pitkästä aikaa

Kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt päivittämättä. Onneks blogin päivittämättä jättäminen ei ole mikään kuolemansynti joten siitä on kait turha mitään huonoa omaatuntoa kärsiä.

Ahvenanmaa on matkattu ja jaun kisoissakin pyörähdettiin metkun kanssa. Treenattu on hyvässä opissa avan kanssa ja itsekseenkin aika paljon. Jos kronologisesti hommassa edetään niin eka jaun kisojen tunnelmat (tässä vaiheessa ne onkin hyvin helppo muistaa..). Sen muistan, että heti ekalta radalta tehtiin nolla. radalla onnistui paljon asioita, mutta pientä vaaranpaikkaakin piti kun radan loppupuolella pyörityksestä itse myöhästyin ja koira ampui läpi, suoraan.. Siitä ihme pelastelun kautta selvittiin virheettä loppuun saakka. Keinun kontaktiin olin tyytyväinen, eikä muutkaan kontaktit kovin pahoja olleet. Yhdessä takaakierrossa tuli kiire ja taisin kait potkaista koiran esteen taakse..Onneksi pötkö ei asiasta traumatisoitunut ja tuomariltakin jäi asia huomaamatta. Samaisessa kohdassa hyllytti suurin osa porukkaa myöhästyneen ohjauksen takia. Riskin paikka. Muista radoista en enää muista oikeastaan mitään.

Ahenanmaan reissu oli reissuna upea, tulosten puitteissa ei niinkään. Avalle otti koville neljän päivän matka, se oli aivan laama lauantaina ja totaali puhki radoilla hirveän helteen takia. Sille otti tosi koville kuumuus. Toivottavasti kesän myötä tottuu lämpimään, jotta ei ihan tollaseks menisi. Omat fiilikset oli parin radan jälkeen ihan kaameat. Musta tuntui, että menomme oli jotain niin karmeeta kuin nyt agility voi laaman kanssa olla, mutta onneksi radat videoitiin niin totuus ei ollut ihan yhtä kirpaisevan näköistä. Enivei, ekalla radalla Ava valahti valssista ja kun yritin korjata tilanteen niin jäi haistelemaan maata! Mä meinasin kuolla raivosta ja lähdin radalta kesken mykistyneenä pois. Ei kukaan koira voi tehdä tollasta, että jää haistelemaan maata...Tokalle radalle olin tehnyt suunnitelman, että jos painaa läpi ohjauksesta mihin haluaa (kontakteille) tai jää haistelemaan tai jotain, niin pakotan sen vaan tulemaan mukaan ohjaukseen, enkä lopeta kesken, sillä sitä se varmaan haluaisikin. No, nyt ei jäänyt maata haistelemaan, mutta karkas aina puomille kun siihen oli pienikin mahdollisuus.. Kolmannen startin aattelin jättää väliin, mutta onneksi muut ylipuhuivat mut jatkamaan, sillä rata oli ihan hyvä. Ainoastaan lähdössä en meinannut saada koiraan mitään kontaktia kun haisteli suunnilleen takamustaan(kuka pieras?) ja mietti ihan muita juttuja. Videolta näkyy kun palaan takaisin tyrkkimään sitä, miten nyt kehtasin ja huutelin parin esteen takan "hei halooooo!!! Avaa!! Haloo!!". Onneksi Ava muisti jossain kohtaa, mikä oli homman nimi ja lähti yhteistyöhön ja teki töitä helteeseen nähden hyvin. Tokihan se kovempaakin kulkee, mutta olosuhteisiin nähden kuitenkin olin tyytyväinen sen panokseen. Vikalta radalta nolla ja sijoitus 2. Sunnuntaina oli yksi rata ja se oli oikeastaan hyvä. Tein itse ohjausmokan ja otin sen liikaa vetoon mukaan, josta johtuen ohi hypystä. Muuten kulki hyvää vauhtia, teki hyvin kontaktit, kepit ja ennen kaikkea keskittyi ja oli intensiivinen. Luojan kiitos. Olisin kait tehnyt siitä rukkaset jos olisi jatkanut superlaamailua vielä sunnuntaina. Metkun kanssa sattui ja tapahtui radoilla kaikenlaista ja tästä jutusta tulisi kilsan mittainen jos avaisin senkin. Nämä oli ekat kisat, joissa starttasin molempien koirien kanssa kolmosissa ja täytyy kyllä sanoa, että itselle se oli melko haasteellista. Metku ja Ava ovat niin erilaiset, että mun pitäisi pystyi tekemään aika erilaisia suunnitelmia jo alkujaan ja keskittyi ihan erilaisiin mielentiloihin itse. Erityisen hankalaa tuossa oli se, että kisaajia oli vähän eli ehdin henkäistä välissä n. 10 minsaa jos edes sitä. Haipakkaa piti, mutta erittäin opettavaista. En tiedä, kumpi koirista kärsi enemmän. Ehkä metku, jolle en pystynyt kehittämään ohjausvalintoja kaikkiin tilanteisiin sille kannattavaksi.

Nyt ollaan keskitytty Avan kanssa treenaamiseen ja ennenkaikkea edelleen siihen estehakuisuus, itsenäisyys, itsevarmuus, sopiva viretila ja vauhti teemoihin. Tekniikoita kyllä taidetaan ja esteosaaminenkin on riittävällä tasolla kunhan saisi vaan noita muita asioita kuntoon. Oon käynyt parit epikset ja uskon, että niissä on hyvä nyt käydä. Tohdin ja kehtaan paremmin epiksissä puuttua Avan käytökseen jos se löysäilee tms.Se on kyllä oikeastaan mennyt nyt hyvin, epiksissäkin. Ja treeneisssä on tullut taas hirveesti uskoa ja toivoa siihen, että saan sen pelittämään hyvin. Ollaan videoitu aika paljon treenejä ja itseasiassa meidän meno on kyllä usein ihan tosi hyvääkin ja Ava kulkee hyvää vauhtia.

Kesälomaa odotan kuin kuuta nousevaa. töissä on ollut suorastaan pers...tä. ollaan homeen takia muutettu kiireisesti toisiin tiloihin jne. Lähin työkaveri irtisanoutui ja on ollut muutenkin ihan sikana pois. itsestä tuntuu, että ei vaan ehdi revetä ja töitä on ihan liikaa. Ihan riittämätön olo koko ajan ja tiedän, että tilanne ei tule hetkeen muuttumaan. Usein iltaisin sitä miettii, että onneks on kuitenkin tämä elämä muuten hyvin mallillaan niin jaksaa tollasta kurjuutta. Tämäkin vkonloppu oli ihana ja nyt on taas hyvin kerätty voimia tulevaan viikkoon.

Metku on maksiKOLMONEN!

Ploki on jäänyt taas vähemmällä päivitykselle kun en oo vaan ehtinyt.. Mistähän sitä sitten aloittais kun ollaan treenattu Niinun, janitan ja Jaakon opeissa ja kisattukkin Janakkalassa joten kerrottavaa ja pohdittavaa riittäis?

No nyt tiedän, aloitan hehkuttamisella! Nimittäin Metku siirtyi Janakkalassa kolmosiin! Niin siistiä ja kerrassaan upeeta. Radan jälkeen oli kyllä niin hieno fiilis, että ihan oikeasti taisin vähän itkeäkkin liikutuksesta.. Rata ei ollut mikään maailman paras kun muutamat kaarteet vähän valahti, mutta mitäpä niitä nyt murehtimaan. Tulos oli virheetön suoritus ja se tärkeintä. Aika monta starttia siihen vaadittiin, että siirto tapahtui ja ehkä vähän onneakin. Onnen ja ahkeran kisaamisen lisäksi tähän on toki vaadittu vähän treeniäkin ja niin paljon yritystä hyvään ohjaukseen. Ja suurimman työn on asiassa toki tehnyt Satu Metkun kanssa. Jos Satu olisi ahkerasti vaan kisannut Metkun kanssa niin olisivat siirtyneet jo aikapäiviä sitten luokissa etiäpäin. Mutta oon kovin kiitollinen Sadulle siitä mahiksesta, että oon saanut Metkun kanssa kisata ja treenata. Kiitos!

Avan kanssa kisattiin janakkalassa myös tuloksin 5 ja hyl. Ekan radan vitsku tuli keinun ylösmenolta. Muutama tuli sanomaan radan jälkeen, että otti sen. Mene ja tiedä. En ylösmenoa rupea sille nyt tekemään kummemmin jollei näitä virheitä ala tasaisesti satelemaan. Tokan radan hylly tuli heti alkuun. Oma typerä ohjausmoka, jolla ajoin sen ohi kakkoshypystä. Kokeilin lähtötilanteeseen erilaista lähestymistapaa eli otin sen enemmän vauhdista mukaan ja ajatuksena oli toteuttaa pienen pieni vekkaus, josta päällejuoksuun kolmosella. Jäin jumiin vekkiin, vedin ohi kakkosesta ja linja kolmoselle sekoilun jälkeen tuli sellaiseksi, että linja neloskepeille oli huono. Muuten rata oli musta hyvä. Ai niin, ei ollutkaan. Lopussa vielä ohitus edestakashyppyhässäkässä. Täytyy olla noissa tarkkana, että ei käy niin, että Ava juoksee ohi kun oon sen edessä esteen takana. Kontaktit olivat hyvät ja kaikenkaikkiaan Avan vire parempi, mitä Mikkelissä. Nostateltiin sitä ennen lähtöä ja se oli ihan kannattavaa.

Avan kanssa on treenit mennyt vaihtelevasti. Välillä kulkee tosi hyvin ja välillä ei. Oon nyt yrittänyt sitä vauhtia tehdä sen kanssa ja välillä vaikuttaa siltä, että se panee treenissä parastaan vauhdin suhteen. Niinä hetkinä kun näen, että nyt ollaan molemmat samalla tahtotasolla niin olo on tosi tyytyväinen. Oon yrittänyt kattella tässä myös peiliin ja miettiä, että mitä itse voisin tehdä enemmän. Ainakin oon päättänyt, että kun näen, että Avan keskittyminen hiipuu niin en lannistu siitä vaan ennemmin sisuunnun ja yritän vaatia/tsempata/käskeä tai mitä vaan, mutta en heittäydy passiiviseksi ja lannistu. Saakeli! Sen kanssa on tehty treeneissä oikeinkin hyviä pätkiä ja useimmiten hyvät pätkät on kuitenkin kiinni siitä, miten itse ohjaan. Omaa ohjausta pitää aina vaan ja iänikuisesti kehittää ja toisaalta opettaa koiralle sitä itsenäisyyttä suorittamisessa. Niin paljon ja helposti saattelen tassusta näitä elukoita joka paikkaan kun useimmiten ehdin aika hyvin saattelemaan. Omat huonot puolensa siinäkin sitten kait, että on kykenevä jollain tasolla juoksemaan.

Tänään piti lähteä tottistelemaan Miran kanssa, mutta Ava pirulainen oli löytänyt työpäivän aikana frolic-pussin ja syönyt sen kokonaan (se oli lähes täys..). Nyt kaveri on ihan pallona ja makoilee possuna masunsa kanssa. Tänään ei siis treenata, mutta huomenna taas uusi päivä uudet kujeet.

Mitä muuten. Ostettiin mulle uusi pyörä. Se on hieno! Mulla on hirvee pyöräilyhimo päällä ja tavoitteena olis heittää lenkkiä nyt tasaiseen tahtiin. Jospa sillä muutama reisiläskikilo karisis pois ja kunto kohenisi. Koiriakin olis tarkoitus nyt aktiivisemmin ravauttaa pyöräillen. Tai Avaa lähinnä.

Ens vkonloppuna kistaan Jaun kisoissa Pötkön kanssa ja ens viikolla lähdetään Affenanmaalle kisamaan ja mökkeilemään. Siistiä!