Treenejä treenien perään ja synttäreitä myös

Eilen treenit Metkun kanssa Niinun opissa sporttikoirahallilla. Rata oli erihyvä, siinä riitti sopivasti tehtävää treeniaikaamme suhteutettuna. Tehtiin treeni parissa pätkässä, joka oli oikein hyvä idea, sillä hallissa on sikakuuma. Miten ihmeessä sitä voi treenata kesällä?

Olin Pötkökoiraan tosi tyytyväinen. Kaikki virheet mitä syntyi, oli täysin allekirjoittaneen syytä. Metku piti loistavasti kinttunsa kurissa, eikä tiputellut rimoja. Tuli myös ohjaukseen mukaan hienosti ja kontaktitkin toimivat. Hyvä Pötkökoira! Mulla sen sijaan skarppaamisen varaa.. Tajusin, että virheitä tuli suurimmaksi osaksi siksi, että en ollut sisäistänyt treeniä joka kohdalta. Aukko/katkos ajatuksissa oli myös katkos tekemisessä. Kun en ollut satavarma, mitä teen niin se näkyi ohjauksessa niin, että rytmitin väärin tai kertakaikkisesta ohjasin jotain ihan kummallista (muutin kokonaan esimerkiksi alkuperäistä ohjaussuunnitelmaa lennossa- todella järkevää…). Jatkossa siis, sääntö numero yksi: tutustu kunnolla harjoitukseen, jotta rata on oikeasti täysin kirkkaana mielessä ja sitten keskity tekemiseen! Niin yksinkertaista, mutta miksi joskus niin vaikeaa?

Enivei, puolivalssit on mulle vaikeita. En osaa liikkua niissä eteenpäin ja tunne on kuin norsulla posliinikaupassa. Hätäratkaisuna kömpelyyteen syntyy usein flippi, eikä se nyt tietty aina huono asia ole, mutta kuitenkin jotain, mitä en ole yleensä suunnitellut. Täytynee varmaan itsekseen käydä puolivalssailemassa ja hakea vähän tuntumaa ja ketteryyttä siinä liikkumiseen. Treenissä käytiin läpi myös rytmittämistä ja oman liikkeen pysäyttämisen hyödyllisyyttä. Tosi hyvä, tuli siis jatkoa siihen, mitä J&J-treeneissäkin on treenattu. Otan niin tavoitteeksi oppia tänä vuonna sen, että hyödynnän liikkumisessa selkeitä temponvaihteluita ja pysäytyksiä paremmin. Itse asiassa ihan vähän olen jo ymmärtänyt asiaa, sillä ratoja katsoessa on tullut mieleen kohtia, joissa voisin toimia erilailla kuin oon tottunut rytmityksen suhteen. Huomasin myös, että puolenvaihdoksissa olen ehkä hieman sisäistänyt myötäkäden(?) käytön tärkeyttä, sillä ohjasin valssit usein niin, että vähintään molemmat kädet olivat mukana tai sitten nimenomaan se, jonka ansioista rintakehäkin kääntyy oikeaan suuntaan. Epämääräinen selitys, mutta hyvä juttu. Luulisin, että teen asian nyt enemmän oikein. Ainakin Metkun kieltoprosentti hypyillä on taatusti nyt huomattavasti pienempi kun aiemmin. Nyt käännöksissä se usein kokoaa itsensä ja valmistautuu käännökseen ilman, että jää pyörimään esteen eteen. Metkun kanssa asia on selkeämpää, Ava antaa enemmän anteeksi.

Kävin tiistaina treenaamassa vähän Avan kanssa tottiksia ja keppejä ja Metkukin pääsi keppitreenaamaan. Kepeillä molemmilla teemana tiukat leikkaukset ja avokulmat. Metku ampuu Avaa paremmin kepeille sisään ja osaa paremmin avokulmat, mutta toisaalta ottaa enemmän häiriötä leikkauksissa. Ava kun päätyy kepeille, niin ajatus pysyy sillä hyvin eteenpäin, eikä välitä siitä, mitä hörhöilen ja missä.

Ava teki tottiksia hyvin. Mun taitava koirani! Se on mennyt selkeästi eteenpäin jäävissä ja keskittyi erihyvin koko ajan, vaikka takana oli melko riehakas keppitreenit ja Pasi ja Pahkis treenasivat vieressä. Luoksetulot ja seuraaminen olivat myös musta varsin erinomaisia. Kaapokin pääsi tokoilemaan, tehtiin ruutua, jääviä, luoksetuloja ja kaukkareita. Hitto, mitä sitä panttaan, enkä kisaa sen kanssa. Nyt vaan ruutu ja tunnari kuntoon niin hyvin vois lähteä kisaamaan. Kaukkareita pitää kanssa tehdä, mutta liika hinkkaaminen niiden osalta taitaa olla vaan huono asia- pappa kun luulee, että hommassa on jotain mätää jos jotain alkaa ns. työstämään ja menee epävarmaksi helposti liikkeen osalta.

Pahkiksen ruutu on niin hieno. En oo tainnut koskaan nähdä kenenkään tekevän ruutua niin upeesti ja se on vasta pian 8 kk! Muutenkin sen keskittyminen ja tekemisen moottori on kadehdittavaa. Vaikka häiriköin kuinka Kaapon, Avan ja Metkun kanssa niin kaveri tekee ihan täysillä, eikä anna minkään häiritä tekemistään Pasin kanssa. Jotenkin liikuttavaa. Se on liikuttava. Syötävän söpö. Tomera. Hullu. Vähän ruma ja tosi hassu. sitä kun katsoo niin ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Silloin on koiran virka hyvin täytetty.

Allilla oli eilen synttärit ja se täytti tärkeät 8 vee. Neitokainen on nyt veteraani-iässä. Tiedä häntä jos sitä vaikka innostuisi sen kanssa vähän mummomisseilemäänkin kun on kertakaikkisen hyvässä kunnossa. Alli vietti synttäreitään riehuen pihalla kumikenkä suussa ja pääsi illalla Pasin kanssa tokoilemaankin. Oli kuulemma mennyt kuin synttärisankari konsanaan (ehkä hieman vallattomasti luulisin?). Onnea siis Ammulle, maailman parhaimmalle ja kauneimmalle pilkkukoiralle!

Mikkeliterkut

Takana kisat Mikkelissä ja treenejä Janitan ja Jaakon silmäin alla.

Jos nyt tuoreimmasta aloittaa niin viime vkonloppuna kisattiin ahkeraan Mikkelissä. Lauantaina metkulla kolme starttia ja sunnuntaina Avalla kolme. Lauantaina eka rata sekavaa kaaosta. Alkuun törkeä varastaminen lähdöstä, jonka jälkeen peli oli menetetty. Metku vei ja mä vikisin.. Olis pitänyt lopettaa sen hauskanpito tykkänään, mutta enhän mä tajunnut. Tokalle radalle sotasuunnitelmana toimia paremmalla reaktionopeudella jos moista tapahtuisi. Eli peli seis jos panokset kasvaa liiaksi ja menossa ei olisi rotia. No olihan nyt parempi. Ehkäpä itsekkin olin vakuuttavampi kun Pötkö meni kuuliaisesti. Tehtiin radalla NOLLA! Melkoisen harvinaista herkkua ja niin mukavaa. Rata oli melko siistiä menoa, eikä siinä mitään suurempia läheltäpiti tilanteita tapahtunut. Tultiin toiseksi ja huonolle ei hävitty kun Saija ja Viuhkis voittivat vauhdikkalla suorituksella :) Hyvä ne ja me! Kolmannella radalla heti alkuun tyhmä ja niin tyypillinen virhe meille. Metku kääntyi putkesta ympäri kun eihän se voi mua päästää edelle.. Seuraavaksi virhe kepeiltä. Vauhdikkaasti melko helppoon avokulmaan, eikä se taipunut kakkosväliin. Olisi pitänyt vähän himmata sen vauhtia. Muutama este eteenpäin ja Aalle. Alas ihan ok, mutta lähti ennen lupaa. Otin uudestaan ja lopetin siihen- olihan noita virheitä jo kertynyt radan varrelta.

Sunnuntaina ilma oli aika mielenkiintoinen: vettä, räntää, tuulta, myrskyä, aurinkoa jne. Esteet lentelivät ja ajoittain jopa näytti siltä, että kisoja tuskin voitaisiin loppuun asti jatkaa. Ava oli visiinkin jo vähän reissusta rähjääntynyt kun ei oikein jaksanut. Mua jännitti, mikä saattoi sekin vaikuttaa asioihin. Tein kaikki radat sinnikkäästi, vaikka fiilikset ei nyt parhaimmat ollutkaan. Ava teki siististi, kulki minne vein, eikä pahemmin ottanut ympäristöstä häiriötä. Jotkut painot sillä taisi vaan kintuissa painaa kun ei kertakaikkisesti imenyt yhtään esteille. Yritin nostatella kahdelle vikalla radalle, mutta ei se kantanut lähdöstä pidemmälle. Ekalla radalla lähti kepeiltä liika aikaisin ja ehti hypätä seuraavan hypyn. Liian innokkaasti, liian myöhään ja äkkiä irtosin liian kauas sivusuunnassa kepeillä, eipä olis kait pitänyt kun edessä ei vetänyt mikään. Tokalla radalta kepeillä huono tyrkkäsy, työnsin sen ykkösen väärälle puolelle. Sitten vielä yhdestä hypystä ohi kohdassa, jossa tuli virheitä kait eniten muutenkin. Vikalta radalta nolla. Nolla on tietty aina nolla, vaikka vähän kämä oliskin :) Eikait suorituksessa sinänsä mitään kummempaa, vauhtia olis saanut olla vaan paljon enemmän. Jäätiin kärjestä paljon, mutta onneksi kuitenkin ihanneaikaan ehdittiin.. Kotimatkalla oli vähän ranteet auki ja pieni ahdistus tuon vauhdin suhteen, mutta seuraavana aamuna jo helpotti :) Jos se olis tehnyt kunnolla ja täpöllä hommia ja oltais silti jääty se satatuhatta minuuttia kärjestä niin ahdistus olis ollut vielä suurempi. Mutta joo, eihän se ihme ole jos kisoissa ei välttis kulje kun ei aina treeneissäkään. Tuon otuksen mieli tuntuu olevan niin ailahtelevainen :) Nyt täytyy kyllä varmuudeks käyttää se taas tsekattavanakin, että ei vauhdittomuus johdu jumeista.

Janitalla ja Jaakolla taas niin paljon annettavaa. Oon nyt yrittänyt miettiä, millä kädellä ohjaan milloinkin puolenvaihdoissa ja miten omaa liikkumista rytmittäisin järkevämmäksi. Mun rytmitys kun on sellaista, no tasaisesti joka paikkaan etenevää. Kauheen vaikeeta vaan saada itselleen mielikuvaa siitä, miten muulla tavalla liikkuisin radalla. Ensin pitää saada homma "näyksi" omaan mieleen ennenkuin pystyn toteuttamaan sitä. Onneksi vappuna on taas tiedossa J&J treenejä joten hyvinkin varmasti tulee muistutusta tän asian tiimoilta taas, ainakin Jaakolta.

Ihanaa kun on jo niin kevät! Sain eilen haravoitua koko pihan Pahkiksen avustuksella...avustuksella ja avustuksella, se on kyllä sellanen riiviö. Huomattiin eilen, että könkkää toista etusta. Nyt täytyy pitää sitä levossa ja tarkkaan seurailla. Toivottavasti vaan jotain ohimenevää. Jep, nyt tottistelemaan ulos. Ihanaa kun kentät on sulat!

Tässä vielä muutama seuraamiskuva, kiitos Riina :)






Ja Pasi ja Pahis kanssa

agilityeuforiaa

Pääasiäisenä viihdyttiin Metkun kanssa kisoissa ja Avan kanssa treenikentillä. Molempien setteihin mahtui hyviä ja ei niin hyviä kohelluksia, mutta pääsiäismaanantaina saavutin agilityeuforia hurmoksen, jonka ansioista mielessä pyöri hetkellisesti vain onnistumiset (mitäpä sitä aina murehtimaan niitä vähemmän onnistuneita pätkiä..).

Pitkänä perjantaina molempien kanssa treenaamassa ja onnistumiset olivat tiukassa. Ava oli aivan kaamea laama ja mulle iski taas vaihteeks kamala luottamuspula sen kanssa menemiseen. Se oli ennen juoksuja kulkenut niin hyvin ja olin innoissani kun vaikutti siltä, että sen mielentila oli tasaisemmin koko ajan hyvä ja keskittynyt. No, nyt ei kulkenut hyvin. Yritin lohdutella, että sen mielentila oli vähän katkolla kun juoksutkin vasta päättyi tai jotain. Nihkeen nahkeeta menoa jokatapauksessa, ihan kuin se vetäisi säkillistä kiviä perässään. Tai no, tietty kaikki on suhteellista, mutta silti. Metkun kanssa alkuun kaahotusta ja sitten väännön jälkeen parempi roti kuulolla olemiseen. Pötkö kävi niin kuumana, että aina kun yritin ottaa haltuun niin se hyppäsi huutaen läpi ohjauksesta. Pienen neuvottelun jälkeen päästiin kuitenkin ihan hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että agility voi olla kovin mukavaa yhdessä tekienkin :) Kun päästiin suht samalla aaltopituudelle niin sen jälkeen onnistui sitten niidenkin asioiden treenaaminen, jotka ovat meille yhdessä vaikeita: niistot, päällejuoksut, sylkkärit, kovasta vauhdista haltuunotot ja kääntyminen kaikenkaikkiaan. Kontaktit ja kepit olivat hyvän tuntuiset.

