raisaa tuuraamaan Niinun treeneihin.

En ole hetkeen tänne kirjoitellutkaan, vaikka ollaanhan tässä tehty kaikenlaista ja muutenkin oltu aktiivisia. Vaihdan työpaikkaa tammikuussa, joka on kait suurin asia koiraharrasteisen elämän ulkopuolella. Sitä kyllä odotan kovasti! Ollaan ostettu uusi autokin ja sitä ihmetellessä tehty ohessa vähän suuntaviivoja tulevaisuuteen liittyen. Lähinnä siis asuntoasioihin, niihin kun myös nuo laina-asiat keskeisesti liittyy.

Ja sit on tietty treenattu ja kisattu. Tai nyt ollaan vähempi kisattu ja itseasiassa myös treenattu. Pirkolla oli juoksut, joka rajoitti menemistä ja Avan kanssa ei olla tiistaitreenejä lukuunottaamatta nyt oikein treenattu. Ja niitäkin on jäänyt välistä muutamia. Hyvä kait pitää vähän rennompaa välillä. Täksi talveksi on luvassa molemmille kyllä kaikenlaista koulutusta, joka tulee tarpeeseen.

Jos nyt jotenkin lyhyesti tiivistää niin Pirkon kansaa aletaan nostamaan nyt rimoja. Välillä kulkee hyvin ja välillä oon ihan hukassa sen kanssa. Keppejä tulisi alkaa opettaa kun en vieläkään ole projektia käynnistänyt. Avan kanssa ollaan puomin ylösmenoon kiinnitetty huomiota ja tehty keppikulmia. Myös vauhtia ja hyvää fiilistä ollaan haettu edelleen ja aina vaan. Tavoitteena oli nostaa niin kisojen kuin treenien nollaprossaa tänä talvena ja huonolta näyttää. Aina ekalla kierroksella saadaan jostain se yksittäinen virhe aikaan. Yleensä toka jne. kierros meneekin sitten nollalla. Just niinkun kisoissakin, tai mistä tiedän meniskö tokallakaan. Toi kyllä turhauttaa totta puhuakseni, mutta ei auta murehtia. Se mille antaa energiaa, se lisääntyy. Taas kerran niin totta.

Pirkkis on aloittanut uskottavasti koira-avusteisen työn opinnot ja saan siitä varmasti käyttööni hyvän työkaverin joskus. Sitä on kovasti kehuttu kouluttajien toimesta ja ihan syystäkin. On erityisen mahtava ja järkevä aina kun ollaan koulussa ja oon siitä niin ylpee :)

mitäs muuta. Lenkkeilen säännöllisesti ja nyt olis tarkoitus aloittaa siäliikunta aktiivisemmin kun tuo sateessa, pimeessä ja liukkaalla meneminen ei niin enää inspiroi. Just nyt tää viikko on mennyt pipareiks kun en vaan ole ehtinyt. Tai no joo, ainahan voisi priorisoida jne. esim. herätä aamulla aiemmin ja käydä juoksemassa ennen töihin menoa. Mutta tohon en pysty kyllä taipumaan.

Tää nyt oli tällästä liirumlaarumia ja jonnin joutavaa tekstiä tällä kertaa. Nyt taidan tehdä arjesta vähän juhlaa ja hakea kaapista piparia ja kattella kauniita ja rohkeita. Kohta nimittäin taas mennään!

reenailuja

Pirkkoliisa aloitti juoksut. Voi kamala sentään kun aika menee nopeasti. Aatella, että kohta ovat jo vuotiaita!

Perjantaina Elinan treeneissä asia vielä konkretisoitui kun rimoja nostettiin ylöspäin. Olivat nyt ekaa kertaa 40cm ja ihan hyvälle näytti hyppääminen. Muutenkin oli jälleen hyvä setti. Isommassa vauhdissa hallinta on vaikeampaa , ihmekkös tuo. Imee esteitä ja lukee rataa jo melko mukavasti joten mun tarvii olla ajoissa liikenteessä ohjauksieni kanssa. Yksi sellanen ”mä tiedän joo, mutku toi putki....” tyyppinen tilanne esiintyi treeneissä. Toivottavasti tuon tyyppisistä jutuista ei tule meille ongelma pitkällä tähtäimellä. Lähdössä sivuirtoaminen muuten onnistui ja luki aika mukavasti leikkaukset. Ampui pussiin kovaa ja veti kamalia lipoja muutamia kertoja liukkaalla pohjalla. Auts.. Ite täytyy olla tarkkana , miten ohjausta ”avaa” sille, sillä melko pienestä käden tönäisystä voi irrota luultua kauemmas. Jotain ihan päinvastaista kuin Avan kanssa. No, näitä nyt opetellaan ja hiljalleen toisamme ruvetaan ymmärtämään. Toisinaan rytmitys osuu jo suunnilleen kohdilleen ja hitsit silloin on mukava fiilis. Pirkko on niin kevyt ohjattava ja reagoi nopeammin ja on itsenäisempi. Ja mikä parasta, fokusoi kyllä agilityyn tehdessä ihan täpöllä. On se vaan ihana toi mun Pirkko.

Lauantaina oltiin Avan kanssa riman mestiksissa. Eka rata oli helppo, eikä tokakaan lainkaan pahempi mun mielestä. Ekalta radalta nolla, kuulemma vain kaksi nollaa tuli radalta, joka oli erikoista minusta. Liekkö vauhti kasvanut monilla liiaksi kun oli hanatusrata ja sitten huonoa tuuriakin taisi olla monella matkassa. Tokalta radalta saatiin 15 yhden riman ja kahden rengaskiellon jälkeen. Rima oli mun syy. Huijasin koiraa epäreilusti kertomalla sille, että tehdään poispäinkäännös suoran putken jälkeiselle viistolle rimalle, mutta oikeasti sen pitikin jatkaa 90 asteen kulmassa tulosuuntaan nähden eteenpäin kepeille. Sori Ava.. Ehkäpä se päätti kostaa mulle hetkeä myöhemmin ja meni renkaasta ohi. Rengas oli puomin ja Aan välissä, joka haittasi Avaa paljon. Korjasin huonosti ja siitä toinen kielto. Yhteistulos 15 oikeutti kolmanteen sijaan tällä kertaa. Plikka ja Juju menivät kympeillä edelle. Kisan jälkeen treenasin jälkimmäistä rataa läpi kokeillen hiukan eri vaihtoehtoja. Kolme kertaa nollana läpi kisanomaisesti tehtynä. Ei sitten saatu ekalla kerralla nollana läpi. Turhauttavaa.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa Rannikon koulutuksessa. Riman järkkäämä koulutus ja Jenni oli tuonut ihanaa naposteltavaa johon taisin paneutua koulutusta enemmän. Radassa ei ollut mitään vikaa, mutta saatiin monia vaihtoehtoja sen suorittamiseen, enkä oikein keksinyt, minkä pätkistä olisin valinnut. Lähdin siis tekemään ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, mihin asti menen ja mistä palkkaan. Lähtökohta jo tympäisi, mutta en sitten siihen panostanut ja ratkaissut tuota vaan lähdin soitellen sotaan. Alkuun hieman hinkkausta sivuirtoamisen suhteen. Sitten miettimistä, teenkö backlapin järkevällä tavalla. Sitten hieman myöhästynyttä valssia ja vekin merkityksen pohdintaa. Lopuksi kovasta vauhdista takaakiertoa twistillä, joka ei rytmillisesti osunut kohdilleen. Luulenko vaan vai oliko Pirkko hieman vaisu. Sellanen fiilis kuiteskin jäi ja sekin ehkä vähän ärsytti. Päädyin siis hieman inttämään, enkä ollut kovin vastaanottavainen. Tyhmä, ärsyttävä minä. Ehkä Timo on niin supermukava, että oli hyvä kohde..? Tuo backlappi asia täytyy tarkistaa seuraavissa Elinan treeneissä. Tapoja on tosiaan monia niin kuin Timo totesi. Mutta olkoon tapa tai tyyli mikä tahansa niin kaikkien tapojen perustana kuitenkin olkoon selkeys ja johdonmukaisuus. Siihen molemmat takuusti pyrimme, mutta nyt jäi epävarmuus, mitä sitten toteutan. No, tämä selvitettäköön.