päivitystä

huikeeta, kohta on jo syyskuu. Ollaan lähdössä takuuhyvässä seurassa Sadun ja tuomon kanssa vaeltamaan viikoksi viikon päästä. Oikeastaan odotan reissua jo kovin, vaikka en missään nimessä tunnusta olevani erähenkinen. Katsotaan, kuinka tulee itku pusakkaan kun rinkkaa pakatessa täytyy tyytyä vähäiseen määrään tavaroita. Ja sitähän kyllä tulee mietittyä, että jos ei käy viiteen päivään suihkussa niin voiko siihen menehtyä...?

En ole ehtinyt tänne raapustelemaan nyt hetkeen mitään. Ehkäpä siksi, että on tullut oltua muuten aktiivinen. Täytin kolkyt 19.8, joka toisten mukaan on niin vähän ja jotenkin omasta mielestä niin paljon. Joku sanoi, että tästä ei käy tie kuin alaspäin, joka suhteessa. Kuullostaa just tosi kivalle. Loppusyksystä olis tarkoitus ehkä suuremmin juhlistaa näitä, nyt tuli synttärit biletettyä treenailun, kisaamisen ja joo, myös juhlimisen merkeissä.

Käytiin sisaruskatraan kanssa Frantsin Ninan opeissa 19.8. Perusjuttuja kuten lähtöä ja ennakoivaa valssia tuli treenattua. Myös rengasta, vastakäännöstä ja niistoa. Hyödyllistä ja mukavaa! Piirimestiksissä sitten 20.8 Avan ja Metkun kanssa. Avan kanssa aivan kamalia suorituksia. Sussu oli unohtanut lomansa aikana, että miten kisoissa toimitaan. Oli ihan kuumana, eikä keskittynyt yhtään. Kyllä hävetti taas sen kanssa, voi voi. Täytyy pitää mielessä, että taukojen jälkeen on varauduttava johonkin tuon tyyppiseen kisoissa. Treeneissä sen sijaan on kulkenut tosi kivasti. Piirimestisten jälkeen sitten vähän Raisan kanssa hilettämään ja lopulta ihan keskustaankin. Mun pikkuveljet eksyivät paikalle ja ovat kyllä ihania molemmat :) Kiitos myös Timpalle ja Tuulialle seurasta!

Sunnuntaina sitten Ava ja Alli pääsivät hierontakouuun esimerkkikoiriksi. Alli oli hurmannut kaikki (ei mikään yllätys) ja kehuivat, että on älyttömän hienossa kunnossa kun on niin hyvässä lihaskunnossa kaikin puolin. Oli kuulemma antanut hoitaa itseään kuin oppikirjoissa ja kun olivat käsitelleet jotain akupisteitä niin oli reagoinut niihin kuin pitääkin. Yläniskassa sillä oli jotain jumia ja se onkin se samainen kohta jossa epäiltiin jotain välilevyjuttua vuoden alussa. Silloinhan sitä tutkittiin kun oli niin kipee. Ava oli yllättäen aika jumissa, vaika onhan sitä hoidettu ja on ollut levossakin. Olivat saaneet sen kait kuiteskin ihan hoidettua. Sussu oli kait vähän ollut rauhaton ja rasittava - ei kuullosta yhtään minun koiralta.. :)

Viime tiistaina Zeljkon opeissa Anjan ja Sepon luona. Avan kanssa ensin ja suurin oivallus oli se, että kääntyi paremmin kun tiesi käännöksestä, mutta sai itselleen tilaa tehdä sen. Eli ihmisnuoli, niistojutuissa oli huonompi kuin hyvän valssin kanssa. Voi tietty olla sekin, että on vähän huono niissä.. :) Sisarukset taas kehissä ja Z taisi niistä kovasti tykätä. Taisi ylipuhua Saijaa uusimaan samaa yhdistelmää. Yllättäen tehtiin ihan perusjuttuja ja hyvinhän ne kaikilta sujui. Ilmeisesti oli sitä mieltä, että kaikki on tehneet pohjat hyvin, sillä menevät suoraa ja kääntyvät hyvin. Tykkäsi, että leikkivät hyvin ja omaavat hyvän moottorin jokainen. Pirkko on kuulemma ihan kuin Tipin veli. Voltti on kuin isänsä ja pojat Tipin ja Viuhkan yhdistelmiä.

Olin eilen kouluttamassa pitkän rupeaman, jonka jälkeen Ava pääsi pikkusen yllättäen kokeilemaan Jannen kanssa puruja. Ava oli ihan liekeissä ja treenin jälkeen megaeuforisessa tilassa. Jotenkin tuli mieleen, että oonkohan nähnyt sitä koskaan noin intensiivisesti mitään tekevän ja nauttivan siitä? Jannen mielestä oli kuulemma hyvä. Se kuulemma puri hyvin ja keskittyi nyt hyvin. Hyvästä saaliviestistä myös puhuttiin, mutta senhän nyt tiesinkin, että sitä sillä kyllä piisaa ihan loputtomiin. ei varmasti kuitenkaan ole mkään unelmakoira tuota lajia ajatellen, sillä on niin puhtaasti saaliilla toimiva. Ei sitä ääneen sanonut, mutta eikös se noin mene. Kamalan mukavia ihmisiä siellä oli treenaamassa ja mukava oli seurata hyvien koirakoiden treenaamista.

Tänään olis tiedossa vähän pirkkoagilityä ja ehkä vähän kyläilyä ja vaellustarvikkeiden metsästystä. olipas ihanaa aloittaa aamu kaikessa rauhassa hyvin nukutun yön jälkeen. Pirkko tuossa vieressä ährää jonkun narun kanssa ja väkisin työntää sitä mun käteen vähän väliä. Onhan tää vähän hullua, että tykkään siitä niin paljon, että kun katson sitä niin jotenkin aina vähän liikutun..