köh köh

Saimme kennelyskän kylään, mutta onneksi vierailu kesti vain lyhyen aikaa. Tauti teki tuttavuutta lähemmin vain pirkon ja pahkiksen kanssa. Nuo kaksi röhivät muutamia päiviä, mutta nyt ovat jo kunnossa. Koko kööri on kyllä ollut karanteenissa ja siksi on pitänyt hiljaiseloa treenien suhteen. jos jotain hyvää niin sopivaan saumaan sairastuivat. Jouluna saimme hyvällä mielellä vain makoilla kun nuo vielä toipuivat. No joo, olishan Alli ja Ava voineet, mutta olivat nyt nuokin vähemmällä lenkityksellä, eivätkä näyttäneet laittavan pahakseen. Tosin mökillä riitti säpinää ja rapsuttajia joten kaippa niiden päivät täyttyivät tuosta jo riittävästi.

Harmillisesti Piipaan virallinen kuvaus kuitenkin siirtyi tämän takia. No, tammikuussa mennään sitten kun Voltti ja Vip ovat käynyt tokokokeessa. Pirkko on ollut aika lusmuri muihin sisaruksiin verraten näissä tokohommissa joten päätin, että teen jotain asialle. Niinpä ollaan nyt muutamia kertoja treenailtu ihan perusasioita naksun kanssa. Lähinnä olen vahvistanut oikeaa perusasentoa tehden sivusiirtymisiä. Hyvin on hiffannut oikeaa kohtaa. Namipalkasta laskee pään kun nielaisee namin, joka rikkoo liikettä, mutta muuten pitää kontaktia jo paremmin.Olen myös vähän ottanut luoksetulon loppuasentoa (eteen ajattelin opettaa), kaukkareita ja vähän vahvistanut istu ja maahan käskyjä erilaissa häiriöissä jääviä silmälläpitäen. Maahanmenossa on epävarma, siinä täytyy olla tarkempi asennosta (kyynärpäät maassa).

Vahvistelin myös alastuloa naksun kanssa pikkusen. Jään taakse ja vahvistan oikeaa loppuasentoa eli nokka menosuuntaan päin, vaikka tosiaan olen takana. En huomannut pimessä tehdessä, että oli nokkinut jotain pienen pientä kiveä. Vaihdoin kontaktin paikkaa ja ihmettelin sitten, miksi ihmeessä koira juoksee äskeiseen paikkaan nokkimaan maata? no selvihän se sitten. Hassu koira..

Allille varattiin (taas) aika lekuriin. Tällä kertaa silmälääkäriin Päivi Vanhapellolle. Sen toinen silmä on ollut jo pidempään vähän ärtynyt. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Ollaan sitä näytetty kun ollaan lääkärissä käyty, mutta eipä siihen sen kummemin mitään olla tehty. Nyt tässä viikon sisällä sen "silmän alus" on ärtynyt niin, että on turvonnut aika paljon. Eli silmän alla on ikäänkuin patti. On kova, ja halkaisiltaan sellanen vajaan kananmunan kokoinen. Ei siis niin korkea, mutta aika laajalta alueelta. Se ei arista, eikä siristele silmää tai pattia. oliskohan kyynelkanavassa jotain? No mennään nyt näyttämään sitä kun tuo nyt normaalia kuiteskaan ole.

Ens viikolla lähdetään muuten affenanmaalle, hauskaa!

Pirkko on yksi!

Varoitus! Seuraava teksti sisältää paljon ällölällöhehkutusta.

Pirkko sisaruksineen täytti vuoden lauantaina! Voi hurja, miten aika menee nopsasti! Vastahan ne olivat pikkupötkylöitä, jotka mönkien ja tuhisten pistivät menemään. Ja voi sitä jännitystä kun niitä odotettiin: meneekö kaikki hyvin, mitä syntyy ja kuinka paljon?!? Ja kun syntyivät, alkoi toisenlainen jännitys: kuka muuttaa meille ja millaisia niistä tulee? ja kun varmistui, että Pirkko muuttaa, niin voi sitä onnea ja ihanuutta. Tosin olisin ollut yhtä onnellinen olisi se ollut kuka vaan niistä. Niin ovat huippuja jok'ikinen. Ja kun se vihdoin haettiin kotiin… niin se vaan tuli ja pisti meidät ihan hurmaten :)

Jokainen meidän koirista on kyllä persoona vailla vertaa, eikä Pirkko ole viimeiseksi tulleena jäänyt porukasta yhtään. Alli on maailman empaattisin, sympaattisin ja hurmaavin koira, joka pakottaa rauhoittumaan keskellä kiireistä elämää. Alli on sellainen koira, jonka kanssa kaikki pärjää ja joka on tuonut niin monille iloa ja onnea. Sen voi koska vaan ottaa kenen vaan asiakkaan kanssa töihin ja Alli kyllä hoitaa homman. Luottokoira henkeen ja vereen. Ava sen sijaan on blondi, maailman hyväntahtoisin hölmöläinen, meidän supersussu! Se on aina valmiina hommiin KUNHAN siitä jotain ansaitsee. Se voittaa mukavuudenhalullaan jopa Allin tätä nykyä. Nykyisin se on suorastaan ahdistavan läheisriippuvainen, sillä siellä missä Laura, siellä sussu.. ja suunnilleen kosketusetäisyydellä jos nyt ei ihan kyljessä ole mahis olla. Pahkis on Pasin koira isolla P:llä. Sen sinnikkäämpää ja päättäväisempää koiraa saa hakea! Mitä Pahkis tekee niin sen se tekee täysillä. Aina. Ja mikä ihme sylimaakari siitä on kuoriutunut tämän vuoden aikana? Ja Pirkko, Pirkko laittaa hymyn huulille vitsikkyydellään, omatoimisuudellaan ja kepposillaan. Pirkko uskoo helposti, josta johtuen sille suodaan hieman erityisvapauksia- ja ne Pirkko ottaa iloisesti vastaan ja lällättää muille! Pirkko osaa parhaiten rauhoittua meidän koirista ja hillitä itseään kun niin vaaditaan. Se on nokkela, hieman herkkis, mutta paljon taistelutahtoa omaava pikkusintti, josta ei voi olla tykkäämättä. Ja sillä on niin paljon ilmeitä, joista ”mulkaisu” on ehdoton suosikkimme. Sen ymmärtää vain kun sen näkee...Pirkkoliisa on saanut koira-avusteisen työn koulussa kiitosta ja kunniaa. Ja ihan aiheesta, sillä joissain asioissa sillä tuntuu olevan aika mukavasti ”lampaat aitauksessa”. Mä luulen, että Pirkko on aika hyvä koira. Ja mä luulen, et mä taidan olla aika onnekas kun se on mun :)

Äskeisen ”ihanat koirat” osuuden jälkeen on mukava jatkaa teemalla ”ihanat treenit”. Eilen oli niin hyvät treenisetit molempien tyttöjen kanssa! Avan kanssa tehtiin nollatreeniä, jossa kyllä epäonnistuttiin, sillä ekalla radalla tuli rima. Loput kiekat puskettiin nollilla läpi ja ihan onnistuneilla sellaisilla. Videolta yritettiin katsella, mikä riman tiputti ja päädyttiin tulokseen huono tuuri. Ei tuossa kohdassa tai mun ohjauksessa nyt ollut mitään sellaista erikoista, jonka piikkiin homman olis voinut laittaa. Muuten oli niin helppoa ja nautinnollista. Taitava Sussu :)

Pirkkiksen kanssa keppejä, rengasta, keinua ja hyppyä. Kepit oli melkein suorassa, etsii niillä rytmiä ja miettii selvästi asiaa. Se oli kyllä jäsennellyt asiaa ja päässyt jo hyvin jyvälle. Se tykkää kepeistä kovasti joten hyvällä alulla ollaan tuossa asiassa. Rengasleikkiä tehtiin myös, jossa mun nostaessa vauhtia hyppeli välistä joitain kertoja. Keinulla saisi tulla hippasen reippaammin ylös asti. Jonkun kategoriassa menisi kyllä loistokkaasti läpi, mutta haluan siitä erinomaisen, täydellisen mieluusti :) Hypyllä oli kehittynyt viikossa. Teki sairaan päheitä mulkerokäännöksiä erihyvällä vauhdilla. Haluaa pitää riman ylhäällä (tehtiin 45 ja 55cm), mutta joskus ei osaa vielä arvioida hyppyä oikein. Nyt tulee kuitenkin paremmalla etäisyydellä ja kokoaa itsensä hyvin. Tai kokoaa ja heittää peppua hyvin rimalla. Parista takaakierrosta tuli ali, mutta saatiin onnistumisia enemmän kuin alituksia. Tehtiin tosiaan yksittäisellä hypyllä ja putkella treeniä sekä lopuksi myös kolmen hypyn ja putken huikea rata. Videolta meno näytti oikein hyvälle joten ei huolen häivää. Hyvä siitä tulee!

Tähän hehkutusteemaan sopien ja yksvuotissynttäreihin liittyen on hyvä vielä lopuksi kiitellä kasvattajaa. Kiitos Saija oikeasti ja paljon kaikesta mitä oot järkkäillyt ja ollut kiinnostunut pentujen elämästä. Ja ennenkaikkea kiitos maailman parhaimmasta Pirkosta :)

yökyöpeli

Täällä taas, yöllä, kun pitäisi olla jo kovasti nukkumassa. Mutta kun ei nukuta. Taitaa tuleva työpaikan vaihdos pukata ressiä, vaikka en niin myönnäkkään. Sata tai tuhat asiaa tarvii saada ja saattaa valmiiksi ja päivät käy vähiin. Huomenna menen taas aamusta uuteen paikkaan perehtymään muutamaksi tunniksi. Onkohan huolestuttavaa, että olen jo hippasen ärsyyntynyt ajatuksesta aamun ruuhkista? Nyt kait vielä pitäisi vaan olla tohkeissaan tulevasta muutoksesta. Jos tuon yrittäisi kääntää jotenkin positiiviseksi? Öö, omaa aikaa? sitä en tarvi. Saa rauhassa orientoitua päivään?? ei vakuuta tuokaan. Saa kuunnella aamuradiota? No joo, meneehän epätoivoseksi.

Voi olla, että valvon myös, sillä pirkolla on ripaska ja maailman epäsiisteimpänä tyttönä se ei paljoa piittaa mihin lörtsyt lurauttaa. yhden maton tuossa pesin ja toisen osittain. Toivotaan, että menee yhtä nopeaan ohi kuin tulikin. Allin mahaa tässä kanssa kuuntelen kun nukkuu tuossa vieressä. Kamalaa kurnutusta pitää. Oliskohan tyttöjen mahat laittanut sekaisin se itte? Ovat alkaneet syödä ulkona taas toisten kakkoja kun silmä välttää. ällöt paskiaiset!

Kävin pirkkoliisan kanssa tänään treenaamassa hallilla itsekseen. Tehtiin vinokeppejä kaarilla, olivat jo melkein suorassa. En tiedä etenenkö liian nopsaan kun tämä taisi olla kolmas treeni vinoilla tai siis kepeillä ylipäätään (no joo pentuna kerran pari mennyt kujaa). Mutta jos kaarien avulla menee jo melkein suoraa hyvin niin miksi eivät voisi olla? Selvästi on tohkeissaan keppeilystä ja tarjoaa sitä mieluusti kun siihen on mahis. Tehtiin myös rengasta, mutta vain pari kertaa kutsuna, sillä rupes alittamaan lähetyksillä. Olisin tarvinut kaverin palkkaamaan. Keinua myös itsekseni ekaa kertaa. Eipä siinä kummempia. Sitten vähän yksittäisellä rimalla (45-55cm) takaakiertoa, jenkkikäännöstä ja valssia. Putki mukana vauhdittamassa menoa. Kun olen rauhallinen niin ok. Kun lisään häiriötä niin tiputtaa,kiirehtii tai hyppää pitkäksi tai pitkältä. otin pumppeja avuksi, jotta ei lähtisi hyppyyn niin kaukaa. Välillä väläytteli aivan upeita mulkero käännöksiä kovalla vauhdilla. Kyllä se siitä!

Sunnuntaina voisin mennä treenaamaan. Silloin jatkamme kepeillä, keinulla ja pussiakin voisi muistuttaa ja ottaa yksittäistä hyppyä pussin kanssa. Hypyllä voisin ottaa leikkausta ja niistoa. Ja rengasta tehdä myös jos noissa ei ole muka jo tarpeeksi. Avakin vois lähteä treenamaan kun ei ole mitään tehnyt tällä viikolla. Oltiin näemmä päästy Avan kanssa koiramme-lehteen esittelemään vahvuuttamme, puomin ylösmenoa. Juu, ei ota ei. No, siksi sitä työstetään.

Nyt nati nati ja huomenna pirteänä aamun ruuhkiin :) Ja jos oikein mukavasti käy niin ehkä pirkko raikastaa yöllä huoneistoa luomutuoksulla :)

vauhdin hurmaa ja hulluutta

Mitä ihmettä teen vielä hereillä? Saakeli, että tulikin nukahdettua sohvalle hetkellisesti ja hyvin, nyt ei nukuta sitten lainkaan. No, käytetään aika hyödyksi ja kirjoitetaan jotain tänne :)

Eilen Turussa Jaakon koulutuksessa ja tänään sporttiksella Pirkkiksen kanssa. Eilen paneuduttiin hyppäämisasiaan ja tänään kaahailuun, molemmat tuli tarpeeseen ja harjoiteltavaa riittää. Toivon mukaan tämä "aivot narikkaan ja sit mennään!"- vaihe olis vaan vaihe. Joidenkin kokemusten mukaan tuo on melko tyypillistä jossain kohtaa matkalla agilitykoiraksi. Luulevat osaavansa kaiken ja nauttivat vauhdinhurmasta. Matkalla vaan saattaa puolet esteistä jäädä väliin, rimat roiskua ja ohjaajan mukana olo unohtua. Toivotaan, että ikä tuo järkeä lisää ja harjoitukset auttavat. Nyt tehdään lyhyitä pätkiä ja hyödynnän apparin palkkauksia esteiden välissä. Isompia hyppyjä ruvetaan myös harkkaamaan yksittäisinä ja kaksittaisina ja otetaan niitä mukaan radalle kun sujuvat. Harjoitellaan kokoamista hypyille, oikeaa ponnistuspaikkaa ja että katsoisi rimoja. Yksittäisillä ja muutaman hypyn pätkissä harjoitellaan ohjauskuvioita parempaan kuntoon ja otetaan nitä sitten hiljalleen isommissa pätkissä. Ohessa toki treenataan esteosaamista, joka onkin nyt prioriteettilistalla kärjessä. Kepit aivan ykkösenä ja sitten tietty rengas, pituus, muuri, okseri ja toki myös loput kontaktiesteet eli keinu ja Aa. Ja siis noilla kaikilla toki myös noita erinäisiä ohjauskuvioita tarvii harkata, kunhan perusosaminen on ensin kunnossa.

Kuullostaa aivan siltä, että ehkä noin viiden vuoden päästä saatetaan jo olla kisavalmiita. Oikeastaan talvi on vähän tylsää aikaa kun haluaisi tehdä koiralle esteosaamista. Meillä on kerran viikossa treenit Pirkon kanssa, aikaa 1h ja treenaamassa 5 koirakkoa. Toki täytyy vaan napata aikaa, että pääsisi edes toisen kerran viikossa itsekseen treenaamaan kun ei homma vaan voi edistyä muuten missään järkevässä tahdissa tolla määrällä. Ja koska aika menee nopeasti niin kohta on taas kevät ja treenimahikset lisääntyvät kun ukona pääse treenaamaan.

Suunnittelin, että jonkinlaista harkkapäiväkirjaa alkaisin tekemään, jotta tulisi enemmän johdonmukaisuutta hommaan. Toki tännekkin jotain rustailen, mutta joku selkeämpi ja helposti hahmoteltava. Sellainen, josta saisi nopealla vilkaisulla mielikuvan, mitä on tehty ja mitä tulis tehdä. Onkohan jotain valmiita pohjia olemassa?

Tänään muuten tehtiin ekaa kertaa keinua. Tai on Piipaa kiivennyt sitä ylös ja tullut nostettuna alas muutamia kertoja. Alkuun meni aika hullunkiilto silmissä melkosen kovaa ja hups, hieman tartti ruveta miettimään kun muutama liiankin vauhdikas suoritus tuli tehtyä. On sillä ihan järkeä kuitenkin mukana, mikä on hyvä juttu :) Rengasleikkiä kanssa tehtiin. Ei nyt kympin varmasti rengasta osaa, mutta ehkä vähän paremmin kuin aiemmin. Tänään ihmettelin vielä noita kokoamisasioita hypyllä ja yritän hiljalleen tajuta, mitä haluan ja mitä en.

Torstaina voisin tehdä keppitreeniä, kokoamistreeniä hypyllä, takaakiertoa, rengasta ja keinua. Eiköhän tossa ole yhdeksi kerraksi riittävästi. Katsotaan nyt mitä ehditään.

Tulihan sekametelisoppa tästä kirjoituksesta kun vaan kirjoitan tajunnanvirrasta. Ehkä on aika lähteä nukkumaan, jotta jaksaa pian nousta. Ihanaa muuten, huomenna on jouluruokaa töissä tarjolla. Erinomaisen hyvä päivä mennä siis töihin! Ja hui, enää 10 päivää jouluun! Ja pari päivää 1-vuotis synttäreihin!

kuudes kerta toden sanoo

no niin, tulihan kisattua tänä viikonloppuna. Avalle 6 starttia, metkulle 2 ja Jipolle 2 starttia. Jippo tuli vähän yllättäen kuvioihin mukaan kun Tuomo "parka" kärsi ilmeisen kolkkoa dagen efteria - sitä saa mitä tilaa! :)

Ja mitä jäi kisoista käteen? No ei ainakaan hyviä tuloksia tällä kertaa, vaikka yritystä kyllä oli aika paljon. Mites se Jari tuumaskaan? Jotenkin kuvaili niin, että ollaan kyllä moninkerroin parempia treeneissä kin kisoissa. Vai oliko niin päin, että ollaan moninkerroin huonompia kisoissa kuin treeneissä. Sama se, mutta niin surullisen totta..

Avalle 5 hyllyä ja vikalta radalta vihdoin nolla. Ja mistä virheet tuli? Rimat pysyivät, kontaktit pitivät (tai no joo, mutta virheitä ei tullut) ja kepit onnistuivat. Nyt teemana oli kiellot ja erityyppiset ohitukset, joita esiintyi hyvin erilaisissa tilanteissa. Ekalta radalta ehkä radan helpoimmassa kohdassa kolme kieltoa (renkaan jälkeinen suoraan edessä töröttävä hyppy- sitä ei ollut Avan maailmassa olemassa ja mä olin ilmisen huolimaton myös tuossa). Tokalla radalla melkoista sekametelisoppaa ja ohituksia ja väärään päähään putkeen menoja. Vikalla radalla putki oli jälleen hukassa ja ava meni sitten puomille. Ei tullut myöskään välistävetoon vaan pyyhälsi suoraan hypyn takana olevaan putkeen.

Tänään ekalla radalla takaakierto päällejuoksu tilanteessa kaahotus suoraan takana olevaan putkeen. Tokalla radalla oli taas putki piilotettu kontaktin alle Avan havaintokyvyn ulkopuolelle ja jotain muuta sekoilua esiintyi myös noiden virheiden jälkeen. Vikalla ketutuspuristus, "periksi en anna prkle"ja vihdoin jotain rotia. Tosin sielläkin vähän neuvoteltiin keinun kanssa ja töpeksin kait muitakin kohtia. Mutta nolla! Kiitos. Vihdoin.

Metkun ja Jipon kanssa myös erinäistä sekoilua. Satu on kiltti tai tyhmä kun antaa mulle koiriaan ohjattavaksi :)

No missä on vika? En haluaisi palata vanhaan jankutukseen, mutta pakko kait kuiteskin vähän. Tuo saakelin elukka on vaan niin erituntuinen kisoissa kun treeneissä, enkä osaa huomioida sitä aina suunnittelussa. Mun pitäisi ohjata ja ajatella kaikki sen puolesta kisoissa kun se ei tunnu oikein mitään itse ajattelevan. Mutta kun en osaa enkä pysty. Vikansa siis meissä molemmissa, en nyt koiraa erityisesti siis syytä, vaikka siltä kuullostankin. Ja itsehän olen tuon kouluttanut joten ihan voin peiliin itseäni katsoa. Totuus vaan on, että tuo koira ominaisuuksineen on mulle liian iso pala haukattavaksi. Mun taidot ei vaan näemmä riitä, jotta osaisin saada siitä ulos sen, mitä siinä voisi olla ulos tuotaessa. Sääli sinällään, vaikka eniten tässä onneksi kärsin minä itse. Avan itsetunto on komeempi kuin monella muulla yhteensä ja ihan varmasti se koittaa ainakin useimmiten tehdä kuin se osaa ja pystyy. Se on valtavan onnellinen elukka, ei ehkä ruudinkeksijä vaan takuuvarma blondi, mutta yritteliäs ja varsin persoonallisesti viehättävä.

Kukaan ei varmana tajua yhtään tuota yllä kuvaamaani, sillä näitä hommia ei varmaan voi havaita kukaan ulkopuolinen. Jos antaisin se jollekkin riittävän pitkäksi aikaa niin, että kaikki vieraskoreus karisi niin ehkä sitten voisi ymmärtää mistä puhun. Tai sen nyt tyhmenpikin aika nopeasti havaitsee, että Ava on persoonallisen viehättävä blondi. Lähinnä tarkoitin tuota "kisoissa erilainen kuin treeneissä" väittämää. Ja siis ehkä kaiken syynä olen tuossakin vaan minä, joka itseltäni huomaamatta olen myös jotenkin erilainen kisoissa ja saan tämän kaiken aikaan. Mene ja tiedä. Saas nähdä, miten sitten joskus Pirkkoliisan kanssa on. Kaapon kanssa tälläset jutut oli ihan vieraita. Se oli aina samanlainen, satoi tai paistoi.

Huomenna mennään Janitalle (tai Jaakolle) treenaamaan, hauskaa! Otan Pirkkiksen, sillä Ava saa nyt toipua viikonlopun riennoista. Pirkon kanssa tarvin nyt viisaita neuvoja ja yleensä tuolta Turun suunnilta sellaisia irtoo.

en mää tiiä, ahistaa.

Mulla on jotenkin sellanen olo just nyt Pirkon kanssa. En vaan tiedä, mitä nyt kannattais tehdä noiden hyppyjen kanssa. Selkiyttäskö jos tänne asiaa ihmettelis? yritetään.

Kun ahistusta aiheuttaa rimat, tai siis niiden nosto. Pitäisikö vai eikö pitäis. Tuleehan ihan just jo vuoden, jotta kaippa niitä voisi toisaalta jo nostaakkin? Kun kun..juoksee hyppäämättä yli matalista 30-35cm, hyppää aakeeta laakeeta 35-40cm, 45cm yrittää samalla tekniikalla aakeella laakeella ja useimmiten onnistuu, mutta usein myös ei jolloin juoksee rimat kaulassa.eikä tunnu siitä piittaavan kummemmin. Mua ahistaa tuo "aakee laakee-tyyli", en haluaisi, että menee noin matalia ja pitkiä hyppyjä! miksi? no kun.. ja onko tälle "siksi" väittämällä edes oikeaa totuutta?

Rimassa ei harmillisesti ole 50cm mahista joten se on sitten se 55cm seuraava askel ja kamala kun se on jo iso este se! No, nyt oon kolme kertaa treenannut yksittäistä hyppyä 45cm tai 55cm ja voi että mulla sydäntä kylmää. Nytkin kurkkua kuristaa, ihan pöljä oon..mutta minkäs teet kun oikeesti ahistaa. Olisko siis vaan nyt järkevää unohtaa koko hyppyasia hetkeksi ja palata asiaan vaikka joskus sitten? Kun kun..en haluais yhtään nyt hypyttää aakeeta laaketa. mieluummin sitten vaikka ihan ilman rimoja? Mutta kun jo nyt menee kaahottaen niin tuossakaan ei nyt järkeä taida olla. Tai sitten hypytän vaan niitä yksittäisiä ja nostelen niitä 45 ja 55cm korkeuksiin? Mutta mitä tehdä kun tiputtaa? Nyt oon sanonut höh ja oho, nostanut riman ja palkannut kun hyppää puhtaasti. Jotenkin tunne, että pakko regoida jotenkin, mutta tarvisko? Jotenkin en osaa pitää sitä vielä valmiina isoihin hyppyihin. Tai sitten mulla on liian pehmonen asenne tähän hommaan. Ja jos jotain niin kylläpä nyt toistelen itseäni.

Sitäkin tässä mietin, että eihän koiria voi vertailla keskenään. Jotain toista voi varmasta hypyttää matalilla vaikka kuinka pitkään ja varmasti oppii loikkaamaan korkeampiakin. Mutta ehkei kaikkia vaan voi? Jotenkin musta tuntuu, että Pirkko on sellanen tyyppi. En osaa selittää miksi, mutta ainakaan ei ole kyse siitä, että haluaisin sen saada jo hyppäämään maksihyppyjä. Se on vaan se joku kumma intuitio, joka sanoo, että älä hypytä tuota enää noilla matalilla, siitä ei seuraa hyvää. .aargh.

On myös mennyt nyt puomia kokonaisena muutamia kertoja riman hallilla. Ahistaa. PentuAata on myös mennyt ja muutaman kerran supervauhdilla tullut hirveella iskulla 2on2offiin- ja yllättävää, mua ahistaa. Keppejä rupesin nyt vihdoin tällä viikolla treenaamaan. Teen nyt sitten sekoituksena kujaa ja vinoja. Ja kaaretkin otan mukaan varmaankin. Se nyt ei ahista, onneksi jokin sentään ei.

No, en tule nyt hullua hurskaammaksi tässä asiassa. Mielipiteitä on varmaan monia ja ketä sit nyt pitäisi uskoa. Ehkä jos sitä omaa sisäistä ääntään? Ja jättäisi nyt nuo hypyt vähäksi aikaa ja keskityttäisiin keinun, keppien, renkaan ja pöydän treenaamiseen. Onhan noissakin tekemistä kun treenimahiksia on kuitenkin vain onnettomat 1-2krt/vkossa. Ja jos välillä ottaisi yksittäisiä hyppyjä vähän korkeemmilla eli niillä 45 tai 55cm? Ja kun on kuvattu niin sitten alkais ottaa niitä enemmän ja osana rataa? Voi voi ja oi voi. Voisko joku kertoa mulle, mikä on kannattavaa? Tuskinpa.

kyllä kouluttautuminen kannattaa :)

Lauantaina käytiin melkein koko perheen voimin Markon koulutuksessa Tampereen suunnilla. Anja ja Friidu olivat kanssa, olipas mukava nähdä niitä pitkästä aikaa! Mä tykkäsin koulutuksesta kun tuli ihan uusiakin juttuja ja muutenkin ihmeteltävää ja mieleen painettavaa. Treenattiin ”niistoa” uudella tyylillä, jossa koiraa ei haettukkaan riman yli. Loogista ja helppoa kun vaan muistaa tehdä asian yksinkertaisesti. Hyvä harjoitella tuota jos vaikka uudet säännöt joskus kieltävät rimojen yli ohjaamisen. Ja muutenkin aion yrittää ottaa käyttöön, sillä uskon olevan koiralle loogista. Erinomainen havainto myös se, että viljelemäni päällejuoksupersjätöt ja saksalaiset ovat aiheuttaneet sen, että Ava hyppää päällejuoksusta nyt helposti selän taa. Saksalaiset pidän jatkossa mukana, mutta tuota ensin mainittua täytyy nyt vähän harkiten käyttää. Ja vahvistaa päällejuoksuja! Avalle haasteellisinta oli pujotella seinään päin kun en ollut vahvasti sitä auttamassa. Voi raasu, liekkö unohtanut, että toi on ihan vanha juttu, mikä sen pitäisi kyllä osata…? No, hyvä muistutus mulle, että perusasioita pitää treenata. Ja mitä vielä? Aa, teen usein huonosti ja huolimattomasti takaakierrot. Ainakin lauantaina. Täytyy muistaa se, mitä koulutuksissa muille viljelen. Ilmeisesti myös paljon viljelemäni sylivekit ovat Avalla nyt päällimmäisenä mielessä joten jos huonosti ohjaan taakse niin tottahan toki lukee sylivekiksi. Ja mitä vielä? Aa, sylivekin voi yhdistää mukavasti pyöritykseen ja poispäinkäännön voi tehdä hyppyesteellä kun siihen tullaan vähän kuin backlap-asetelmista. Ja vieläkö jotain? joo, pitäisi olla tarkempi, että jos käsken sen istumaan tai maahan harjoitusten välissä, niin ei niistäkään saisi omin luvin hipsiä mihkään niin kuin ei lähdöissäkään saa. No olihan monta asiaa! Ei ollut turha reissu!

Pirkkokin meni pikkusen. Kaahotti ja syöksyi mm. päin kun yritin saada takaakiertoon. Tuhma Pirkko. Mun pitäisi varmaan osata reagoida jos tulee härskisti päin. Mutta kun se on mun ihana pikkuPirkko. Jep,tekemistä siis riittää ihan jo lähtien tästä mun ”tuitui, äiteen oma maailman pienin pikkupirkko”-asenteestani… :)

Ai niin. Ava hyppäsi treenissä päin muuria ja illalla huomasin, että sillä oli mojovat mustelmat takareidessä. Kylmäsin ja päätin, että jätän sen kanssa sunnuntain kisat väliin. Ilmeisen kovin oli kolauttanut kuiteskin itsensä. Nyt on kyllä kinttu ihan normin näköinen ja mustelmakin on jo pienentynyt kovasti joten eiköhän tuo hengissä selviä.

Sunnuntaina kisasin Pötkön kanssa. Lahjattomat harjoittelee. Me ollaan siis lahjattomia ja meidän pitäisi ilmeisemmin treenata jos tuloksia mielii tehdä. Teimme komeita virheitä kohdissa, joissa muut eivät päässeet virheillä itseään kehumaan. Tarvitaan kait siihenkin vähän taitoa? No, parasta kuiteskin, että metkulla oli ihan voittaja-ilme ratojen jälkeen. Ainakin sen mielestä sillä meni sairaan hyvin, sillä ilmeisesti sen mukaan se koira voittaa, joka saa viettää eniten aikaa radalla. Koko rahan edestä! Mä luulen, että meidän meno ainakin vähintään nauratti tai ahdisti yleisöä koko rahan edestä.

Ai niin, käytiinhän viime viikon tiistaina Niinun treeneissä Avan kanssa. Sieltä tärkeimpänä jäi mieleen, että mun liikkeille lähdöille tarvii tehdä jotain. Ehkä niille voi jotain tehdäkkin, kun vaan pitää mielessä, että ei pysähtele turhia ja että lähtee liikkeelle :) Ja välillä voisi ottaa muutaman pienen askeleen harppomisten sijaan, jotta esim. valssissa ehtisi mukavammin merkkaamaan ponnistuspaikkaa ja alta pois. Niinu kehui, että Ava oli muuttunut paremmaksi viime näkemän jälkeen. Kiva kuulla. On se mustakin kyllä muuttunut paremmaksi. Oikeastaan se on aika hyvä silli!

Ens viikonloppuna kisataan sitten hulluna. Tai no joo, keneen nyt sitten vertaa. Lauantaina metkulla ja Avalla kolme starttia riman kisoissa ja sunnuntaina Avalla kolme starttia Hyvinkäällä. Mukavata!

Niin ja jee! Pahkis ja Pasi taituroivat eilen nollavoiton kakkosista!

oho

Eksyin vähän muokkailemaan blogin ulkoasua, eikä homma nyt ihan putkeen mennyt. Yritetään illalla tai kun ehdin niin uudestaan. Jos saisi vaikka Pirkostakin vihdoin ja viimein jonkun kuvan laitetuksi tänne!

jonninjoutavat kuulumiset

Nyt on se aika vuodesta, jolloin haluaisin keskittyä vain kotona olemiseen: villasukat jalkaan lämpimän peiton alle tuoksukynttilöitä haistellen ja glögia juoden. Ehkä vähän jotain hyvää katsottavaa telkkarista (esim.klikkaa mua!) tai miksei vaikka kirjan lukemista. Ja kotihan olis tosi siisti ja mä voisin syödä mitä vaan ilman, että lihoisin. Ja koiratkin joku lenkkeilyttäis, jotta nekin vois keskittyä vain kainalossa köllimiseen. Joo, noista unelmoin, mutta ei toi oikeen toimi nyt noin. Tänään töissä oli poikkeuksellisen rasittavaa ja kuormittavaa. Joidenkin asiakkaiden tilanteet liikauttavat niin, että meinaavat palata mieleen vielä kotonakin. Ja on niin totta, että se mille annetaan energiaa, se lisääntyy. Niin myös välillä ne negatiiviset fiilikset. Mutta nyt huokaisen syvään, istun ja kirjoitan vaikka tätä. Ilta muuttuu pian iloksi kun pääsen Avan kanssa Raisaa tuuraamaan Niinun treeneihin.

En ole hetkeen tänne kirjoitellutkaan, vaikka ollaanhan tässä tehty kaikenlaista ja muutenkin oltu aktiivisia. Vaihdan työpaikkaa tammikuussa, joka on kait suurin asia koiraharrasteisen elämän ulkopuolella. Sitä kyllä odotan kovasti! Ollaan ostettu uusi autokin ja sitä ihmetellessä tehty ohessa vähän suuntaviivoja tulevaisuuteen liittyen. Lähinnä siis asuntoasioihin, niihin kun myös nuo laina-asiat keskeisesti liittyy.

Ja sit on tietty treenattu ja kisattu. Tai nyt ollaan vähempi kisattu ja itseasiassa myös treenattu. Pirkolla oli juoksut, joka rajoitti menemistä ja Avan kanssa ei olla tiistaitreenejä lukuunottaamatta nyt oikein treenattu. Ja niitäkin on jäänyt välistä muutamia. Hyvä kait pitää vähän rennompaa välillä. Täksi talveksi on luvassa molemmille kyllä kaikenlaista koulutusta, joka tulee tarpeeseen.

Jos nyt jotenkin lyhyesti tiivistää niin Pirkon kansaa aletaan nostamaan nyt rimoja. Välillä kulkee hyvin ja välillä oon ihan hukassa sen kanssa. Keppejä tulisi alkaa opettaa kun en vieläkään ole projektia käynnistänyt. Avan kanssa ollaan puomin ylösmenoon kiinnitetty huomiota ja tehty keppikulmia. Myös vauhtia ja hyvää fiilistä ollaan haettu edelleen ja aina vaan. Tavoitteena oli nostaa niin kisojen kuin treenien nollaprossaa tänä talvena ja huonolta näyttää. Aina ekalla kierroksella saadaan jostain se yksittäinen virhe aikaan. Yleensä toka jne. kierros meneekin sitten nollalla. Just niinkun kisoissakin, tai mistä tiedän meniskö tokallakaan. Toi kyllä turhauttaa totta puhuakseni, mutta ei auta murehtia. Se mille antaa energiaa, se lisääntyy. Taas kerran niin totta.

Pirkkis on aloittanut uskottavasti koira-avusteisen työn opinnot ja saan siitä varmasti käyttööni hyvän työkaverin joskus. Sitä on kovasti kehuttu kouluttajien toimesta ja ihan syystäkin. On erityisen mahtava ja järkevä aina kun ollaan koulussa ja oon siitä niin ylpee :)

mitäs muuta. Lenkkeilen säännöllisesti ja nyt olis tarkoitus aloittaa siäliikunta aktiivisemmin kun tuo sateessa, pimeessä ja liukkaalla meneminen ei niin enää inspiroi. Just nyt tää viikko on mennyt pipareiks kun en vaan ole ehtinyt. Tai no joo, ainahan voisi priorisoida jne. esim. herätä aamulla aiemmin ja käydä juoksemassa ennen töihin menoa. Mutta tohon en pysty kyllä taipumaan.

Tää nyt oli tällästä liirumlaarumia ja jonnin joutavaa tekstiä tällä kertaa. Nyt taidan tehdä arjesta vähän juhlaa ja hakea kaapista piparia ja kattella kauniita ja rohkeita. Kohta nimittäin taas mennään!

reenailuja

Pirkkoliisa aloitti juoksut. Voi kamala sentään kun aika menee nopeasti. Aatella, että kohta ovat jo vuotiaita!

Perjantaina Elinan treeneissä asia vielä konkretisoitui kun rimoja nostettiin ylöspäin. Olivat nyt ekaa kertaa 40cm ja ihan hyvälle näytti hyppääminen. Muutenkin oli jälleen hyvä setti. Isommassa vauhdissa hallinta on vaikeampaa , ihmekkös tuo. Imee esteitä ja lukee rataa jo melko mukavasti joten mun tarvii olla ajoissa liikenteessä ohjauksieni kanssa. Yksi sellanen ”mä tiedän joo, mutku toi putki....” tyyppinen tilanne esiintyi treeneissä. Toivottavasti tuon tyyppisistä jutuista ei tule meille ongelma pitkällä tähtäimellä. Lähdössä sivuirtoaminen muuten onnistui ja luki aika mukavasti leikkaukset. Ampui pussiin kovaa ja veti kamalia lipoja muutamia kertoja liukkaalla pohjalla. Auts.. Ite täytyy olla tarkkana , miten ohjausta ”avaa” sille, sillä melko pienestä käden tönäisystä voi irrota luultua kauemmas. Jotain ihan päinvastaista kuin Avan kanssa. No, näitä nyt opetellaan ja hiljalleen toisamme ruvetaan ymmärtämään. Toisinaan rytmitys osuu jo suunnilleen kohdilleen ja hitsit silloin on mukava fiilis. Pirkko on niin kevyt ohjattava ja reagoi nopeammin ja on itsenäisempi. Ja mikä parasta, fokusoi kyllä agilityyn tehdessä ihan täpöllä. On se vaan ihana toi mun Pirkko.

Lauantaina oltiin Avan kanssa riman mestiksissa. Eka rata oli helppo, eikä tokakaan lainkaan pahempi mun mielestä. Ekalta radalta nolla, kuulemma vain kaksi nollaa tuli radalta, joka oli erikoista minusta. Liekkö vauhti kasvanut monilla liiaksi kun oli hanatusrata ja sitten huonoa tuuriakin taisi olla monella matkassa. Tokalta radalta saatiin 15 yhden riman ja kahden rengaskiellon jälkeen. Rima oli mun syy. Huijasin koiraa epäreilusti kertomalla sille, että tehdään poispäinkäännös suoran putken jälkeiselle viistolle rimalle, mutta oikeasti sen pitikin jatkaa 90 asteen kulmassa tulosuuntaan nähden eteenpäin kepeille. Sori Ava.. Ehkäpä se päätti kostaa mulle hetkeä myöhemmin ja meni renkaasta ohi. Rengas oli puomin ja Aan välissä, joka haittasi Avaa paljon. Korjasin huonosti ja siitä toinen kielto. Yhteistulos 15 oikeutti kolmanteen sijaan tällä kertaa. Plikka ja Juju menivät kympeillä edelle. Kisan jälkeen treenasin jälkimmäistä rataa läpi kokeillen hiukan eri vaihtoehtoja. Kolme kertaa nollana läpi kisanomaisesti tehtynä. Ei sitten saatu ekalla kerralla nollana läpi. Turhauttavaa.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa Rannikon koulutuksessa. Riman järkkäämä koulutus ja Jenni oli tuonut ihanaa naposteltavaa johon taisin paneutua koulutusta enemmän. Radassa ei ollut mitään vikaa, mutta saatiin monia vaihtoehtoja sen suorittamiseen, enkä oikein keksinyt, minkä pätkistä olisin valinnut. Lähdin siis tekemään ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, mihin asti menen ja mistä palkkaan. Lähtökohta jo tympäisi, mutta en sitten siihen panostanut ja ratkaissut tuota vaan lähdin soitellen sotaan. Alkuun hieman hinkkausta sivuirtoamisen suhteen. Sitten miettimistä, teenkö backlapin järkevällä tavalla. Sitten hieman myöhästynyttä valssia ja vekin merkityksen pohdintaa. Lopuksi kovasta vauhdista takaakiertoa twistillä, joka ei rytmillisesti osunut kohdilleen. Luulenko vaan vai oliko Pirkko hieman vaisu. Sellanen fiilis kuiteskin jäi ja sekin ehkä vähän ärsytti. Päädyin siis hieman inttämään, enkä ollut kovin vastaanottavainen. Tyhmä, ärsyttävä minä. Ehkä Timo on niin supermukava, että oli hyvä kohde..? Tuo backlappi asia täytyy tarkistaa seuraavissa Elinan treeneissä. Tapoja on tosiaan monia niin kuin Timo totesi. Mutta olkoon tapa tai tyyli mikä tahansa niin kaikkien tapojen perustana kuitenkin olkoon selkeys ja johdonmukaisuus. Siihen molemmat takuusti pyrimme, mutta nyt jäi epävarmuus, mitä sitten toteutan. No, tämä selvitettäköön.

Elinalla

Kiirettä on pukannut joten on jäänyt kirjoittamiset vähiin. Paljon olis taas asiaa, mutta en rasita lukijoita kilsan mittaisella jutulla + en ehdi nyt kirjoittaa. Paneudutaan siis aiheisiin eiliset Elinan treenit, uusi auto ja nopea maininta viime viikonlopun kurssista.

Mun työkavereiden mielestä ei ole normaalia käytöstä lähteä keskellä viikkoa töiden jälkeen treenaamaan Turkuun klo 20-22. Arvostan kyllä työkavereita, mutta ei ne aina ole oikeassa. Nyt aamuteetä juodessa (työpaikalla..) mietin, että ei ole ehkä ihan sallittua ja toivottua kirjoitella omia blogipäivityksiä työajalla. Mutta jos on vähän väsynyt ja ajatukset ei riitä virallisten asioiden kirjaamiseen niin onko enempi sallittua? Ehkä tai sitten ei, mutta nyt nopeesti asiaan.

Elisestä jäi harjoiteltavaa:

- tehtiin vähän pentupuomia ja pentuaata. Puomi kaiketi ihan toimiva, mutta pentuaalta lasketteli kahtasataa läpi kun tultiin kovasta vauhdista. Riman pentuAalla voisin treenata siis kahta asiaa: 1) täysillä esim. putken kautta aalle (ja hetsattunakin kun kestää sen) ja pysäystä, josta ei lähdetä vielä mihinkään muualle kuin palkalle. 2) pelkkää alastuloa isoilla häiriöillä. Pelkkää alastuloa takaa lähettäen ja eteen palkka. Appari voi olla peittämässä lelua jos karkaa. Täytyy olla tarkkana katseen kanssa, jonka pitää olla eteenpäin kun vapautus. Liikkeellä ei vapauteta!
- valssien rytmitystä: muista, että ei liian isoa liikettä ennen hyppyä (pitää tulla vähemmällä kuin sylivekki). Ajoissa ennakointi, terävä käden liike, 45 asteen kulma ja nopeammin valssi valmiiksi. Täytyy treenata käännöksiä niin, että olen lähellä esteitä! Osaa ne selvästi paremmin kun käännän sen kaukaa, mutta sitä ollaan treenatukkin paljon enemmän.
- ihmisnuolen eri vaiheet:1) alkuopetusta peppua heittämällä. Muista käsi lähemmäksi takasiivekettä (vekkiajatus), pakota oikeaan liikemalliin rajaamalla hyppykaari omalla asennolla esteen takana (toispolviseisonta), palkka alhaalta, 2) sama mutta seisten, 3) kutsuna, jarrutus kahdella kädellä, palkan tiputus esteen eteen (koiran näkökulmasta) ja oma liike jatkuu, 4) kutsuna, jarrutus ja palkkaa leikkimällä riman yli, irrotus, kutsu riman yli ja lelu maahan oman liikkeen jatkuessa ja 5) kutsuna, jarrutus kahdella kädellä, ajoissa alta pois ja palkka maahan. Pirkolla täytyy vahvistaa erityisesti kohtia 1, 2, 3, 4. ja erityisen erityisen paljon kohtaa 3 ja 4, sillä ei jarraa kovin luontevasti.
- edelleen myös palkan vahvistamistreeniä kilpajuoksuasetelman estämiseksi. ja esteillä palkatessa pakko muistaa jatkaa omaa liikettä reippaasti eteenpäin, vaikka palkka jää maahan.
- hei..ja muistutuksena sekin, että täytyypä muistaa katsoa, että Pirkkis malttaa lämmitellessä pissata, jotta ei tule hallivahinkoa.

Treenit oli jälleen hyvät, sillä näin paljon konkreettisia harjoiteltavia asioita jäi käteen. Ja hyvät siksikin, että seura oli jälleen loistokasta ja oli ihanaa nähdä sisaruksia tositoimissa. Ja Pirkon kanssa nyt yleensä on aina mukava tehdä. Niin myös eilen.

Sitten muut aiheet nopeaan. Meillä on uusi auto, niin mukavaa. Tai ei ihan uusi, on sillä 60 000km ajettu ja muutaman vuoden vanhakin, mutta hyvänä pidetty. On foordi, farkku, diesel, musta ja ?eiköhän siinä tärkeimmät, mitä tulee mieleen. Siinä on mukavuusjuttujakin kuten vakkari , webasto ja vaikka mitä. Tykkään!

Enpäs nyt enempiä kirjoittele kun nyt täytyy alkaa oikeasti töihin. Niitä kun riittää. huoh..

piiitkä päivitys

riks ja raks, kaularankani halusi taas muistuttaa itsestään. Tällä kertaa se pääsi ihan näytille saakka, sillä päädyin työterveyden kautta röntgeniin. Onneksi siellä ei mitään kummaa näkynyt, ainoastaan anatomista heikkoutta vai miksi lie kutsui. Lordoosi on oiennut, josta nyt on aiemminkin ollut puhetta. Jännitysniskaksi sitä usein on kutsuttu ja akuutissa vaiheessa noidannuoleksi haukuttu. Nyt akuutissa vaiheessa lääkkeitä ja sitten pitäisi muistaa sitä huoltaa ja hoitaa. En tietty niin tee vaan valittelen sitten kun oikein kipeytyy ja kärsin kipuilusta. Itseasiassa on pysynyt nyt jo melkein vuoden todella hyvänä kun olen kuukausittain käynyt kiropraktikolla. Nyt säästösyistä oon jättänyt käynnit väliin ja niin vain mentiin taas vanhaan moodiin. Tarvis varmaan varata taas aika rangan oikasuun. Tuosta voidaan olla montaa mieltä, mutta mulle on toiminut kun vaan säännöllisesti käyn.

Reilu viikko sitten käytiin Itä-Suomi turneella (joku itä-suomalainen voi olla hiukka eri mieltä siitä, mihin Kotka ja Kouvola kuuluvat.. ehkä kaakkois-suomeen? onko sellainen olemassa?). Alla yhteenvetona, mitä keräsimme radoilta Avan kanssa:

la 8.10:
1. rata: ihan hyvä nolla ja toiseksi.
2. rata: hyl. Radan lopussa ansaputki imi enemmän kuin mun ohjaus ja sinne meni. Muuten ihan jees ja tuntui varsin nopealtakin. Tässä tuli muuten myös tuomitsematon ylösmenovirhe puomilta.
3. rata: hyl. Radan lopussa en ollut tajunnut, miten putki syöttää yhdelle ansahypylle. Sinne meni kun en lainkaan estänyt. Typerä minä..muuten todella hyvä rata, päivän paras.

su 9.10:
1.rata:hyl. En tykännyt yhtään profiilista ja varsinkaan alusta, jossa koiran piti olla kepeillä taitava. Sijoituin väärin, kielto kepeiltä ja sitten vielä lähti kesken pois ja pujotteli väärään suuntaan. Muuten ihan hyvä. Pysähtyi kontaktit, mutta lähti pikkusen ilman lupaa (mikä on tollanen käsite kuin pikkuisen ilman lupaa? Siis ilman lupaa) Aalta ja puomiltakin, jonne sitten palautin.
2. rata: 10, rima ja keppivirhe. Hankala alku johon en keksinyt mitään hyvää ratkaisua, rima tuli sitten tiukassa takaaleikkaus/backlappi tyyppisessä yritelmässä. keppivirhe myös. Ei mikään mahdoton avokulma, mutta kovasta vauhdista, enkä päässyt auttamaan profiilin takia. Meni jonnekkin kolmosväliin.
3. rata: 5, yksi rima. Muuten hyvä rata, mutta mistä lie sain päähäni karjaista sille yhdellä käännöshypyllä ylimitoitetusta ja otti siitä riman.

Se mikä oli hyvä oli se, että Ava jaksoi tosi hyvin koko viikonlopun. Mulla oli sunnuntaina tekemistä oman nuppini ja kroppani kanssa, sillä annoin mielestäni tyhmien rataprofiilien vaikuttaa fiilikseen, enkä muistanut taas juoda ja syödä joten hyydyin. Mutta viikonloppu oli oikein mukava kaikinpuolin. Metkun kanssa ei tuloksilla juhlittu, mutta ihan hyviä pätkiä mahtui monille radoille. Kiitos Satu seurasta!

Viime viikolla sitten Ava oli enempi tauolla ja kisasi vain lauantaina. Pirkkis tuuras Avaa Riman treeneissä ja pääsi myös Voltin kanssa privatreeneihin lauantaina.

Kisarapsa ensin:

La 15.10:
1.rata: nolla. Siihen nähden, että hetkeä aiemmin ihmettelin, että miten puen päälle kun sattui, enkä pystynyt kääntämään lainkaan päätä ennen rataa niin oli ihan hyvä veto. Menin ihan treenifiiliksissä radalle, joka toimi, sillä Avakin oli kuin treeneissä. Muutamat käännökset hiukan valahti, mutta napakampina käännöksinä olisi voinut olla hitaampi.
2. rata hyl. Liioiteltu karjaisu ennen muuria ja kiltti koira luuli kait, että sinne ei pitänytkään mennä ja vetäsi liinat kiinni ja lensi päin muuria .. mitään ei onneksi kait käynyt (ens käsittelyssä sen sitten kuulee) ja muuten rata ihan jees. Alussa tekniikkajumppaa ja lopussa kaahotusta. Muuri oli sillä kaahotusosuudella.

