Ava on AVA!!!

On se hienoo!!! Tää oli tän vuoden yks tärkeimpiä tavoitteita ja nyt se täyttyi! Tammikuun lopussa tuli vuosi ekasta sertistä ja nämä olivat tokat kisat tuon jälkeen. Aika nopeesti päästiin siis tavoitteeseen, mikä on vallan kivaa. Se, mikä on oikein erinomaisen kivaa on se, että sussu on kulkenut kisoissa nyt ihan liekeissä. En tiedä, mikä sitä vaivaa, mutta toivon, että tää olis nyt joku pidempi tila tuolla erikoisella hahmolla. Kertakaikkisesti viime kisat on mennyt nyt niin hienosti, että viimeisestä kuudesta startista viidellä on tullut nolla ja niistä jokaisella ollaan oltu tokia taikka kolmansia. Voitto on ollut ihan lähellä pariin kertaan, joka on antanut mukavasti uskoa siihen, että sellainen voidaan hyvin saada ja karsintoihin takuuvarmasti mennään jos vaan saadaan homma pysymään kasassa jatkossakin. Mä oon niin iloinen tuosta :) Viime treeneissäkin se meni muuten kovaa! Kovempaa kuin on aikoihin mennyt. Jariltakin taisi ekaa kertaa tulla spontaanisti "toi meni tosi mageesti!" Ja siltä se tuntuikin. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

Treenit ovat olleet pakkasen takia vähissä, mutta tänä viikonloppuna ollaan tehokkaasti treenailtu. Perjantaina oltiin Pirkon kanssa Jaakon koulutuksessa ja eilen Christan tokokoulutuksessa. Molempien koulutusten jälkeen on pää taas käynyt kuumana ajatustyön takia. Perjantain treenejä kun katsoin videolta niin aika säälittävältä meno näytti, sillä olen useimmiten myöhässä, runnomassa, olettamassa tai muten vaan jotenkin väärin rytmittämässä. Mutta jostain syystä meno ei kuitenkaan masentanut lainkaan, sillä on monet asiat ihan oolrait kunnossakin ja näistä virheistähän vaan päästään asioiden ytimeen ja kehittymään paremmiksi.

Kotiläksyksi tuli mm. tehdä kutsuna kaikki esteet niin, että kutsuna + yksi. Eli esim. rengas/muuri/pituus/pussi/putki kutsuna ja ihmisnuoli tms. tuon jälkeen hypyllä. Ja myös sitä täytyy treenata, että Pirkko ei jää ajatuksessaan kiinni leluun. Tuo nyt näkyi siinä, että hyppäsi renkaan sivusta kun lelu oli valmiina maassa epäsuorassa linjassa renkaaseen nähden. Sitten meillä oli paljon puhetta siitä, millaiseen ohjaukseen olisi pyrittävä tuon kanssa. Lähinnä siis rytmistä, koiran vastuuttamisesta, yliohjauksen varomisesta eli ei runnota turhaan jne. Oikein hyviä juttuja, kiitos näistä Jaakolle. Mä uskon, että kun saan selkeemmän mielikuvan siitä, miltä meidän menon tulisi näyttää , niin homma alkaa pelittämään paremmin. Sittenhän se on helppoa vaan toteuttaa se, mitä mielessään ajattelee. Mutta jos ei osaa ajatella, niin ei voi osata toteuttaakaan. Kyllä se siitä!

Eilen sitten tokokoulutukseen,joka oli varsin antoisa! Christa oli kyllä niin ihanan selkeä, kannustava ja asiansa osaava. Mä olen karttanut tokoilua Pirkon kanssa, sillä jotenkin en ole pääsyt lainkaan siihen kiinni, että miten sen kanssa tehdä juttuja. Se on niin erilainen kuin nup belgit. Tai no, ehkä vähän kraavisti sanottu, kaippa olen vähän päässyt kiinni ja ainakin ymmärtänyt sen, että jos haluan siitä hyvän, niin mun tarvii saada hommaan vähän apuja - ja niitä sain! Voihan olla, että pikkutokokärpänen käväsi purasemassa minua myös, sillä C:n mukaan olisi suorastaan oikeusmurha jos Pirkosta ei tehdä tokokoiraa. Piti siis siitä kovasti ja olisi kuulemma ottanut sen mukanaan kovin mieluusti :)

Tärkeimpänä jäi käteen, että mun täytyy tehdä itsevarmemmin ja lopettaa nysväily. Palkata sitä nyt aktiivisuudesta ja moottorista, eikä olla niin tarkka teknisestä täydellisyydestä. Treenit on hyvä koostaa perusasioiden kuten hyvän perusasennon, luoksetulon ja noudon treenaamisesta. Lisäksi jäävien, kaukkareiden, merkkien ja ruudun tekemistä voin ottaa ohjelmistoon. Laadullisesti innokasta, iloista, itsevarmaa ja toki myös tarkkojen kriteerien ansiosta mahdollisimman teknisesti hyvää liikkeiden opettelua, Mutta ensin into ja voima, sitten tekniikka. Ja mikä oli hyvä ajatus arkielämääkin ajatellen niin sen kanssa pitää opetella, että luopuu asioista, ei siis ei jäisi kiinni vaan henkiselläkin tasolla iroittaa. Tuolla siis tarkoitan sitä, että kun sillä on noita paimenkoiran vinksautuksia niin sen ja mun pitää oppia hallitsemaan niitä paremmin. Esimerkiksi kun päästämme koirat irti ja se haluaa lähteä paimentamaan niitä, niin ennenkuin päästän sen toteuttamaan itseään niin se ei saa kyyhistellä paimennusnojassa ja pitää ajatustaan muissa koirissa. Sen tulee henkisestikkin luopua, ottaa kontakti ja kuunnella, mitä sille sanon. Sitä on huomaamattaan antanut sille itseasiassa aika paljon vapautuksia toteuttaa itseään, mutta nyt alkaa uusi aikakausi. Onneksi Pirkko on kuitenkin niin kiltti, että kun vaan jaksaa itse ottaa tarvittavan ajan sen kanssa niin tuloksia tule taatusti pian. Asiaa tuli eilen niin paljon, että en tähän kertakaikkisesti kykene niitä referoimaan, mutta työstän niitä nyt omassa päässäni.

Pasi on kisaamassa justinsa Turussa ja mä päätin jättää turistihomman nyt väliin ja olla vaan kotona. Näitä hetkiä on aika harvoin, vaikka nitä tarviikin. Jospa siis tästä koneen parista nyt ryhdistäytyisi ja pistäisi kämpän kuntoon ja lähtisi lenkille. Iltapäivällä vähän kavereille kylään ja illaksi olenkin jo sopinut tokotreenailua. Ja jos aikataulu sen sallii niin voishan sitä salilla vähän piipahtaa myös. Tänään on laskiainen joten joku pulkkamäkisetti olis kivaa! Ens viikolla koululaiset on hiihtolomalla ja mullakin on ke-pe vapaana. Viikonloppuna olis riman leiri ProCaniksella. Kaikkea kivaa siis tiedossa!