Pakkanen paukkuu ulkona ja se alkaa kyllä hiljalleen kiukuttamaan. Pirkko ei pärjää pihalla juurikaan joten kuluttaa sitten energiaansa sisällä.. Tai pärjäis omasta mielestään, mutta ei meidän. Aikuisilla pinna riittää uskomattomalla tavalla, vaikka eivät nekään ole päässeet lenkille niinkuin yleensä. Ovat sitten saanet kaksinverroin luisseja ja pikkupuuhaa sisällä. Ja kaippa niillä kuluu energiaa Pirkkoa ihmetellessä. Allia tämä ei haittaa yhtään, sen mielestä maailma on vähän parempi paikka kun saa viettää aikaa lähinnä sohvalla kainalossa. Mutta onpa sekin intoutunut välillä itsekseen leikkimään jollain vinkulelulla ja se on aika outoa siltä. Pahkis on oppinut kasan uusia temppuja ja Avan kanssa ollaan treenailtu myös millon mitäkin, mitä nyt sisällä voi tehdä.
Avan kanssa kisattiin Kirkkiksellä viime vkonloppuna. Kotiintuomisena kolme hyllyä. Ounou... Meillä on aikamoinen putki päällä, mutta eipäs sitä ny murehdita. Enempi pitää miettiä sitä, miksi näin on. No siksihän toki, että en vaan luota koiraan kisoissa, varmistelen ja hätäilen. Jos kova tavoite olis, että haastan myös koiraa radalla niin nyt en sitä tee vaan lähinnä keskityn itseni haastamiseen..Tajusin kun ajelin kotiopäin Kirkkikseltä, että hitto en luota sen esteosaamiseen! tajusin, että luotan kyllä siihen, että radoilla ei ole mitään sellaista, mitä ei ohjauksellisesti kyettäisi tekemään noin niinkun pääsääntöisesti. Luotan myös siihen, että löydän meille hyvät suunnitelmat ja luotan itseeni, että pystyn keskittymään, muistamaan radan jne. Mutta tajusin, että en luota siihen, että Ava osaa esim. keppikulmia ja siksi väen vängällä pyrin varmistamaan..en tee niin treeneissä ja siksi varmaan ottaa virheitä kepeiltä. Kun edes tyrkkäsisin, mutta kun nyt sitten vaan hosuen juoksen sinne päin ja pilaan kaiken.. Onhan se hassua, että treeneissä meidän nollaprossa on oikeesti aika korkea, mutta kisoissa ei. Ja vielä kun usein kisaradat tuntuu helpoilta profiileiltaan niin sehän tarkoittaa siis kait sitä, että treenataan ehkä hankalampia. En siis vaan osaa nyt kisata Avan kanssa ja sitä täytyy treenata. Jep jep, nyt vaan ilmoja menemään. Ens viikonloppuna pitikin olla kisat Purinalla, mutta ovatkin peruuntuneet. Harmi!
Pirkko on ihana (edelleen). Sen kanssa ollaan käyty kyläilemässä ja treffattu erilaisia koiria. Eilen tapasi mopsin pennun ja meno oli aika railakasta! Autossa ollaan matkusteltu paljon ja siellä vaan nukkuu. Hihnassa kävelyä ollaan myös harkattu ja irti ollessa ihmisten ohittamista. Agilitykentälle on päässyt mukaan ja tehnyt muutamia kertoja putkia leikkimisen ohessa. Kotona ollaan harkattu nenäkosketusta (hyvin jo tajuaa!), nami-imutteluita ja siitä oon ratauttanut jääviä pikkusen. Odottamista ollaan myös treenattu ja katsekontaktia. Jotain temppujakin ja vähän maahanmenoa, joka sujui tänään ilman suurempia käsiapuja. Lähinnä ollaan keskitytty kuiteskin pussailuun ja se on Pirkosta ihan parasta. Pirkosta on ihan parasta myös kiusata kissaa ja pahkista, syödä kenkiä ja erityisesti takkapuita..
Pasi teki ihqun trailerin Pirkkiksesta:
Ai niin, kävin kehokoostumusmittauksessa hakemassa vähän puhtia tähän terveellisempään elämään. tarkoitus olis käydä uudestaan toukokuussa ja sitten toivttavasti on kehon rasvaprossa vähän laskenut ja lihasmäärä vastaavasti noussut. Ihan normaaleita oli kaikki arvot ja jopa ihan hyviä. Aina voi olla kuitenkin paremminkin asiat joten oon ahkeroinut nyt salilla ja jumpissa. En karppaa, mutta hiilareita edelleen oon vähentänyt ja siksi vaan kun voin paremmin näin. Painoa on lähtenyt n. 4kg, eikä enää näytä tippuvan. Ei tarvikkaan, mutta nyt sitä lihasta läskin sijaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti