Liisa ihmemaassa

Viikonloppuna leireiltiin taas, tällä kertaa Somerolla. Ilmat olivat aivan parhaat ja muutoinkin järjestelyt sujuivat kaiketi ihan onnistuneesti. Itse kun järkkää niin eipä ole muita, ketä syyttää :)kiitos vaan kaikille mukanaolijoille, ilman teitä ei olisi homma onnistunut.

Agilityn lisäksi paimennettiin ja sehän se vasta kivaa oli! Aavistelinkin, että voisin siihen innostua ja tietty toivoin, että Pirkkiskin. Ja Pirkkohan tykkäsi! On se vaan mielenkiintoista, kuinka luonnostaan niillä on (tai voi olla) taipumusta tuohon asiaan. Oma olo oli kuin ”Liisa ihmemaassa” niin paljon uutta ja ihmeteltävää. Mä haluaisin aina ensin ymmärtää kaiken ja sitten vasta tehdä. Toi periaate ei nyt oikein päässyt toteutumaan tällä kertaa. Totuuden nimissä en kyllä ymmärtänyt itse juurikaan mitään. Lähinnä väistelin lampaiden sarvia ja yritin vähän hahmottaa, missä menee koira, lampaat ja mihin suuntaan kuljen? Kuljin taaksepäin kuin heikkopäinen niin, että hiki virtasi. Aika hikistä hommaa sanoisin, ainakin tässä vaiheessa koulutusta!

Mutta sen ymmärsin, että Pirkko on ihan hyvä paimenkoiran alku. Se oli heti kiinnostunut lampaista ja piti järkeä hyvin mukana. Luonnostaan meni myös maahan välillä (joka oli kait hyvä asia) ja sitten sekin oli hyvä, että piti lampaisiin välimatkaa kun kiersi niitä. Niin ja sekin oli kait hyvä, että sillä oli rohkeutta kiertää lampaiden ja aidan välistä, vaikka joutuikin ahtaalle. Musta uskomattominta kuiteskin musta oli, että lampaat oli siitä niin kiehtovia, että ei suonut ajatustaan yhtään mihinkään muuhun sillä hetkellä. Se oli ihan töissä, vaikka noin pieni onkin vielä. Voi Pirkko, on se vaan aika sesse. Viuhka paimensi niin hienosti - me oltiin siitä niin ylpeitä :) Voltti ja Vip olivat kanssa niin hienoja. Voltti oli nähnyt kerran aiemmin lampaita ja oli ihan pro siinä(kin) hommassa ja Vip syttyi hienosti viikonlopun edetessä. Vip näytti elkeissään minusta tosi uskottavalta jo nyt!

Aksat meni hyvin sillin kanssa molempina päivinä. Sen kanssa oli taas tunne, että onpas agility helppoa. Lauantain ekassa treenissä päällimmäiseksi jäi mieleen, että virheitä tulee jos asiat eivät ole kirkkaana mielessä. Kas kummaa. En ollut paria vikaa estettä radasta oikein jäsentänyt kunnolla (kait ajattelin, että ei sinne asti heti päästä) ja siihen kasahti. Hyvä suunnitelma on todellakin puoliksi tehty (tai enemmänkin). Suunnittele siis tosissasi joka kohta! Toka treeni oli tulos tai ulos periaatteella. Kaksi ekaa yritystä nollalla läpi hieman eri suunnitelmin. Kolmas rata suunnitelmalla, jota en olisi lähtenyt itse tekemään ja kasahti radan alkuvaiheessa putkipuomi kohtaan. Ehkäpä osaan valita meille jo aika hyvät suunnitelmat sitten.

Sunnuntain treenissä ekalla yrityksellä kielto, kun Ava jäi käteen kiinni kohdassa, jossa olis tarvinut hiukan irrota pyörittelyiden jälkeen. Vahvistettiin irtoamista apparin palkkauksilla ja sen jälkeen ok. Irtoamista on hyvä sille vahvistaa aina vaan ja olla myös itse huolellisempi kohdissa, joissa tarvii irrottaa. Jos Ava tietää, että nyt pitää irrota niin irtoaa, mutta kun ei luonnostaan sitä tee. Saatiin palautetta, että kaikki on hyvällä mallilla ja tekniikat molemmilla kohdallaan. Tollastahan on aina mukava kuulla. Vitsit kun saisi vaan samat fiilingit kisoihin sen kanssa.

Oon nyt miettinyt sitä karsinta-asiaa. Vannomatta paras olisi ollut hyvä teema, sillä kaippa nyt sitten kuitenkin lähdemme sinne. Missään nimessä sen kanssa ei ole syytä tulostavoitteita sinne asettaa, mutta kokemuksia, kokemuksia. Onko tuonne osallistuminen jotenkin poikkeavan hyvää kokemusta, niin enpä tiedä? Kun lähtee sinne hakemaan vaan kokemusta ja hyviä suorituksia niin en usko, että koen sitä yhtään erilaiseksi tilanteeksi, kuin mitä vaan muutakaan kisatilannetta. Ainostaan sitä saatan jännittää enemmän, että jos Ava jää esim. haistelemaan pyllyään lähdössä tai jää lähtöön ihmettelemään yleisöä (näin voi käydä!) niin nöyryytyksen tunne voi olla mulla normaalia suurempaa. En ehkä kykene poistamaan mielestä sitä ajatusta, mitä muut tuossa kohtaa ajattelevat (miksi tuollanen on täällä..?).

Toisaalta jos asennoituisi niin, että ainakin on yleisöllä sitten hauskaa.. No joo, onko sitten kiva lähteä sillä vaaralla, että pelleilyksi voipi mennä? Mä taidan olla sitä paitsi niin tosikko, että en piittaa kamalasti agilityn osalta pellen osasta. Joku muu saisi hoitaa mun puolesta sen viran. Joku sellanen esimerkiksi, jolla on enempi huumorintajua :) Ja siis, ehkä voisin ennen karsintoja työstää näitä omia ennakkoluulojani ja mennä ilman, että kannan taakkana jotain aiemmin tapahtuneita juttuja sen kanssa?

Faktaahan on, että Avalle on ihan sama, onko kyseessä karsinnat tai jotkut kyläkarkelot. Se kyttää jos kyttää ja se haistelee pyllyä jos siitä tuntuu, että lähtötilanne on hyvä hetki siihen.. Onhan se toisaalta hyvä, että radalle mentäessä se on ensin saanut selvitettyä ainakin nämä asiat itselleen: kuinka monta tuttua on katsomossa? kuinka monta se ehkä tuntee? kuinka monta on sellaista, että se ei ehkä kuitenkaan tunne tai on vaan pikaisesti joskus katsomossa nähnyt? onko kamerat ja lehdistö paikalla? Haukkuuko/uliseeko, onko paikallaan vai mitä tekee takana oleva tuttu/tuntematon/aika tuttu koira? Entäpä ne muut koirat, jotka odottaa vuoroaan? onko joku pieraissut ja oliko se mahdollisesti hän itse? Onko pylly muutoin puhdas? Kuka on istunut lähdössä ennen häntä? Oliko niistä joku tuttu/ tuntematon tai ehkä aika tuttu hälle? Kutiseeko jostain? Onko ilma sopiva? Onko jano? Miltä rata kokonaisuutena näin lähdöstä katsottuna näyttää? Onko/onhan kontakteja? ja sitten lopuksi..missäs ihmeessä se Laura nyt on? saakeli jättänyt mut tähän ihan yksin taas, enkä mitään huomannut. Nyt äkkiä perään, ohi ekan esteen, mutta ei haittaa.Lyhin reitti on lyhin reitti. Hmmm. itseasiassa ei mikään ihme, että sen pää pyörii häkkyrää lähdössä, sillä siinä melko pienessä hetkessä on loppuviimeksi aika paljon selviteltäviä asioita :) Mutta siis joo..jaaritusta taas kerrakseen. Mennään. Saakeli. Naurakaa. Saakeli.