Metku on maksiKOLMONEN!

Ploki on jäänyt taas vähemmällä päivitykselle kun en oo vaan ehtinyt.. Mistähän sitä sitten aloittais kun ollaan treenattu Niinun, janitan ja Jaakon opeissa ja kisattukkin Janakkalassa joten kerrottavaa ja pohdittavaa riittäis?

No nyt tiedän, aloitan hehkuttamisella! Nimittäin Metku siirtyi Janakkalassa kolmosiin! Niin siistiä ja kerrassaan upeeta. Radan jälkeen oli kyllä niin hieno fiilis, että ihan oikeasti taisin vähän itkeäkkin liikutuksesta.. Rata ei ollut mikään maailman paras kun muutamat kaarteet vähän valahti, mutta mitäpä niitä nyt murehtimaan. Tulos oli virheetön suoritus ja se tärkeintä. Aika monta starttia siihen vaadittiin, että siirto tapahtui ja ehkä vähän onneakin. Onnen ja ahkeran kisaamisen lisäksi tähän on toki vaadittu vähän treeniäkin ja niin paljon yritystä hyvään ohjaukseen. Ja suurimman työn on asiassa toki tehnyt Satu Metkun kanssa. Jos Satu olisi ahkerasti vaan kisannut Metkun kanssa niin olisivat siirtyneet jo aikapäiviä sitten luokissa etiäpäin. Mutta oon kovin kiitollinen Sadulle siitä mahiksesta, että oon saanut Metkun kanssa kisata ja treenata. Kiitos!

Avan kanssa kisattiin janakkalassa myös tuloksin 5 ja hyl. Ekan radan vitsku tuli keinun ylösmenolta. Muutama tuli sanomaan radan jälkeen, että otti sen. Mene ja tiedä. En ylösmenoa rupea sille nyt tekemään kummemmin jollei näitä virheitä ala tasaisesti satelemaan. Tokan radan hylly tuli heti alkuun. Oma typerä ohjausmoka, jolla ajoin sen ohi kakkoshypystä. Kokeilin lähtötilanteeseen erilaista lähestymistapaa eli otin sen enemmän vauhdista mukaan ja ajatuksena oli toteuttaa pienen pieni vekkaus, josta päällejuoksuun kolmosella. Jäin jumiin vekkiin, vedin ohi kakkosesta ja linja kolmoselle sekoilun jälkeen tuli sellaiseksi, että linja neloskepeille oli huono. Muuten rata oli musta hyvä. Ai niin, ei ollutkaan. Lopussa vielä ohitus edestakashyppyhässäkässä. Täytyy olla noissa tarkkana, että ei käy niin, että Ava juoksee ohi kun oon sen edessä esteen takana. Kontaktit olivat hyvät ja kaikenkaikkiaan Avan vire parempi, mitä Mikkelissä. Nostateltiin sitä ennen lähtöä ja se oli ihan kannattavaa.

Avan kanssa on treenit mennyt vaihtelevasti. Välillä kulkee tosi hyvin ja välillä ei. Oon nyt yrittänyt sitä vauhtia tehdä sen kanssa ja välillä vaikuttaa siltä, että se panee treenissä parastaan vauhdin suhteen. Niinä hetkinä kun näen, että nyt ollaan molemmat samalla tahtotasolla niin olo on tosi tyytyväinen. Oon yrittänyt kattella tässä myös peiliin ja miettiä, että mitä itse voisin tehdä enemmän. Ainakin oon päättänyt, että kun näen, että Avan keskittyminen hiipuu niin en lannistu siitä vaan ennemmin sisuunnun ja yritän vaatia/tsempata/käskeä tai mitä vaan, mutta en heittäydy passiiviseksi ja lannistu. Saakeli! Sen kanssa on tehty treeneissä oikeinkin hyviä pätkiä ja useimmiten hyvät pätkät on kuitenkin kiinni siitä, miten itse ohjaan. Omaa ohjausta pitää aina vaan ja iänikuisesti kehittää ja toisaalta opettaa koiralle sitä itsenäisyyttä suorittamisessa. Niin paljon ja helposti saattelen tassusta näitä elukoita joka paikkaan kun useimmiten ehdin aika hyvin saattelemaan. Omat huonot puolensa siinäkin sitten kait, että on kykenevä jollain tasolla juoksemaan.

Tänään piti lähteä tottistelemaan Miran kanssa, mutta Ava pirulainen oli löytänyt työpäivän aikana frolic-pussin ja syönyt sen kokonaan (se oli lähes täys..). Nyt kaveri on ihan pallona ja makoilee possuna masunsa kanssa. Tänään ei siis treenata, mutta huomenna taas uusi päivä uudet kujeet.

Mitä muuten. Ostettiin mulle uusi pyörä. Se on hieno! Mulla on hirvee pyöräilyhimo päällä ja tavoitteena olis heittää lenkkiä nyt tasaiseen tahtiin. Jospa sillä muutama reisiläskikilo karisis pois ja kunto kohenisi. Koiriakin olis tarkoitus nyt aktiivisemmin ravauttaa pyöräillen. Tai Avaa lähinnä.

Ens vkonloppuna kistaan Jaun kisoissa Pötkön kanssa ja ens viikolla lähdetään Affenanmaalle kisamaan ja mökkeilemään. Siistiä!