Ava lomailee agista ja kerää intoa taas syksylle. Tiistaina kuiteskin vähän tokoiltiin Riman tokoreeneissä ja Ava oli aika pihalla. Ehkäpä luuli, että pääsee agilityä tekemään? tiedä häntä, mutta ei ollut ihan läsnä. Siinä mielessä ihan jees, että vaikka olikin vähän kaffeella niin silti suorittaa kait ulkopuolisen silmissä ihan jees. Virheitä se ei ole esim. jäävissä tehnyt kait miesmuistiin, mutta nyt ei mennyt oikein maahan. Luulen, että ei halunnut kun pohja oli kivinen ja tosiaan tuo pieni keskittymisen vaje. kaukkareissa (istu-maahan) tuli maahan mennessä vähän eteenpäin. Ei ole muistaakseni niin aiemmin tehnyt joten mikälie. Täytyy itse katsoa myös, miten käsillä näyttää, jotta ei provosoi tuohon.
Pirkko vähän aksaamassa ja olihan taas jotenkin erilainen kuin sunnuntaina. Nyt sitten irtosi, ohitteli ja kaikenlaista. Putkijarrutuksia on varmasti syytä alkaa reenaamaan, sillä ei todellakaan kääntynyt putkesta. Mutta ehkä meni kuitenkin ihan reippaasti ja jotkut asiat ihan onnistuivatkin kuten sivusuuntaan lähettäminen ja päällejuoksu.
Mutta hauskinta oli mennä Jennin Vinkan kanssa. Jenni on telonut nilkkansa ja pelkää, että ei pääse kisaamaan viikonloppuna. Houkutteli mut varaohjaajaksi jos ei itse pääse ja pitihän se vähän kokeilla, miltä kelpie tuntuu. Rata oli aikas haasteellinen pitkine esteväleineen (kiitos taas Jarin, jolta ei ideat tunnu loppuvan- siitä sais hyvän tuomarin!). Vinka oli oikein mukava ohjattava. Meni kovaa, luki ohjaajaa ja kääntyi hyvin jos tiesi ajoissa, minne mennä. Haastetta tuo asetelma, jossa juostaan kovaa, mennään suoraan ja sitten käännytään. Kun spurttasin niin sehän läks lapasesta ja mitä kauemmas välimatka siihen kasvoi niin sitä huonommin sain sen ohjaukseen.Putkilla tarvii olla vähän tarkkana. Ehkä vähän samaa kuin metkulla (ehkä), että ei halua päästää ohjaajaa edelle ja siksi voi ottaa kieltoja niillä. No, mitä sitä nyt voi yhden treenin perusteella väittää- ei yhtikäs paljoa mitään :) Mutta tuntui kevyeltä ja mukavalta. Mieluusti siis starttaan sen kanssa vkonloppuna jos niin on tarvis.
Esaa tässä ihmettelen samalla, on laihtunut. Tarvii varmaan madottaa se ja antaa enemmän ruokaa. Se kun mennä viilettää kesäisin ulkona niin, että tuskin kipolleen katsoo. Joku lintuparka oli jäänyt sen satimeen kun höyhenkasa löytyi kuistilla töiden jälkeen.Se on aika armoton metsästäjä! Kissat on kyllä kiehtovia, mutta myönnettäköön, että en niistä tajua oikein mitään.. Esa on kyllä aika legendaarinen kavereidemme keskuudessa. Tollasella itsevarmuudella varustettua kissaa kyllä oon harvoin tavannut. Aivan huippu!
Esaa ja mua kun katsoo niin vois luulla, että oon syönyt senkin ruuat kun oon niin paisunut lomalla. Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä jotain asialle! Niinpä olin äsken reipas ja kävin pyöräilemässä n. 15km lenkin hyvillä sykkeillä. Itseasiassa jaksoin tosi hyvin, ihan yllätyin itsekkin. Mut tää on niin taas tätä "kerralla kaikki kuntoon"..Hetken nimittäin jo suunnittelin, että en söisi töiden jälkeen muuta kuin yhden keitetyn kananmunan. Ei taida ehkä riittää kun lenkkeilee ensin koirien kanssa 1,5 h ja sitten toi pyöräily. Siispä, iltapalalle mars mars.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti