sunnuntai 16. tammikuuta 2011

vuoden alun kuulumiset

Ahvenanmaalla vierailtiin taas ja mukavaa oli. Tuloksilla ei näitä karkeloita mukaviksi tehty vaan tällä kertaa erinomainen seura, hyvä ruoka, mukava keli, hyvin järkätyt kisat ja mukavat rataprofiilit tekivät reissusta onnistuneen. Tokihan on mukavaa myös aina nauttia muiden hyvistä suorituksista. Itseasiassa nautin kyllä nyt meidänkin suorituksista erityisesti lauantaina. Sussu tuntui melko samalta kuin treeneissä,joskin kattelin juuri videoita treeneistä ja ahvenmaalta ja vaikeaa ei ollut havaita, että hiljempaahan se kulkee kisoissa ihan selvästi. Mutta jokaisella omat hankaluutensa :) Mun täytyy tuon kanssa keskittyi siihen, että oma mielentila on mahdollisimman sama kuin treeneissä ja että teen sen kanssa asiat mahdollisimman sille tutulla tavalla (alkuvalmistelut jne). Eli vaikka kuinka oman mielen tekisi pingottaa ja jännittää niin ei saisi. Tosi helppoa.. Mutta onnistuin siinä aika hyvin lauantaina ja siitä olen tyytyväinen. Tehtiin siistejä yhden virheen ratoja. Neljällä radalla tuli kaikilta hyllyt saman ongelman takia. Sussu paineli ohi. Nyt sillä on enempi ajatus mennä kovaa, mihin oon pyrkinyt, niin nyt ei ihan kerkeä kaikkia esteitä ottamaan jos en ymmärrä niitä sille tarpeeksi tarjota. Pitäisihän se vähemmälläkin tehdä oma duuninsa, ihan niinkuin treeneissäkin tekee. No, tätä työstetään. Muuten se on kyllä aivan loistokoira reissussa. Sen voi hyvillä mielin jättää hotellihuoneeseen tai hyttiin ilman häkkejä ja se vaan tuntuu nauttivan reissaamisesta. Siinä hommassa on mennyt pirusti eteenpäin. Ennen se väsähti niin kaikesta kivasta, että oli aivan puhki jo parin vuorokauden jälkeen.

Koirien sairastelukertomukset ovat saaneet lisäosan lisäosia, mutta tällä hetkellä kaikki muut voivat hyvin paitsi Kaappari. Oon sen voinnista tosi surullinen ja ahdistunut. Sillä on paha olla kaikista lääkkeistä huolimatta. Huomenna taas mennään eläinlääkäriin jos jotain osaisivat tehdä. Ja jos eivät osaa, niin kumpa ainakin sanoisivat sen, että mitään ei voida tehdä. Mä uskon, että sillä on nyt muutakin kuin mahahaava, pissatulehdus ja eturauhaskremppaa. Kamalinta jotenkin olisi, että päätän antaa sen mennä ja sitten kävisikin ilmi että se olisi saatu kuntoon jos olisi vain tiedetty, mikä sillä on. Jospa sillä oliskin jotain, mitä nyt ei vaan viimeksi tajuttu, mutta huomenna tajutaan. Voih, tälläsissä tilanteissa sitä aina tajuaa, miten tärkeitä nuo omat koirat on.Ja jotkut koirat ovat vaan vielä tärkeinpiä kuin toiset. Kaapo on sellainen koira, että enempää en olisi voinut siltä koskaan toivoa.

Se siitä, koitan olla miettimättä. Aloitin viikko sitten topakkana laihdustuskuurin ja tarkoituksensa on jatkaa tätä tervellisempää elämää nyt ainakin hetken. Ahvenanmaan kisavideot motivoivat asiassa kummasti, painoa on tullut lisää ja sen huomasin liikkuessani ja myös katsoessani itseäni videolta. Tarkoituksena ei ole siis himolaihduttaa, mutta oon tarkka mitä suuhun laitan ja vältän herkkuja. Viikossa on lähtenut painoa enemmän kuin ajattelin. Aamulla vaaka näytti reilu pari kiloa vähempi. Mulla kyllä aina lähtee paljon parin ekan viikona aikana ja sitten tasantuu. Mutta tavoitteena olis sada sellaset neljä kiloa pois. Siitä saa tulla takaisin ja tuleekin ainakin kilo, mutta sitten ollaan siinä, missä on hyvä. Jos on vähemmän niin joudun koko ajan laihduttamaan ja se ei ole kivaa. Mulla on se periaate, että pyrin pitämään painon aina tietyssä ja jos se nousee tietyn rajan yli niin silloin aina aloitan keventämisen. Helpompaa ottaa pois aina pari kiloa kuin esim. 10kg.

Ilmoittelin tässä juuri Avaa kisoihin ja tarkoitus olis nyt aika paljon kisata sen kanssa. Tarkoituksena on nyt ennenkaikkea treenata kisoja ja niitähän ei voi treenata jos ei kisaa. Metkun kanssa myös olisi tarkoitus kisata ahkerammin ja sitä varten toivottavasti ehdimme myös treenata. Talviaika on vähän hankalampaa kun treenimahdollisuuksia on rajoitetusti.

Jep, ensi kertaa. Silloin toivottavasti kirjoitan tätä muutaman kilon laihempana ja terve Kaapo jaloissani nukkumassa. Tässä on varmasti muutakin mukavaa tapahtumassa, mutta siitä sitten myöhemmin.

maanantai 3. tammikuuta 2011

ehkei sittenkään niin paha?

Käytiin Pahiksen kuvien kanssa Räihän luona kun haluttiin vielä toinenkin lausunto tilanteesta. Ei menty Räihälle, koska ei luotettaisi ensimmäiseen lausuntoon, mutta koska asia nyt on melko hankala niin siksi. Monet suosittelivat Räihää ja sinne sitten päädyttiin menemään.

Janne oli sitä mieltä, että olkanivel ei Pahkista tulisi vaivaamaan, sillä vika on niin pieni. Oli myös Anun tavoin sitä mieltä, että sitä ei ole syytä lähteä operoimaan samaisesta syystä. Hyvä juttu. Janne myös Anun tavoin oli sitä mieltä, että ylimääräinen nikama ei haittaa sekään. Sanoi sen olevan niin sen anatomiaan sopiva, ihankuin sen kuuluisikin olla siellä. Sanoi, että toisinaan ylimääräiset nikamat voivat vaivata jos niiden rakenteessa on poikkeavuutta muihin nikamiin verraten. Pahkiksen nikamassa ei rakenteen suhteen ole mitään moitittavaa.

Myös lonkkien suhteen hän oli paljon toiveikkaampi. Hyvä niin. Eihän ne missään nimessä täydelliset ole,sanoi, että hän olettaisi, että tulevat c:nä tai D:nä takaisin. Toisen lonkan hieman kummaan malliin hän löysi myös syyn, mutta oli sitä mieltä, että sen tulisi jo nyt olla ehdottomasti oireileva jos tilanne olisi huolestuttava. Se väänsi ja käänsi ja katsoi tarkkaan kuvia, eikä manipuloimalla saanyt mitään kipua aikaan. Liikkuvuudet olivat myös hyvät. Kuvissa ei missään kohtaan näkynyt nivelrikkoa, jonka sanoi olevan hyvä asia. Hänen mukaansa nivelrikkoa tulisi jo näkyä jos lonkat olisivat sellaisessa tilanteessa, että ne olisivat kovilla. Kaikenkaikkiaan ja loppujen lopuksi sanoi, että itse harrastaisi kyllä pahkiksen kanssa ja sanoi, että niin myös meille suosittelee. Agilityäkin.

Hankalaa, kaksi aikalailla eriävää mielipidettä asiasta. Jälkimmäiseen halutaan toki uskoa, mutta ensimmäinen kummittelee mielessä silti. Itse mietityttää se, että tajutaanko jos se onkin kipeä kun treenataan? Räihän mukaan se ei kesken treenin mihinkään hajoa yhtään sen todennäköisemmin kuin kukaan muukaan. Se mitä vannotti meille oli se, että levon jälkeen koira on kipeä jos koira on kipeä ja se me nähdään ontumisena. Missään nimessä se ei kesken treenin, adrenaliinin virratessa, ole helposti nähtävissä, mutta levon jälkeen on. Ja siihen pitää luottaa. Sitä pitää tarkkailla levon jälkeen. Jos se alkaa oireilemaan niin sitten sitä, mikä on liikaa sille tulee vähentää. Hänestä voidaan se hyvin jättää sohvaperunaksi jos halutaan, mutta tuollainen energiapakkaus, joka tekee aina kaiken täysillä alkaa oireilemaan ihan kotikoiranakin jos on alkaakseen. Eri asia olisi, jos se olisi rauhallinen menijä muutenkin, mutta kun on kaukana siitä. Eli siis hän sanoi, että harrastatte ja jos alkaa oireilemaan niin sitten jätätte sohvaperunaksi. Niin kauan kun ei oireile niin ei ole kipeä ja sohvaperunan elämä ei ole tarkoituksenmukaista.

Tätä asiaa on vatvottu ja pähkäilty nyt jo niin monen kanssa ja itseksemme, että jokohan riittäisi. Pasihan asian loppuviimeksi päättää ja uskon, että se on paras päätös mihin päätyi. Onneksi kavereiden tuki on takana ja sovittu on, että meille pitää sanoa rohkeasti jos on jotain, mitä ei itse huomata. Sovittu on, että Pahkista seurataan tarkoin fyssarin ja hierojan toimesta ja parhaamme teemme, jotta se pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Sen kanssa jatketaan treeniä, mutta "laatu korvaa määrän periaatteella". Musta Jannen ajatuksessa oli järkeä. Jos haluaa asettaa harrastamisen tavoitteeksi sen, että viiden vuoden päästä tapahtuu sitä tätä ja tuota niin silloin juuri tuon koiran kanssa harrastaminen ei liene järkevintä. Mutta, jos haluaa treenata sillä periaatteella, että jokaisesta treenistä nautitaan ja tätä tehdään niin pitkään kun siihen on mahdollisuus, niin sitten harrastaminen tuo sen ilon ja yhdessä tekemisen onnen, että jos koira saisi valita niin sen tietää, mitä se valitsisi.

Viime torstaina Pahkis pääsi siis tekemään vähän agilityä ja olihan ne panokset kovana. Mitä muuta voi olettaa.. Molemmilla, pasilla Ja Pahkiksella oli suut hymyssä treenin jälkeen, eikä koira taatusti levon jälkeen ollut köyhä eikä kipee :)

Ens vkonloppuna lähdetään Ahvenanmaalle kisaamaan Avan kanssa. Ollaan aloitettu ehkä jopa turhan varovaisesti pitkän tauon jälkeen ja nyt iskee paniikki kun en ole treenannut oikeesti vielä riittävästi, jotta muistaisin Metkun jäljiltä, että miten Ava toimiikaan. No, väliäkös sillä. Tehhään mitä osataan ja muuta ei voida. Katastrooffihan siitä voi syntyä, mutta se onkin jo tuttua meille.. :)