koirat hoidettavina

Pahkis ja Ava kävivät eilen Markuksella käsittelyssä. Avalla oli alarintakehässä trauman jälkitilan tuntuinen jännitys, joka vaikutti vähän ylimenoalueella. Oliskos sm-kisojen aikaansaannosta, siellähän kynsi komeasti eturinnallaan maata okseriin kompastuessaan. Mutta Ava vastasi hoitoon tosi hyvin ja oli hirmu hyvän oloinen heti käsittelyn jälkeen ja kotona. Seuraavaa kertaa suunniteltiin toteutuvaksi vasta loka-marraskuun vaihteeseen, jollei nyt kummempia satu ja tapahdu. Aattelin kuitenkin parit hieronnat sille sopia ennen marraskuuta kun tarkoituksena olis tehdä aika paljon nyt tauon jälkeen tämä alkusyksy.

Pahkis oli jonkin verran jumissa oikealta puolelta, mutta vastasi myös hoitoon hyvin ja Markuksen mielestä jumit eivät vaikuttaneet ”lonkkalähtöisiltä”. Mua erityisesti niiden tilanne ajoittain huolestuttaa ja varmaan Markus sen eilen aisti. Osasi puhua viisaita ja ihan melkein herkistyin kun aattelin mitä sanoi. Muistutti meitä (tai mua..), että Pahkis on täydellinen ja ainutlaatuinen, eikä sitä saa etukäteen mistään tuomita. Jos nyt ei täydellistä anatomiaa esitä muutamassa röntgenkuvassa niin se ei silti vähennä sitä asiaa, että on täydellinen sellaisena kuin se on. Kehotti myös, että mahdollisten tulevaisuuden ongelmien murehtimisen sijaan on tärkeää keskittyä nauttimaan nyt sen terveydestä. Tuosta ”ongelmalähtöisestä” ajatusmaailmasta juteltiinkin sen kanssa jonkin aikaa liittyen pentujen kasvamiseen ja kaikenlaisiin koiramaailman asioihin. Siihen taitaa syyllistyä aika moni.

Illalla Piken kanssa vähän aksimassa imphan kentällä. Jos se ei koskaan opi toimimaan superisti agilityssä niin ainakin osaa hyvin käyttäytyä vuoroaan odottaessa :) Hyvin pystyy olemaan irti ja odottamaan vuoroaan kentän laidalla, vaikka kävinkin jossain muualla (esim. autolla) tai kuljeskelin toisen treenatessa kentällä. Treenissä oli pari putkea ja hyppyjä melkosen pitkillä esteväleillä ja teemana näytti olevan, että kyllä irtooooo… En osannut olla yhtään tarkkana, enkä näemmä yhtään vielä ymmärrä, että miten lukee esteitä. Jotenkin hetkittäin tuli sellanen tunne, että oon saakeli ihan pihalla.. ;) Kaikenkaikkiaan olin vähän tyhmästi valmistellut treenin kun en oikein etukäteen ollut kauheesti miettinyt, että mitä tehtäisi ja aika fiilispohjalta tein suunnitelmia. Ei noin. Näköjään pike on oppinut lukemaan mun ohjauksia ja tietää jo vähän, mitä mikin tarkoittaa. Kun olin tekemässä niistopersjättöä niin se vetikin liinat kiinni tullessaan niistokädelle ja lähti suorinta reittiä kohti sitä estettä, jonne mun rintamasuunta jo osoitti. Ei siis kerennyt tulla ohjaukseen ja tulla hyppyä kun tajusi, että tuonne ollaan menossa ja kovaa pitää mennä edellä. Kyllä se siitä asettui ja varmaan tajus, että homma ei etene jos etuilee. Rimat oli n. 20cm ja pirun kiirehän mulla on tollasilla ohjatessa. Ei meinaa tämä karpaasi saada itseään liikkeelle niin kuin pitäisi, vaikka tuo irtookin. Silti prkl ehtii jo tulla ja tulee muuten näemme sitten ihan päin jos oon edessä.. Muutamasta putkesta kasahti jaloille, samoin hypyltä. Ei ollut yhtään pahoillaan edes. Niinpä siis, tarkkuutta mulle ja malttia sille. Ja saakeli päin ei juosta! Sille pitää varmaan alkaa paremmin asentamaan nyt jarruja. Näyttäisi tuo into olevan jo aika hyvin asennettu.