No niin, loma loppui. Aika paha ja ens kesään on vielä aika pitkä aika. Onneks loma oli hyvä ja ennen ens lomaa tapahtuu varmasti vielä paljon mukavia asioita, reissuja ja sen sellaista. Niin ja onhan mulla talvilomaakin. Toisilla ei ole, joten hyvinhän tässä on lomien suhteen pullat uunissa.
Eilen kerrattiin lomatekemisiä Pasin kanssa ja aika haipakkaahan se on oikeastaan pitänyt. Kilsoja on loman aikana rapissut mittariin n. 5000 joten ollaan käyty monessa paikassa ristiin rastiin (ja istuttu autossa paljon). Ollaan vietetty aikaa mukavien ihmisten kanssa ja syöty (ja juotu) hyvin. Ainoastaan niitä alkulomaan suunniteltuja ”pakko hoitaa alta pois”- hommia jäi tekemättä. Ikkunat siis odottaa edelleen pesemistä ja varaston matot kanssa. Pihakin vois olla hehkeempi. Yhtäkään hyvää treenisettiä, mukavaa illanistujaista, kyläilyä tai reissua en kuiteskaan vaihtaisi noihin äsken mainittuihin.. Tänään eka päivä töissä ja mä aattelin ottaa sen rennosti. Niin rennosti, että kesken päivän rupesin kirjoittamaan tätä. Ens viikolla on jo kalenterin mukaan haipakkaa joten nautitaan nyt näistä muutamista hiljaisemmista päivistä.
Oltiin vkonloppu Mikkelissä kisareissulla. Perjantaina käytiin Maijun ja Jussin luona Mäntyharjulla ja lapset oli innoissaan koirista. Ava on elementissään lasten kanssa ja nautti saamastaan huomiosta. Se kyllä osaa olla niin pelle halutessaan.. hassun hurmaava koira. Pahkista lapset nyt hiukan jännittää. Eiköhän tuo vaihe tuosta mene ohi.
Kisoissa oli tavoitteena saada Avaa syttymään. Eli lisää vauhtia, irtoamista, itsenäisyyttä ja toivottavasti edes pilkahdus työhön suuntautunutta pientä hulluutta. Annoin sen kiihdyttää itseään aikapaljon ennen starttia ja väliin otin vähän hallintaa, jotta homma ei ihan menisi lapasesta. Ei ole vaikeaa saada lähtöä odotellessa sitä hulluksi ja täytyy sanoa, että nyt hiljalleen homma kantaa jo vähän pidemmälle. Ava jaksoi kaikki startit ihan samalla sykkeellä, vaikka sunnuntaina oli oikeasti lämmin ja vaikka oikeasti takana oli muutama päivä reissua. Oli tosi hyvä huomata, että se on kehittynyt reissaajana. Hotellissa se otti tosi rennosti. Se oli jopa ilman häkkiä kaikessa rauhassa kun olivat keskenään, eikä viittinyt kommentoida mitään käytävän ääniin tai mihinkään. Hän nukkui ja lepäsi, jotta jaksaisi taas. Jos koira voi näyttää onnelliselta niin siltä se kerrassaan näytti maatessaan hotellihuoneen sängyllä selällään: ” voi että tää hotellielämä on sitten ihan mua varten..”
Olin kaikkiin meidän ratoihin tyytyväinen. Virheitä tuli kun irtosi. Hyvä kun irtoaa! Katsotaan jos vaikka saisin videoita joskus tänne laitettua. Neljältä radalta siis yksi nolla ja loput hyllyjä- tai siis yhdeltä radalta olis kuulunut saada hylly kun jätti hyppäämättä yhden hypyn, mutta tuomari ei tuota nähnyt joten antoi 15 kun sörssin keppiväliä tehokkaasti. Kontaktit toimivat hyvin ja pysyi pujottelussa hyvin. Vkonlopun aikana tuli kaksi rimaa alas, molemmat valssikohtia, aika erilaisia kylläkin. Keppien sisäänmenoja jännitin ja hakeuduin tyrkkäämään sitä jos vain mahis. Mistä lie epävarmuus tullut. Toisaalta ei olla nyt hirmuisesti keppejä treenattu kun lähinnä sitä vauhtia jne. ollaan tehty. Ehkä siis siitä epävarmuus juontaa juurensa.
Metkun kanssa kisasin kolme starttia. Läheltä piti nollan saamiset; kaksi femmaa ja yksi totaali hylly. Vitoset tuli kepeiltä sisäänmenovirheistä. Toisella meni oikein sisään, mutta kakkosvälin ohi ja toisella kakkosväliin suoraan. Ekaks mainitulla tyrkkäsin, tokaks mainitulla lähetin. Keppikulmat ei ihmeellisiä kummassakaan kohtaa vaan ihan vaan oli nyt kökköä tuuria tai huolimattomuutta. Mitä lie, mutta harmitti silti. Tuo hyllyrata meni kämästi, jos menee huonosti niin sitten menköön urakalla. Katsotaan jos niitä videoita tosiaan.. Satu starttasi itse yhden startin. Turhaan jännäsi ja hyvällehän se näytti. Ja mikä parasta, niin Metku oli euforisessa mielentilassa radan jälkeen kun sillä oli niiin kivaa!
Pahkis käyttäytyi fiksusti reissussa. Sitä ei ihmetytä mitkään hissit tai muut sellaset. Autossa nukkuu kuin tukki ja hotellissa rauhottuu. Kisapaikalla se seurasi innokkaana muiden menoa ja toivoi, että olis itsekin päässyt joko A) irti, että pääsisi juoksentelemaan radalle toisen kaveriksi ja näyttämään, miten hänkin ymmärtää, mitä esim. putki tarkoittaa tai B) pääsis Pasin kanssa tekemään agilityä. Pasikin taisi miettiä ite tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa myös muutamaan kertaan. Aika menee niin nopeaan, että kohta on taas mennyt vuosi ja nekin pääsevät.
Reissussa oli kivaa noin muutenkin. Seura oli loistavaa ja ihmiset tekivät hyviä suorituksia. Radat taisivat jakaa mielipiteitä, mutta mä tykkäsin. Saijalle ja Riinalle superisti onnea tuplanollista. Se on helppoa kun osaa :)
maanantai 26. heinäkuuta 2010
torstai 15. heinäkuuta 2010
hikiset terveiset
Huh hellettä! Ei sais valittaa, mutta valitan silti. Sais olla jo kylmempää. Miten ihanaa jos vaikka muutamaksi päiväksi saisi sellasen kirpsakan syyspäivän. No, tuleehan niitä vielä ihan riittämiin. Jos ei nyt aurinkoista kirpsakkaa syyspäivää niin ainakin pimeyttä, kylmyyttä ja sadetta. Toki myös lunta, pakkasta, myrskyä, loskaa, liukasta jne. Joten, en valita kuitenkaan. Eli, onpas kertakaikkisen ihanan lämmintä ulkona.. :)
Eilenkin oli niin ihanan lämmintä, että ulkona oli noin 30 astetta ja Riman kasvihuonehallissa varmaan 50 astetta. Pitkästä aikaa kun päästiin ohjattuihin treeneihin niin pitihän se kuitenkin mennä. Todella fiksua.. Avalla oli niin hiki ja kieli vyön alla, että ei jaksanut yhtään. En jaksanut myöskään minä joten syytetään molempia treenien huonosta menekistä. Koska koulutin pari ryhmää omien treenien jälkeen oli loppuillasta ilma sen verta armollisempi, että päätin vähän ottaa kontakteja Avan kanssa. Hyvä, että otin, sillä teki hyvin kuitenkin töitä kun vaan keli on sopivampi.
Pahkis ja Pasi tekivät taas hienosti (samoin kuin Misa ja Tuumis ja Tapsa ja Trommakin). Tekivät peräti yhdeksän esteen pätkää, johon oli ympätty kaikenlaista pakkovalssista, sylkkäriin, vekkaukseen, leikkaukseen jne. Lopuksi vielä treenattiin pussia ekaa kertaa. Ei ollut pikkumiäs siitä moksiskaan. Se on kyllä kertakaikkisen hullu, hullun nopee ja ihana..:)
Ollaan loman aikana keskitytty reissaamiseen. Ihan vaan kotimaassa ja koirien kanssa. Viime vkonloppuna matkasimme Klagiin, mutta matka päättyikin jo rokotustentarkastukseen... En jaksa sitä enää tähän veivata kun on tullut asiaa jo niin vatvottua. Kisaamaan oltaisiin päästy kuitenkin jos rokotukset tarkastanut eläinlääkäri olisi ollut enemmän tilanteen tasalla. Ei kisattu ei ja se tietty ketutti valtavasti monta päivää. Onneksi keksimme muuta puuhaa ja saimme nauttia kavereiden loistavasti seurasta sekä myös viettää aikaa kaksin. Sinällänsä reissu Kokkolaan ei ollut turha, sillä käytiin mun veljen tykönä yökyläilemässä ja myös mummua moikkaamassa ja nauttimassa sen hyvistä (ja terveellisistä) ruuista.
Vähän extempore menin ilmoittamaan Avan Mikkeliin viikon päästä kisaamaan. Satu ja Tuomo ja Jippo&Metku lähtee kanssa reissuun ja hauskaa, että ainakin Misa on tulossa myös Sunan, Tomon ja Tiitin kanssa kisaamaan. Tiedossa on siis varmasti mukavaa seuraa ja hyvät kisat. Toivottavasti ilma ei vaan olis näin kuuma niin Ava jaksais jotain tehdä.
Ens vkonloppuna on karsinnat, miten jännää! Mulla on niin paljon suosikkeja, joilla toivoisin onnistumisia ja pääsyä joukkueeseen. Se on hyvä kun on paljon suosikkeja niin varmasti joku niistä on joukkueessa :) Tiedossa on myös paljon sydämentykytyksiä ja myötäelämistä kun kaikilla ei varmasti mene homma niinkuin toivoisivat ja toivottaisiin. Jotenkin sitä tulee elettyä niin täysillä mukana, että kaikki tunnetilat tulee käytyä läpi. Kyllä tää agility on vaan hieno laji!
Pahkis peukuttaa tietty eniten iskänsä puolesta. Se tuossa sanoi, että sen iskä on maailman paras agilitykoira ja äiti kanssa. Sit seuraavaksi kuulemma maailman paras agilitykoira on se itse ja sit sen sisko. Kuulemma on tosi tyhmää, ettei 10 kk ikäiset voi osallistua karsintoihin, koska sit sinne olis voinut tänä vuonna lähteä koko perhe. Ai, nyt se korjas, että itseasiassa se onkin ite maailman paras agilitykoira ja sit sen iskä ja mutsi ja sit sen sisko.... :)
Eilenkin oli niin ihanan lämmintä, että ulkona oli noin 30 astetta ja Riman kasvihuonehallissa varmaan 50 astetta. Pitkästä aikaa kun päästiin ohjattuihin treeneihin niin pitihän se kuitenkin mennä. Todella fiksua.. Avalla oli niin hiki ja kieli vyön alla, että ei jaksanut yhtään. En jaksanut myöskään minä joten syytetään molempia treenien huonosta menekistä. Koska koulutin pari ryhmää omien treenien jälkeen oli loppuillasta ilma sen verta armollisempi, että päätin vähän ottaa kontakteja Avan kanssa. Hyvä, että otin, sillä teki hyvin kuitenkin töitä kun vaan keli on sopivampi.
Pahkis ja Pasi tekivät taas hienosti (samoin kuin Misa ja Tuumis ja Tapsa ja Trommakin). Tekivät peräti yhdeksän esteen pätkää, johon oli ympätty kaikenlaista pakkovalssista, sylkkäriin, vekkaukseen, leikkaukseen jne. Lopuksi vielä treenattiin pussia ekaa kertaa. Ei ollut pikkumiäs siitä moksiskaan. Se on kyllä kertakaikkisen hullu, hullun nopee ja ihana..:)
Ollaan loman aikana keskitytty reissaamiseen. Ihan vaan kotimaassa ja koirien kanssa. Viime vkonloppuna matkasimme Klagiin, mutta matka päättyikin jo rokotustentarkastukseen... En jaksa sitä enää tähän veivata kun on tullut asiaa jo niin vatvottua. Kisaamaan oltaisiin päästy kuitenkin jos rokotukset tarkastanut eläinlääkäri olisi ollut enemmän tilanteen tasalla. Ei kisattu ei ja se tietty ketutti valtavasti monta päivää. Onneksi keksimme muuta puuhaa ja saimme nauttia kavereiden loistavasti seurasta sekä myös viettää aikaa kaksin. Sinällänsä reissu Kokkolaan ei ollut turha, sillä käytiin mun veljen tykönä yökyläilemässä ja myös mummua moikkaamassa ja nauttimassa sen hyvistä (ja terveellisistä) ruuista.
