ihanat koirat

Mietiskelin tässä just, että onpas onni, että meillä on niin kivat koirat. Maailmassa kun on koiria jos jonninmoisia: vatipäitä, vouhottajia, arkajalkoja ja muuten vaan pipipäitä. Omistajissa on vikaa juu, mutta on kait koirissakin.

Avan kanssa eilen Riman pro-treenit. Sen kanssa on kyllä ajoittain niin nautinnollisen helppoa. Rata oli sellanen 30 esteen jouheva, vauhdikas ja melko helppo musta (ekalla yrityksellä nollalla esteellä 28 saakka). Lopussa meille hankala kohta, jossa rytmitystä oli vaikeaa saada sopivaksi ja kesti hetken ennenkuin löytyi se oikea tapa meille. Toimi sitten tiukalla leikkauksella yllättäen, vaikka itselle se ei olis tullut ekana mieleen. Mitään sellaista, jota tarvis treenata erityisesti ei tullut radalta. Keppien sisäänmenot edelleeen huonossa hapessa, mutta ehdin aina tarvittavan paljon auttamaan joten ei virheitä niissä. Tai no, teki kyllä kovin itsenäisesti 90 asteen avokulman niin, että jäin lähettämään sitä noin 15 m päähän okserin taakse, jotta voishan ne huonommatkin olla. Kontaktit on hyvässä hapessa ja osaa tosi itsenäisesti, vauhtikin oli nyt oikein hyvä! Jos nyt jotain lisää toivoisi niin sitä raivoa. Kaunista, hallittua, siistiä, rytmityksellisesti hyvää. Siinä ne adjektiivit, joita eilen taas kuulin ja jota se meidän meno usein on. Mutta kun tää tahtois vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Mutta kun en osaa.. Taitaa jäädä Avan kanssa noi vaan haaveeksi. Mutta ehkäpä Pirkkiksen kanssa?

Pirkko superihana-tuitui-liikkis-maailmanparas Pirkko (oon ällö, tiedän) on vaan musta upee pentu. Ollaan käyty millon missäkin: markkinoilla, ostoskeskuksessa, eri halleissa, kylässä siellä ja täällä, hississä jne. ja se on niin helppo ja vaivaton joka paikassa. Reagoi joihin haukkumisiin ulkona niin, että tulee helmoihin, mutta se kait kuuluukin tohon ikään. Toipuu heti kaikesta kuiteskin. Eilen hallissa vieraat koirat haukkui vieressä ja hän vaan leikki, söi ja oli kuin kuuluukin. Ulkona hakee tosi hyvin kontaktia ja (vielä) sitä pystyy helposti pitämään irti kun kulkee hyvin mukana.

Ei olla tehty mitään kummempia kun ollaan keskitytty nyt lähinnä ihmettelemään suurta maailmaa. No joo, luoksetuloa ja odottamista oon kyllä harkkaillut. Ja yhdessä leikkimistä. Ulkona tuo lelua hyvin ja haluaa leikkiä yhdessä, mutta sisällä pöllii lelut edelleen ittelleen mieluummin. Eniten tykkään siitä, miten se on niin minun pirkko :) Se on kamalan hyväntuulinen koira ja siitä on aina ihanaa tulla täysiä pussaamaan ja kiivetä kintulle ihan täysii. Jossain kohtaa toi ei ehkä ole niin mukavaa enää, mutta nyt se saamut niin hyvälle tuulelle kun juoksee kahtasataa ja hyppää päin jalkaa samalla jo ilmaa pussaillen. Pasia se pirulainen ei kuuntele yhtään. Sen on turha sitä huudella pihalta sisälle ku Pirkkis mieluummin oottelee, et mutsi tulee pyytämää niin pääsee taas pussailemaan. Ja mä oon myyty. Aivan myyty.

Loppuun pakollinen raportti terveellisemmästä elämästä. Oon ollut reipas.