pian se alkaa...LOMA!

Tänään Ava ja pahkis hierottu ja hoidettu. Avalla vähän vasen lapa kireenä kaatumisesta, mutta ei onneksi pahasti. Selässä myös pientä kireyttä, mutta aukes hyvin. Pahkiksella kanssa jotain siellä täällä, mutta ei suurempia. Hyvä juttu!

Eilen oli hauska treeni Jarilla. Ekalla pätkällä eka ja vika este hyppyjä ja välissä putki 15 kertaa putkeen. Siis radalla kaksi hyppyä ja kahdeksan putkea. Putkihullun unelma! Ava ei nyt mikään putkihullu ole, mutta usko riitti hyvin loppuun saakka. Meni hyvällä vauhdilla loppuun saakka. Toka pätkä kontaktihässäkkää. Kontakit on sillä hyvät, voin tehdä melkein mitä vaan. No, ehkä jos ihan paikalleni jään tai juoksen taaksepäin kun lähetän niin ei mene täysiä alas asti. Kun vaan osaisi aina hyödyntää kisoissa tuota osaamista. Otti nyt myös ylösmenot tosi hyvin - mikälie lie vahinko.

Pirkko on syönyt leluja ja lenkkeillyt. Oikeesti se oli syönyt yhden lelun ja eilen sitä oksenteli ja mahakin oli mennyt sekaisin. Onneksi voi tänään jo hyvin. Ollaan myös jatkettu uutta "mukavat asiat pitää ansaita" elämää. Hakee kontaktia paremmin ja tänään esim. pihalla luopui ekasta käskystä naapurin sessen paimentamisen. Mitään ei olla treenattu sen kanssa muuta. Pitäsköhän kärsiä huonoa omaatuntoa..

Tänään päätin jättää pentutreffit väliin ja keskittyä kotona olemiseen ja pyykin pesemiseen. Perjantai-aamuna lähdetään reissun päälle ja ollaan tien päällä vajaa pari viikkoa. Huomenna pitää vielä siivota, viedä Alli ja esko hoitoon ja pakata kimpsut ja kampsut valmiiksi. Sitten myö mennään ja nautitaan elämästä ja lomasta!

kaippa sitä voi jo nyt toivotella..:)

Joten HYVÄÄ JUSSIA kaikille!

Sm-mietteitä

No niin, nyt on sitten ekat SM-kisat takana Avan kanssa. Illalla olin ihan tuhannen tööt, mutta nyt jo helpottaa hyvin nukutun yön jälkeen. Jännitys, keskittyminen, ilo, ahdistus, kauhistus, ihmetys, muiden harmistus, onnistumisen ilo ja ihanuus, päänsärky, tsemppaus, rupattelu, vaihteleva keli ja aikamoinen analysointi- siitä oli eilinen päivä tehty. Toisille jäi käteen enemmän kuin toisille. Kaikki lähtivät päivän päätteeksi kotiin kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampana, olivat päällimmäiset fiilikset sitten hyvät tai huonot. Ja jokaisesta kokemuksesta on varmasti hyötyä loppuviimeiksi. Ja tauti miten hienoa, että Riman medijoukkue voitti kultaa, maksijoukkue oli neljäs ja Jari ja Sami pääsivät mitaleille myös yksilöissä. Jari voitti kuulemma neljännen kerran yksilökultaa. Aivan huikeeta, onkohan kukaan yltänyt samaan? Onnea x 1000!!!

Omat päällimmäiset fiilikset ovat siellä positiivisen puolella. Tehtiin ekalla radalla nolla, ei ehkä maailman paras ja nopein, mutta nolla. Ihan samaa tsemppiä en saa itsestäni irti kisatilanteessa, mitä treeneissä ja se näkyy yleiskankeutena ja pikkupassiiviisuutena, mutta pystyin hyvin keskittymään ja pitämään ajatukset kasassa, joka on hyvä asia. Videolta kun katsoin, niin voisin edetä ekalla radalla rivakammin seuraaviin tärkeisiin tilanteisiin. Pidän rytmityksen liian tasaisena, enkä haasta koiraa. Yksi totaali tyhjä hetki rataan eksyi kun pituudelta olin megana myöhässä ja koira melkein lipesi putkeen. Onneksi kuiteskin reagoin asiaan ja sain tilanteen pelastettua. Ekan radan jälkeen fiilikset oli ihan huipussa kun tajusin, että päästään finaalliin! Ihana Ava! Jee!

Tokalla radalla kakkosena okseri, josta koira piti ottaa vetoon mukaan ja tähdätä parin esteen taakse niistopersjättöön. Videolta katsottuna en mielestäni tee mitään sellaista, mikä virheeseen olisi provosoinut, mutta Ava kasahti kurjasti päin okseria. Näyttää siltä, ettei tajunnut yhtään, että kyseessä on okseri ja lähti hyppyyn katsomalla vain matalamman riman. Mulla oli varmaan ajatus eteenpäin kun näin tilanteen vain silmänurkasta. Ennen rataa jo tiesin, että alku on meille paha. Alut ovat meille pahoja. Avan (ja mun) tekemistä helpottaa kun rata alkaa selkeällä rytmillä, sillä usein Avalle menee pieni hetki ennen kuin on kiinni ohjauksessa. Tuohon kohtaan en saanut sellaista ja arvasin, että kakkosen käännös voi tuottaa sille vaikeuksia. No, harjoittelemme vaikeita alkuja jatkossa vielä enemmän.

Jälkiviisaana voi sanoa, et olis pitänyt lopettaa siihen. Siinä hetkessä kuiteskin näytti siltä, että Ava on kunnossa joten päätin jatkaa. Sen jälkeen puolet radasta mietin kuitenkin, että onkohan ok ja vasta loppupuomilla sain ajatukset kuriin ja takasin rataan. Keppien jälkeen huonon ohjauksen takia meni renkaasta ohi ja väärästä suunnasta sitä seuraavan takaakierron. Valssi+pakkovalssi yhdistelmä olisi ollut tuossa kohdassa toimivin ratkaisu. No, sillä ei ole väliä kun alussa jo tapahtui, mitä tapahtui. Jotenkin kuitenkin jäin tunne, että ilman alkukämmiä olis tuplanolla ollut ihan mahdollinen. Kaikki ylösmenot toimi ja rata tuntui siltä, että se oli hyvin tehtävissä.

Onneksi tänä aamuna levon jälkeen Ava vaikutti ihan normaalilta. Venytti hyvin kaikki kintut ja selän ja oli oma itsensä. Yritän saada nyt keskiviikoksi sille ajan hierontaan, olishan se hyvä jos joku vielä katsoisi läpi. Sitten alkaakin loma! Tiedossa on aika paljon kisoja ja muutakin mukavaa joten kyllä kelpaa.

Ai niin, pakko vielä sanoa, että Pirkko oli maailman ihanin kisaturisti. Ja Pasi maailman ihanin kepo.

fiilistellen kohti viikonloppua

Kivaa, pari päivää sm-kisoihin! Mä luulin, ettei mua jännittäis ne yhtään normikisoja enemmän (eli ei juurikaan), mutta olin väärässä. Kävin katsomassa lähtölistat ja ihan tahtomatta vatsassa kiepahti edestakaisin- sellasta ei yleensä tapahdu kun avaan kisakirjeen. Jännitystä ilmassa siis! Lähden muuten ehkä parhaalta paikalta eli oon 20. lähtijä.

Tiistaina Jarin treeneissä kaikkea viime hetkellä tarpeellista. Lähdin ekalle radalla pingottuneena kun en ollut ehtinyt rataa oikein mielessä tarpeeksi työstämään. Yllärinä vuoro tuli nopeampaa kuin olin ajatellut. Itseasiassa pingotus sai aikaa ihan samoja virheitä, mitä meille kisoissa tulee. Mä taidan siis kuitenkin pingottaa kisoissa, ihan itseltäni salaa. Eli pari rimaa tuli, keppivirhe ja jopa pari kieltoa. Radalla oli mittaa vajaa 30, mutta ohhoh..aika koheltamista. Jari sanoi, että en ollut oma itseni vaan ohjasin epätarkasti ja hutiloiden ja jotenkin rauhallisuus puuttui. Tokalla yrityksellä sain omat palikat kasaan ja sitten taisikin jo tulla nolla ja ihan hyvä sellanen. Erittäin hyvä muistutus ennen viikonloppua! Ohjaa rauhallisesti ja loppuun asti. Ei pidä pingottaa.

Eilen kävin sm-epiksissa ojangossa. Rata oli musta aika iisi, mutta sisälsi kaikkea tarpeellista. Rata taisi olla jotain 27 estettä joten vähän normia pidempi setti siis. Kaikki kontaktit ja kepit pariin kertaan ja mukana myös pöytä ja okseri vikana esteenä. Ekalla yrityksellä pari rimaa (ei meillä yleensä tule rimoja?!)- olisinko taas hätäillyt sitten? Tulivat alun niistopersjätössä ja pakkovalssissa. Kuulin, että kuuluttaja sanoi, että ekan käännöksen teki niin tiukasti, että osui siivekkeeseen. Pakkovalssin otin liian viime hetkillä joten lähti hyppyyn väärällä rytmityksellä. Tokalla yrityksellä vaihdoin vähän ohjauskuvioita ja kokeilin hetken mielijohteesta backlappia kohtaan, joka ei ehkä ollutkaan siihen paras mahdollinen (edellisellä radalla se pakkovalssikohta). Koira lähti backlappiin ihan oikein mukaan, mutta suuntasi sen jälkeen väärälle esteelle.Siis suuntasi sinne, minne sen kuuluikin, mutta se ei nyt sattunut olemaan oikea este. Muuten helppoa ja mukavaa. Kontakti ovat hyvät, paitsi puomin ylösmenon hyppää nyt lähes joka kerta avaruuksiin asti. Kepeillä pysyy, vaikka mihin juoksisin tai jättäisin juoksemasta ja sisäänmenoillakin pärjätään. Ja pöydän osaa, sitä ei tarvi miettiä.

Pirkkispikkukoira oli mukana molempina päivinä. Viime uhoamisesta huolimatta reenasin kuitenkin sen kanssa ja hyvä niin. Oon nyt kotona, autossa, lenkillä jne. ollut tarkempi ja pyrkinyt viettämään vähän enempi ”laatuaikaa” sen kanssa. En tiedä, onko omasta asenteesta vai mistä kiinni, mutta jotenkin tuntuu, että on jo nyt parempi, vaikka vasta muutamia päiviä oon muuttanut omaa toimintaani. Se hakee kontaktia enemmän ja uskoo pienemmästä. Leikkiessä ja töitä tehdessä on enempi läsnä ja muutenkin on jotenkin parempi.

Hyvä kasvattaja on muuten onni, onneksi meidän koirilla on kaikilla sellaiset. Saijalla on niin paljon annettavaa, mitä Pirkkikseen tulee. Kiitos Saijalle, että jaksaa antaa vinkkejä ja olla kiinnostunut :)

Käytiin eilen episten jälkeen Tikkurilan keskustassa ihmettelemässä busseja, junia ja ihmisiä. Ihme getto. Parkkiksella jo varotettiin kyltillä, että ”vie itse tavarasi, älä anna varkaiden viedä. Varo autovarkaita.” Mähän tietty otin maalaisena asian kirjaimellisesti ja kannoin kaiken mukanani navigaattorista lähtien.. Lenkillä törmättiin aika määrään juoppoja ja muuten vaan sekopoltseja. Pirkosta ne, jotka käyttäytyivät kaikista oudoimmin, olivat kaikista kivoimpia. Erityisen viehtynyt se oli yhteen kiinalaiseen naiseen, joka joikasi heurekan sillalla jonkun ihmeellisen varjon alla. Myös yksi erittäin humalassa ollut (eikä ehkä ekaa kertaa) mies oli siitä tosi kiva. Juna-asemalla se keskittyi enempi etsimään maasta jotain oksennusten, purkkien tai muiden epämäääräisten jämiä, eikä reagoinut yhtään ohi ajaviin juniin. Ava meinasi hypätä yhteen ovet auki olevaan taksiin ja samaan aikaan Pirkkis käytti tilaisuuden hyväkseen ja pyrki pussaamaan kuskia. Selvästi suunnittelivat kimpassa tuon ja taas sai omistaja hävetä. Mutta siinä kun kävelin niiden kanssa, niin moneen kertaan mietin, että olenpas onnekas kun mulla on niin ihanat koirat. Autolle päästäessä oli jopa ihan pakko se niille kertoa ja mä luulen, että tajusivat, että taitavat olla jotenkin erityisiä.

Koska sieltä täältä satelee hyviä mietelauseita sm-kisoihin lähteville niin laitanpa minäkin tähän yhden, joka on mulle tärkeä: "Uskalla olla niin hyvä kuin olet. Usko omiin ja muiden mahdollisuuksiin. Pysy avoimena mahdollisuuksille. Muista, menneisyytesi ei ole tulevaisuutesi." Kiitos tästä mietelauseesta yhdelle kasvattajalle :)

Tsemppiä ihan hulppeasti kaikille viikonloppuna starttaaville! Nautitaan hyvistä suorituksista, onnistumisista ja ymmärretään niitä, joita harmittaa. Ennenkaikkea nautitaan siitä, että saadaan osallistua kisoihin, sillä se ei ole itsestäänselvyys.

rakkaus ja rajat?

päivitystä, vaikka ei ole kauheesti päivitettävää :) Yhden kirjoituksen eräänä illan tummina hetkinä kirjoitin kun kaikki ärsytti, mutta teksti oli jokseekin julkaisukelvotonta ja säälittävää, joten jäi julkaisematta. Oikeastaan jo sen kirjoittaminenkin helpotti pahimpaan ketutukseen. Hassu juttu, miten ihminen muuttuu. Kouluaikoina ärsyynnyin kaikista oppimispäiväkirjoista, joita vaadittiin harjoittelujaksoilla työstettävän. Olin silloin vankasti sitä mieltä, että kirjoitin niitä vain koska oli pakko, mutta oikeasti en hyötynyt siitä itse mitään. Nyt tuntuu, että tänne kun raapustelee, niin ei välttämättä se, mitä loppujen lopuksi itse teksti sisältää ole se juttu. Lähinnä se on se, että pysähtyy hetkeksi miettimään, että mitä itselle ja koirille kuuluu, mitä on tullut treenattua ja miten kisoissa meni. Noita asioita ei kauheesti tule miettineeksi arjen hässäköissä muuten joten kaippa tällä kirjoittamisella on joku paikkansa.

Pirkon kanssa ei olla treenattu oikeastaan mitään. Viimeksi on nähnyt esteet kesäkuun alussa kun pentutreffeillä paimennettiin ja aksattiin. Pihalla olen tainnut kerran treenata sen kanssa liikkeestä seisomaan jäävää ja kerran käytiin kentällä vähän leikkimässä ja pikkusen seuraamista ottamassa. Taisin sen kerran jälkeen saada jonkun kriisin, josta johtuen nyt ollaan harjoiteltu ihan muita asioita.

Pirkko on viime viikkojen aikana löytänyt suuren sisäisen paimenensa ja sitä olen ihmetellyt ja tahtojen taistellut sen kanssa. Nyt onkin alkanut sitten aikamoinen rajaus ja oikeastaan sen eilinen kepponen antoi lisää pontta asioille. Siis mitä paimentaa kun ei ole lampaita- no muita koiria ja kärpäsiä. Ollaan nyt helteiden aikaan käytetty koiria uimassa melkein päivittäin ja Pikekin on aikamoinen pikku-saukko. Pahkis rakastaa uimista ja ui ja ui ja ui ja Pirkko rakastaa paimentaa pahkista rantaan takaisin. Seisoa jököttää järvessä ja aina kun Pahkis olisi menossa ohi niin ui äkkiä eteen ja ajaa sen takaisin rantaan. On myöskin niin fanaattinen, että ei tule pois vedestä kun käsketään. Tästä ollaan neuvoteltu ja muutaman kertaan olen veteen joutunut itsekin kun oon hakenut sitä sieltä pois ”mä pyysin sua tulemaan tähän..”. No eilen sitten neiti teki katoamistempun n. 200 m ennen rantaa. Arvattiin tietty, että juoksi jo edeltä rantaan kyttäämään, että on varmasti ekana paikanpäällä joten lähdettiin kävelemään takaisin päin. Odoteltiin metsässä viitisen minuuttia, eikä tyyppiä näy missään. Päätettiin, että Pasi lähtee kiertoteitse rantaan ja häätää sen kiukkusena takaisin ja mä jää odottamaan koirien kanssa metsään. Sieltä se sitten tuli, eikä ollut edes yhtään pahoillaan vaan lähinnä melko fanaattisen näköisenä lähdössä uudestaan.. ja eikun koira hihnaan ja harjoittelemaan luopumista. Kyllä otti sille koville, voi herranjumala. Annoin sen jatkaa matkaa vain kun luopui fanaattisuudestaan. Jos rupesi hinkumaan niin lähdin kävelemään poispäin rannasta. Se ei pystynyt pitämään itseään kasassa kuin n. 50 m rannasta. Tajusi kyllä, mitä siltä odotin, mutta ei vaan kyennyt. Lopulta Pasi lähti muiden koirien kanssa jo kotiin ja me jäätiin kaksin treenaamaan vielä asiaa. Vasta kun muut koirat oli selvästi pois ja aikaa oli kulunut hetken aikaa, niin kierrokset laskivat ja äly palasi päähän. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneksi jäätiin kaksin, sillä lopuksi meillä taisi molemmilla olla kivaa rannassa ilman paimentamista ja ilman, että kierrokset oli kaakossa. Tää nyt oli yksi esimerkki siitä, millaisia haasteita on tullut esiin. No joo, nyt tulee käsitys, että niitä olisi paljonkin. Ei ole, vielä.

En tietenkään pysty saamaan siltä pois tota halua ja hinkua se on varmaa. Mutta sen haluan, että se on mulla hallinnassa ja että sen on pakko pystyä keräämään itsensä, vaikka kuinka mieli tekisi. Onhan sen agilityssäkin pakko. Haluan, että päästään siihen, että pystyn laittamaan sen vaikka paikalla oloon kun muut on uimassa ja tiedän, että se ei ole tahtojen taistelu. Ihan samalla tavalla kuin haluan, että se pysyy lähdössä, vaikka kuinka tekisi mieli jo mennä. Haluan, että se ei karkaa 200 m päästä kivoihin paikkoihin oli se sitten kenttä, järvi tai mikä vaan. Nyt myös haluan, että se oppii, että sen on enemmän ansaittava niitä asioita, joita se haluaa. Sen tiedän jo aika hyvin, että mitä Pirkko haluaa ja mistä Pirkko tykkää. Nyt on Pirkon vuoro oppia tietämään, että miltä sieltä halutaan. Ja ennen kuin nämä asiat on paremmin hallussa on parempi pitää se kaukana agilitykentältä. Johan viime treeneissä oon huomannut, että kun nuo asiat eivät ole hanskassa niin se kyllä näkyy muutenkin sen tekemisessä. Ja siitä seuraa vain ärtymystä. Itseä on siis otettava nyt niskasta kiinni ja otettava aikaa sen kanssa. Tehdä enemmän asioita kaksin ja huolehtia, että arjessa se ei pääse sieltä aina, mistä aita on matalin. Rakkaus ja rajat. Meillä on ollut liikaa vain tuota ekaksi mainittua.

Avan kanssa oon itse asiassa aika hyvillä mielin lähdössä viikonloppuna Sm-kisoihin. Se menee treeneissä nyt hyvin lähes poikkeuksetta ja on alkanut jotenkin jaksamaankin enemmän. Viime viikolla käytiin sm- epiksissä ja kulki ihan hyvällä intensiteellä ja teki kontaktit hyvin. Puomilta lähti pikkusen ilman lupaa, mutta tuli itsevarmasti alas asti ja hyvällä vauhdilla. En pelkää rimoja ja tiedän, että se tulee ohjaukseen hyvin mukaan jos on tullakseen ja osaan ohjata. Kepeille joudun auttamaan avokulmat, mutta yleensä aina ehdin kyllä ihan hyvin. Ylösmenot on epävarmat, koitan yllättää sen viikonloppuna rytmityksellä ja toivotaan, että toimii. Ainakin treeneissä toimii . Musta se on ollut nyt myös valtavan hyväntuulinen ja ilmeisesti myös fyysisesti hyvässä kunnossa. Jotenka huonomminkin voisi olla. Ja siis miten hauskaa, Sussun ekat arvokisat!

pentuaksaa ja paimennusta sekä sussutokoa

Muutama viikko vielä kesälomaan. Jaksaa, jaksaa, jaksaa..

Lauantaina oltiin pikkusiskon lakkiaisissa. Se on kyllä niin kaunis tyttö. En tiedä, ovatko tytöt keskimäääräisesti nykyään pidempiä kuin ennen, mutta jotenkin hassua, että tunsin itseni lyhyeksi. Tai sitten niillä on vaan hirmuset korot. No niinhän se onkin! Enivei, juhlat oli onnistuneet ja oli ihana nähdä sukulaisia pitkästä aikaa. Meillä elämä on tainnut priorisoitua vähän niin, että aina ensi tulee koirat ja sitten vasta muut. Usein se aika joka jää koirilta kuluu kodin ja pihan laittamiseen, sitten kavereihin ja vasta viimeiseksi sukulaisiin. Nyt suunniteltiin kesälle onneksi treffejä toteutuvaksi vähän useamminkin.

Eilen käytiin Pirkkiksen kanssa paimentamassa Somerolla. Saija oli järkännyt pennuille retken ja olipas kivaa! Pyry pääsisi ekaa kertaa lampaille ja ymmärsi heti olevansa paimenkoira. Vip oli viime kerrasta syttynyt taas lisää ja Voltti meni niin pätevänä flikkana. Viuhka on ihan pro ja pääsi ihan oikeisiin hommiin kun kävi kokoamassa lampaita, häkittämässä, kuljettamassa ja vaikka mitä. Pirkkis sai taas kehuja ja on se vaan tohkeissaan hommasta. Katselin illalla videolta ja kuulin sitä kautta ohjeita, mitä en kuullut paikanpäällä. Oltiin niin kaukana ja mä taisin olla niin keskittynyt, että multa meni suurin osa ohjeista ihan ohi. Hyvä, että videolla kuului, niin ymmärsin nyt sitä kautta, mitä olisi pitänyt yrittää tehdä :)Harjoiteltiin sellaista, että en päästäisi Pikeä selän takaa kiertämään ja kun on lauman takana niin pysäytys ja maahan ja sitten uusi lähetys hakukaarelle. Viime kerralla halusi kiertää lampaita lähinnä vasemman kautta, mutta nyt oli oikea puoli vahvempi.. Kunpa asiat järjestyis niin, että pääsis useammin treenailemaan!

Paimennuksen jälkeen melkein samalla lössillä aksaamaan pikkupätkät. Pirkkis oli väsynyt paimennusurakoinnin jälkeen ja varmaan olis ollut ehkä fiksumpaa jättää treenilöt väliin. No olihan hyvä nähdä, mitkä asiat sillä korostuu kun on väsynyt (ja mulla). Pahkis treenasi samaan aikaan toisella puolella kenttää, joka oli Pikelle vähän liikaa. Sen ajatukset kiiri pahkiksen suuntaan vähän liikaa ja mulla meinas käpy palaa. Pienen tauon jälkeen paremmalla mielellä ja uusi yritys, joka tuntui enemmän siltä kuin yleensä. Huonoja juttuja on, että kovasti hakee selän taakse tai takaa ainakin putkia. Paljon tulee vahvistaa, et tulis ohjaukseen mukaan. Persjätöt on kamalan vaikeita vielä meille - ja siis niin monet tuhannet muutkin asiat. On takuulla erilainen kuin muut mun koirat sekä hyvässä, että joissain asioissa myös varmaan pahassa. paimennustaipumuksia pukkaa läpi ja varmana joudun nyt opettelemaan näitä asioita kantapään kautta, sillä ei kait sitä muuten opi. Vaikka kuinka olen kuullut, että vahvista, että tulee lähelle, vahvista, että hakee kontaktia, erota käskyillä selkeästi asioita jne. niin enhän oo riittävästi noihin paneutunut. No, se on laps vielä joten ihan kaikkea nyt ei kait vielä ole ollut tarvekkaan opetella. Agilityn osalta kerkee vielä oppia paljon, kun eihän vielä olla edes kunnolla päästy alkuun tai alkua pidemmälle. Mutta kun menee hyvin, niin on ihana. Tekee tukkatuubilla ja haluaa mennä kovaa! Mitattiin myös pennut. Tytöt on aika pieniä ja Pyry jo aika koipeliini (Vip ei ollut mukana). Pirkko oli vajaa 45 cm ja Voltti vähän pienempi. Pyry oli jotain 50 cm suunnilleen. Ja ikää siis noilla nyt n. 5,5kk. Pahkiskin mitattiin, oli 53cm.

Illalla käytiin vielä Avan kanssa kentällä. Päätin, että ilmoitan sen tokokokeeseen kesälomareissun varrelle kun reitin varrelle sopivasti osuu kohdille. Jos siis mahdutaan mukaan. Käytiin eilen läpi Alon liikkeet ja paikallamakuu. Aloitin aikalailla ilman suurempia virittelyitä melko kokeenomaisesti. Otin myös liikkeitä putkeen ilman palkkaamisia. Liikkeet sujuivat hyvin, paitsi hyppy, jota ei ole koskaan tolleen tehnyt. Mutta liikkeiden välit… pää pyöri kuin talitintillä. kenttä oli täys törppöjä ja muita merkkejä ja Ava oli päättänyt, että ne on kait joku palkkahomma. Aina kun liike tuli päätökseen ja jos erehdyin lopettamaan liikkeen vapautukseen niin yritti singota jonkun merkin kimppuun leikkimään sillä. Voi tsiisus, mikä pölvästi. Hyppy oli melkosen mielenkiintoinen. Koitin tosiaan tehdä kokeenomaisesti kun aattelin, että osaahan se nyt hypätä ja pysähtyä seisomaan käskystä. Juu, ei osannut. Hyppäs niin, että koitti vissiin jäädä hypylle tekemään 2on2offia ja kun ei onnannu niin kääntyi mua kohti ja meni iloisesti maahan tyytyväisen näköisenä ”Enks mutsi tehny hyvin! ”. Sitä tarvis vissiin ainakin treenata.

Tänään epiksiin Avan kanssa kontakteja palkkaamaan. Aattelin käydä nyt muutamia epiksiä ennen SM-kisoja.