hikiset terveiset

Huh hellettä! Ei sais valittaa, mutta valitan silti. Sais olla jo kylmempää. Miten ihanaa jos vaikka muutamaksi päiväksi saisi sellasen kirpsakan syyspäivän. No, tuleehan niitä vielä ihan riittämiin. Jos ei nyt aurinkoista kirpsakkaa syyspäivää niin ainakin pimeyttä, kylmyyttä ja sadetta. Toki myös lunta, pakkasta, myrskyä, loskaa, liukasta jne. Joten, en valita kuitenkaan. Eli, onpas kertakaikkisen ihanan lämmintä ulkona.. :)

Eilenkin oli niin ihanan lämmintä, että ulkona oli noin 30 astetta ja Riman kasvihuonehallissa varmaan 50 astetta. Pitkästä aikaa kun päästiin ohjattuihin treeneihin niin pitihän se kuitenkin mennä. Todella fiksua.. Avalla oli niin hiki ja kieli vyön alla, että ei jaksanut yhtään. En jaksanut myöskään minä joten syytetään molempia treenien huonosta menekistä. Koska koulutin pari ryhmää omien treenien jälkeen oli loppuillasta ilma sen verta armollisempi, että päätin vähän ottaa kontakteja Avan kanssa. Hyvä, että otin, sillä teki hyvin kuitenkin töitä kun vaan keli on sopivampi.

Pahkis ja Pasi tekivät taas hienosti (samoin kuin Misa ja Tuumis ja Tapsa ja Trommakin). Tekivät peräti yhdeksän esteen pätkää, johon oli ympätty kaikenlaista pakkovalssista, sylkkäriin, vekkaukseen, leikkaukseen jne. Lopuksi vielä treenattiin pussia ekaa kertaa. Ei ollut pikkumiäs siitä moksiskaan. Se on kyllä kertakaikkisen hullu, hullun nopee ja ihana..:)

Ollaan loman aikana keskitytty reissaamiseen. Ihan vaan kotimaassa ja koirien kanssa. Viime vkonloppuna matkasimme Klagiin, mutta matka päättyikin jo rokotustentarkastukseen... En jaksa sitä enää tähän veivata kun on tullut asiaa jo niin vatvottua. Kisaamaan oltaisiin päästy kuitenkin jos rokotukset tarkastanut eläinlääkäri olisi ollut enemmän tilanteen tasalla. Ei kisattu ei ja se tietty ketutti valtavasti monta päivää. Onneksi keksimme muuta puuhaa ja saimme nauttia kavereiden loistavasti seurasta sekä myös viettää aikaa kaksin. Sinällänsä reissu Kokkolaan ei ollut turha, sillä käytiin mun veljen tykönä yökyläilemässä ja myös mummua moikkaamassa ja nauttimassa sen hyvistä (ja terveellisistä) ruuista.

Vähän extempore menin ilmoittamaan Avan Mikkeliin viikon päästä kisaamaan. Satu ja Tuomo ja Jippo&Metku lähtee kanssa reissuun ja hauskaa, että ainakin Misa on tulossa myös Sunan, Tomon ja Tiitin kanssa kisaamaan. Tiedossa on siis varmasti mukavaa seuraa ja hyvät kisat. Toivottavasti ilma ei vaan olis näin kuuma niin Ava jaksais jotain tehdä.

Ens vkonloppuna on karsinnat, miten jännää! Mulla on niin paljon suosikkeja, joilla toivoisin onnistumisia ja pääsyä joukkueeseen. Se on hyvä kun on paljon suosikkeja niin varmasti joku niistä on joukkueessa :) Tiedossa on myös paljon sydämentykytyksiä ja myötäelämistä kun kaikilla ei varmasti mene homma niinkuin toivoisivat ja toivottaisiin. Jotenkin sitä tulee elettyä niin täysillä mukana, että kaikki tunnetilat tulee käytyä läpi. Kyllä tää agility on vaan hieno laji!

Pahkis peukuttaa tietty eniten iskänsä puolesta. Se tuossa sanoi, että sen iskä on maailman paras agilitykoira ja äiti kanssa. Sit seuraavaksi kuulemma maailman paras agilitykoira on se itse ja sit sen sisko. Kuulemma on tosi tyhmää, ettei 10 kk ikäiset voi osallistua karsintoihin, koska sit sinne olis voinut tänä vuonna lähteä koko perhe. Ai, nyt se korjas, että itseasiassa se onkin ite maailman paras agilitykoira ja sit sen iskä ja mutsi ja sit sen sisko.... :)