Kivaa, pari päivää sm-kisoihin! Mä luulin, ettei mua jännittäis ne yhtään normikisoja enemmän (eli ei juurikaan), mutta olin väärässä. Kävin katsomassa lähtölistat ja ihan tahtomatta vatsassa kiepahti edestakaisin- sellasta ei yleensä tapahdu kun avaan kisakirjeen. Jännitystä ilmassa siis! Lähden muuten ehkä parhaalta paikalta eli oon 20. lähtijä.
Tiistaina Jarin treeneissä kaikkea viime hetkellä tarpeellista. Lähdin ekalle radalla pingottuneena kun en ollut ehtinyt rataa oikein mielessä tarpeeksi työstämään. Yllärinä vuoro tuli nopeampaa kuin olin ajatellut. Itseasiassa pingotus sai aikaa ihan samoja virheitä, mitä meille kisoissa tulee. Mä taidan siis kuitenkin pingottaa kisoissa, ihan itseltäni salaa. Eli pari rimaa tuli, keppivirhe ja jopa pari kieltoa. Radalla oli mittaa vajaa 30, mutta ohhoh..aika koheltamista. Jari sanoi, että en ollut oma itseni vaan ohjasin epätarkasti ja hutiloiden ja jotenkin rauhallisuus puuttui. Tokalla yrityksellä sain omat palikat kasaan ja sitten taisikin jo tulla nolla ja ihan hyvä sellanen. Erittäin hyvä muistutus ennen viikonloppua! Ohjaa rauhallisesti ja loppuun asti. Ei pidä pingottaa.
Eilen kävin sm-epiksissa ojangossa. Rata oli musta aika iisi, mutta sisälsi kaikkea tarpeellista. Rata taisi olla jotain 27 estettä joten vähän normia pidempi setti siis. Kaikki kontaktit ja kepit pariin kertaan ja mukana myös pöytä ja okseri vikana esteenä. Ekalla yrityksellä pari rimaa (ei meillä yleensä tule rimoja?!)- olisinko taas hätäillyt sitten? Tulivat alun niistopersjätössä ja pakkovalssissa. Kuulin, että kuuluttaja sanoi, että ekan käännöksen teki niin tiukasti, että osui siivekkeeseen. Pakkovalssin otin liian viime hetkillä joten lähti hyppyyn väärällä rytmityksellä. Tokalla yrityksellä vaihdoin vähän ohjauskuvioita ja kokeilin hetken mielijohteesta backlappia kohtaan, joka ei ehkä ollutkaan siihen paras mahdollinen (edellisellä radalla se pakkovalssikohta). Koira lähti backlappiin ihan oikein mukaan, mutta suuntasi sen jälkeen väärälle esteelle.Siis suuntasi sinne, minne sen kuuluikin, mutta se ei nyt sattunut olemaan oikea este. Muuten helppoa ja mukavaa. Kontakti ovat hyvät, paitsi puomin ylösmenon hyppää nyt lähes joka kerta avaruuksiin asti. Kepeillä pysyy, vaikka mihin juoksisin tai jättäisin juoksemasta ja sisäänmenoillakin pärjätään. Ja pöydän osaa, sitä ei tarvi miettiä.
Pirkkispikkukoira oli mukana molempina päivinä. Viime uhoamisesta huolimatta reenasin kuitenkin sen kanssa ja hyvä niin. Oon nyt kotona, autossa, lenkillä jne. ollut tarkempi ja pyrkinyt viettämään vähän enempi ”laatuaikaa” sen kanssa. En tiedä, onko omasta asenteesta vai mistä kiinni, mutta jotenkin tuntuu, että on jo nyt parempi, vaikka vasta muutamia päiviä oon muuttanut omaa toimintaani. Se hakee kontaktia enemmän ja uskoo pienemmästä. Leikkiessä ja töitä tehdessä on enempi läsnä ja muutenkin on jotenkin parempi.
Hyvä kasvattaja on muuten onni, onneksi meidän koirilla on kaikilla sellaiset. Saijalla on niin paljon annettavaa, mitä Pirkkikseen tulee. Kiitos Saijalle, että jaksaa antaa vinkkejä ja olla kiinnostunut :)
Käytiin eilen episten jälkeen Tikkurilan keskustassa ihmettelemässä busseja, junia ja ihmisiä. Ihme getto. Parkkiksella jo varotettiin kyltillä, että ”vie itse tavarasi, älä anna varkaiden viedä. Varo autovarkaita.” Mähän tietty otin maalaisena asian kirjaimellisesti ja kannoin kaiken mukanani navigaattorista lähtien.. Lenkillä törmättiin aika määrään juoppoja ja muuten vaan sekopoltseja. Pirkosta ne, jotka käyttäytyivät kaikista oudoimmin, olivat kaikista kivoimpia. Erityisen viehtynyt se oli yhteen kiinalaiseen naiseen, joka joikasi heurekan sillalla jonkun ihmeellisen varjon alla. Myös yksi erittäin humalassa ollut (eikä ehkä ekaa kertaa) mies oli siitä tosi kiva. Juna-asemalla se keskittyi enempi etsimään maasta jotain oksennusten, purkkien tai muiden epämäääräisten jämiä, eikä reagoinut yhtään ohi ajaviin juniin. Ava meinasi hypätä yhteen ovet auki olevaan taksiin ja samaan aikaan Pirkkis käytti tilaisuuden hyväkseen ja pyrki pussaamaan kuskia. Selvästi suunnittelivat kimpassa tuon ja taas sai omistaja hävetä. Mutta siinä kun kävelin niiden kanssa, niin moneen kertaan mietin, että olenpas onnekas kun mulla on niin ihanat koirat. Autolle päästäessä oli jopa ihan pakko se niille kertoa ja mä luulen, että tajusivat, että taitavat olla jotenkin erityisiä.
Koska sieltä täältä satelee hyviä mietelauseita sm-kisoihin lähteville niin laitanpa minäkin tähän yhden, joka on mulle tärkeä: "Uskalla olla niin hyvä kuin olet. Usko omiin ja muiden mahdollisuuksiin. Pysy avoimena mahdollisuuksille. Muista, menneisyytesi ei ole tulevaisuutesi." Kiitos tästä mietelauseesta yhdelle kasvattajalle :)
Tsemppiä ihan hulppeasti kaikille viikonloppuna starttaaville! Nautitaan hyvistä suorituksista, onnistumisista ja ymmärretään niitä, joita harmittaa. Ennenkaikkea nautitaan siitä, että saadaan osallistua kisoihin, sillä se ei ole itsestäänselvyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti