Onhan tässä jo ehtinyt taas tapahtua kaikenlaista. Ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta on kisattu, treenattu, treenattu ja treenattu. Ja mitä ihmettä - Ava aloitti juoksut! Mistä ihmeestä johtuu, että meille pesiytyy kaikki hormoonihirviöt? Pilkkukoirat Alli ja edesmennyt Bella olivat aivan mahottomia juoksujen ja valeraskauksiensa kanssa. Alli juoksi parhaillaan vajaan neljän kuukauden välein ja kitu siinä välissä pahojen valeraskauksiensa kanssa. No, Ava nyt ei onneksi ehdi valeraskauksia aikatauluihinsa organisoida, mutta juoksuja näköjään ehtii.. Sillä oli viimeksi juoksut loka-marraskuussa niin, että taisivat loppua marraskuun puolenvälin aikaan ja nyt aloitti sitten taas. Toisaalta ihan jees, toukokuussa (missä aattelin sen juoksut tulevan) on tiedossa reissua jos toista ja kisoja aika paljon. Hoidetaan siis homma nyt alta pois niin ei tarvi kärvistellä parhaimpaan treeniaikaan.
Metkun kanssa kisattiin muutama viikko sitten Hyvinkäällä pari starttia. Eka startti oli oikeastaan aivan kaameeta menoa.. Pötköllä viirasi aika kovaa ja tuli ihan läpi ohjauksesta. Käännösten jarrailuun reagoi räyhäämällä ja tiputtamalla riman. Valsseissa valu selän taakse. Voi voi ja voi voi. En nyt hommaa ihan pötkön piikkiin laita, varmasti itsekkin vähän homehduin. Eka rata mahtoi olla aikalailla epätoivoisimpia yrityksiä sitten hetkeen. Toka rata oli ehdottomasti sitten paljon paljon parempi.Itseasiassa aika hyvä! Alun ulkokulma hypyillä kaarratti vähän turhan pitkäksi kun en ottanut oikea-aikaisesti kiinni ja puomin alastulo ei ollut ihan sitä, mitä voisi olla. Metku pysähtyi joo, mutta lähti mun liikkeeseen just ennen käskyä. Täytyy sanoa, että harmitti aika vietävästi, että otettiin sitten putkelta kielto. Milloin opin muistamaan, että Metku ei halua päästää putkilla mua edelle ja todellakin ottaa kieltoja helposti niille. Ehkäpä ensi kerralla sitten muistuu mulle asia mieleen. Mutta tosiaan rimat pysyivät ylhäällä ja meno oli kaiketi ihan jouhevan näköistä ja myös tuntuista. Jälkimmäinen antoi kovasti taas uskoa :)
Avan kanssa ollaan reenailtu nyt ruokapalkan voimin ja vaikuttaa vieläkin siltä, että homma pysyy paremmin kasassa näin. Muutamissa treeneissä on tullut fiilis, että sen tarkkaavaisuus säilyy paremmin tekemisessä ja Ava on myös jaksanut toistoja paremmin. Ollaan keskitytty nyt irtoamistreeniin sen kanssa ja tehty melko helppoja ratapätkiä tavoitteena saada aikaan tuloksellisesti virheettömiä suorituksia. Aika hyvin tuo tavoite on täyttynyt. Oon yrittänyt nyt myös vahvistaa sille esteiden käskyjä lähinnä putki, kepit ja kontaktit. Putki ja kontakti-käskyillä näyttäisi olevan jonkun sortin merkitys sen mielessä, mutta kepeillä ei yhtään. Ava valitsee takuuvarmasti minkä muun tahansa esteen kuin kepit jos pelkällä suullisella käskytyksellä sitä ohjaan. Itseasiassa tajusin myös, että sekoittaa keinu ja kepit käskyt ihan selvästi. Lähetin sitä mm. hyppysuoran takaa kepeille ja takaviistossa oli keinu. Kun aloin käskyttää "kepit, kepit, kepit" niin kääntyi melkein kannoillaan ja lähti keinulle takaviistoon. Keinu on kyllä sen suosikkeja, mutta kyllä sen käskytys (kei, kei..) on turhan lähellä keppikäskytystä. Täytyy miettiä, miten selkiytän asiaa.
Mitäpä muuta. Pasi on omituinen! Tuo nyt ei kait ole mikään suuri oivallus, mutta jotenkin asia on nyt selkiytynyt mulle lähiaikoina :) Mä kun olen aina ollut kaikessa ihan fiilistekijä, niin sen pitää ymmärtää kaikki niin, että asioista voi piirtää kaavan paperille. Se on niin innoissaan Pahiksen kanssa treenaamisesta, että sen aivokapsiteetti käy ihan övereillä kaiken uuden tiedon sisäistämisessä. Äsken se taas piirteli mulle paperille jotain, mitä en vaan ymmärtänyt. No, ehkäpä meidän tapa sisäistää asiat on vähän erilaisia, mutta tietty molemmat kamalan hyviä :) Se on vaan niin...insinööri... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti