No niin, loma loppui. Aika paha ja ens kesään on vielä aika pitkä aika. Onneks loma oli hyvä ja ennen ens lomaa tapahtuu varmasti vielä paljon mukavia asioita, reissuja ja sen sellaista. Niin ja onhan mulla talvilomaakin. Toisilla ei ole, joten hyvinhän tässä on lomien suhteen pullat uunissa.
Eilen kerrattiin lomatekemisiä Pasin kanssa ja aika haipakkaahan se on oikeastaan pitänyt. Kilsoja on loman aikana rapissut mittariin n. 5000 joten ollaan käyty monessa paikassa ristiin rastiin (ja istuttu autossa paljon). Ollaan vietetty aikaa mukavien ihmisten kanssa ja syöty (ja juotu) hyvin. Ainoastaan niitä alkulomaan suunniteltuja ”pakko hoitaa alta pois”- hommia jäi tekemättä. Ikkunat siis odottaa edelleen pesemistä ja varaston matot kanssa. Pihakin vois olla hehkeempi. Yhtäkään hyvää treenisettiä, mukavaa illanistujaista, kyläilyä tai reissua en kuiteskaan vaihtaisi noihin äsken mainittuihin.. Tänään eka päivä töissä ja mä aattelin ottaa sen rennosti. Niin rennosti, että kesken päivän rupesin kirjoittamaan tätä. Ens viikolla on jo kalenterin mukaan haipakkaa joten nautitaan nyt näistä muutamista hiljaisemmista päivistä.
Oltiin vkonloppu Mikkelissä kisareissulla. Perjantaina käytiin Maijun ja Jussin luona Mäntyharjulla ja lapset oli innoissaan koirista. Ava on elementissään lasten kanssa ja nautti saamastaan huomiosta. Se kyllä osaa olla niin pelle halutessaan.. hassun hurmaava koira. Pahkista lapset nyt hiukan jännittää. Eiköhän tuo vaihe tuosta mene ohi.
Kisoissa oli tavoitteena saada Avaa syttymään. Eli lisää vauhtia, irtoamista, itsenäisyyttä ja toivottavasti edes pilkahdus työhön suuntautunutta pientä hulluutta. Annoin sen kiihdyttää itseään aikapaljon ennen starttia ja väliin otin vähän hallintaa, jotta homma ei ihan menisi lapasesta. Ei ole vaikeaa saada lähtöä odotellessa sitä hulluksi ja täytyy sanoa, että nyt hiljalleen homma kantaa jo vähän pidemmälle. Ava jaksoi kaikki startit ihan samalla sykkeellä, vaikka sunnuntaina oli oikeasti lämmin ja vaikka oikeasti takana oli muutama päivä reissua. Oli tosi hyvä huomata, että se on kehittynyt reissaajana. Hotellissa se otti tosi rennosti. Se oli jopa ilman häkkiä kaikessa rauhassa kun olivat keskenään, eikä viittinyt kommentoida mitään käytävän ääniin tai mihinkään. Hän nukkui ja lepäsi, jotta jaksaisi taas. Jos koira voi näyttää onnelliselta niin siltä se kerrassaan näytti maatessaan hotellihuoneen sängyllä selällään: ” voi että tää hotellielämä on sitten ihan mua varten..”
Olin kaikkiin meidän ratoihin tyytyväinen. Virheitä tuli kun irtosi. Hyvä kun irtoaa! Katsotaan jos vaikka saisin videoita joskus tänne laitettua. Neljältä radalta siis yksi nolla ja loput hyllyjä- tai siis yhdeltä radalta olis kuulunut saada hylly kun jätti hyppäämättä yhden hypyn, mutta tuomari ei tuota nähnyt joten antoi 15 kun sörssin keppiväliä tehokkaasti. Kontaktit toimivat hyvin ja pysyi pujottelussa hyvin. Vkonlopun aikana tuli kaksi rimaa alas, molemmat valssikohtia, aika erilaisia kylläkin. Keppien sisäänmenoja jännitin ja hakeuduin tyrkkäämään sitä jos vain mahis. Mistä lie epävarmuus tullut. Toisaalta ei olla nyt hirmuisesti keppejä treenattu kun lähinnä sitä vauhtia jne. ollaan tehty. Ehkä siis siitä epävarmuus juontaa juurensa.
Metkun kanssa kisasin kolme starttia. Läheltä piti nollan saamiset; kaksi femmaa ja yksi totaali hylly. Vitoset tuli kepeiltä sisäänmenovirheistä. Toisella meni oikein sisään, mutta kakkosvälin ohi ja toisella kakkosväliin suoraan. Ekaks mainitulla tyrkkäsin, tokaks mainitulla lähetin. Keppikulmat ei ihmeellisiä kummassakaan kohtaa vaan ihan vaan oli nyt kökköä tuuria tai huolimattomuutta. Mitä lie, mutta harmitti silti. Tuo hyllyrata meni kämästi, jos menee huonosti niin sitten menköön urakalla. Katsotaan jos niitä videoita tosiaan.. Satu starttasi itse yhden startin. Turhaan jännäsi ja hyvällehän se näytti. Ja mikä parasta, niin Metku oli euforisessa mielentilassa radan jälkeen kun sillä oli niiin kivaa!
Pahkis käyttäytyi fiksusti reissussa. Sitä ei ihmetytä mitkään hissit tai muut sellaset. Autossa nukkuu kuin tukki ja hotellissa rauhottuu. Kisapaikalla se seurasi innokkaana muiden menoa ja toivoi, että olis itsekin päässyt joko A) irti, että pääsisi juoksentelemaan radalle toisen kaveriksi ja näyttämään, miten hänkin ymmärtää, mitä esim. putki tarkoittaa tai B) pääsis Pasin kanssa tekemään agilityä. Pasikin taisi miettiä ite tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa myös muutamaan kertaan. Aika menee niin nopeaan, että kohta on taas mennyt vuosi ja nekin pääsevät.
Reissussa oli kivaa noin muutenkin. Seura oli loistavaa ja ihmiset tekivät hyviä suorituksia. Radat taisivat jakaa mielipiteitä, mutta mä tykkäsin. Saijalle ja Riinalle superisti onnea tuplanollista. Se on helppoa kun osaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti