maanantai 16. toukokuuta 2011

ihanaa leijonat ihanaa...

onhan se. Lähinnä siksi, että 16 vuoden takaisen muistelu oli jo jotenkin noloa.. Ihan hurjaa, miten suomalaiset on flipannut tästä! Vaikeaa uskoa, että eilisillan näkymät keskustasta olivat oikeasti totta ja suomesta!

Me palattiin eilen kotiin varsin onnistuneelta reissulta ja tämä päivä on mennyt mahan vieressä maatessa. Ilmeisesti reissu sai aikaan jotain univelkaa, sillä oon tänään nukkunut ihan käsittämättömät määrät. Ava ja Pahkis on väsyneen oloisiaja Pirkko on ihan peruspirkko. Löysin sille muuten maailman parhaan treenikassin, jossa on täti koiransa kanssa ja yläpuolella teksti: "mä en ookkaa mikää normiPirkko" :)

Jos jotain kurjaa reissussa oli niin kelit. Sataa, sataa ropisee pilipilipom..Lauantaina Pasi ei pääsyt starttaamaan Pahkiksen kanssa kun kenttä oli yksi kuralätäkkö. Iltapväksi keli selkiintyi, mutta mutapohjainen ruohokenttä pysyi märkänä aina sunnuntaihin saakka. Minä starttasin kun halusin nähdä, että suostuuko sussu edes lätäköissä juoksemaan. Suostui, mutta oi voi, mitä ratoja..Itse meinasin vetää lipat, enkä uskaltanut juosta yhtään. Ava ja pötkö kaatuivat myös ja eivät olleet ainoita.. Onneksi mitään ei sattunut. Lauantain meidän porukan tulostaso oli melko tasaisista: 9 x hyl. Voi pyhä jysäys. Nyt en jaksa avata ratoja ja tapahtumia, ehkä myöhemmin sitten. Videollakin niitä on. Ei suurempia, mutta sen verta kuiteskin, että aina jotain.

Sunnuntaina tuomari oli tehnyt tyylilleen uskollisesti jotenkin epämääräsen ja koiria palvelemattoman radan. Avan nolla oli kuulemma ainoa kolmosluokkien nolla koko päivänä! En tosin tiedä tuon väittämän oikeellisuutta varmaksi, mutta näin kuulin. Tuo voitto mahdollistaisi osallistumisen karsintoihin joihin en aikonut mennä. Nyt iski ahneus kuiteskin..katsotaan ja mietitään. Kamalan noloa vaan jos haistelee persuksiaan lähdössä tai yllättää mut radalla jollain muulla mukavalla sillimäisellä tavalla. Mutta mietitään. Pasi kertoo plokissaan varmasti pahiksen radasta kun ehtii.

Pirkkis oli reissussa puuhakas ja reipas. Sitä ei kyllä äänet, alustat ja asiat pelota. Monta olis ollut mahdollisuutta nytkin tällä reissulla, mutta enempi mua välillä ahdistaa kun sitä. Liekkö eräästä säikähdyksestä vai mistä johtuvaa, mutta joihinkin vastaantuleviin tuijottaviin koiriin reagoi puhhailemalla ja nostaa jopa niskakarvoja vähän pystyyn. Näin jos tulee esim. tyhjällä kadulla vastaan. Kisapaikalla ei reagoinut koiriin mitenkään. No, ehkäpä tuo tuosta.

Huomenna työt kutsuu, ou nou. Pahkis ja Ava menevät huomenna osteopaatille käsittelyyn ja koko viikko on ohjelmaa täynnä. Viikonloppuna Somerolle leirille aksaamaan ja paimentamaan. Kivaa!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti