Kylmää, kylmää ja kylmää..huoh, jotenkin ei vaan jaksais enää tota kylmyyttä, mutta minkäs teet. Onneksi on useina päivinä ollut kaunista auringon paistaessa aivan upeasti. Ja onneksi sattui nyt niin, että pakkaset riehuvat samaan aikaan kun kennelyskäkin joten sisällä kökittäisiin joka tapauksessa noiden kanssa. Joku sentään helpottaa ja se on tuo yskä noilla kavereilla. Nyt ollaan jo onneksi siinä pisteessä, että tauti on aikalailla voitettu. Otetaan kuitenkin yhä rauhassa,jotta vältytään niiltä paljon haukutuilta jälkitaudeilta. Ei olis kivaa jos saataisiin vielä lisäksi jotain sellaista vaivaa.
Onneksi ens viikonlopuksi on luvattu leudompaa niin odotettu leiri Turussa on luultavimmin toteutumassa :) Alunperin mun piti lähteä matkaan Avan ja Metkun kanssa, mutta nyt Silli joutuu jäämään sairastuvalle kotiin toipumaan ja lähden vain metkun kanssa matkaan. Tiedossa siis viikonloppuna metkaa Metkun kanssa, mukavaa!
Kävin eilen treenaamassa Sporttikoirahallilla Metkun kanssa. Meno oli kyllä ainakin alkuun suhteellisen kamalaa, mutta parani kyllä hieman loppua kohti. Seppo oli tuonut melko kinkkisen radan, enkä saanut oikein otetta itsestäni, jotta olisin saanut puristettua irti rytmillisesti edes melko hyvää ohjausta (tehokkuudesta puhumattakaan).Satu onneksi videoi treenit, jota sitten pääsin kotona ihmettelemään. Mä olin kyllä niin velton ja löysän näköinen, että hyi kamaluus..hävettää ihan. aloitin treenin tekemällä yksittäisellä hypyllä sylkkäreitä, backlappeja, takaakiertoja, ihmisnuolta ja ihan peruskääntymistä. Ne sujuivat oikeastaan ihan ok. Ihmisnuolesta M tulee kyllä läpi ja backlapissä ei ihan ymmärretä toisiamme. Sylkkärit on vasemmalle vaikeampia. Radalla sylkkärit eivät sitten toimi kerrassaan. En saa metkua riittävästi käteen, eikä se käänny poispäin musta millään. Metkun mielestä ei ole mitään järkeä tulla kesken radan sylkkäriin kun siinä joutuu hetkellisesti liikkumaan epämääräisesti poispäin mahdollisesta seuraavasta esteestä. Itsekkin aina sekoilen sen kanssa sylkkäreissä ja teen niin nopeat huiskaisut, että Metku ei varmaan edes oikein ehdi tajuta, mitä haluan. Rauha, maltti, rytmi, selkeys ja napakkuus, noista kun kehittäisi jotain niin ehkäpä se siitä.
Tosi ihanaa kyllä, että saan Metkun kanssa treenata ja kisata, kiitos siitä Sadulle :) Nytkin aivan luksuspalvelua kun Satu toi metkun hallille ja kuvasi treenimme. Ja miten mukavaa, että saan pötkön viikonlopuksi leirille :) Nyt on niin hyvä hetki keskittyä siihen koko viikonloppu, sillä ollaan kisattu treenimäärään nähden liikaa ja musta tuntuu, että olen hieman kadottanut "ohjauksellista otetta" siihen. Jospa viikonloppuna pääsisin taas vähän enemmän sisään Metkun agilitymaailmaan.
Ai niin, meillä ei asu enää hammashirviötä. Pahkis tietenkin fiksuna poikana ymmärsi yskän, että nyt on mennyt vähän överiksi hammaskaluston kasvattaminen ja muutamassa päivässä tiputti kaikki tuplakulmahampaiden maitohampaat pois. Nyt suu näyttää siltä kuin sen kuuluukin :)
Ei sun tartte kiitellä. Kun musta on ihanaa, että Pötkö pääsee agiliitämään eli tekemään sitä, mikä tekee sen euforisen onnelliseksi, edes siksi hetkeksi :)
VastaaPoistaTuosta sylkkäristä oon kyllä täysin samaa mieltä: se ei varmaan tuu koskaan meneen Pötköllä jakeluun, on niin epäloogista sen mielestä. Ehkä te pärjäätte ilman sitäkin?