Miksei elämä voi olla aina vaan lomailemista? No joo, tiedetään miksi. Joka tapauksessa mä oon niin nauttinut näistä parista hassusta talvilomapäivästä. Eilen torstaina käytiin Avan kanssa Turussa treenaamassa Janitalla. Rata oli tietty haasteellinen, mutta ei liian. Kaikkiin kohtiin löytyi ratkaisut, jotka palvelivat mukavasti tekijäänsä. Monet asiat onnistuivat ihan mukavasti ja toisia kohtia piti kokeilla kerran jos toisenkin, että saatiin ne jotenkin sujumaan. Lopussa ei enää riittänyt Avalla panokset, mutta tulihan sitä tehtyä joten sallittakoon hälle(kin) väsähtäminen. En ollut enää minäkään parhaimmillani.
Radan alusta otin painetta lähdön haasteellisuuden takia. Siinä piti kutsua koiraa kolmen esteen takaa niin, että oma sijoitus oli koiraa kutsuttaessa pois koiran suoralta linjalta (vai miten sen nyt sanois..). Ava osasi, joten ihan turhaan en luottanut siihen. Valssit aloitan usein myöhässä ja täytyy myös muistaa ajatella, mihin suuntaan ne lähtee ja mihin päättyy. Huomio täytyy kiinnittää myös sellaisiin takaaleikkauksiin, joista koiran tulee kääntyä tiukemmin. Vaihtamalla ohjaavaa kättä leikkauksessa lähtee se valumaan joten aina se ei ole tarpeellista. Whiskyleikkauksiin myös joku roti, jotta koiralla on edes mahdollisuus tajuta, mitä siltä haluan. Otin tyhmänä ennen leikkausta sen liian tiukkaan vetoon, jolloin Ava ajatteli, että poispäinkäännökseen ollaan ryhtymässä. Vekkeihin myös tarkkuutta, jotta ei sekoita takaakiertoon (mieti, missä vekkaus tapahtuu, koira haltuun, kädet lähellä vartaloa). Nämä nyt päällimmäisinä jäivät mieleen. Jäi paljon muutakin, mitä on hyvä mietiskellä ja yrittää ottaa oppia. Nii ja oli tosi kiva seurata Saijan ja Rievun menemistä. Niiltä ei kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu ja ovat niin taitavia.
Tänään oli myös ihana lomapäivä. Oltiin Raisan kanssa shoppailemassa ja syömässä. Löysin sen mitä etsinkin (ja vähän muutakin) ja ruoka oli ihanaa. Omatunto ei paina yhtään heräteostosten takia, sillä homma pysyi lapasessa. Vkonloppuna on tiedossa vapaata! Tämä on aika harvinaista, että sovittua menoa ei juuri ole. Täytyy nauttia siitä!
Pappa lähti tänään äiteen luon hoitoon muutamaksi viikoksi niin ei mene sekaisin Avan juoksuista. Tosi outoa kun se on pois :( Nyt täytyy kyllä varata aika sille kastraatioon tän jälkeen. Pahkiskin näyttää jo ymmärtävän juoksujen päälle.. Nooo, jospa puuttuva palli saisi tästä kimmokkeen edetä urallaan! Ja jos ei saa, niin liekkö senkin ehtisi leikata ennen seuraavia Avan juoksuja (jollei Ava nyt aloita taas 4 kk päästä..) Vai leikkaisko Avan? Vai leikkaisko kaikki? Joo. leikataan kaikki... tai sitten ei...tai sitten joo. Ja katsotaan vaan niin samoja asioita mietin sitten taas kun muutamien kuukausia päästä ollaan samassa tilanteessa, eikä ketään ole leikattu.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti