No niin, tässä nyt sitten ollaan kotona sairaslomalla. Kisojen jälkeen olo ei juurikaan helpottunut ja edelleenkään en ole oma itseni, vaikka tässä olenkin pääasiallisesti vain maanut sunnuntaista lähtien. Kävin eilen lääkärissä kuulemassa labroista ja ihmettelemässä tilannetta. En nyt ehkä hullua hurskaammaksi tullut, mutta jotain kuitenkin. EKGssa oli sydän toiminut kuin sitä oltaisiin rasitettu kokeen aikana. Siinähän vaan maataan aloillaan joten sykkeen pitäisi kait normioloissa olla melko tasainen. Mulla oli vaihdellut syke aika paljon eli välillä rauhallinen ja välillä taas korkea. Ikäänkuin sydän olisi ylikierroksilla vai miten se lääkäri sitä kuvasikaan. Labrakokeet olivat maksa-arvoja lukuunottamatta hyvät. Tai joku oli vähän koholla, mutta niin vähän, että sillä ei ole merkitystä (valkosolut muistaakseni). Mutta tosiaan maksa-arvot olivat jostain syytä koholla ja niiden takia kävin sitten lisälabroissa. En tietääkseni ole vanha juoppo, enkä mitään lääkkeitäkään käytä joten miksi lie. Ja sitten meinasivat, että mulla olisi myös vestibulaarineuriitti eli tasapainoaistijärjestelmässä infektio, joka nyt sitten aiheuttaa tämän huimauksen. Justiinsa googletin moisesta vaivasta ja luin, että suurelle osalle jää pysyvä tasapainoelimen toimintavaurio. Jos siis jatkossa agilityssa juoksentelen väärään suuntaan tai en ihan hahmota mihin mennä niin tiedätte, mistä johtuu. Kamalaa jos tää ei oliskaan mikään vitsi. No, toivotaan, että on ja että tää homma tästä selkiytyisi ja lopulta syyksi löytyisi joku ihan hassu ja helposti korjattavissa oleva juttu.
Eilen jo vähän innostuin, että olo oli vähän parempi. Nyt aamusta kuitenkin on pakko vetää sanat takaisin ja taas vähän rauhoittua ja keskittyä olemiseen. Jostain syystä tämä istuminen ja kirjoittaminen on vähän työlästä ja koko ajan hiukkasen päässä pyörii. Mutta en kertakaikkisesti jaksaisi myöskään maata. Eipäs nyt kait muu kuitenkaan auta joten sohvalle mars mars...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti