Lauantaina käytiin melkein koko perheen voimin Markon koulutuksessa Tampereen suunnilla. Anja ja Friidu olivat kanssa, olipas mukava nähdä niitä pitkästä aikaa! Mä tykkäsin koulutuksesta kun tuli ihan uusiakin juttuja ja muutenkin ihmeteltävää ja mieleen painettavaa. Treenattiin ”niistoa” uudella tyylillä, jossa koiraa ei haettukkaan riman yli. Loogista ja helppoa kun vaan muistaa tehdä asian yksinkertaisesti. Hyvä harjoitella tuota jos vaikka uudet säännöt joskus kieltävät rimojen yli ohjaamisen. Ja muutenkin aion yrittää ottaa käyttöön, sillä uskon olevan koiralle loogista. Erinomainen havainto myös se, että viljelemäni päällejuoksupersjätöt ja saksalaiset ovat aiheuttaneet sen, että Ava hyppää päällejuoksusta nyt helposti selän taa. Saksalaiset pidän jatkossa mukana, mutta tuota ensin mainittua täytyy nyt vähän harkiten käyttää. Ja vahvistaa päällejuoksuja! Avalle haasteellisinta oli pujotella seinään päin kun en ollut vahvasti sitä auttamassa. Voi raasu, liekkö unohtanut, että toi on ihan vanha juttu, mikä sen pitäisi kyllä osata…? No, hyvä muistutus mulle, että perusasioita pitää treenata. Ja mitä vielä? Aa, teen usein huonosti ja huolimattomasti takaakierrot. Ainakin lauantaina. Täytyy muistaa se, mitä koulutuksissa muille viljelen. Ilmeisesti myös paljon viljelemäni sylivekit ovat Avalla nyt päällimmäisenä mielessä joten jos huonosti ohjaan taakse niin tottahan toki lukee sylivekiksi. Ja mitä vielä? Aa, sylivekin voi yhdistää mukavasti pyöritykseen ja poispäinkäännön voi tehdä hyppyesteellä kun siihen tullaan vähän kuin backlap-asetelmista. Ja vieläkö jotain? joo, pitäisi olla tarkempi, että jos käsken sen istumaan tai maahan harjoitusten välissä, niin ei niistäkään saisi omin luvin hipsiä mihkään niin kuin ei lähdöissäkään saa. No olihan monta asiaa! Ei ollut turha reissu!
Pirkkokin meni pikkusen. Kaahotti ja syöksyi mm. päin kun yritin saada takaakiertoon. Tuhma Pirkko. Mun pitäisi varmaan osata reagoida jos tulee härskisti päin. Mutta kun se on mun ihana pikkuPirkko. Jep,tekemistä siis riittää ihan jo lähtien tästä mun ”tuitui, äiteen oma maailman pienin pikkupirkko”-asenteestani… :)
Ai niin. Ava hyppäsi treenissä päin muuria ja illalla huomasin, että sillä oli mojovat mustelmat takareidessä. Kylmäsin ja päätin, että jätän sen kanssa sunnuntain kisat väliin. Ilmeisen kovin oli kolauttanut kuiteskin itsensä. Nyt on kyllä kinttu ihan normin näköinen ja mustelmakin on jo pienentynyt kovasti joten eiköhän tuo hengissä selviä.
Sunnuntaina kisasin Pötkön kanssa. Lahjattomat harjoittelee. Me ollaan siis lahjattomia ja meidän pitäisi ilmeisemmin treenata jos tuloksia mielii tehdä. Teimme komeita virheitä kohdissa, joissa muut eivät päässeet virheillä itseään kehumaan. Tarvitaan kait siihenkin vähän taitoa? No, parasta kuiteskin, että metkulla oli ihan voittaja-ilme ratojen jälkeen. Ainakin sen mielestä sillä meni sairaan hyvin, sillä ilmeisesti sen mukaan se koira voittaa, joka saa viettää eniten aikaa radalla. Koko rahan edestä! Mä luulen, että meidän meno ainakin vähintään nauratti tai ahdisti yleisöä koko rahan edestä.
Ai niin, käytiinhän viime viikon tiistaina Niinun treeneissä Avan kanssa. Sieltä tärkeimpänä jäi mieleen, että mun liikkeille lähdöille tarvii tehdä jotain. Ehkä niille voi jotain tehdäkkin, kun vaan pitää mielessä, että ei pysähtele turhia ja että lähtee liikkeelle :) Ja välillä voisi ottaa muutaman pienen askeleen harppomisten sijaan, jotta esim. valssissa ehtisi mukavammin merkkaamaan ponnistuspaikkaa ja alta pois. Niinu kehui, että Ava oli muuttunut paremmaksi viime näkemän jälkeen. Kiva kuulla. On se mustakin kyllä muuttunut paremmaksi. Oikeastaan se on aika hyvä silli!
Ens viikonloppuna kisataan sitten hulluna. Tai no joo, keneen nyt sitten vertaa. Lauantaina metkulla ja Avalla kolme starttia riman kisoissa ja sunnuntaina Avalla kolme starttia Hyvinkäällä. Mukavata!
Niin ja jee! Pahkis ja Pasi taituroivat eilen nollavoiton kakkosista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti