Mukavien treenien, hyvän seuran, loputtoman napostelun ja naureskelun lisäksi hihaan tarttui hyviä vinkkejäkin. Ekana mieleen tulee käsien käyttö, johon olisi viisasta saada muutosta. Erityisesti valsseissa viljelen pelkkää vastakättä, vaikka koiranpuoleisellä vaikuttaisi vauhti pysyvän parempana. Tokana mieleen tulee "katkokävely", jota kait liikkeen rytmitykseksikin voisi kutsua. Pieni liikkeen nopea hidastus/pysäytys käänsi supertehokkaasti koiraa puoleen, joten ansoilla (esim. putken päiden ohitukset) täytyy muistaa hyödyntää. Kolmantena mieleen tulee vekkausten ja takaakiertojen erottelu omassa ohjauksessa ja neljäntenä Sussun piiskaaminen parempaan kuriin ja järjestykseen :) Paskiainen ohi mennessään ja haukkuessaan oli niin piittaamaton, että kuolat jäivät hihaan kun olin vekkaamassa sen edessä. Myös muutaman kerran hyppäsi lähes päin takaakiertotönäsyssä ja ihmisnuolessa ja selvästi ajatteli, että kyllä mä sitä väistän. Onneksi on niin onnettoman kiltti, että melko vaatimattomallakin huomautuksella otti itseensä ja teki heti ryhtiliikettä. Tuo ryhtiliike näkyi muuten myös esim. Aan napakampana alastulona. Ehkäpä on niin possumainen, että ei viitsi kiirehtiä turhaan jos pissi painaa päässä? Mene ja tiedä.
Molempien elukoiden kanssa oli mukava tehdä hommia. On ne vaan huipputreenikavereita! Myönnettävä myös on, että ovat kovin erilaisia joten ehkäpä on normaalia, että vie hieman aikaa, että oppii ohjaamaan Pirkkoa. Mutta aijai kuinka mukavalta tuntuu joka solussa kun joku kohta menee nappiin sen kanssa! Silloin jalat nousee ilmaan, mieli kirkastuu ja sitä tahtoo vaan lisää ja lisää!
Tällä viikolla sitä lisää piisaakin. Tiistaina Sussu agilityä Rimassa, torstaina visiitti Procanikseen Giraudin oppeihin ja sunnuntaina Turkuun Jaakon treeneihin. Päätin nyt, että Pirkko lähtee torstaina matkaan, sillä luulen, että sen kanssa tällä hetkellä matkailu on avartavampaa.
Nautin niin kun kevät tekee tuloaan! Aurinko lämmittää, tiet ovat sulia jo isoilla teillä ja linnut laulaa. Valoakin riittää vähän pidempään ja sitä myöten päivä tuntuu pidemmältä. Istuskelen tässä sohvalla tätä kirjoittaen ja Ava makaa toisella ja Pirkko toisella puolella. Ovat aivan raatoja ja itseasiassa minä myös. Jospa tänään olisi sellainen "huono koiranomistaja" päivä, jolloin nuo pääsisivät vain vähän lyhyemmälle lenkille? Alli ei pistä siitä pahakseen. Sekin on naatti kun on viikonlopun istunut rapsuteltavana mökillä. Ja pasi ja pahkis ovat tokokoulutusta vetämässä. Meinasivat kuulemma jonkun citylenkin vetäistä siihen päälle joten kaippa se riittää jos melkein puolet perheestä on reippaita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti