Pääasiäisenä viihdyttiin Metkun kanssa kisoissa ja Avan kanssa treenikentillä. Molempien setteihin mahtui hyviä ja ei niin hyviä kohelluksia, mutta pääsiäismaanantaina saavutin agilityeuforia hurmoksen, jonka ansioista mielessä pyöri hetkellisesti vain onnistumiset (mitäpä sitä aina murehtimaan niitä vähemmän onnistuneita pätkiä..).
Pitkänä perjantaina molempien kanssa treenaamassa ja onnistumiset olivat tiukassa. Ava oli aivan kaamea laama ja mulle iski taas vaihteeks kamala luottamuspula sen kanssa menemiseen. Se oli ennen juoksuja kulkenut niin hyvin ja olin innoissani kun vaikutti siltä, että sen mielentila oli tasaisemmin koko ajan hyvä ja keskittynyt. No, nyt ei kulkenut hyvin. Yritin lohdutella, että sen mielentila oli vähän katkolla kun juoksutkin vasta päättyi tai jotain. Nihkeen nahkeeta menoa jokatapauksessa, ihan kuin se vetäisi säkillistä kiviä perässään. Tai no, tietty kaikki on suhteellista, mutta silti. Metkun kanssa alkuun kaahotusta ja sitten väännön jälkeen parempi roti kuulolla olemiseen. Pötkö kävi niin kuumana, että aina kun yritin ottaa haltuun niin se hyppäsi huutaen läpi ohjauksesta. Pienen neuvottelun jälkeen päästiin kuitenkin ihan hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että agility voi olla kovin mukavaa yhdessä tekienkin :) Kun päästiin suht samalla aaltopituudelle niin sen jälkeen onnistui sitten niidenkin asioiden treenaaminen, jotka ovat meille yhdessä vaikeita: niistot, päällejuoksut, sylkkärit, kovasta vauhdista haltuunotot ja kääntyminen kaikenkaikkiaan. Kontaktit ja kepit olivat hyvän tuntuiset.
Lauantaina kaksi starttia Purinalla Metkun kanssa. Olin tyytyväinen molempiin ratoihin. Ekalla radalla kepeiltä virhe. Märän häntänsä kanssa sen pujottelu oli nihkeetä ja taisi jäädä kiinni karvoistaan keppeihin kuin säämiskä. Meni siis kepeille oikein sisään, mutta n.puolessa välissä vauhti hidastu -> rykäisy -> yksi väli jäi väliin. Otin uusiksi ja meni tosi varovaisesti. Ennen keppejä tein muurille huonon vekin, jonka luki takaakierroksi. Siitä siis hylly. Miten voikaan olla vaikeaa pitää kädet lähellä vartaloa? Kaikki ohjausvalinnat ja rytmi noin muuten oli hyvä. Rimoja ei tullut alas ja kontaktit kelvollisen hyvät. Tokalla radalla rima sellaisessa kohtaa, jonka jo tiesinkin riskikohdaksi. Kaksi hyppyä rinnakkain, joista jälkimmäisen jälkeen tulis jatkaa suoraan- näissä jos en pääse vekkaamaan tms. ja suoristamaan sille linjaa niin rima tulee alas kun ei itseään hypyllä "käännä" vaan kaahaa suoraan sinne, minne nokka näyttää. Vaikeaa selittää. Lopussa päästin pakkovalssista sen takana siintävälle rengasansalle vahingossa. Oma moka.
Pääsiäismaanantaina aamulla Avan kanssa Riman Pro-treenit. Silli oli pätevä. Pois kaikki kaunat ja huonot vipajat perjantain nihkeilystä, nyt kulki taas ihan normaalisti. Voi vitsi, miksi sen pitää olla tuollanen, etten koskaan tiedä, miten kulkee? Kamalan rakas se on kuitenkin ja olin taas liikuttunut siitä, miten sen kanssa onkaan mukavaa mennä ja miten taitava se oikeasti onkaan.
Aamun treeneistä hyvällä mielellä illaksi kisaamaan Metkun kanssa. Kaksi hyvää rataa taas. Ekalla radalla tapahtui vaan jotain anteeksiantamattoman kurjaa- se saakeli lähti molemmat kontaktit ilman lupaa ja lähdössä pyrki varastamaan! Se kävi niiiiiin kuumana, että apua. Tuolloin jälkiviisaana oli hyvä todeta, että olisi pitänyt käydä treenaamassa la kisojen jälkeen.. Positiivista kuitenkin, että vaikka kävi tuhannen kuumana niin tuli ohjaukseen silti hyvin mukaan ja rimat pysyivät myös (paitsi ykkösen otti alas kun kompuroi sille törkeesti kun meni epävarmaksi oman varastamisensa takia). Radalta siis kymppi, eka rima ja puomin alastulo. Pötkö meni sikavauhtia radalla. Toka rata oli melkein nappisuoritus sen kanssa. Alussa renkaan jälkeen hippasen liikaa kaarrotusta ja lopussa sydämentykytystä kun en osannut ohjata sitä putkelle. Kuitenkin tehtiin nolla ja voitettiinkin vielä. Radan jälkeen melkein itketti kun oli niin siisti fiilis. Vanha seurakaveri kuvasi radan ja laittoi nettiinkin: http://www.youtube.com/watch?v=oA8HG8-MYPg
Pääsiäisen jälkeen ollaan treenattu Avan kanssa ke sporttikoirahallilla ja torstaina vähän kontakteja Riman hallilla. En nyt analysoi noita treenejä tähän kun en jaksa,mutta hyvät treenit olivat ja nyt jälleen Sillin meno tasaisen keskittynyttä ja vauhdikasta. Tänään ja huomenna Janitan treenit rimassa. Tänään Ava raahasi jälleen kivisäkkiä perässään ja oli niin nihkeetä meneminen taas vaihteeksi, että oi voi ja voi voi. Kun lähdössä huomaan, että tänään ei panokset ole sillä kovinkaan kovana niin lamaannun ja masennun heti ite. Ei tehdä siinä mielentiloissa hyvää toisillemme kertakaikkisesti ja senhän sitten tietää, että hurmiot ovat kaukana. Toivotaan, että huomenna taas suksi luistaa tätä päivää paremmin ja pääsen analysoimaan jotain muutakin kuin sitä, että millä saisi keskittymisen ja mielentilan kohdilleen.
Loppuun pieni hehkutus: noudoissa on tapahtunut edistystä! Jipii, harjoittelu näköjään kannattaa :) Ja mikä parasta, ulkona kentät alkavat olla sulat ja ulos pääsee jo hyvin treenaamaan :))))) Jospa sitä nyt saisi hommat siihen malliin, että Avan kanssa pääsisi sinne BH-kokeeseen ja mikäpä jottei papankin kanssa tokokokeisiin jos vaan kintut pysyy kunnossa sillä. Avalle nyt ei tarvis ees kummosia kun asiat aikalailla mallillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti