Ava raportointi tältä päivältä: hiton ylösmenot! ei auta itku markkinoilla, kukaan ei tule niitä opettamaan sille, eikä se luonnostaan niitä tee. Siinä meille projektia ensi talvelle.
Rata 1: puomin ylösmeno ja komeesti yli. Hiukkasen nopeesti ja malttamattomasti tein kaikki kontaktit muutenkin, mikälie liiraa mulla. Lähdössä ei kamalan pahasti kyttäillyt. Otin "pakotettua katsekontaktia" ennen starttia ja seuraamisella radalle.
Rata 2: Puomin ylösmeno. Sitten jees pätkää kunnes Aalta lähti hiukka ennen käskyä. Palautin ja pois.
Rata 3: Kokeilin lähtöön seuramisesta istumaan jäävää. Huomasin, että jäi epämääräsen kauas, mutta koska sen ilme oli hyvä niin en viitsinyt enää korjata etäisyyttä. Lähti ekalla hypylle kuin on tottunut ja yritti ottaa ilmeisesti samat laukka-askeleet. Lähti hyppyyn kaukaa, eikä vauhti riittänyt. Eka rima alas. Eka eka rima ikinä. Oliskohan edes treeneissä koskaan tullut. Muuten hyvä rata. Varmaan jotain hienosäätöä, mutta hyvän fiiliksen menoa ja ihan vauhdikastakin.
Metkuraportointi: hiton alasmenot! kylläpä homma niillä on nyt huonossa jamassa. Ei pysähdy ei. Treenaamttomuus painaa niin, että lähti kisoista extemporee treenilomalle meille.
Rata 1: puomin ja Aan alasmenot. Yhdessä valssissa jäin jalkoihin ja missasin toisen valssin siihen perään. Akuutisti suunnitelman vaihto leikkaukseen, joka sitten myöhässä. Pyörähti väärään suuntaan, koiraparka. Muuten jees.
Rata 2: törky varastaminen heti alussa puomilta ja karkaus väärälle hypylle. otin samaa reittiä puomin takaspäin ja taas törkyvarastaminen. Käskin maahan ja poistuin paikalta.
Rata 3: ihanan hyvä! Kaikki ihan kohdillaan ja ehkä paras rata meiltä ikinä, kunnes..kolmanneksi vikalta esteeltä, kepeiltä hävisi huitsin kuuseen. Kuuluttajan " oh-hoh, tuonne ei kukaan muu vielä ole mennytkään!" kertoi paljon tilanteesta. Sinne meni. Olisi pitänyt olla tarkempi.
Muuta: Lohdutukseksi sain maailman parhailta lainakoiran omistajilta raparperibanoffeeta, joka oli niiiiiiin hyvää. Vikan radan jälkeen yksi tuttu agilitaaja riemuitsi niin vilpittömän onnellisen oloisena vieressä kolmea tehtyä nollaa. Oli eka kerta juuri sen koiran kanssa ikinä kun oli noin onnistunut. Olin niin vilpittömän onnellinen sen ihmisen puolesta, että kyyneleet ihan tulvahti silmiin. Joskus toistenkin onnistuminen voi koskettaa kumman paljon. Näemmä ihan vieraankin. Ja siis ennenkaikkea liikuttaa se, että ollaan oikeasti vilpittömästi onnellisia siitä, että hyvin meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti