maanantai 18. heinäkuuta 2011

jälkipuinnit

oho, ne meni jo. Meiltä ne meni ohi melkosen nopeasti, joka tietty vähän harmitti. Karkelot kaikenkaikkiaan olivat huiman jännittävät ja eläydyin katsomossa niin, että kaikki tunnetilat tuli taas käytyä läpi. Parhaat voittivat tänäkin vuonna ja kaikki kunnia heille aivan upeista suorituksista. Maksien porukka on kyllä niin tsemppihenkinen, että oksat pois! oon niin onnellinen kaikkien joukkuueseen päässeiden puolesta!

Oma fiilis oli hyvä lauantain radoilla. Ekalle radalle mennessä jännitys tuntui mahassa ja ennen tutustumista oli havaittavissa pientä sähköjänis-efektiä. Tutustumisessa energinen fiilis muuttui hyväksi lataukseksi ja keskittymiseksi, joka kantoi aina radan puoleen väliin saakka. Mieli teki tepposet ja vaikeaksi kokemani kohdan jälkeen huojennuin hetkeksi, joka kostautui. Tosin huomasin, että mietin myös kepeillä kopsahtanutta rimaa, eikä tollasia asioita kuuluisi miettiä radalla. Video paljastaa, että päästän pituuden pitkäksi myöhästyneellä valssilla, samanaikaisesti Ava katsoo kaukaisuuteen ja kun kääntää ajatuksensa takaisin muhun ei enää ehdi huomata seuraavaa estettä vaan tulee liikkeen mukana ohi. Munjalat näyttivät jo eteenpäin, vaikka rintamasuunta oli ihan oikein. Molempien huolimattomuutta sanoisin näin loppuviimeksi kuiteskin. Mun toki enemmän kuin en ollut tarpeeksi tarkkana.

Tokalle radalle tosi hyvä fiilis molemmilla. Ava hinkui radalle ja muistan, että juuri ennen vuoroa koko muu maailma vaan hävisi ja kaikki keskittyminen meni "tunneliin". Tuli fiilis, että tää me osataan ja hitto, että on siistii. Nyt vaan leffa pyörimään ihan niinkuin mielikuvissakin. Virhe saatiin, keinun ylösmenolta joten sunnuntaille meno katkesi siihen. Arvostelulaji on arvostelulaji. Myönnettäköön, että vähän harmitti kun videolta näkyy tassu kontaktilla, mutta Mia ei sitä nähnyt ja niin se sitten on. Alun kolmas-nelosväli videolta katsottuna olisi voinut olla parempi. Ottaa siihen pari ylimäärästä laukka-askelta. Aan alastulo oli roisi ja keinulle vienti oli kyllä huono. Muuten ei oltaisi pystytty nyt parempaan joten olen tyytyväinen. Ensi vuodeksi treenataan asioita eteenpäin ja uskon, että ollaan sitten parempia. keppien sisäänmenot työstön alle ja esteosaaminen edelleen paremmaksi. Myös ohjauskuvioiden parempi osaamisen mahdollistaa, että voin paremmin vaan merkata ja mennä. Sitä pitää vielä myös hakea, että saan itsestäni puristettua enemmän ja uskallan ottaa enemmän riskejä ja luottaa koiran osaamiseen.

pasi kyseli, että miten oon omasta mielestäni kehittynyt viime karsinnoista. Pasin mukaan en enää kuormitu keskittymisestä ja kisapäivästi kuin aiemmin.Voi olla.Tietty kun koira on eri niin monet asiat tapahtuvat eri tavalla. Avan kanssa haluan viettää aikaa kahdestaan ja Kaapoon verraten joudun keskittymään enemmän koiraan kuin itseeni alkurutiineissa. Nyt oon ehkä jo vähän kokeneempi joten radat eivät nytkään tuntuneet siltä, että en tietäisi, miten niistä suoriutua. varmaan sitä on tullut kehitystä mutenkin, mutta niin paljon on vielä opittavaa.

Onnea vielä superisti kaikille viikonlopun onnistujille ja tsemppiä niille, jotka viikonloppua murehtivat! Ensi vuonna sitten taas :))))))

alla pari Riekin Pirkon otosta lauantailta. Kiitos Pirkko!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti