kuudes kerta toden sanoo

no niin, tulihan kisattua tänä viikonloppuna. Avalle 6 starttia, metkulle 2 ja Jipolle 2 starttia. Jippo tuli vähän yllättäen kuvioihin mukaan kun Tuomo "parka" kärsi ilmeisen kolkkoa dagen efteria - sitä saa mitä tilaa! :)

Ja mitä jäi kisoista käteen? No ei ainakaan hyviä tuloksia tällä kertaa, vaikka yritystä kyllä oli aika paljon. Mites se Jari tuumaskaan? Jotenkin kuvaili niin, että ollaan kyllä moninkerroin parempia treeneissä kin kisoissa. Vai oliko niin päin, että ollaan moninkerroin huonompia kisoissa kuin treeneissä. Sama se, mutta niin surullisen totta..

Avalle 5 hyllyä ja vikalta radalta vihdoin nolla. Ja mistä virheet tuli? Rimat pysyivät, kontaktit pitivät (tai no joo, mutta virheitä ei tullut) ja kepit onnistuivat. Nyt teemana oli kiellot ja erityyppiset ohitukset, joita esiintyi hyvin erilaisissa tilanteissa. Ekalta radalta ehkä radan helpoimmassa kohdassa kolme kieltoa (renkaan jälkeinen suoraan edessä töröttävä hyppy- sitä ei ollut Avan maailmassa olemassa ja mä olin ilmisen huolimaton myös tuossa). Tokalla radalla melkoista sekametelisoppaa ja ohituksia ja väärään päähään putkeen menoja. Vikalla radalla putki oli jälleen hukassa ja ava meni sitten puomille. Ei tullut myöskään välistävetoon vaan pyyhälsi suoraan hypyn takana olevaan putkeen.

Tänään ekalla radalla takaakierto päällejuoksu tilanteessa kaahotus suoraan takana olevaan putkeen. Tokalla radalla oli taas putki piilotettu kontaktin alle Avan havaintokyvyn ulkopuolelle ja jotain muuta sekoilua esiintyi myös noiden virheiden jälkeen. Vikalla ketutuspuristus, "periksi en anna prkle"ja vihdoin jotain rotia. Tosin sielläkin vähän neuvoteltiin keinun kanssa ja töpeksin kait muitakin kohtia. Mutta nolla! Kiitos. Vihdoin.

Metkun ja Jipon kanssa myös erinäistä sekoilua. Satu on kiltti tai tyhmä kun antaa mulle koiriaan ohjattavaksi :)

No missä on vika? En haluaisi palata vanhaan jankutukseen, mutta pakko kait kuiteskin vähän. Tuo saakelin elukka on vaan niin erituntuinen kisoissa kun treeneissä, enkä osaa huomioida sitä aina suunnittelussa. Mun pitäisi ohjata ja ajatella kaikki sen puolesta kisoissa kun se ei tunnu oikein mitään itse ajattelevan. Mutta kun en osaa enkä pysty. Vikansa siis meissä molemmissa, en nyt koiraa erityisesti siis syytä, vaikka siltä kuullostankin. Ja itsehän olen tuon kouluttanut joten ihan voin peiliin itseäni katsoa. Totuus vaan on, että tuo koira ominaisuuksineen on mulle liian iso pala haukattavaksi. Mun taidot ei vaan näemmä riitä, jotta osaisin saada siitä ulos sen, mitä siinä voisi olla ulos tuotaessa. Sääli sinällään, vaikka eniten tässä onneksi kärsin minä itse. Avan itsetunto on komeempi kuin monella muulla yhteensä ja ihan varmasti se koittaa ainakin useimmiten tehdä kuin se osaa ja pystyy. Se on valtavan onnellinen elukka, ei ehkä ruudinkeksijä vaan takuuvarma blondi, mutta yritteliäs ja varsin persoonallisesti viehättävä.

Kukaan ei varmana tajua yhtään tuota yllä kuvaamaani, sillä näitä hommia ei varmaan voi havaita kukaan ulkopuolinen. Jos antaisin se jollekkin riittävän pitkäksi aikaa niin, että kaikki vieraskoreus karisi niin ehkä sitten voisi ymmärtää mistä puhun. Tai sen nyt tyhmenpikin aika nopeasti havaitsee, että Ava on persoonallisen viehättävä blondi. Lähinnä tarkoitin tuota "kisoissa erilainen kuin treeneissä" väittämää. Ja siis ehkä kaiken syynä olen tuossakin vaan minä, joka itseltäni huomaamatta olen myös jotenkin erilainen kisoissa ja saan tämän kaiken aikaan. Mene ja tiedä. Saas nähdä, miten sitten joskus Pirkkoliisan kanssa on. Kaapon kanssa tälläset jutut oli ihan vieraita. Se oli aina samanlainen, satoi tai paistoi.

Huomenna mennään Janitalle (tai Jaakolle) treenaamaan, hauskaa! Otan Pirkkiksen, sillä Ava saa nyt toipua viikonlopun riennoista. Pirkon kanssa tarvin nyt viisaita neuvoja ja yleensä tuolta Turun suunnilta sellaisia irtoo.