kotona, sairaana. Vatsassa velloo ja paha olo. Onneksi kuitenkin sen verta hyvä, että jaksan jotain tehdä. Kuvottaa vaan, mut eiköhän tää tastä. Asiat voisivat olla huonomminkin, niinku vaikka jos olis japanilainen!
Riman kisat oli ja meni. Tuloksilla ei meikäläinen päässyt (taaskaan) niissä karkeloissa juhlimaan, mutta jotain onnistumisia kuitenkin. Ekalla radalla (hyppäri) Ava lähdössä kahvilla, haisteli maata, nousi ja jouduin palauttamaan..saakelin pimatsu. Eka kolmannes meni molemmilta ohi, mutta ei virheitä, vaikka keppejäkin kävi hakemassa jostain, missä eivät ollenkaan olleet. Saatiin vitonen, tuli kun kosketti pituutta. Harmillisen pieni juttu kun ei kerta kepeiltä kieltoa antanut. Metkulle pari rimaa. Molemmat sellasissa kulmissa, että tiesin riskikohdiksi.
Tokalla agilityradalla Avalle taas vitonen. Tällä kertaa maailman tyhmin kielto. Lopussa helppo kohta, jossa en vaan huolellisesti ohjannut poispäinkääntöön -> lähti lukemaan sitä oikein, mutta väärälle esteelle. Minä tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä. Amatöörimoka, jota en anna hetkeen anteeksi. Se oli se kuuluisa hetken herpaannus. Hetki, jota en ottanut vakavasti ja siihen kasahti. Otti kaikki ylösmenotkin vielä joten kyllä harmitti. Jälkikäteen voi todeta, että kahdelta ekalta radalta kaivattu tuplanolla oli lähellä, taas. Kontaktit oli muuten ihan jees. Metkulle jotain kieltoa ja rimaa tupsahteli. Olisko muuten kaksi rimaa tullut? Se tuntui hyvälle noin muuten. Ekalla radalla oli jotenkin käynnistymisvaikeuksia.
Vika hypäri ja metkun aloitus lähes täydellinen. Monen leikkauksen summa, toimi! Ihanaa, jopa hetkellinen flow. Sitten kuitenkin nopeasti fiilikset toiseen suuntaan kun ajauduin hetken huumassa valssaamaan aiotun leikkauksen sijaan ja valssasin sitten myöhässä saaden aikaan kiellon. Hetkeä myöhemmin uusi kielto ja taisi rimakin tulla. Mutta se alku :))) Avan kanssa jotain ihan kaameeta sekoilua. Tuloksena hylly, ihan ansaitusti. Lähdössä metrin päässä palkintopallille tuotiin kasa leluja ja luita valmiiksi niin arvaahan sen, mitä sussun päässä pyöri..irtosi mukavasti aina kohti lähtöpaikkaa, mutta nihkeesti toiseen suuntaan. Lähdöstä ei olisi lähtenyt kun arpoi, minkä pallin palkinnot mieluiten söisi. Mua itseasiassa vaan nauratti koko homma. Ahne kakkiainen ja kuritonkin vielä. Mutta kun se on niin kiltti muuten. Miten sitä nyt pitää kovemmassa kurissa ja auttaisiko se mihinkään? jaa-a.
Kisoista suoraan Lindalle ja bilettämään. Meillä oli sairaan hauskaa! tulihan tanssittua oikein urakalla ja tappiin asti. Hyvän yön viestit taisin laittaa pasille kuuden aikaan aamulla. Sunnuntaina Satu ja tuomo kylään. Pasi teki ihanaa ruokaa! Mulla vähän vatsa vellos, mutta aattelin johtuvan lauantaista. Taisikin tauti jo antaa kuulua itsestään. tehtiin suunnitelmia toukokuun affenanmaan reissua varten ja jos syyskuussa lähdettäisiin lappiin vaeltamaan! Mä luulen, että molemmat reissut tulis olemaan supereita jos nyt syyskuukin saadaan toteutumaan.
Äsken Pirkkiksen kanssa vähän therapia fennican päällä 2on2offia ja nenuttelua. Mä luulen, että valo syttyi sen kamalan nätissä päässä ja se alkoi tarjoamaan oikeaa asentoa iha ite. Pätevä pirkko! Myös vähän pientä pitoharkkaa kapulan kanssa ja sitten käytiin perusjuttuja läpi. Sivulletuloa on alkanut hyvin hiffaamaan ja imuttelussa on mukavan intensiivinen. Maahan ja istumiset ovat jo aika pläkkiä. myös vähän temppuilua tehtiin. Se on kyllä hassu pikkukoira kun jaksaisi ja jaksaisi. Kun tauko, niin hän istuu ja tapittaa, että joko taas ja voitasko viel vähän? Ihana <3
Jospa sitä nyt menis lepäämään tästä koneelta.Johan sitä tuli nopean sähköpostien katsomisen sijaan hoideltua leiriasioita kuntoon ja vaikka mitä tarpeellista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti