ensi vuonna?

Jos nyt uusi vuosi on käynnistynyt sairastelulla niin ehkä loppuvuosi menee terveenä? Mä ehdin jo huokaista, että pasin flunssa ei tarttunut muhun, mutta tarttupa sittenkin.Onneksi oltiin tässä järkässä kipeitä, että ensin koirat kennelyskässä ja sitten me ihmiset. Me ihmiset kun ei tarvita karanteeniaikoja päästäksemme ihmisten ilmoille kun kunto sen vaan sallii.

Allin poskipatin syy ei selvinnuytkään silmälääkärissä. Mä niin aattelin, että sillä on joku kyynelkanavan tulehdus tms kun silmät ovat olleet hiukan ärtyneet jo pidemmän aikaa. Tyhmä koiranomistaja ei sitten katsonut sen suuhun lainkaan. Sillä on takaposkihampaasta lohjennut hampaan pintaa ja ien on melko ärtynyt. Päivi Vanhapellolla käytiin ja hän laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin Anidenttiin, jossa olis tarkoitus ottaa hammasröntgeniä jne. Se epäili, että Allilla olis hampaan juuressa mätäpaise. Luulisi tuon olevan kipeä, mutta ei Alli nyt kamalan kipeeltä vaikuta. Tosin sillä on ollut sellasia kipukohtauksia, jotka ollaan ajateltu johtuvan mahakivuista.. siitä syystä ollaan sitä lekuriin muutamia kertoja viety ja saatu nyt kotiin kerättyä jo hyvä lääkearsenaali mahakipuihin ja huonoon vointiin. Aatteleppa jos sillä onkin hampaaseen sattunut? No tuskin tuo nyt kovin pitkään sillä on ollut, tuo patti kun nousi vasta vajaa viikko sitten. No, eiköhän nää selviä kunhan saadaan tutkittua. Vastaisivat vaan puhelimeen niin saisi ajan varattua! Koko aamun on mennyt vastaajaan, jossa kertovat olevansa kiinni toimenpiteessä. Rasittavaa.

Miten musta muuten tuntuu, että aina tänne päivittelen kaikenlaisia sairastelujuttuja? Viime vuosi ja oikeastaan vuoden 2010 lopusta saakka ollaan kyllä oltu poikkeuksellisen paljon sairaana niin koirat kuin mä. Mulla on niska vaivannut ja näitä flunssia on ollut enpi kuin laki sallii. Ja koirilla nyt on ollut enempi ja vähempi erillaista kremppaa. ja mitäpä sitä nyt menneitä muistelemaan, asiat voisivat just nyt olla kehnomminkin. Parit flunssat ja mätäpaiseet ovat ihan hoidettavissa verraten moneen muuhun sairauteen tai vammaan.

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan? ainakin työpaikan vaihdoksen ja Pirkon kanssa jatketaan eläinavusteista koulutusta myös kesään saakka. Itseeni liittyen vuosi tuo tullessaan takuuvarmasti edestakaista innostusta ja aktivoitumumista ja sitten taas passivoitumista liikkumiseen liittyen. Kaippa itseni jo tunnen ja tiedän, että ensi viikolla alkaa "kuntoilu ja terveellinen elämä-ajanjakso", joka kantaa syksyyn asti. Syksyllä vielä yritän tsempata, mutta joulukuussa homma lähtee lapasesta ja vaan oon ja syön. Tuolla löysäilyllä kerään inspistä seuraavaan vuoteen ja totta on, että motivaatio on tälläkin hetkellä huipussaan (vaikka nyt kipeenä ei ole). Nyt jo odotan innolla, että affiksen jälkeen alkaa uusi elämä ja saan pari kiloa pois ja kuntoa taas kohdilleen. Keväällä jatkan juoksemista ja aion kesällä osallistua ainakin canicross-kisoihin Avan kanssa. Naisten kympille lähen myös jos aikataulu sopii muuten kuvioihin ja jos kesällä jonkun puolimaratoonin juoksisi?

Mitäs koirien kanssa sitten? Alli jatkanee menestykkäästi eläkepäivien viettoa kainalossa maaten ja toivotaan, että sillä olisi terve vuosi edessä. Eihän sitä tiedä jos sen johonkin näyttelyihin ilmoisi? Avan kanssa olisi mukava osallistua SM-kisoihin ja karsintoihin, mutta päätavoite on saada sitä AVA ja kerätä hyppysertejä. Nyt jos viimein myös sen BH:n kävisi kun olis voinut sen käydä jo satavuotta sitten. Jos kesällä on aikaa niin jälkeä ja esineitä treenataan ja tottiksia toki myös tehdään. Tavoitteena on vähintään se, että pysyy treeneissä tottiksissa erinomaisena. Pirkon pitäisi aloittaa kisaaminen. Tosin jos homma ei pelitä treeneissä niin sitten ei vielä aloita kisaamista. Aloittaa kun tiedän, että voi siirtyä kolmosiin. Samalla periaatteella siis mennään kuin Avan ja Kaapon kanssa ja niillä ainakin kannatti, sillä Ava nousi muistaakseni kahdeksalla startilla kolmosiin ja Kaapo taisi saada viisi nollaa putkeen kunnes viimeistä nollaa kakkosissa haettiin ja pidettiin kisataukoa kun alkoi varastamaan kepeiltä. Nyt tuntuu, ttä kaikki on vielä niin vaiheessa, että nämä vajaa 6kk eivät riitä siihen, että tulisi sillä tavalla valmiiksi. Mutta katsotaan, miten homma käynnistyy kun vaan päästäisiin vähän useammin treenaamaan. Kerta viikossa 5-10 min on liian vähän kun kaikkea pitäisi harjoitella. Onneksi Riman hallille voi viikonloppuisin mennä itsekseen kun vaan löytyy siihen aikaa. Miksi ihmeessä nämä viikonloput onkin olleet niin täysiä? No joo, ensin oli Pirkolla juoksut, sitten kennelyskä joten siksi kait nyt tuntuu, että ei ole treenannut ikuisuuksiin. Kun eihän se ole. Ja syksy oli kiireinen ja toisaalta olen himmaillut tuon kanssa tekemistä, jotta saisi vähän lisää ikää. Nyt sitä ikää on, joten aikaa on vaan löydettävä.

Vaikka ei olla missään tiimeissä nyt mukana niin onneksi jotain koulutuksia on tulossa. Tai aika paljonkin, joka kuukausi jotain ja välillä jopa viikoittain ekstrakoulutuksia. Toivotaan siis, että itsekkin tässä ohjaajana kehittyisin ja oppisin opettamaan koiriani taitavammaksi kuluvan vuoden aikana.

Hauskaa olisi myös lähteä kisaamaan Suomen ulkopuolelle ja jotain suunnitelmia onkin. Katsotaan sitten, miten ja mihin ja kenen kanssa.

Metkulla alkaa jo olla ikää, mutta eiköhän sen ole aina silloin tällöin päästävä mua vedättämään agilityradoille. Enää ei aika kunnolla riitä, että sen kanssa ehtisi treenata, mutta lahjattomat harjoittelee, nimimerkillä: viimeksi ollaan tehty nolla viime keväänä joten... :)

Mitä vielä? ajattelin, että jotain koiraelämän ulkopuolisiakin suunnitelmia voisi tehdä. Se oliskin uutta ja ihmeellistä. Ehkä joku reissu ihan vaan Pasin kanssa kaksin? ja ihanaa, että yks mun ihan parhaista ystävistä saa pian vauvan. Oon jotenkin siitä niin tohkeissani!