Lauantaina kaksi starttia Purinalla Metkun kanssa. Olin tyytyväinen molempiin ratoihin. Ekalla radalla kepeiltä virhe. Märän häntänsä kanssa sen pujottelu oli nihkeetä ja taisi jäädä kiinni karvoistaan keppeihin kuin säämiskä. Meni siis kepeille oikein sisään, mutta n.puolessa välissä vauhti hidastu -> rykäisy -> yksi väli jäi väliin. Otin uusiksi ja meni tosi varovaisesti. Ennen keppejä tein muurille huonon vekin, jonka luki takaakierroksi. Siitä siis hylly. Miten voikaan olla vaikeaa pitää kädet lähellä vartaloa? Kaikki ohjausvalinnat ja rytmi noin muuten oli hyvä. Rimoja ei tullut alas ja kontaktit kelvollisen hyvät. Tokalla radalla rima sellaisessa kohtaa, jonka jo tiesinkin riskikohdaksi. Kaksi hyppyä rinnakkain, joista jälkimmäisen jälkeen tulis jatkaa suoraan- näissä jos en pääse vekkaamaan tms. ja suoristamaan sille linjaa niin rima tulee alas kun ei itseään hypyllä "käännä" vaan kaahaa suoraan sinne, minne nokka näyttää. Vaikeaa selittää. Lopussa päästin pakkovalssista sen takana siintävälle rengasansalle vahingossa. Oma moka.

Pääsiäismaanantaina aamulla Avan kanssa Riman Pro-treenit. Silli oli pätevä. Pois kaikki kaunat ja huonot vipajat perjantain nihkeilystä, nyt kulki taas ihan normaalisti. Voi vitsi, miksi sen pitää olla tuollanen, etten koskaan tiedä, miten kulkee? Kamalan rakas se on kuitenkin ja olin taas liikuttunut siitä, miten sen kanssa onkaan mukavaa mennä ja miten taitava se oikeasti onkaan.

Aamun treeneistä hyvällä mielellä illaksi kisaamaan Metkun kanssa. Kaksi hyvää rataa taas. Ekalla radalla tapahtui vaan jotain anteeksiantamattoman kurjaa- se saakeli lähti molemmat kontaktit ilman lupaa ja lähdössä pyrki varastamaan! Se kävi niiiiiin kuumana, että apua. Tuolloin jälkiviisaana oli hyvä todeta, että olisi pitänyt käydä treenaamassa la kisojen jälkeen.. Positiivista kuitenkin, että vaikka kävi tuhannen kuumana niin tuli ohjaukseen silti hyvin mukaan ja rimat pysyivät myös (paitsi ykkösen otti alas kun kompuroi sille törkeesti kun meni epävarmaksi oman varastamisensa takia). Radalta siis kymppi, eka rima ja puomin alastulo. Pötkö meni sikavauhtia radalla. Toka rata oli melkein nappisuoritus sen kanssa. Alussa renkaan jälkeen hippasen liikaa kaarrotusta ja lopussa sydämentykytystä kun en osannut ohjata sitä putkelle. Kuitenkin tehtiin nolla ja voitettiinkin vielä. Radan jälkeen melkein itketti kun oli niin siisti fiilis. Vanha seurakaveri kuvasi radan ja laittoi nettiinkin: http://www.youtube.com/watch?v=oA8HG8-MYPg

Pääsiäisen jälkeen ollaan treenattu Avan kanssa ke sporttikoirahallilla ja torstaina vähän kontakteja Riman hallilla. En nyt analysoi noita treenejä tähän kun en jaksa,mutta hyvät treenit olivat ja nyt jälleen Sillin meno tasaisen keskittynyttä ja vauhdikasta. Tänään ja huomenna Janitan treenit rimassa. Tänään Ava raahasi jälleen kivisäkkiä perässään ja oli niin nihkeetä meneminen taas vaihteeksi, että oi voi ja voi voi. Kun lähdössä huomaan, että tänään ei panokset ole sillä kovinkaan kovana niin lamaannun ja masennun heti ite. Ei tehdä siinä mielentiloissa hyvää toisillemme kertakaikkisesti ja senhän sitten tietää, että hurmiot ovat kaukana. Toivotaan, että huomenna taas suksi luistaa tätä päivää paremmin ja pääsen analysoimaan jotain muutakin kuin sitä, että millä saisi keskittymisen ja mielentilan kohdilleen.

Loppuun pieni hehkutus: noudoissa on tapahtunut edistystä! Jipii, harjoittelu näköjään kannattaa :) Ja mikä parasta, ulkona kentät alkavat olla sulat ja ulos pääsee jo hyvin treenaamaan :))))) Jospa sitä nyt saisi hommat siihen malliin, että Avan kanssa pääsisi sinne BH-kokeeseen ja mikäpä jottei papankin kanssa tokokokeisiin jos vaan kintut pysyy kunnossa sillä. Avalle nyt ei tarvis ees kummosia kun asiat aikalailla mallillaan.