FMBB 2012 ja vähän muutakin

Masennusta, iloa, surua, riemua ja ihanuutta. Kaikkea tuota ja jotain noiden väliltä on ollut nyt tämä agility (ja elämä) tässä parin viikon sisällä.

Treenit ovat menneet molempien koirien kanssa paljon huonommin kuin edes laki sallisi. Ja luulen, että nyt on vain tuijotettava sitä omaa kuvaansa pelistä ja kannettava vastuu omasta huonoudesta. Pirkon kanssa oon aivan pihalla. Alamäkikausi alkoi Janitan treeneistä, jossa sain totaalin hermojenmenetyksen kun en vaan osannut edes hengittää oikeaan suuntaan ja oikeaan aikaan. Oli pakko lopettaa treeni kesken ja lähteä ulos puhaltelemaan, sillä muuhun en kyennyt. Siitä sitten ärsytys siitä, että miksi en tuollaisissa tilanteissa osaa kimpaantua positiivisessa fiiliksessä "saakeli, nyt mä teen tän oikein!!!" vaan ennemminkin fiilis oli "jos en mitään osaa niin en sitte osaa, enkä edes yritä enempää kun ei tää kuitenkaan onnistu...". Työstettävää siis riittää monessa suhteessa ihan alkaen omassa asenteessa..

Liekkö tuo jäänyt kalvamaan johonkin taka-alalle, mutta myöskään muut treenit eivät ole ihan menneet nyt Pirkon kanssa nappiin. Torstaina Veijolla täsmälleen samanlainen aloitus kuin janitalla ja sitä sitten hinkattiin- kolmea hyppyä siis. Lopuksi ihan yksittäisellä ihmettelin, että miksi se ei taivu kääntyessään hypyltä vasemmalle niinkuin se kääntyy oikealle? Onko jumissa vai vaan noin toispuoleinen? Täytyy seurailla jumiasiaa ja varata aika sille käsittelyyn. Keppejä olen myös treenannut muutaman kerran viikon sisällä ja niissä sentään edistystä on tapahtunut. Tosin onnistuin saamaan sille pujottelun lopun epävarmaksi ja nyt olen sitä korjaillut. Mutta ohjureita on enää kaksi molemmissa päissä ja Pirkko meni n. 10 m- 1m etäisyydeltä erilaiset lähetykset nyt tosi hyvin. Kestää hyvin leikkaukset jne. oikeastaan on melko sama, mitä lähettäessä teen ja kepit käskystä hakeutuu hyvin kepeille. En ole loppupäätä nyt rasittanut vaikeilla asioilla, sillä meni epävarmaksi sen kanssa. Aikalailla olen siis vedättänyt suoraan valmiille lelulle tai seuravalle esteelle, jonka jälkeen palkannut.

Avan kanssa tiistaina treeneissä olin myös pihalla kuin lumiukko. En tidä, mikä ihme hahmotushäiriö mua vaivasi kun en kyennyt ymmärtämään ja jäsentämään treeniä sitten ollenkaan. Merja koulutti meitä poikkeuksellisesti ja taisi sekin todeta lopuun, että meno on aikalaista sekoilua joten tehkää nyt jotain, mikä onnistuisi jotenkin hyvin. Ai kauheeta ja mitä ihmettä! Liekkö mielen vienyt sekavaksi se kun juuri ennen treeniä sain niin jännän vauvauutisen yhdeltä läheiseltä, että ajatukset oli siinä hommassa enemmän. Oon niin onnellinen näiden ihmisten takia :)))) Ava oli kyllä justiinsa niinkuin minäkin ja teki myös kaikkea hassua... kuten irtoili jonnekkin ihme lelunöyhtälle kesken treenin, joka kertoo siitä, että senkin katse on vähän harhaillut kun on ehtinyt moiset rekisteröimään.

Petrattavaa siis treenirintamalla riittää ja toivon niin, että nyt on vaan joku erityisen kökkökausi menossa. Joku sellainen Pirkon kanssa, joka luetaan sarjaan "pakolliset nuoren koiran kehittymisen vaiheet" ja tämä oma mielenhäiriö on vaan jostain väärästä lääkityksestä kiinni oleva juttu. Töissä on ollut aika rankkaa joten voi olla, että annan sen vaikuttaa keskittymiseeni. Mene ja tiedä, mutta tästä noustaan kyllä!

Kisarintamalla sitten onnistumisia Avan kanssa :) Oltiin Kotkassa viikko sitten ja siellä Ava jatkoi varsin upeeta tulosputkea. Tuloksina 5-0-0 ja sijoitukset 1 ja 3. Ekalta radalta tuli puomin ylösmeno ansaitusti, tultiin sellaisessa vinossa kulmassa, että en ehtinyt vaikuttamaan asiaan riittävästi. Muuten kaikki radat olivat lähes täydellisiä, mitä nyt yhden radan loppusuunnitelma muuttui kun hannasin suunnitellusta persjättö- valssi yhdistelmästä päätyen kahteen takaaleikkaukseen. Mutta muuten uskalsin tehdä melko rohkeitakin ohjausvalintoja ja rytmitys sekä kontaktit pelasivat hyvin. Nyt saatiin eka ja tarvittava nollavoittokin joten karsintoihinkin paikka varmistui :) Toivottavasti en jaksaisi jossain kohtaa laskea näitä onnistuisia enää kun niitä olisi niin paljon, mutta nyt vielä jaksan. Ollaan siis nyt viimeisestä 9 startista saatu 7 nollaa ja kaikilla oltu sijoilla 1-3. Yksi ylösmeno ja yksi hyllyrata mahtuu joukkoon, mutta aika hienoa kuitenkin!

Mitä muuta, no kaikenlaista. Oon kamalan harmissani Riepun takia ja toki Saijan, joka miettii ja pähkää varmasti päätään puhki asiassa. Sitten koulukaverin suunnaton suru veti ihan veltoksi ja pisti ajattelemaan kaikenlaista. Oman lapsen kuoleminen voi kaiketi olla kamalimpia asioita, mitä kenellekkään voi sattua :'( Ei tuo nyt tietenkään sitä tarkoita, että pienemmät asiat ei saisi missään tuntua. Mua jotenkin ärsyttää sellainen, että joku toinen arvottaa sitä, että millaiset asiaa saa muka ihmistä ärsyttää, surettaa tms. negatiivista tuntemusta herättää. Toisen suru/ärtymys voi tuntua ehkä omasta mielestä vähäpätöiseltä tai ylimitoitetulta jos sitä vertaa omaan kokemusmaailmaansa, mutta kun tuo historia on meillä jokaisella erilainen niin.. Vaikka minäkin työn puolesta tapaan monenlaisia aika hirveitäkin ihmiskohtaloita, sairauksia, vammoja ja epätoivoa niin silti voin valittaa esimerkiksi omaa jaksamista tai päänsärkyä ihan oikeutetusta, vaikka se kuinka olisi mitätön verrattuna jonkun muun asioihin.No joo, miten ihmeessä nyt tälläistä tänne kirjoitan?

Mutta hei, Onneksi jotain iloistakin on tapahtunut, sillä Vip kävi kuvattana ja sekin oli terve koira joten hyvä sisarukset!!!

Ja sitten yks juttu, mikä on aika magee. Lähdetään Avan kanssa toukokuun alussa Roomaan belgien mm-kisoihin! Homman tekisi vielä hienommaksi jos Riepukin olisi päässyt matkaan, mutta onneksi Saija ainakin yrittää päästä mukaan. Meni kisat meidän osalta sitten miten meni niin uskon, että reissu ei tule kaduttamaan jälkikäteen. Ihan varmasti tiedossa on mahtavaa tunnelmaa ja upeita koiria! Tottakai teen niin hyvin siellä kuin vaan osaan. Itseeni luotan ja pakkohan mun on yrittää luottaa myös Avaan... :) Nythän se on ollut tosi hyvä kisoissa joten toivon, että hyvä vire osuu myös noille päiville. Mutta on hauskaa lähteä ja hienoa, että päästiin mukaan noin isoihin kisoihin Suomea edustamaan!

Nyt juoksulenkille (mitkä olen aloittanut kun lumet on jo sopivasti sulaneet) ja sitte siivouksen kautta suihkuun ja sitten illanviettoon lapsuuden ystävän luo. Lähdetään katsomaan Sami Hedbergiä, toivottavasti on hyvä show!