Nyt on se aika vuodesta, jolloin haluaisin keskittyä vain kotona olemiseen: villasukat jalkaan lämpimän peiton alle tuoksukynttilöitä haistellen ja glögia juoden. Ehkä vähän jotain hyvää katsottavaa telkkarista (esim.klikkaa mua!) tai miksei vaikka kirjan lukemista. Ja kotihan olis tosi siisti ja mä voisin syödä mitä vaan ilman, että lihoisin. Ja koiratkin joku lenkkeilyttäis, jotta nekin vois keskittyä vain kainalossa köllimiseen. Joo, noista unelmoin, mutta ei toi oikeen toimi nyt noin. Tänään töissä oli poikkeuksellisen rasittavaa ja kuormittavaa. Joidenkin asiakkaiden tilanteet liikauttavat niin, että meinaavat palata mieleen vielä kotonakin. Ja on niin totta, että se mille annetaan energiaa, se lisääntyy. Niin myös välillä ne negatiiviset fiilikset. Mutta nyt huokaisen syvään, istun ja kirjoitan vaikka tätä. Ilta muuttuu pian iloksi kun pääsen Avan kanssa Raisaa tuuraamaan Niinun treeneihin.
En ole hetkeen tänne kirjoitellutkaan, vaikka ollaanhan tässä tehty kaikenlaista ja muutenkin oltu aktiivisia. Vaihdan työpaikkaa tammikuussa, joka on kait suurin asia koiraharrasteisen elämän ulkopuolella. Sitä kyllä odotan kovasti! Ollaan ostettu uusi autokin ja sitä ihmetellessä tehty ohessa vähän suuntaviivoja tulevaisuuteen liittyen. Lähinnä siis asuntoasioihin, niihin kun myös nuo laina-asiat keskeisesti liittyy.
Ja sit on tietty treenattu ja kisattu. Tai nyt ollaan vähempi kisattu ja itseasiassa myös treenattu. Pirkolla oli juoksut, joka rajoitti menemistä ja Avan kanssa ei olla tiistaitreenejä lukuunottaamatta nyt oikein treenattu. Ja niitäkin on jäänyt välistä muutamia. Hyvä kait pitää vähän rennompaa välillä. Täksi talveksi on luvassa molemmille kyllä kaikenlaista koulutusta, joka tulee tarpeeseen.
Jos nyt jotenkin lyhyesti tiivistää niin Pirkon kansaa aletaan nostamaan nyt rimoja. Välillä kulkee hyvin ja välillä oon ihan hukassa sen kanssa. Keppejä tulisi alkaa opettaa kun en vieläkään ole projektia käynnistänyt. Avan kanssa ollaan puomin ylösmenoon kiinnitetty huomiota ja tehty keppikulmia. Myös vauhtia ja hyvää fiilistä ollaan haettu edelleen ja aina vaan. Tavoitteena oli nostaa niin kisojen kuin treenien nollaprossaa tänä talvena ja huonolta näyttää. Aina ekalla kierroksella saadaan jostain se yksittäinen virhe aikaan. Yleensä toka jne. kierros meneekin sitten nollalla. Just niinkun kisoissakin, tai mistä tiedän meniskö tokallakaan. Toi kyllä turhauttaa totta puhuakseni, mutta ei auta murehtia. Se mille antaa energiaa, se lisääntyy. Taas kerran niin totta.
Pirkkis on aloittanut uskottavasti koira-avusteisen työn opinnot ja saan siitä varmasti käyttööni hyvän työkaverin joskus. Sitä on kovasti kehuttu kouluttajien toimesta ja ihan syystäkin. On erityisen mahtava ja järkevä aina kun ollaan koulussa ja oon siitä niin ylpee :)
mitäs muuta. Lenkkeilen säännöllisesti ja nyt olis tarkoitus aloittaa siäliikunta aktiivisemmin kun tuo sateessa, pimeessä ja liukkaalla meneminen ei niin enää inspiroi. Just nyt tää viikko on mennyt pipareiks kun en vaan ole ehtinyt. Tai no joo, ainahan voisi priorisoida jne. esim. herätä aamulla aiemmin ja käydä juoksemassa ennen töihin menoa. Mutta tohon en pysty kyllä taipumaan.
Tää nyt oli tällästä liirumlaarumia ja jonnin joutavaa tekstiä tällä kertaa. Nyt taidan tehdä arjesta vähän juhlaa ja hakea kaapista piparia ja kattella kauniita ja rohkeita. Kohta nimittäin taas mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti