sellaista sitten, että..

Jotain melko uskomatonta on saatu aikaiseksi, nimittäin tämä blogi..Tarkoituksena on ollut jo pitkään laittaa moinen pystyyn, mutta kun en vaan ole saanut aikaiseksi (lähinnä siis pyytää Pasilta apua, sillä oma hermorakenne ei riitä tälläisen rakentamiseen, vaikka eihän se mitään vaikeaa ollutkaan). Tänne nyt olis tarkoitus kirjoittaa pääsääntöisesti kisa- ja treeniraportteja ylös, jotta itsekkin pysyisin paremmin kärryillä siitä, mitä olen ajatellut ja suunnitellut jne. Katsotaan nyt millaiseksi muodostuu vai käykö kuitenkin loppuviimeiksi niin, että jutut jää kirjoittamatta.

Tällä hetkellä päällimmäisenä on mielessä harmitus. Kotona jyllää kennelyskä, josta Pahkis ja Ava näyttävät eniten kärsivän. Onneksi ovat hyvissä voimissa nekin ja yskimistä ilmenee lähinnä kun jostain innostuvat. Intoa noilla riittää kun ovat nyt muutamia päiviä olleet ihan levossa, eivätkä omasta mielestään ole millään tavalla sairaita. Eivätköhän tuosta toivu, mutta joutuvat nyt karanteeninkin takia pysymään poissa treenikuvioista hetken aikaa. Harmi kun kovien pakkasten takia on tullut muutenkin treenattua aika vähän ja mulla treenijalkaa kyllä vipattais melkoisesti Avan kanssa.

Kattelin tänään kisakalenteria, joka tarvisi Avan osalta laittaa uuteen uskoon. Olin katsellut kevään kisoja vähän epämääräisin miettein kun en oikein saanut selkeää ajatusta siitä, että millaisella tahdilla luokkanousuja mahdollisesti tulisi. Kyllähän sen tiesin, että jos hyvin menee niin noustaan nopeaan, mutta ajattelin, että jos asiaa noin mietin, niin alkaa se vaikuttamaan muhun takuuvarmasti negatiivisena yliyrittämisenä tai jotain. Asetin siis tavoitteeksi, että noustaan syksyyn mennessä kolmosiin ja sitten jos 2011 kattellaan niitä sm- ja karsintanollia. No, tavoitteeseen päästiinkin jo kun Eckerössä tuli siirto kolmosiin :) Eli nyt kun on oikeastaan tämän vuoden tulostavoitteet saavutettu niin voin hyvin mielin keskittyä vain suoritustavoitteisiin, sillä ne ovatkin tällä haavaa paljon tärkeämpiä. Kaikkien tärkeinta olisi kisoja ajatellen, että saisin itseni parempaan mielentilaan kisoissa. Nyt jännitän niin älyttömästi, että melkein pyörryn, oksennan ja kuolen ennen startteja. Ei tällästä Kaapon kanssa ollut, mutta nyt on. Oon sairaan ahdistunut kisoissa siitä, että tiedän, että mun jännitys vaikuttaa Avaan ja radalla voi tapahtua mitä vaan taivaan ja maan väliltä sen kanssa. Kaapo oli niin luotto tossa asiassa, sillä se teki samalla tavalla, oli mun mielentila tai olosuhteet sitten mitä vaan. Avasta sen sijaan oikein näkee, miten se tarkkailee mua (miten niin vainoharhaista..) ja ajattelee, että: "jaahas,tänään jännitetään!" tai "Aha, nyt toi on tollanen veltto joten täytyy sitten munkin olla". Näistä ajatuksista ja lukuisista muista möröistä mun tarvis päästä eroon. Luulenpa, että nuo asiat helpottuvat kun vaan laitan itseni kisaamaan sen kanssa, enkä lannistu, vaikka suoritukset voivat olla ajoittain jopa nöyryyttäviä. Me osataan justiinsa sen verta kun osataan ja yritän kuitenkin aina parhaani- oikeastaan siis aika helpottavaa. Ja koska meillä on treeneissä useimmiten kivaa niin miksei kisoissakin voisi olla? Voi siellä olla kivaa ja on siellä!