Loma!

reilu viikko takana ja paljon vielä edessä :) Tykkään, tykkään, tykkään, tykkään!!!

Palattiin eilen kotiin ja tämä päivä on mennyt kotia ja pihaa kuntoon laittaessa. Nyt pitää hiukkasen mainostaa superreippautta, sillä sellasia ollaan oltu. Voi hitto, että ollaan oltu tänään reippaita! No niin, se siitä.

Meillä oli reissussa niin mukavaa! Juhannus Tuorlassa, jossa pasi ja pahkis saivat ekan nollan. Minä tehtailin miljoona hyllyä, mutta osittain ihan kelpo sellaisia. Viikonloppu meni mukavasti ja vähän kosteasti sekä hyvin syöden ja tietty seuraten ja kisaten agilitya. Starttasin seurakaverin pikkuPimu-koiralle ja kokemus oli aivan huippu. Jos tuollaisen minikoiran saisin niin ottaisin heti. Se oli ihana!

Sunnuntaina jatkettiin Kustaviin, josta olin varannut pikkuruisen möksän uskisten leirintäalueelta, joka oli myös päihteetön.. (selvis vasta paikanpäällä..) raahattiin salaa möksälle vinkut ja jännäten niitä nautittiin ja työstettiin jussiaksavideota. Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa raumalle kummitädin luokse ja tutustuttiin niin kauniiseen vanhaan Raumaan. Siitä meno jatkui Poriin, josta parin yön jälkeen laskelteltiin Vimpeliin tokokisoihin.

Ava tuli ilmoitettua vähän hetken mielijohteesta kun koe osui sopivasti matkanvarrelle ja pasi ja pahkis starttasivat myös. Tottiksia oon sen kanssa tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti ja tietty pyrkinyt mahdollisemman hyvään laatuun harvoilla treenikerroilla. Kisat olivat luonteeltaan leppoisat pohojalaiseen tyyliin ja itseasiassa verraten aiempiin kokemuksiin oli taso yllättävän kova alokasluokassa. Ilma oli tosi kiva, n. 35 astetta superhellettä täysin varjottomalla hiekkakentällä.. Sussukoira oli helteestä huolimatta superkoira ja teki kaiken niin hyvin kuin osaa. Helle laski sopivasti sen virettä niin, että sen seuraaminen ei ollut liian painostavaa ja muutenkin suoritus oli kaikinpuolin tasaisen tasokasta (vaikka itse sanonkin). Sai kaikista muista liikkeistä kympin paitsi hyppy meni nollille. Se olikin ainoa liike, jonka tiesin, että ei periaatteessa osaa. Tai osaa käskystä hypätä ja pysähtyä seisomaan, mutta liikkeen kokonaisuudessaan olin tehnyt kaksi kertaa, joista ekalla kerralla ei osannut. Kun vielä tyhmänä valmistelin sen ihan vääriin liikkeeseen niin reisillehän se meni. Tuomari oli huippu, joku vanha mies, joka totesi hypyn jälkeen: " voi harminpaikka!!! uskomaton jännitysnäytelmä ihan loppumetreillä. olin jo varma, että pääsen kolmannen kerran elämässäni antamaan 200 pistettä, mutta ei! Ihan kuin jalkapallo-ottelussa!". Häntä harmitti ilmeisen paljon tuo meidän epäonnistuminen ja kyllä tietty muakin. Mutta ei haittaa, 180 pistettä on ihan jees tulos kuiteskin. pasi ja pahkis tekivät hyvää työtä ja ne nyt osaa noi vaikka väärinpäin. Seuraaminen on pahiksella vähän turhan eloisaa, mutta tekee kaiken tosi hyvällä asenteella. Sen seisomaan pysähdykset ovat varmaan parhaat, mitä oon nähnyt. Saivat 191,5 pistettä ja pasi sössi itse muutaman pisteen. hyvä, että sössi, tulevaisuutta ajatellen. korjasi katsekontaktia lisäkäskyllä, vaikka oli jo "valmis".

Siitä sitten hyvillä mielin kohti Ala-veteliä, jossa vietettiin pari päivää veljenluona. Ihana paikka, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja kaikkea :)

Heinäkuun eka viikonloppu Kokkolassa, jossa neljä agilityrataa Avalla ja näyttelyt. Agissa kaksi nollaa sijoin 2 ja 6 ja hyviä ratoja. Nolla oli huippulähellä myös ekalla radalla, josta hyl kun hyppäsi radan lopussa takaakierron väärästä suunnasta. Kontaktien ja putkien jälkeiset takaakierrot...niitä pitää harjoitella! Olin siihen valtavan tyytyväinen kaikilla radoilla. Pasi kertoo pahkiksesta omassa blogissaan jossain kohtaa.

ja näyttelyt! juku, Ava sai erin!!! lähdettiin hakemaan keltaista nauhaa (h), mutta tuomari oli Tuomon sanojen mukaan "kait samalta planeetalta" Ava avaruusolion kanssa ja tykkäsi siitä jonkin verran. Tykkäsi ilmeisesti sen komeista liikkeistä ja Ava esiintyi myös hyvin. Luulin, että huonosti käy kun tuomari rupesi nauramaan kun tuli katsomaan ekalla kerralla Avaa läheltä. Sitä taiskin vaan naurattaa Avan ilmeikäs ilme tai jotain. kaikki koirat (Ava, Suna ja Tuumis) saivat, mitä haettiiinkin, joten aivan huippujuttu!

Klagin jälkeen vielä äidin veljen luokse, veteliin isotädille ja viimeiseksi yöksi petäjävedelle. Joka ikisessä paikassa olo oli tervetullut. Kyllä me ollaan vaan onnekkaita kun meillä on niin ihania sukulaisia ja kavereita. harmi vaan kun kaikkia ei koskaan kerkee näkemään.

No niin, tää oli tällänen pikakelaus reissusta ja ehkäpä palaan siihen vielä myöhemmin. Kohta tulee Linda ja Juha kyläilemään ja lähdetään uittamaan koiria ja sitten tietty syödään. oon lihonnut kamalasti, mutta se ei nyt lomalla haittaa. Ensi talvena sitten taas on aikaa rääkätä itseään. Ai niin, pirkko on toiselta rodultaan saukko. veteen kun pääsee niin ui kuin saukonpoika. On muuten taitava uimari!