Vähän extempore menin ilmoittamaan Avan Mikkeliin viikon päästä kisaamaan. Satu ja Tuomo ja Jippo&Metku lähtee kanssa reissuun ja hauskaa, että ainakin Misa on tulossa myös Sunan, Tomon ja Tiitin kanssa kisaamaan. Tiedossa on siis varmasti mukavaa seuraa ja hyvät kisat. Toivottavasti ilma ei vaan olis näin kuuma niin Ava jaksais jotain tehdä.
Ens vkonloppuna on karsinnat, miten jännää! Mulla on niin paljon suosikkeja, joilla toivoisin onnistumisia ja pääsyä joukkueeseen. Se on hyvä kun on paljon suosikkeja niin varmasti joku niistä on joukkueessa :) Tiedossa on myös paljon sydämentykytyksiä ja myötäelämistä kun kaikilla ei varmasti mene homma niinkuin toivoisivat ja toivottaisiin. Jotenkin sitä tulee elettyä niin täysillä mukana, että kaikki tunnetilat tulee käytyä läpi. Kyllä tää agility on vaan hieno laji!
Pahkis peukuttaa tietty eniten iskänsä puolesta. Se tuossa sanoi, että sen iskä on maailman paras agilitykoira ja äiti kanssa. Sit seuraavaksi kuulemma maailman paras agilitykoira on se itse ja sit sen sisko. Kuulemma on tosi tyhmää, ettei 10 kk ikäiset voi osallistua karsintoihin, koska sit sinne olis voinut tänä vuonna lähteä koko perhe. Ai, nyt se korjas, että itseasiassa se onkin ite maailman paras agilitykoira ja sit sen iskä ja mutsi ja sit sen sisko.... :)
torstai 1. heinäkuuta 2010
LOMA!!!
Siinähän se, tärkein asia kerrakseen :))
Suunnattiin loman alkuun heti juhannuksen viettoon Hailuotoon. Mummopapparyhmä eli Kaapo ja Alli jäivät reissusta pois ja Metku lähti mukaan (jotta koiramäärä ei olisi reissussa ollut liian vähäinen). Ei vaan, mukaan se lähti, sillä startteja oli vkonlopun aikana sillekkin tiedossa. Majoituttiin maatilamajoitus Heikkisellä n. 10 kilsan päästä kisapaikasta. Niin rauhallista ja rentouttavaa. Tutustuttiin tosi mukaviin ihmisiin ja kisat oli tunnelmaltaan sopivan rennot. Radat oli kivoja, tykkäsin sikana Tienhaaran kuviosta, jotka mahdollistivat erilaisten ohjauskuvioiden toteuttamisen ja laittoivat siis vähän miettimään.
