Viikon sisällä ollaan treenattu tehokkaasti erinomaisten kouluttajien silmien alla. Rima leireili viikko sitten ProCaniksella, josta taisinkin tänne jo kirjoittaa ja sitten lisäksi käytiin Pirkon kanssa Nicola Giraudin ja Jaakon koulutuksessa menneellä viikolla.
Nicolan koulutus Pirkon kanssa oli oikein hyvä ja tarpeellinen. Ensiksi rataan tutustuessa podin tosin lievää ahdistusta, sillä mikään suunnitelma ei oikein tuntunut kotoisalta.. Mutta taitava ja mukava kouluttaja teki vaikeistakin asioista ymmärrettäviä, eikä ne nyt niin vaikeita olleetkaan. Erinomaisen hyvä bongaus oli se, että antamalla Pirkolle riittävästi tilaa esim. päällejuoksuissa, teki se hyvin optimaalisia hyppyjä lukien itse rataa. Mun tarvii siis olla rohkeampi ja antaa sille sen vastuu miettiä mm. miten lyhentää ja muokata hyppykaarta sopivaksi. Koska agility kuitenkin välillä on sellaista, että ohjaaja töpeksii edessä niin sain hyvän vinkin siitä, miten treenata Pirpanaa kestämään paremmin se, että sen laskeutumistila jää naftiksi. Nyt juoksee siis helposti ohi tai tiputtaa riman jos joutuu lyhentämään loikkaansa mun edessä olemisen takia.
Hyvä oli myös kun Nicola muistutti, että en saa huolestuttaa Pirkkoa omilla virheilläni. On ihan totta, että Pirkko haluaa tehdä oikein ja jos huomaa, että meille tuli virhe niin se raukka ottaa virheen helposti omille harteilleen kannettavaksi. Ja siitä se rukka ressaantuu kun koittaa tehdä nopeasti jonkin ratkaisun, jolla se voisi saada asian korjaantumaan. koiraparka! Sille pitää siis kertoa ystävällisesti palkkaamalla, että agility nyt on vaan sellaista, että välillä omistaja on huono ja epämääräinen, mutta koiraparan ei tarvitse asiasta huolestua eikä huolehtia.
Jaakon koulutuksessa oltiin sitten sunnuntaina sisarusten kanssa. Toistan itseäni, mutta aijai kun tykkään tästä pentueesta ja edelleen ottaisin niistä ihan kenet tahansa itselleni! Illalla koulutuksen jälkeen piirtelin rastia seinään kun tajusin, että tämä oli kaiketi ihan ensimmäinen Jaakon koulutus, jossa pääaiheena ei ollut se, miten mun tarvisi vastuuttaa koiraa enemmän! Voiko todella olla niin, että minä, tassusta saattelija olen ottanut askeleen etiäpäin tässä asiassa? saatiin oikein kehuja siitä, miten homma on mennyt eteenpäin ja että kotiläksyt oli hyvin tehty. Täytyy kyllä myöntää, että ne lyhyet hetket kun ollaan Pirkon kanssa samalla planeetalla tekemässä samaa asiaa yhtä aikaa, ovat kyllä ihan parasta agilitya, mitä olen ikinä kokenut. Tottahan toki onnistumisia ja niitä flow-fiiliksiä on Avan, Kaapon ja Metkunkin kanssa monia. En nyt noita missään nimessä vähättele! Mutta johtuuko se vaan sitten siitä, että Pirkko on kuitenkin mulle se eka koira, jota olen pennusta saakka päässyt tekemään? Ja varmaan fiilis tulee myös siitä, että kyllä Pirkko taitaa olla mun omista koirista se ensimmäinen, joka on kertakaikkisesti noin potentiaalisen oloinen. Tiedä häntä, mutta kyllä tuntuu mukavalle :) Eilen muuten Jaakko huusi yhdessä kohtaa "nauti!" ja jep, niin teinkin ! Ihanaa! ihana pirkko!
Tällä viikolla treenejä ja lauantaina lähden Avan kanssa kisaamaan Kotkaan. Perjantaina menen treenaamaan Janitalle Pirkon kanssa joten hyvää on siis paljon taas tiedossa.
Nyt lenkille mars mars ja sitten jos asettuisi telkkarin eteen täykkärien pariin. Hui, ulkona on -6 astetta pakkasta, hrrr.. Vaikka oikeesti tuo on tosi vähän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti