nastolan kisat 29.5

Ava raportointi tältä päivältä: hiton ylösmenot! ei auta itku markkinoilla, kukaan ei tule niitä opettamaan sille, eikä se luonnostaan niitä tee. Siinä meille projektia ensi talvelle.

Rata 1: puomin ylösmeno ja komeesti yli. Hiukkasen nopeesti ja malttamattomasti tein kaikki kontaktit muutenkin, mikälie liiraa mulla. Lähdössä ei kamalan pahasti kyttäillyt. Otin "pakotettua katsekontaktia" ennen starttia ja seuraamisella radalle.

Rata 2: Puomin ylösmeno. Sitten jees pätkää kunnes Aalta lähti hiukka ennen käskyä. Palautin ja pois.

Rata 3: Kokeilin lähtöön seuramisesta istumaan jäävää. Huomasin, että jäi epämääräsen kauas, mutta koska sen ilme oli hyvä niin en viitsinyt enää korjata etäisyyttä. Lähti ekalla hypylle kuin on tottunut ja yritti ottaa ilmeisesti samat laukka-askeleet. Lähti hyppyyn kaukaa, eikä vauhti riittänyt. Eka rima alas. Eka eka rima ikinä. Oliskohan edes treeneissä koskaan tullut. Muuten hyvä rata. Varmaan jotain hienosäätöä, mutta hyvän fiiliksen menoa ja ihan vauhdikastakin.

Metkuraportointi: hiton alasmenot! kylläpä homma niillä on nyt huonossa jamassa. Ei pysähdy ei. Treenaamttomuus painaa niin, että lähti kisoista extemporee treenilomalle meille.

Rata 1: puomin ja Aan alasmenot. Yhdessä valssissa jäin jalkoihin ja missasin toisen valssin siihen perään. Akuutisti suunnitelman vaihto leikkaukseen, joka sitten myöhässä. Pyörähti väärään suuntaan, koiraparka. Muuten jees.

Rata 2: törky varastaminen heti alussa puomilta ja karkaus väärälle hypylle. otin samaa reittiä puomin takaspäin ja taas törkyvarastaminen. Käskin maahan ja poistuin paikalta.

Rata 3: ihanan hyvä! Kaikki ihan kohdillaan ja ehkä paras rata meiltä ikinä, kunnes..kolmanneksi vikalta esteeltä, kepeiltä hävisi huitsin kuuseen. Kuuluttajan " oh-hoh, tuonne ei kukaan muu vielä ole mennytkään!" kertoi paljon tilanteesta. Sinne meni. Olisi pitänyt olla tarkempi.

Muuta: Lohdutukseksi sain maailman parhailta lainakoiran omistajilta raparperibanoffeeta, joka oli niiiiiiin hyvää. Vikan radan jälkeen yksi tuttu agilitaaja riemuitsi niin vilpittömän onnellisen oloisena vieressä kolmea tehtyä nollaa. Oli eka kerta juuri sen koiran kanssa ikinä kun oli noin onnistunut. Olin niin vilpittömän onnellinen sen ihmisen puolesta, että kyyneleet ihan tulvahti silmiin. Joskus toistenkin onnistuminen voi koskettaa kumman paljon. Näemmä ihan vieraankin. Ja siis ennenkaikkea liikuttaa se, että ollaan oikeasti vilpittömästi onnellisia siitä, että hyvin meni.

pötkökisat ja puuhapirkko

Eilen purinalla Metkun kanssa. Ekalla radalla liian vauhdikkaat kontaktit. Niissä kyllä nyt näkyy pahasti, ettei olla yhdessä treenattu. Eka rata muutoin musta helppo ja onnistui kaiketi ihan hyvin. Tuloksena 5, lentokeinusta. Keinu oli vauhdikas ja sen myönnän. Virheen arvoinen juttu. Mua huvitti kun katsoin videolta menoa jälkeenpäin. Olin ihan erilainen, mitä jotenkin kuvittelin. Luulin, että ohjasin melko napakasti radan, mutta se ei kyllä ihan välittynyt sitten mun päänupin ulkopuolelle. Näytän kohmeiselta ja napakkuus on kaukana! Napakkuuden sijaan adjektiivit rauhallinen, siisti ja koiraa myötäilevä kuvailevat ehkä paremmin. Kyllähän se siltä näyttää, että ohjauksessa minä myötään metkua. Varonko rimoja?

Toka rata oli mielenkiintoinen ja erilainen profiililtaan, mutta liian vaikea meille yhdistelmänä. Rimat tapissa ja niitä ropisi siihen malliin, että jätin homman kesken. Videolta katsottuna en ehkä mielestäni tee mitään sellaista, joka tiputuksiin olisi provosoinut. Totuuden nimissä Metku ei ole juurikaan 65 hyppinyt ja se näkyi tässä. Ei ehkä ihme, että ropisee jos 60cm rimat ovat jo nekin hilkulla.

Pasi ja Pahkis tekivät kaksi starttia. Ekalla päästelivät kait pahimmat höyryt pois kun toka sujui jo mallikkaammin. Aika vauhdikasta ja sanoisin, että veitsenterällä mennään. Pahkis ei malta lähteä hyppyihin ajoissa ja hyppyjen lakipiste ei useinkaan sijoitu hypyn päälle vaan vasta hypyn jälkeen. Rimoja pääsääntöisesti tulee joko ihan etuosalla tai sitten kun ei ehdi vetää takakinttujaan kasaan. Ei myöskään kasaa itseään käännöksiin kun ei kerkee. Mutta toka rata ei todella pöllömpi, yksi rima ja sijoittuivatkin sillä varsin hyvällä ajalla. Kyllä niistä hyvä tulee!

Pirkkis vetää tossa pasin reino päässään ympäri lattioita.. on työntänyt nokkansa kengän kärkeen ja kenkä on väärinpäin sen naamalla. Ja siis jotta olis vähän jännempää niin juoksee ympäriinsä sokkona..pimee. Olen ehkä viimoisen puolen tunnin aikana kysynyt n. 10 kertaa "Mitäs nyt teet..?" Sillä on menossa puuhapirkko vaihe ja niinä hetkinä se on melko tuottelias monella tapaa.. eilen oli aiheuttanut pasille sydämentykytyksiä kaivautumalla taas terassin alle. Pasi oli jo alkanut irroittamaan laudotusta niin sieltä hän kömpi katsomaan, että mitä oikein teet? Punnasin sen äsken ja painoa oli nyt 13,1kg. Paino ei kamalsti ole noussut viime viikkoina. Muistaakseni pari viikkoa sitten painoi 12,7kg. eli puolisen kiloa oli tullut lisää. Muutenkin on musta hillinnyt nyt kasvuaan. On varmaan nyt sen 44 cm tai jotain.

Justkohta lähden ajamaan kohti Nastolaa. Tiedossa pötkö ja sussuagilityä.

pasi just soitti ja kertoi terkut ekalta radalta pahiksen kanssa. Panokset oli ollut taas melkosen kovana pikkumiehellä. Pasi sanoi, ettei Pahkis edes oikein yrittänyt hypätä kun oli niin hektinen. Kun oli tiputtanut pari niin keskeytti. Jospa toka rata menis taas paremmin kun pahimmät höyryt on päästelty..?

toiset pikatreenit

kera Pirkon ja Avan.

Pirkkohan näemmä jo irtoo ja hakee esteitä. Jotain sellaista voi kait odottaakkin jos äippäänsä tulee. Tänään pikkusen hypyillä pyörittelyitä, käännöksiä ja sivusuunnassa irtoamisia sen kanssa. Siis ilman rimoja ja vähän vaan. On se vaan hassunhauska koira. Tykkään sen ilmeestä, on aika intensiivisen oloinen ja haluaa mennä kovaa. Muutenkin tunnun tykkäävän siitä ihan liikaa- kamalaa jos sille kävisi jotain. tai ehkä koirasta ei voi tykätä liikaa? Eilen yhdeltä seurakaverilta kuoli tapaturmassa nuori koira. Edellisenä iltana kehui, miten sen kanssa on mukava mennä jne. Miten elämä voikaan olla noin julmaa...ja oikeesti- koskaan et tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta ehkä parempi tykätä täysillä ja nauttia kun jotain muuta.

Avan kanssa myös vähän. Keppikulmia, lähtöä ja vähän jotain irtoamista myös. Avokulmat on kyllä melkosen kehnot. Täytyy panostaa niihin.

huomenna kisaamaan. Huippua!

pikatreenit

sussun kanssa.

Kolmella hypyllä eteenlähetyksiä, vauhdista kääntymisiä, poispäinkäännöksiä, niistoja ja lähtötreeniä.

Niistoissa pukkaa hyppäämään läpi jos vauhtia enempi. Palkkauksien kautta parani, kokosi hyvin itseään ja laskeutui mukavasti nokka menosuuntaan. Poispäinkännökset vasemman kautta sille (mulle) vaikeampia. Merkki käännöksestä pitää antaa tosi aikaisin, jotta ei lukitse hyppyä väärästä suunnasta. Lähdöt toimii treeneissä. En tiedä, mitä voisin tehdä, jotta homma pelittäisi kisoissakin. Otin vielä loppuun Aata muutamia kertoja jääden lähes paikalleen lähetyskohtaan. hieman varoo imphan kentän karkeapintaisia kontakteja, mutta muuten ok. Menee kyllä määrätietoisesti alas asti. Ehkä viiden minsan treenin päätteeksi mulla käsissä pari mojovaa mustelmaa ja jaloissa myös. Avan kanssa treenaaminen on t-paidassa kovin ikävää.. Pitäis varmaan olla ehdottomampi siinä,miten mälvää leluja käsiä vasten. Sattuu, auts.

Pirkon kanssa ihan pikkuriikkisesti temppujumppaa. Pysyy lähes yhden marsuniän verran takajaloillaan, eikä edes hyvin tasapainon löytäessään heilu mihkään. Hassu mangusti. Kovasti kiskoi agilitykentälle päin- on se vaan viisas kun ymmärtää hyvän päälle :)

Koirilla on olut lepoa tämä viikkoa muuten. Huomenna olis tarkoitus käydö vähän pirkkiksen kanssa kentällä touhuamassa. Lauantaina metkun kanssa kisat ja sunnuntaina molemmilla koirilla. Pasi&pahkis starttaavat myös lauantaina pari starttia.

Liisa ihmemaassa

Viikonloppuna leireiltiin taas, tällä kertaa Somerolla. Ilmat olivat aivan parhaat ja muutoinkin järjestelyt sujuivat kaiketi ihan onnistuneesti. Itse kun järkkää niin eipä ole muita, ketä syyttää :)kiitos vaan kaikille mukanaolijoille, ilman teitä ei olisi homma onnistunut.

Agilityn lisäksi paimennettiin ja sehän se vasta kivaa oli! Aavistelinkin, että voisin siihen innostua ja tietty toivoin, että Pirkkiskin. Ja Pirkkohan tykkäsi! On se vaan mielenkiintoista, kuinka luonnostaan niillä on (tai voi olla) taipumusta tuohon asiaan. Oma olo oli kuin ”Liisa ihmemaassa” niin paljon uutta ja ihmeteltävää. Mä haluaisin aina ensin ymmärtää kaiken ja sitten vasta tehdä. Toi periaate ei nyt oikein päässyt toteutumaan tällä kertaa. Totuuden nimissä en kyllä ymmärtänyt itse juurikaan mitään. Lähinnä väistelin lampaiden sarvia ja yritin vähän hahmottaa, missä menee koira, lampaat ja mihin suuntaan kuljen? Kuljin taaksepäin kuin heikkopäinen niin, että hiki virtasi. Aika hikistä hommaa sanoisin, ainakin tässä vaiheessa koulutusta!

Mutta sen ymmärsin, että Pirkko on ihan hyvä paimenkoiran alku. Se oli heti kiinnostunut lampaista ja piti järkeä hyvin mukana. Luonnostaan meni myös maahan välillä (joka oli kait hyvä asia) ja sitten sekin oli hyvä, että piti lampaisiin välimatkaa kun kiersi niitä. Niin ja sekin oli kait hyvä, että sillä oli rohkeutta kiertää lampaiden ja aidan välistä, vaikka joutuikin ahtaalle. Musta uskomattominta kuiteskin musta oli, että lampaat oli siitä niin kiehtovia, että ei suonut ajatustaan yhtään mihinkään muuhun sillä hetkellä. Se oli ihan töissä, vaikka noin pieni onkin vielä. Voi Pirkko, on se vaan aika sesse. Viuhka paimensi niin hienosti - me oltiin siitä niin ylpeitä :) Voltti ja Vip olivat kanssa niin hienoja. Voltti oli nähnyt kerran aiemmin lampaita ja oli ihan pro siinä(kin) hommassa ja Vip syttyi hienosti viikonlopun edetessä. Vip näytti elkeissään minusta tosi uskottavalta jo nyt!

Aksat meni hyvin sillin kanssa molempina päivinä. Sen kanssa oli taas tunne, että onpas agility helppoa. Lauantain ekassa treenissä päällimmäiseksi jäi mieleen, että virheitä tulee jos asiat eivät ole kirkkaana mielessä. Kas kummaa. En ollut paria vikaa estettä radasta oikein jäsentänyt kunnolla (kait ajattelin, että ei sinne asti heti päästä) ja siihen kasahti. Hyvä suunnitelma on todellakin puoliksi tehty (tai enemmänkin). Suunnittele siis tosissasi joka kohta! Toka treeni oli tulos tai ulos periaatteella. Kaksi ekaa yritystä nollalla läpi hieman eri suunnitelmin. Kolmas rata suunnitelmalla, jota en olisi lähtenyt itse tekemään ja kasahti radan alkuvaiheessa putkipuomi kohtaan. Ehkäpä osaan valita meille jo aika hyvät suunnitelmat sitten.

Sunnuntain treenissä ekalla yrityksellä kielto, kun Ava jäi käteen kiinni kohdassa, jossa olis tarvinut hiukan irrota pyörittelyiden jälkeen. Vahvistettiin irtoamista apparin palkkauksilla ja sen jälkeen ok. Irtoamista on hyvä sille vahvistaa aina vaan ja olla myös itse huolellisempi kohdissa, joissa tarvii irrottaa. Jos Ava tietää, että nyt pitää irrota niin irtoaa, mutta kun ei luonnostaan sitä tee. Saatiin palautetta, että kaikki on hyvällä mallilla ja tekniikat molemmilla kohdallaan. Tollastahan on aina mukava kuulla. Vitsit kun saisi vaan samat fiilingit kisoihin sen kanssa.

Oon nyt miettinyt sitä karsinta-asiaa. Vannomatta paras olisi ollut hyvä teema, sillä kaippa nyt sitten kuitenkin lähdemme sinne. Missään nimessä sen kanssa ei ole syytä tulostavoitteita sinne asettaa, mutta kokemuksia, kokemuksia. Onko tuonne osallistuminen jotenkin poikkeavan hyvää kokemusta, niin enpä tiedä? Kun lähtee sinne hakemaan vaan kokemusta ja hyviä suorituksia niin en usko, että koen sitä yhtään erilaiseksi tilanteeksi, kuin mitä vaan muutakaan kisatilannetta. Ainostaan sitä saatan jännittää enemmän, että jos Ava jää esim. haistelemaan pyllyään lähdössä tai jää lähtöön ihmettelemään yleisöä (näin voi käydä!) niin nöyryytyksen tunne voi olla mulla normaalia suurempaa. En ehkä kykene poistamaan mielestä sitä ajatusta, mitä muut tuossa kohtaa ajattelevat (miksi tuollanen on täällä..?).

Toisaalta jos asennoituisi niin, että ainakin on yleisöllä sitten hauskaa.. No joo, onko sitten kiva lähteä sillä vaaralla, että pelleilyksi voipi mennä? Mä taidan olla sitä paitsi niin tosikko, että en piittaa kamalasti agilityn osalta pellen osasta. Joku muu saisi hoitaa mun puolesta sen viran. Joku sellanen esimerkiksi, jolla on enempi huumorintajua :) Ja siis, ehkä voisin ennen karsintoja työstää näitä omia ennakkoluulojani ja mennä ilman, että kannan taakkana jotain aiemmin tapahtuneita juttuja sen kanssa?

Faktaahan on, että Avalle on ihan sama, onko kyseessä karsinnat tai jotkut kyläkarkelot. Se kyttää jos kyttää ja se haistelee pyllyä jos siitä tuntuu, että lähtötilanne on hyvä hetki siihen.. Onhan se toisaalta hyvä, että radalle mentäessä se on ensin saanut selvitettyä ainakin nämä asiat itselleen: kuinka monta tuttua on katsomossa? kuinka monta se ehkä tuntee? kuinka monta on sellaista, että se ei ehkä kuitenkaan tunne tai on vaan pikaisesti joskus katsomossa nähnyt? onko kamerat ja lehdistö paikalla? Haukkuuko/uliseeko, onko paikallaan vai mitä tekee takana oleva tuttu/tuntematon/aika tuttu koira? Entäpä ne muut koirat, jotka odottaa vuoroaan? onko joku pieraissut ja oliko se mahdollisesti hän itse? Onko pylly muutoin puhdas? Kuka on istunut lähdössä ennen häntä? Oliko niistä joku tuttu/ tuntematon tai ehkä aika tuttu hälle? Kutiseeko jostain? Onko ilma sopiva? Onko jano? Miltä rata kokonaisuutena näin lähdöstä katsottuna näyttää? Onko/onhan kontakteja? ja sitten lopuksi..missäs ihmeessä se Laura nyt on? saakeli jättänyt mut tähän ihan yksin taas, enkä mitään huomannut. Nyt äkkiä perään, ohi ekan esteen, mutta ei haittaa.Lyhin reitti on lyhin reitti. Hmmm. itseasiassa ei mikään ihme, että sen pää pyörii häkkyrää lähdössä, sillä siinä melko pienessä hetkessä on loppuviimeksi aika paljon selviteltäviä asioita :) Mutta siis joo..jaaritusta taas kerrakseen. Mennään. Saakeli. Naurakaa. Saakeli.

ja taas treenataan ja hierotaan ja lihotaan..

Ava ja Pahkis kävivät eilen Markuksella hoidettavina. Kummallakin samat vaivat, (joista en ollut kuullutkaan aiemmin koirien osalta) eli viskeraalista kireyttä. Avalla ilmeisesti sterilisaatiosta johtuen ja Pahkiksella jostain muusta. Molemmille suositteli gluteenitonta ruokavaliota ja sanoi saaneensa ne auki. Ava rakastui Markukseen ja kilttimali ilmeellä pyrki tekemään siihen vaikutuksen. Käsittelyn jälkeen liike kulki paremmin läpi koko koiran joten taisi käsittelystä olla apua. Pahkiksella oikealla puolella enemmän kireyttä, mutta käsittelyn jälkeen oli letkeämpi kaikin puolin. Antoi hoitaa tosi hyvin sekin. Kummallakaan ei mitään hälyyttävää tuntunut, hyvä juttu. Meinasi kuitenkin, että nyt kun tuo vaiva on saatu niiltä helpottumaan, voi alta paljastua jotain muuta. Parin viikon päästä siis uusinta ja katsotaan, mitä löytyy.

Äsken oltiin Pirkkiksen kanssa treffaamassa sisaruksia penikkatreffeillä. Uutena asiana tehtiin pentukeinua. Pike ei välittänyt keinahtamisesta, mutta ei suoritus nyt varsinaisesti mikään mallisuoritus ollut. Sillä karkas vähän ajatukset sisaruksiin jne. Namipalkan merkitys on laskenut sille vähän turhan paljon ja sitä on vähän hankalaa saada ruualla palkkaantumaan. Jos lelu on näkyvissä, niin ei ota ruokaa välttis ollenkaan. Tokossa kyllä syö. Hmmmm..Edelleen myös hyvin helposti lähtee moikkaamaan kavereita. Ei nyt kesken tekemisen, mutta heti jos käännän huomion siitä pois. Se on kyllä vähän rasittavaa. Rasittavaa siksi, että tietty haluaisin, että olisin sen elämän keskipiste treenikentällä jo nyt :) Mutta mä luulen, että se on tyyppinä sellainen, että rakastaa muita vaan liikaa ollakseen sellainen. tai ehkä mä oon vaan tyyppinä sellainen, että en saa siitä sellaista :) että sellaista.

Tehtiin myös pientä muutaman hypyn ja putken pätkää. Mä en osaa takaaleikkauksia joten voiko sekään oppia? Ehkä voi, on kait Avakin oppinut. Ja ehkä sen ei tarvi sitä osatakkaan vielä. Enivei, mä luulen, että nyt pitää varmaan alkaa hypyillä tekemään muutakin kuin zeljko käännöksiä (yhdellä hypyllä oikea/vasen käännöksiä), koska lukee kaikki niin helposti sellaisiksi. Helposti lähtee myös kaarrattamaan selän taakse. Asiaan näytti nyt auttavan kun aktiivisemmin kutsuin sitä. Täytyy myös varmaan ihan kieltää sitä siitä. Ja aina vaan vahvistaa, että tulee ohjaavan käden puolelle palkkauksilla.

Lopussa naskalit saivat pörrätä hetken keskenään. Pirkko sai taas vähän turpaan systeriltä. Voltin mielestä Pirkko on vissiin vähän yksinkertainen tai muuten vaan ärsyttävä. Ja Pirkon mielestä Voltti on vissiin aika cool. Pojat on ihania molemmat. Pyryllä oli niin hauskat korvat kun olivat ihan pystyssä ja valtavan kokoset! Ja Vip on jo kovin miehekkään oloinen pikkumies. Mittailtiin pentuja myös. Vip on isoin n.48cm, Pyry ehkä jotain 45cm, Pirkko 43cm ja Voltti jotain 41cm. Pirkko ja Vip ovat pentueen mörssärit ja Pyry ja Voltti silakat.

Ai niin, tuli mieleen yksi hauska keskustelu Maarianhaminan satamassa yhden motoristin kanssa. Ihasteli meidän koiria ja kyseli kaikenlaista niistä ja muustakin. Agilitystä oli kiinnostunut myös ja kertoi omat kokemuksensa siitä: " Työmatkalla ajan ohi yhdestä kentästä, missä tekevät sitä agilityä. Jään usein katsomaan sitä kun on niin mielenkiintoista ja onhan se aikaavievääkin. Mutta nyt kun tarkemmin mietin...niin se taitaa ollakkin sitä jäljestystä". Okei, onhan ne aika samannäköistä touhua..

Mun tervellinen elämä on kärsinyt pahan takaiskun. En oo ehtinyt yhtään salille tai jumppiin. Tuntuu kuin kunto romahtais ja sellut ja allit saisivat ylivallan nyt entistä kovemmalla vauhdilla. En ole tohtinut puntarille, mutta tunnen, että pari kiloa on tullut lisää. Niiiin tyhmää. Miksi elämän pitää olla ainaista taistelua läskiä vastaan? Tai miksi toisten pitää taistella enemmän kuin toisten. Musta tuntuu, että mitään ei saisi syödä ylimäärästä kun heti alkaa paino nousta.

ihanaa leijonat ihanaa...

onhan se. Lähinnä siksi, että 16 vuoden takaisen muistelu oli jo jotenkin noloa.. Ihan hurjaa, miten suomalaiset on flipannut tästä! Vaikeaa uskoa, että eilisillan näkymät keskustasta olivat oikeasti totta ja suomesta!

Me palattiin eilen kotiin varsin onnistuneelta reissulta ja tämä päivä on mennyt mahan vieressä maatessa. Ilmeisesti reissu sai aikaan jotain univelkaa, sillä oon tänään nukkunut ihan käsittämättömät määrät. Ava ja Pahkis on väsyneen oloisiaja Pirkko on ihan peruspirkko. Löysin sille muuten maailman parhaan treenikassin, jossa on täti koiransa kanssa ja yläpuolella teksti: "mä en ookkaa mikää normiPirkko" :)

Jos jotain kurjaa reissussa oli niin kelit. Sataa, sataa ropisee pilipilipom..Lauantaina Pasi ei pääsyt starttaamaan Pahkiksen kanssa kun kenttä oli yksi kuralätäkkö. Iltapväksi keli selkiintyi, mutta mutapohjainen ruohokenttä pysyi märkänä aina sunnuntaihin saakka. Minä starttasin kun halusin nähdä, että suostuuko sussu edes lätäköissä juoksemaan. Suostui, mutta oi voi, mitä ratoja..Itse meinasin vetää lipat, enkä uskaltanut juosta yhtään. Ava ja pötkö kaatuivat myös ja eivät olleet ainoita.. Onneksi mitään ei sattunut. Lauantain meidän porukan tulostaso oli melko tasaisista: 9 x hyl. Voi pyhä jysäys. Nyt en jaksa avata ratoja ja tapahtumia, ehkä myöhemmin sitten. Videollakin niitä on. Ei suurempia, mutta sen verta kuiteskin, että aina jotain.

Sunnuntaina tuomari oli tehnyt tyylilleen uskollisesti jotenkin epämääräsen ja koiria palvelemattoman radan. Avan nolla oli kuulemma ainoa kolmosluokkien nolla koko päivänä! En tosin tiedä tuon väittämän oikeellisuutta varmaksi, mutta näin kuulin. Tuo voitto mahdollistaisi osallistumisen karsintoihin joihin en aikonut mennä. Nyt iski ahneus kuiteskin..katsotaan ja mietitään. Kamalan noloa vaan jos haistelee persuksiaan lähdössä tai yllättää mut radalla jollain muulla mukavalla sillimäisellä tavalla. Mutta mietitään. Pasi kertoo plokissaan varmasti pahiksen radasta kun ehtii.

Pirkkis oli reissussa puuhakas ja reipas. Sitä ei kyllä äänet, alustat ja asiat pelota. Monta olis ollut mahdollisuutta nytkin tällä reissulla, mutta enempi mua välillä ahdistaa kun sitä. Liekkö eräästä säikähdyksestä vai mistä johtuvaa, mutta joihinkin vastaantuleviin tuijottaviin koiriin reagoi puhhailemalla ja nostaa jopa niskakarvoja vähän pystyyn. Näin jos tulee esim. tyhjällä kadulla vastaan. Kisapaikalla ei reagoinut koiriin mitenkään. No, ehkäpä tuo tuosta.

Huomenna työt kutsuu, ou nou. Pahkis ja Ava menevät huomenna osteopaatille käsittelyyn ja koko viikko on ohjelmaa täynnä. Viikonloppuna Somerolle leirille aksaamaan ja paimentamaan. Kivaa!!!

höpönlöpön..

Pari päivää on mennyt aika ohi, mutta nyt alkaa tilanne taas hahmottumaan ja elämä voittamaan. Miten voikaan yks saakelin flunssa viedä näin ihmistä? huomenna pitäisi startata neljä starttia Tampereen suunnilla. Äsken suihkussa käyminen vei aikalailla voimat joten ehken ihan starttikuosissa ole vielä, tänään. Mutta tänään ei tarvikkaan ja huomiseen on pitkä matka. T. optimistinen.

Oon tehnyt tässä suunnitelmia kesäksi. Voi miten hauskaa tulee taas olemaan ja eiköhän kesästä riitä energiaa pitkälle talveen! Toukokuukin on toimintarikas: ens perjantaina pentutreenaamaan ja viikonloppuna Turun koulutukset, ens viikolla Ahvenanmaalle pitkän kaavan kautta kisaamaan, parin viikon päästä Klossnereille leireilemään paimennuksen ja agin pariin ja sitten taisikin jotain kisarumbaa olla tiedossa ennen Sm-kisoja. Ja paimennusta ja jotain sukujuhlaakin. Kesäkuussa Sm-kisat ja Turkuun kisaamaan jussiksi. Heinäkuun eka viikonloppu Kokkolaan Klagiin ja näyttelyihin. Jospa samalla viikolla siirtyisi niille main jo aiemmin ja kävisi sukuloimassa? Veljen luo olis ainakin päästävä. heinäkuussa karsintoihin ja vaikka nollavoitto saavutettaisiin jomman kumman koiran kanssa niin karsintoihin lähden vain turistiksi. Elokuussa fiilistelmään pohjoismaiden mestaruuskisoja ja riman leirikin silloin on. Ja syyskuussa lähdetään viikoksi lappiin vaeltamaan. Tokihan kesällä on mökkireissua, bilehiletystä, kisaamista, ratsastusta ja vaikka mitä muutakin mukavaa tiedossa. Kyllä kelpaa :)

Tässä muutamana päivänä kotona olleena on ollut hauska seurata elukoiden sielunelämää päiväsaikaan. Samalla kaavalla tuntuvat vetävän. Aamupalan jälkeen virtapiikki, lelun tappamista ja keskenään touhuamista, mutsin pussailua ja huomion hakemista. Tuosta puolen tunnin päästä nukkumaan. kylkeään käännellen vetävät unta palloon n. klo 15 saakka jolloin alkavat odotella jotain tapahtuvaksi. ava ja pahkis katselevat ikkunoista ja odottavat Pasia. Pirkko puuhailee muuten vaan. Alli on kyllä koirista laiskin. Se on aktiivinen ainoastaan ennen aamupalaa kun päästelee tuskaisena "alli kuolee ihan just" äännähdyksiä ja istuskelee keittiössä. ruuan jälkeen painuu sänkyyn nukkumaan, josta noin yhden kerran päivän aikana nousee ylös ja käy juomassa kunnes taas palaa takaisin nukkumaan. tuskin edes kylkeään kääntää. Mukavaa on ollut huomata, että Pirkkokin on samassa rytmissä.on askarrellut paskarrellut koirahuoneessa (jossa on työpäivien ajan) erinäisiä koloja seiniin ja kirjahyllyyn joten oon miettinyt, että mahtaako olla kovin rauhaton. Tyytyväisenä sinne jää kun lähdetään, eikä vaikuta hätääntyneeltä kun kotiudutaankaan. Enpä usko, että siis mitenkään hermoilee päivisin. taitaa askartelut osua aamun virtapiikki aikaan. tarvii varmaan ostaa sille enempi jotain järjellistä puuhasteltavaa huoneeseen. Vielä en uskalla jättää sitä muiden kanssa, että eivät innostu riehumaan meidän poissaollessa. Pirkko on kuiteskin noita pienempi, enkä halua, että jää yhtään jalkoihin. Itseasiassa on jotenkin jäntevöitynyt taas muutamassa päivässä. Hassua, miten tuo vaihtelee. Silmät sillä vähän vuotaa nyt ja oonkin niitä keitetyllä vedellä tässä pyyhkinyt. Täytyypä seurailla.

Jep, nyt jos sitä siirtyis tonne sohvalle taas retkottamaan ja itseään droppaamaan.

niiskuti niiskuti

Voihan räkä..flunssa tuli puun takaa ja nyt sitä sitten sairastetaan. Lämpöä on jotain 37,5 astetta ja nenä aivan tukossa sekä kurkku kipeä. Tänään ja huomenna siis ainakin kotona ja levätä pitäisi. Mä en tykkää. Onneksi kuiteskin tää tuli nyt, eikä esim. ens viikonloppuna tai ens viikolla! Ens viikonloppuna pääsen pitkästä aikaa jaakon oppeihin ja ens viikolla keskiviikkona startataan kohti Ahvenanmaata. Aivan huippua :)

Vappu meni hyvin, vaikkakin lauantaina kurkkuun alkoi koskea nokkakin meni tukkoseksi. Liekkö sitä vai sitä, että vanhaksi tulee, mutta ruoka näytteli taas pääosaa näissä kemuissa hyvän seuran lisäksi. Toi juomishomma menettää kyllä merkitystään koko ajan. Liekkö sitä tuntee jo itsensä niin hyvin, että tietää, miten seuraava päivä menee harakoille tätä nykyä jos innostuu liiaksi siamailemaan. No, mitäpä väliä sillä on, että juoma ei maistu enää kuin teininä :)

Eilen pentutreffeille sisaruksia tapaamassa. Ne on kyllä ihania aivan kaikki. Voisin oikeesti ottaa kenet vaan! Pirkolla meni hetki, että pääsi vauhtiin. Ihan yllätyin, kuinka sillä meni aikansa, että pääsi vauhtiin. Ehkäpä nuo muut tuntee toisensa niin hyvin, että yhteinen sävel on vahvasti olemassa ja Pirkko ei pitkäkarvana oikein kuulunut joukkoon alkuun. No, siitä sitten villiintyi ja riekkuikin kait pari tuntia sitten loppuviimeksi. Ihan pikkusen jotain puuhattiinkin: kujakeppejä, yhtä hyppyä ja vähän temppuja. Saija otti kuvia, mikä on aina kivaa. ja tarjosi makkaraa, joka on sekin aina kivaa! Joku pikkukoira oli kait käynyt pöllimässä loput kolme makkaraa pöydältä jossain kohtaa..oli varmaan mukava juosta maha pullollaan.. :)

Pirkko the spaanieli paimensi sisaruksiaan musta aika epäuskottavasti, mutta kova on yritys pikkukarpaasilla. Kotona ei noin intoudu tohon hommaan. Onneksi ei myöskään yhteisiä hommia tehdessä tuollaista kamalasti ilmennä. Mun ei kuulemma tarvi olla huolissani sen löysyydestä tai siitä, että makoilee niin paljon (tiiätte kyllä, mitä vainoharhaisena pelkään). Turhaan myös kuulemma mietin, että lähtee mun luota siivekkeiden kiertoon liian hiljaa. Eikä se ole kuulemma lihavakaan, vaikka vakkaristi ihmiset tuntuu toteavan kun sen näkevät, että onpas se iso ja vankka. Ton kun voi käsittää jotenkin monella tapaa. Enkä kyllä ihan tajua, että onko muka? Kylkiluut tuntuvat ihan selvästi. Painaa vähän alle 12 kg ja on n. 44cm korkea nyt. Ikää sillä on pian 5kk. Aika leveä eturinta sillä kyllä on ja muutenkaan ei ole mikään kamalan kapea. Ja vielä kun karva on lyhyt, mutta paksu, niin kaippa se tuo tuon tunnelman katsojalle.

Illalla kun päästiin kotiin niin Pike kömpi iltaruuan jälkeen mukaan saunaan (en tajua, miksi siitä niin tykkää) ja sen jälkeen veti lähes kuolleena lonkkaa aina aamuun saakka. Näin päiväsaikaan koko jengi on onneksi ihan kahvilla. Ava makaa olkkarissa raatona omalla koripedillään ja Pahkis tossa vieressä makoilee sohvalla etujalat ristissä ja väsyneen näkösenä silmäilee pihalle. Alli makaa taju kankaalla sängyssä ja Pirkkis näyttää loikoilevan pitkin pituuttaan olkkarin matolla. Eskokin nauttii elämästä ja makaa niin onnellisen näköisenä kuin kissa vaan voi olla korituolissa auringossa villahuovan päällä. Nyt Alli kömpi sängystä olkkariin ja kävi vähän nuolasemassa Pirkkoa ohimennen. Jep, ja mulla taitaa olla tylsää...makuuasento kun ei kiehdo kun tuntuu, että henki ei kulje ja telkkua ei jaksais katsoa. Ehkä päivittelen kaikkeas turhaa tähän blogiin nämä pari päivää. Siis olishan sitä kaikkea, mitä oikeesti voisi tässä koneella tehdä, mutta se vaatis jotain ajatustoimintaa, mihin ei nyt kykenis.