Tuloksilla ei näissä kisoissa omalta osalta juhlittu, mutta suoritusten osalta jäi erihyvät fiilikset. Ava teki neljä rataa, kaikki mitä oli tarjolla. Sille yksi nolla ja loput hyllyjä. Mä oli niin ylpee sillikoirasta, sillä se teki hyvin töitä jokaisessa startissa! Sain myös itse nyt varmuutta siihen, millaisin "rutiinein" sen kanssa on startteihin hyvä valmistautua. Vkonlopun aikana ehti kokeilla erilaisia valmistumistapoja, jonka pohjilta oli hyvä todeta, mikä tuntui parhaiten sopivan mulle ja koiralle. Nyt siis jatkossa pyrin hoitamaan itse sen lämmittelyn ja yritän pitää sen mahdollisimman rentona ja matalassa mielentilassa. Edellisen koiran aikaan vähän houkuttamista ja sitten melko passiivisesti lähtöpaikalle niin, että Ava saa vetää paikalle. Lähtöluvan jälkeen koira vasta hallintaan ja nopeasti itse liikkeelle. Annan sen katsella ympäristöä kun kävelen pois, mutta otan hyvin kontaktin ennen kutsua. Tokihan tää nyt voi vaihdella ja elää, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Nyt on tullut kokeiltua sen kanssa vaihdellen kaikkea: reilua nostatusta, verkkahyppyjä, seuruuttamista, kepon toteuttamaa lämmittelyä ja koiran haltuun ottamista sekunti ennen starttia, rauhoittamista, jne.. Mä oon tyytyväinen jos homma pelittää niin, että se ei vaadi multa mitään reuhaamista. Tykkään keskitttyä rauhassa niin, että kaikki huomioi ei tarvi olla kiinni koirassa koko ajan ennen starttia.
Radoilla Ava teki erinomaiset kontakti joka kisassa, hyvät kepit, ei yhtään rimaa alas. Ei, tulihan vikalla radalla muurin kalikka alas kun tein siihen pakkovalssin. Virheitä tuli sitten muutamissa kohdissa, jossa itse en ottanut koiraa riittävästi haltuun tai tein huolimattomasti jonkun ohjauksen.
Metkun kanssa oli meno malko vauhdikasta ja hallitsematonta. Sen kanssa kolme starttia ja kaikilta hylly. Vika rata oli kyllä aivan erinomainen mun mielestä, mutta sitten ihan lopussa homma kasahti Aan alla olevaan putkeen. Metkun mielestä kontaktiesteet eivät ole esteitä joten niille ei luonnollisestikkaan mennä jos on parempia vaihtoehtoja. Nyt tarvis niin treenata sen kanssa kontaktien alla olevia putkia. Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja mukavasti mutusteltavaa :)
Siihen tosiasiaan havahduin, että en osaa tehdä kahdelle koiralle erilaisia vaihtoehtoja rataantutustumisessa. Nyt siis aina jompikumpi kärsii. Tietty jos rata on profiililtaan sellainen, että samanlainen suunnitelma palvelee molempia niin mikäpäjottein. Sadun kanssa jo puhuttiinkin, että täytyy nyt tehdä niin, että kisaavat eri starteissa toistaikseksi.
Eilen lämmittelylenkillä Ava sai haavan jalkaansa :( Nyt täytyy toivoa, että haava tulee kuntoon Klagiin mennessä. Harmittaa sikana, että menee sivusuun treenejä tuon takia. Joutuu siis tekemään lomalla muutakin kuin agilityä. Omituista.
Hommaa onkin jo tässä kertynyt mukavasti ja päivät tuntuu täyttyvän kaikenlaisesta kivasta: tänään issikkaratsastamaan, perjantaina Misalla ja Tapsalle, lauantaina Tuomolle ja Sadulle, sunnuntaina Sonjalle ja Kaitsulle, maanantaina Paraisille Nooran luo jne..jos jossain kohtaa nuo pakolliset pihahommat, ikkunanpesut ja mattojen pesutkin saisi tehtyä. Saahan sitä kun on koko päivä aikaa.
Suunnattiin loman alkuun heti juhannuksen viettoon Hailuotoon. Mummopapparyhmä eli Kaapo ja Alli jäivät reissusta pois ja Metku lähti mukaan (jotta koiramäärä ei olisi reissussa ollut liian vähäinen). Ei vaan, mukaan se lähti, sillä startteja oli vkonlopun aikana sillekkin tiedossa. Majoituttiin maatilamajoitus Heikkisellä n. 10 kilsan päästä kisapaikasta. Niin rauhallista ja rentouttavaa. Tutustuttiin tosi mukaviin ihmisiin ja kisat oli tunnelmaltaan sopivan rennot. Radat oli kivoja, tykkäsin sikana Tienhaaran kuviosta, jotka mahdollistivat erilaisten ohjauskuvioiden toteuttamisen ja laittoivat siis vähän miettimään.
Tuloksilla ei näissä kisoissa omalta osalta juhlittu, mutta suoritusten osalta jäi erihyvät fiilikset. Ava teki neljä rataa, kaikki mitä oli tarjolla. Sille yksi nolla ja loput hyllyjä. Mä oli niin ylpee sillikoirasta, sillä se teki hyvin töitä jokaisessa startissa! Sain myös itse nyt varmuutta siihen, millaisin "rutiinein" sen kanssa on startteihin hyvä valmistautua. Vkonlopun aikana ehti kokeilla erilaisia valmistumistapoja, jonka pohjilta oli hyvä todeta, mikä tuntui parhaiten sopivan mulle ja koiralle. Nyt siis jatkossa pyrin hoitamaan itse sen lämmittelyn ja yritän pitää sen mahdollisimman rentona ja matalassa mielentilassa. Edellisen koiran aikaan vähän houkuttamista ja sitten melko passiivisesti lähtöpaikalle niin, että Ava saa vetää paikalle. Lähtöluvan jälkeen koira vasta hallintaan ja nopeasti itse liikkeelle. Annan sen katsella ympäristöä kun kävelen pois, mutta otan hyvin kontaktin ennen kutsua. Tokihan tää nyt voi vaihdella ja elää, mutta jotain ajatusta kuitenkin. Nyt on tullut kokeiltua sen kanssa vaihdellen kaikkea: reilua nostatusta, verkkahyppyjä, seuruuttamista, kepon toteuttamaa lämmittelyä ja koiran haltuun ottamista sekunti ennen starttia, rauhoittamista, jne.. Mä oon tyytyväinen jos homma pelittää niin, että se ei vaadi multa mitään reuhaamista. Tykkään keskitttyä rauhassa niin, että kaikki huomioi ei tarvi olla kiinni koirassa koko ajan ennen starttia.
Radoilla Ava teki erinomaiset kontakti joka kisassa, hyvät kepit, ei yhtään rimaa alas. Ei, tulihan vikalla radalla muurin kalikka alas kun tein siihen pakkovalssin. Virheitä tuli sitten muutamissa kohdissa, jossa itse en ottanut koiraa riittävästi haltuun tai tein huolimattomasti jonkun ohjauksen.
Metkun kanssa oli meno malko vauhdikasta ja hallitsematonta. Sen kanssa kolme starttia ja kaikilta hylly. Vika rata oli kyllä aivan erinomainen mun mielestä, mutta sitten ihan lopussa homma kasahti Aan alla olevaan putkeen. Metkun mielestä kontaktiesteet eivät ole esteitä joten niille ei luonnollisestikkaan mennä jos on parempia vaihtoehtoja. Nyt tarvis niin treenata sen kanssa kontaktien alla olevia putkia. Vikasta radasta jäi hyvä mieli ja mukavasti mutusteltavaa :)
Siihen tosiasiaan havahduin, että en osaa tehdä kahdelle koiralle erilaisia vaihtoehtoja rataantutustumisessa. Nyt siis aina jompikumpi kärsii. Tietty jos rata on profiililtaan sellainen, että samanlainen suunnitelma palvelee molempia niin mikäpäjottein. Sadun kanssa jo puhuttiinkin, että täytyy nyt tehdä niin, että kisaavat eri starteissa toistaikseksi.
Eilen lämmittelylenkillä Ava sai haavan jalkaansa :( Nyt täytyy toivoa, että haava tulee kuntoon Klagiin mennessä. Harmittaa sikana, että menee sivusuun treenejä tuon takia. Joutuu siis tekemään lomalla muutakin kuin agilityä. Omituista.
Hommaa onkin jo tässä kertynyt mukavasti ja päivät tuntuu täyttyvän kaikenlaisesta kivasta: tänään issikkaratsastamaan, perjantaina Misalla ja Tapsalle, lauantaina Tuomolle ja Sadulle, sunnuntaina Sonjalle ja Kaitsulle, maanantaina Paraisille Nooran luo jne..jos jossain kohtaa nuo pakolliset pihahommat, ikkunanpesut ja mattojen pesutkin saisi tehtyä. Saahan sitä kun on koko päivä aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)