Riman leiri

Viikonloppu vierähti Riman leirillä Mouhijärvellä Marian ja Markon koulutuksessa. Suunnitelmista poiketen treenasinkin molempien koirien kanssa molempina päivinä. Kiva juttu mulle, tylsä juttu Tuulialle, joka joutui viime tipassa jäämään yskivien koirien kanssa kotiin. Tuota kennelyskää on pirusti liikenteessä! Meillä bortsut olivat kipeenä joulukuussa sen takia ja kaks muuta ovat toistaikseksi säästyneet- ja toivon mukaan säästyvätkin!

Mukavien treenien, hyvän seuran, loputtoman napostelun ja naureskelun lisäksi hihaan tarttui hyviä vinkkejäkin. Ekana mieleen tulee käsien käyttö, johon olisi viisasta saada muutosta. Erityisesti valsseissa viljelen pelkkää vastakättä, vaikka koiranpuoleisellä vaikuttaisi vauhti pysyvän parempana. Tokana mieleen tulee "katkokävely", jota kait liikkeen rytmitykseksikin voisi kutsua. Pieni liikkeen nopea hidastus/pysäytys käänsi supertehokkaasti koiraa puoleen, joten ansoilla (esim. putken päiden ohitukset) täytyy muistaa hyödyntää. Kolmantena mieleen tulee vekkausten ja takaakiertojen erottelu omassa ohjauksessa ja neljäntenä Sussun piiskaaminen parempaan kuriin ja järjestykseen :) Paskiainen ohi mennessään ja haukkuessaan oli niin piittaamaton, että kuolat jäivät hihaan kun olin vekkaamassa sen edessä. Myös muutaman kerran hyppäsi lähes päin takaakiertotönäsyssä ja ihmisnuolessa ja selvästi ajatteli, että kyllä mä sitä väistän. Onneksi on niin onnettoman kiltti, että melko vaatimattomallakin huomautuksella otti itseensä ja teki heti ryhtiliikettä. Tuo ryhtiliike näkyi muuten myös esim. Aan napakampana alastulona. Ehkäpä on niin possumainen, että ei viitsi kiirehtiä turhaan jos pissi painaa päässä? Mene ja tiedä.

Molempien elukoiden kanssa oli mukava tehdä hommia. On ne vaan huipputreenikavereita! Myönnettävä myös on, että ovat kovin erilaisia joten ehkäpä on normaalia, että vie hieman aikaa, että oppii ohjaamaan Pirkkoa. Mutta aijai kuinka mukavalta tuntuu joka solussa kun joku kohta menee nappiin sen kanssa! Silloin jalat nousee ilmaan, mieli kirkastuu ja sitä tahtoo vaan lisää ja lisää!

Tällä viikolla sitä lisää piisaakin. Tiistaina Sussu agilityä Rimassa, torstaina visiitti Procanikseen Giraudin oppeihin ja sunnuntaina Turkuun Jaakon treeneihin. Päätin nyt, että Pirkko lähtee torstaina matkaan, sillä luulen, että sen kanssa tällä hetkellä matkailu on avartavampaa.

Nautin niin kun kevät tekee tuloaan! Aurinko lämmittää, tiet ovat sulia jo isoilla teillä ja linnut laulaa. Valoakin riittää vähän pidempään ja sitä myöten päivä tuntuu pidemmältä. Istuskelen tässä sohvalla tätä kirjoittaen ja Ava makaa toisella ja Pirkko toisella puolella. Ovat aivan raatoja ja itseasiassa minä myös. Jospa tänään olisi sellainen "huono koiranomistaja" päivä, jolloin nuo pääsisivät vain vähän lyhyemmälle lenkille? Alli ei pistä siitä pahakseen. Sekin on naatti kun on viikonlopun istunut rapsuteltavana mökillä. Ja pasi ja pahkis ovat tokokoulutusta vetämässä. Meinasivat kuulemma jonkun citylenkin vetäistä siihen päälle joten kaippa se riittää jos melkein puolet perheestä on reippaita?

ahkeraa päivitystä ja treenausta

Tänään alkoi miniloma, jota niin rakastan. Ilma on koree ja mihinkään ei ole kiire :) Parhautta on herätä aikaisin ja todeta, että on ihan ok nukahtaa uudestaan. Ja sitten herätä tunnin päästä ja miettiä, että vieläkö nukuttaa- ja jos siltä tuntuu niin antaa mennä vaan!

Eilen oli erinomaisen hyvät hyvänmielen treenit molempien flikkojen kanssa. Ensin Sussun kanssa Jarin treenit ja sitten Pirkkoliisan kanssa sporttikselle yökyöpeilemään. Jarilla oli n. 28 esteen vauhdikas rata, josta ekalla kierroksella kolmanneksi vika riman alas. Valmistelemalla tuota käännöstä paremmin sujui homma kuin elokuvissa. Puomin ylösmenot muurinkalikan kanssa olivat nyt hyvät ja itseasiassa kontakteihin olin tyytyväinen muutenkin. Ollaan nyt treenattu enemmän kisanomaisia kontakteja treeneissä, tai pitäisikö sanoa, että olen vähentänyt palkkaamista ja treenannut sitä, miten ottaa koira nopeammin mukaan. Taka-ajatuksena myös saada virhe aikaan, josta pääsisi huomauttamaan. Eipä tuolle tarvi kummemmin huomauttaa: "oho! mitä herranjumala teitkään?" - tyyppinen ilmaisu riittää, sillä kyseessä on vain tilanne, jossa Sussu kokeilee voisiko olla suurpiirteisempi. Eilen sainkin vikalla puomilla sen varastamaan, mikä oli erinomaista. Tämän jälkeen pysyi taas hyvin. Keppien sisäänmenot eivät ole niin hyvät kuin voisivat olla, mutta ehdin aina avuksi ja se, että ryntään edellä, tekee myös Sussusta nopeamman. Vahvistelen sisäänmenoja, mutta tärkeämpänä melkein pidän, että kestää kepeillä vedätykset jne. Kaikenkaikkiaan siis kestäisi keppien jälkeen tai aikana tapahtuvat ohjaukset. Sillä jos ajattelen kisoja, niin tuosta osaamisesta on suhteessa paljon useammin hyötyä kuin siitä, että sukeltaa itsenäisesti monien metrien päästä kepeille.

Sporttiksella treenattiin Sarin ja Pyryn seurassa. Oltiin ehkä vähän ällöjä kun jaksettiin taas hehkutella noita kersoja, mutta kun ne ovat vaan niin.. ihania!

Treenattiin samaan aikaan, eikä se kumpaakaan millään tasolla haitannut. Miten helppoa on myöskin se, että toiselle voi olla avuksi kun oman koiran voi käskeä pysymään hetken sivussa. Pirkon kanssa tein Jaakon kotiläksyjä eli otin kutsuna eri esteitä (muuri, rengas, pituus, pussi) ja yhdistin niihin yhtä estettä, jossa vahvistin ihmisnuolta. Laittamalla lelun valmiiksi ihmisnuolen jälkeiseen elämään siivekkeen vierelle, maahan, sain aikaan saman virheen kuin Turussakin. Eli hyppäsi renkaan sivusta kun ajatus jäi maassa olevaan leluun. Hyvä juttu, sillä väitän, että sain asiaa korjattua.

Lisäksi treenasin ihmisnuolta muurilla ja aijai, millaseen käännökseen ja millä vauhdilla tuo kykenee! Lisäksi keppejä ohjureilla ja nyt teemana irroittelu niin, että hakisi ne kauempaa ja pujottelisi rohkeasti loppuun saakka. Lisäksi yhdistin keppejä rataan. Myönnettävä on, että vaikka Pirkon toistomäärä on ehkä tuhat kertaa vähäisempi kuin Avalla niin sillä on nyt jo enempi ajatusta kepeistä. Lähtee käskystä itsevarmasti kepeille, eikä mieti muuta. Sitten myös hieman Aan alla olevaa putkitreeniä, loppusuoraa täysillä vedättäen ja irrottaen niin, että rimat pysyisivät sekä hieman välistävetoja.

Kaikkea pikkusen aikaa ja välillä taukoja. Pirkko jaksaisi kait ikuisuuden, josta johtuen mun pitää olla meistä se viisaampi. Teki musta hienosti hommia ja ajatuksella. Välistävedot ja serpentiinit ovat hankalia ja niitä on vaan työstettävä. Tekemistä riittää vaikka muille jakaa, mutta etiäpäin on taas menty niinkuin kuuluukin.

Nyt jos sitä lähtisi lenkille ja vähän siivoilis. Illalla voisi salilla piipahtaa ja Skutillakin pitäisi käydä allekirjoittamassa joku selvitys, miksi tuo on tunnistemerkattu uudestaan.. Se siis sirutettiin lonkkakuvien yhteydessä kun vanha siru ei toiminut. Ja koska Skutilta oli jäänyt tuo paperi lähettämättä kennelliittoon, ei meidän kuvia ole vielä voitu lausua.

Tänään siis tälläistä, huomenna superheppailupäivä ja perjantaina pitäisi viedä osa elukoista hoitoon leirin takia. Sopivasti ohjelmaa, jotta ehtii myös vaan olla ja levätä.

toko kivaa?!?

pahasti näyttää siltä, että voi olla!

Jotenkin se Christa taisi asettaa mulle nappulat uusille urille kun sai tuollaisen ajatuksen ujutettua mun päähäni. Niinpä aivan puhtaasti omasta halustani ja mielenkiinnosta olen nyt treenaillut joka päivä lauantain jälkeen tokoja, välillä jopa pariin kertaan yhden päivän aikana. Ihan vain ohimennen ja vähän. Ja pureskellut juttuja mielessäni, josta on seurannut se, että haluaa kokeilla sitä, mitä on miettinyt. Ja sitten sitä haluaisi vaan kokeilla enemmän ja kysellä lisää!

Oon vahvistellut sivulle tuloa, liikkeistä jääviä, merkkiä ja luoksetuloa. Myös noudon pohjatyötä ja " häiritsevien asioiden poissulkemista ja asioista irrottamista" ollaan treenattu.

Parissa päivässä ei ihmeitä tehdä, mutta parasta nyt on, että kun kysyn, että: "mennäänkö tokoilemaan?" niin Pirkko on ihan liekeissä! Kyllä noissa liikkeissäkin etiäpäin ollaan menty, pikkusen. Peruasentoa täytyy pureskella lisää, siinä on nyt liikaa jännittystä/positiivista patoumaa tms. sillä asento painuu liiaksi "ready, steady, go!" tyyppiseksi. No, ainakin tulee innokkaasti, vaikka asento onkin matala. Mutta tuo nyt eniten kaipaa muutosta.

Näillä jatketaan!

Ja jee! Tänään alkaa LOMALOMALOMA!

Ava on AVA!!!

On se hienoo!!! Tää oli tän vuoden yks tärkeimpiä tavoitteita ja nyt se täyttyi! Tammikuun lopussa tuli vuosi ekasta sertistä ja nämä olivat tokat kisat tuon jälkeen. Aika nopeesti päästiin siis tavoitteeseen, mikä on vallan kivaa. Se, mikä on oikein erinomaisen kivaa on se, että sussu on kulkenut kisoissa nyt ihan liekeissä. En tiedä, mikä sitä vaivaa, mutta toivon, että tää olis nyt joku pidempi tila tuolla erikoisella hahmolla. Kertakaikkisesti viime kisat on mennyt nyt niin hienosti, että viimeisestä kuudesta startista viidellä on tullut nolla ja niistä jokaisella ollaan oltu tokia taikka kolmansia. Voitto on ollut ihan lähellä pariin kertaan, joka on antanut mukavasti uskoa siihen, että sellainen voidaan hyvin saada ja karsintoihin takuuvarmasti mennään jos vaan saadaan homma pysymään kasassa jatkossakin. Mä oon niin iloinen tuosta :) Viime treeneissäkin se meni muuten kovaa! Kovempaa kuin on aikoihin mennyt. Jariltakin taisi ekaa kertaa tulla spontaanisti "toi meni tosi mageesti!" Ja siltä se tuntuikin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

Treenit ovat olleet pakkasen takia vähissä, mutta tänä viikonloppuna ollaan tehokkaasti treenailtu. Perjantaina oltiin Pirkon kanssa Jaakon koulutuksessa ja eilen Christan tokokoulutuksessa. Molempien koulutusten jälkeen on pää taas käynyt kuumana ajatustyön takia. Perjantain treenejä kun katsoin videolta niin aika säälittävältä meno näytti, sillä olen useimmiten myöhässä, runnomassa, olettamassa tai muten vaan jotenkin väärin rytmittämässä. Mutta jostain syystä meno ei kuitenkaan masentanut lainkaan, sillä on monet asiat ihan oolrait kunnossakin ja näistä virheistähän vaan päästään asioiden ytimeen ja kehittymään paremmiksi.

Kotiläksyksi tuli mm. tehdä kutsuna kaikki esteet niin, että kutsuna + yksi. Eli esim. rengas/muuri/pituus/pussi/putki kutsuna ja ihmisnuoli tms. tuon jälkeen hypyllä. Ja myös sitä täytyy treenata, että Pirkko ei jää ajatuksessaan kiinni leluun. Tuo nyt näkyi siinä, että hyppäsi renkaan sivusta kun lelu oli valmiina maassa epäsuorassa linjassa renkaaseen nähden. Sitten meillä oli paljon puhetta siitä, millaiseen ohjaukseen olisi pyrittävä tuon kanssa. Lähinnä siis rytmistä, koiran vastuuttamisesta, yliohjauksen varomisesta eli ei runnota turhaan jne. Oikein hyviä juttuja, kiitos näistä Jaakolle. Mä uskon, että kun saan selkeemmän mielikuvan siitä, miltä meidän menon tulisi näyttää , niin homma alkaa pelittämään paremmin. Sittenhän se on helppoa vaan toteuttaa se, mitä mielessään ajattelee. Mutta jos ei osaa ajatella, niin ei voi osata toteuttaakaan. Kyllä se siitä!

Eilen sitten tokokoulutukseen,joka oli varsin antoisa! Christa oli kyllä niin ihanan selkeä, kannustava ja asiansa osaava. Mä olen karttanut tokoilua Pirkon kanssa, sillä jotenkin en ole pääsyt lainkaan siihen kiinni, että miten sen kanssa tehdä juttuja. Se on niin erilainen kuin nup belgit. Tai no, ehkä vähän kraavisti sanottu, kaippa olen vähän päässyt kiinni ja ainakin ymmärtänyt sen, että jos haluan siitä hyvän, niin mun tarvii saada hommaan vähän apuja - ja niitä sain! Voihan olla, että pikkutokokärpänen käväsi purasemassa minua myös, sillä C:n mukaan olisi suorastaan oikeusmurha jos Pirkosta ei tehdä tokokoiraa. Piti siis siitä kovasti ja olisi kuulemma ottanut sen mukanaan kovin mieluusti :)

Tärkeimpänä jäi käteen, että mun täytyy tehdä itsevarmemmin ja lopettaa nysväily. Palkata sitä nyt aktiivisuudesta ja moottorista, eikä olla niin tarkka teknisestä täydellisyydestä. Treenit on hyvä koostaa perusasioiden kuten hyvän perusasennon, luoksetulon ja noudon treenaamisesta. Lisäksi jäävien, kaukkareiden, merkkien ja ruudun tekemistä voin ottaa ohjelmistoon. Laadullisesti innokasta, iloista, itsevarmaa ja toki myös tarkkojen kriteerien ansiosta mahdollisimman teknisesti hyvää liikkeiden opettelua, Mutta ensin into ja voima, sitten tekniikka. Ja mikä oli hyvä ajatus arkielämääkin ajatellen niin sen kanssa pitää opetella, että luopuu asioista, ei siis ei jäisi kiinni vaan henkiselläkin tasolla iroittaa. Tuolla siis tarkoitan sitä, että kun sillä on noita paimenkoiran vinksautuksia niin sen ja mun pitää oppia hallitsemaan niitä paremmin. Esimerkiksi kun päästämme koirat irti ja se haluaa lähteä paimentamaan niitä, niin ennenkuin päästän sen toteuttamaan itseään niin se ei saa kyyhistellä paimennusnojassa ja pitää ajatustaan muissa koirissa. Sen tulee henkisestikkin luopua, ottaa kontakti ja kuunnella, mitä sille sanon. Sitä on huomaamattaan antanut sille itseasiassa aika paljon vapautuksia toteuttaa itseään, mutta nyt alkaa uusi aikakausi. Onneksi Pirkko on kuitenkin niin kiltti, että kun vaan jaksaa itse ottaa tarvittavan ajan sen kanssa niin tuloksia tule taatusti pian. Asiaa tuli eilen niin paljon, että en tähän kertakaikkisesti kykene niitä referoimaan, mutta työstän niitä nyt omassa päässäni.

Pasi on kisaamassa justinsa Turussa ja mä päätin jättää turistihomman nyt väliin ja olla vaan kotona. Näitä hetkiä on aika harvoin, vaikka nitä tarviikin. Jospa siis tästä koneen parista nyt ryhdistäytyisi ja pistäisi kämpän kuntoon ja lähtisi lenkille. Iltapäivällä vähän kavereille kylään ja illaksi olenkin jo sopinut tokotreenailua. Ja jos aikataulu sen sallii niin voishan sitä salilla vähän piipahtaa myös. Tänään on laskiainen joten joku pulkkamäkisetti olis kivaa! Ens viikolla koululaiset on hiihtolomalla ja mullakin on ke-pe vapaana. Viikonloppuna olis riman leiri ProCaniksella. Kaikkea kivaa siis tiedossa!