Pirkon kanssa lähdettiin kisojen jälkeen treenaamaan Nummelaan Saijan ja Voltin seuraksi. Tehtiin lyhyttä pätkää, jossa nyt oli kaikenlaista ohjattavaa. Uutena tehtiin ekaa kertaa vippausta ja poispäinkääntöäkin treenattiin pitkästä aikaa. Molemmat sujuivat ihmeen hyvin! Takaakiertoja tulisi vahvistaa ja kuljetusta myös niin, että vauhti pysyisi hyvänä. Tehtiin pätkissä ja lopuksi kokonaan 10 esteen pätkä. Pirkkis oli oikeastaan aika hyvä :) Ehkä hiukan toistelen itseäni, mutta on noi sisarukset vaan kaikki ihania!

Pahkis ja Pasi siirtyivät sunnuntaina kakkosiin ihan komeella nollavoitolla. Ne on mun suosikkeja.. ;)

Eilen Jarin treeneissä Avan kanssa varsin onnistunutta nollatreeniä. Tosin tehtiin lyhyitä pätkiä, oliskos ekassa ollut 14 ja tokassa19 estettä. Treeneissä kyllä tuntuu muuten osaavan pujotella, miksi ei sitten kisoissa?

mitäpäs muuta? Hirvee autokuume päällä, mutta siihen on onneksi tulossa pian helpotusta! Viikonloppuna lähdetään Pirkkiksen kanssa kouluun Paraisille, saas nähdä, mitä siitä tulee. Helmikuussa olisi ilmeisesti soveltuvuuskoe ja kesäkuussa meidän pitäisi olla valmiita toteuttamaan sitten koira-avusteista työtä. Hauskaa!

Aa, ehkä viime päivityksen ja tämän välissä oli mm-kisat joten pienet hehkutukset Tuulialle ja Punssille: sairaaan hienoooooooooooooooooooo!!!!!!!!!!!!!! ONNEA!!!

Elinan treeneissä

Eilen illalla käytiin Elinan koulutuksessa Pirkon kanssa. Mukana myös Saija ja Voltti, Mia ja Vip sekä Heli ja Lasse Saria ja Pyryä tuuraamassa. Kaikki olivat päteviä, Voltti meni taas ihan proona. Treenattiin backlappia hyvin pilkottuna niin, että onnistuminen oli varmaa. Lassen tyyli oli ehkä kaikkein lennokkain, mutta eiköhän siitä asetu. Saivat yhden aivan upean tehtyä :) Sitten rataa pätkissä, jossa kaikkea, mitä ollaan nyt siellä treenattu ja kotiläksyiksi saatu. Lopuksi putkesta kääntymistä. Mikä sitten onnistui ja mikä ei:

Backlappi meni mielestäni ihan mukavasti. Täytyy vaan olla tarkkana, että riittävästi koiraa peruuttamalla saatan. pirkkis kun on reaktiossaan melko nopea. Päällejuoksu sen sijaan on hankalaa vielä meille. Sitä oon vähän treenannut, mutta arvasinkin, että ei vielä ole lainkaan ytimissä. Nyt täytyy laittaa palkkaa valmiiksi ja muistaa, että reagoin oikein jos virheitä tulee. Pirkko kyllä oppii kun itse vaan olen tarkka. Vekeissä täytyy olla tarkkana, että katse koirassa, käsi ihan lähellä ja että en liikaa linjaa, jotta ei lähde takaakiertoon (pitää etäisyyttä). Valssit pitää saada ajoissa valmiiksi. Ja siis ennenkaikkea, että omaa rytmitystä ja sitä palkkkojen sijaintia tulee miettiä ja treenata. Paljon palkkaa valmiina tai apparilta. Omaa ajatusta tulee myös muuttaa enemmän niin, että pidän, pidän, pidän ja tarvittaessa päästä. Vähän kuin käsijarru päällä, sillä tuo hakee esteitä niin mukavasti. Lähinnä siis enemmän jarrutan, että saan oikeilla esteille ja sitten tietty vastapainoksi sitä, että saa mennä luukuttaa helppoa rataa. Mutta ei vaan jompaakumpaa. Avaa täytyy puskea ennemminkin joten huomaamattani huitasen pirkkoa ja se lukee tilanteet niin, että lennä kolmen esteen päähän. Mutta tokihan nää opin, eihän mulla ole vaihtoehtoa :) sitäpaitsi luotan siihen, että kun tuon tajuan niin ohjauksesta voi tulla aika nautinnollista, siis kun koira etenee itse.

Elina puhui lopussa pennuista mukavasti, taitaa tykätä niistä. Koska ollaan kovin puolueellisia aiheessa ja noista niin hirveesti tykätään niin jatkettiin asialla mässäilyä vielä hetken aikaa :) Kun onhan noi oikeesti ihan supereita! Voltti ja Saija tekevät niin helpon ja taitavan näköisesti. Voltti on ihan pikkuTip, menee hyvällä intensiteetillä ja kääntyy, kokoaa ja käyttää kroppaa niin taidokkaasti. Vip ottaa kaksi askelta ja oho se menikin jo kahdeksan metriä. Saa itsensä hetkessä hyvään vauhtiin, mutta pitkästä ja tehokkaasta laukasta huolimatta hupsheijaa kokoaa itsensä hetkessä. Pirkkis menee kuulemma kovaa (itse vaikeaa arvioida kun on ohjaksissa), mutta kykenee kuitenkin hyvin mulkeroimaan käännöksissä. Mutta voi kun ne kaikki leikkivät hyvin, omaavat hyvän moottorin, keskittyvät ja pitävät jotenkin nupin mukavasti mukana. Taitavat pennut! tai junnut, ovathan pian 10kk!

Tässä ollaan justiinsa matkalla taas Turkuun kun Pasi ja Pahkis kisaavat Tsaulla. lähdettiin koko kööri kun jatketaan tuolta sitten matkaa mökille. Ilma on kerrassaan aivan upea! voi, miten ihana syksy!

puolihuolimatonta kirjoittelua ja ohjausta

Kun viime sunnuntaina treenit meni mukavasti, niin tällä viikolla onkin sitten laskettu jalat taas tukevasti maan päälle. Tiistaina ei kulkenut sitten yhtään. Ei yhtään. Onkohan noin kehnosti Avan kanssa sitten hetkeen mennytkään? Jarin treeni ei ollut minusta mikään normaalista poikkeavan nopea, pitkät estevälit ja kaahotusta, mutta siihen ollaan kuluvan vuoden aikana kyllä jo totuttu. Alkuun puomin ylösmenon tarkasteliua ja muurin kalikan kohdistelua. En tiedä, onko tuohon jotain sääntöä, mutta kaikkien yritysten jälkeen todettiin, että parhaiten toimi kun kalikan laittoi n. 20cm päähän ylösmenosta maahan. Siitä nimittäin tuo yleensä ponnistaa ja nyt pakotetusti joutui ponnaamaan aikaisemmin ja osua tömäytti tosi hienosti kontaktille joka kerta. Kun kalikka oli puomilla niin hyppeli aivn uskomattoman ylös kun pyrki hyppäämään aina sen yli. Kokeillaan siis näin. Treenissä vaikeinta oli kait kepeille sulkukulmaan meno kovasta vauhdista, jossa putki oli kiusana. Putkeen meni ja monta kertaa. Ava unohti kait koskaan kuulleensa sanaa kepit..Ja nyt olisi pitänyt jonkinmoiseen käskyerotteluun taipua, sillä lähelle ei ehtinyt. Voikohan olla mahdollista, että koira on vaan niin tollo, että se ei kertakaikkisesti ajattele, mitä kuulee? Ehkei auditiivinen oppija sanoisin, visuaalisesti kovin tarkka kylläkin..

Äsken piipaan kanssa Veijon treeneissä. Teemana sylkkärit ja poispäinkäännöt. Sylkkärit sujuu noista paremmin. Mutta mutta, kerran kun päästää kummasta ohjauksesta tahansa niin, että ei vaadi ihan käteen tuloa niin johan seuraavalla kerralla ei tule yhtään ohjaukseen vaan kaahottaa ohjauksesta läpi esteelle tai johonkin. Hmm..no, eipä ole nyt viikkoon tullut hirveesti taas keskityttyä noihin, joten olivat huonontuneet. Onko mennyt parissa viikossa sitten jossain eteenpäin? ehkä kontaktihäiriötreenissä, tänään pystyin nimittäin jo hyvin heittelemään nameja ja oli hiffannut tuon, että ottaa ne mihin hyvin yltää, eikä muuta. Paikallaan oloa ollaan myös treenattu. Itsekseen kun ollaan niin pysyy, mutta tänään kun lähtötilanteita tuli useita niin heikentyi. Vaikka OIKEASTI olin tosi tarkka tuossa ensin käsky ja sitten liike osuudessa. Ja pyrin sanomaan hirmu selvästi vain "tule". Silti. Rimat olivat 25cm ja tiputteli jonkin verran. Pitääkö tuohon puuttua jo nyt..? Hmm..päällejuoksut olivat läksyinä, ,mutta myönnettäköön, että ovat edleen hankalia. Mutta jos jotain positiivista niin kovaa menee.

Kattelen tässä samalla telkkaria ja puolihuolimattomasti kirjoittelen. Kirjoitusvirheiden määrä on siis takuusti korkea ja lauserakenteet syvältä. Sopii hyvin teemaan, sillä luulen, että meno on ollut aika puolihuolimatonta kaikenkaikkiaan.

Huomenna muuten Elinalle treenaamaan, kivaa :))

hyvä treeni, parempi mieli.

Sunnuntaista muodostuikin supertreenipäivä, sillä Janitan koulutuksen jälkeen lähdin vielä Pirkon kanssa Pasin koulutukseen. Olipas jännittävä asetelma noin päin, että Pasi koulutti mua! Harmillisesti homma meni kuiteskin vähän pipariksi, sillä sain ihan karmeen vatsakrampin lämmitellessä, enkä oikein kyennyt mihinkään. Krampista on kiittäminen nopeasti ahmaistua pitsaa (oli onneksi hyvää), eikä sitä, että pasin koulutuksessa oleminen saisi mahan sekaisin. .pasi veti ihan hienosti homman läpi :)

Janitan treeneihin pääsin Misana ja hommahan oli Tämä on-kennelin järkkäämä. Olis ollut kiva nähdä malinoisseja, mutta meidän ryhmässä oltiin ainut maksikoira. Rata oli mielikuvituksellinen monien mutkien kokonaisuus, jossa oli kyllä minusta tekemistä. Tutustumisessa menin jotenkin ihan lukkoon, pää löi tyhjää, enkä vaan osannut löytää sellaisia vaihtoehtoja moniinkaan kohtiin, joiden turvin olisi ollut kannattavaa lähteä radalle koiran kanssa. Piti ihan pyytää, että yhdessä käytäisiin rataa läpi, jotta pääsisin kartalle. Joka kohta oli tietty tehtävissä ja asiat rupesivat siinä sitten muistumaan mieleen hiljalleen. Loppuviimeksi kun kunnolla tutustui, niin rata ei tuntunut enää lainkaan pahalta.

Eihän me mitään nollana heti läpi saatu, sehän olisi ollut jo liian hienoa ollakseen totta. Heti alussa puomilta ylösmenovirhe. Teki muuten joka kerta puomilla ylösmenovirheen, joka vaan todisti edelleen sitä, että tuo on pahapaha ongelma tällä hetkellä. Sitten kasahti yhteen vähän kiireisen tuntuiseen pakkovalssiin, johon en rytmillä auttanut Avaa kasaamaan itseään ennen ponnistamista. Sitten vähän huonoa tyrkkäsyä takaakiertoon ennen saksalaista ja hetkeä myöhemmin onneton veto ohi putken väärän pään. Vielä yksi typerä putken jälkeinen hypyn ohitus kun en merkannut ponnistuspaikkaa.. Eniten hiomista vaati tuo putkitilanne, johon piti vähän vekkiin yhdistellä vetoa tai puolivalssilla selvitä siitä. Se oli vaikeeta meille..ei ehkä kovin vaikeeta monille muille, mutta meille oli.

Janitaa on kyllä ihana kuunnella kun sillä on taito tehdä asioista helppoja ja loogisia. Suorittamisen saa helpoksi tai ainakin helpon näköiseksi kun unohtaa esteet ja keskittyy ponnistuspaikkoihin ja koiran linjoihin. Toi on kyllä niin totta. Sitten kun vaan muistaa rintamasuunnat ja mihin katse ja liike vie, niin eihän se ohjaus nyt niin vaikeeta ole? No joo, onhan se aika usein vaikeeta..:) Mutta miksi? Omalla kohdalla ajattelen, että voin oppia ohjaamaan eri tilanteita, mutta osaanko tehdä oikeat suunnitelmat? Ja pysynkö niissä suunnitelmissa? Osaanko kouluttaa koiran niin, että se osaisi hyvin esteet ja sillä olisi hyvä motivaatio? Pystynkö keskittymään, unohtamaan paineet onnistumisesta ja pitämään tarkkaavaisuuden oikeissa asioissa? Mä luulen, että noi kaikki äsken mainitut on meidän paketissa ne keskeisimmät. Jos itseä pitäisi arvioida, niin uskoisin kuitenkin, että sinällään tuo oma liikkuminen ja ohjauksen rytmittäminen ei ole meillä se hankalin osa-alue. Tokihan siinäkin pitää kehittyä kamalasti ja Pirkon kanssa joudun jo nyt usein toteamaan, että en osaa liikkua riittävän hyvin. Sen kanssa oma reaktionopeus pitää olla jotain ihan eriluokkaa kuin Avan kanssa, rytmityksestä nyt puhumattakaan.

Mutta summa summarun vielä treeneistä. Oli vaikeita asioita ja asioita, jotka kyllä ihan hyvin osattiin. Saatiin tärkeitä muistutuksia erinäisistä asioista ja tuli puhuttua myös niistä ylösmenoista. Lopuksi mentiin koko rata nollana, vaikka jaloissa vähän hapottikin. Tollaset pikkuhapot on vaan ihan toissijaisia silloin kun on hyvä fiilis ja keskittyminen päällä. Se on kyllä niin hienoa kun pääsee siihen ”euforiseen suorittamisen putkeen”. Siinä jutussa ei ole muita kuin sä, koira ja rata. Se on vähän kuin tanssia! oikeestikkin! samoja fiiliksiä muistan kokeneeni kun aikoinaan tanssin ja kun joku koreografia oli ytimissä ja pysty keskittymään vaan nauttimiseen. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Kävin äsken juoksulenkillä uusien lenkkareiden kanssa. Saakeli, että jalkapohjissa tuntui. Kaikki muu luisti hyvin, eikä juoksu tuntunut muuten edes raskaalta, mutta ne jalkapohjat.. mikähän niitä vaivaa. Ovat siis jo hetken vihotelleet ja nyt uudet lenkkarit oikein provosoivat. Huomenna juoksukoulussa mittaillaan maksimisykkeitä. Tiedossa siis tappotreeniä ja siitä sitten vauhdilla Avan kanssa jarin treeneihin. Perjantaina muuten mennään Elinalle taas Pirkkiksen kanssa. Täytyypä huomenna treenailla vähän läksyjä.

ihana sunnuntai

Ihana sunnuntai-aamu. Herätys ilman herätyskelloa, kaunis ilma, luontodokkaria, aamupala kaikessa rauhassa ja kohta treenaamaan Kirkkikselle Avan kanssa Janitan treeneihin. Vielä kun Pirkkis ei olisi noin energinen, niin olisi niin seesteistä että. Mutta Pirkkis ei ole tehnyt lenkkiä kummempaa torstain jälkeen ja kaipaa selvästi puuhaa. Se heittelee luutaan, kiusaa muita koiria ja tekee pieniä jäyniä. Tällä viikolla oppi ilmeisesti lukemaan, sillä on tutustunut kirjahyllyn kirjoihin muutamana päivän. Erityisen kiinnostunut se on "tyttö ja helmikorvakoru" nimisestä kirjasta. (On muuten hyvä kirja joten ihan hyvä maku sillä). Voi Pirkkoa..rasittavan rakas.

Alli voi jo tosi hyvin. Se on ollut tämän viikon mulla töissä mukana ja päässyt ihan oikeisiinkin hommiin. On ehkä maailman liikkiksin asiakkaiden kanssa. Tänään se lähtee mummun kanssa mökille ja on tuhannen varmaa, että se nauttii siellä olostaan kun saa jakamattoman huomion.

Eilen kävin sussun kanssa Tamskin kisoissa toteamassa, että kontaktit ei toimi. Nyt viimeisen neljän startin aikana on ottanut kolmelta puomin ylösmenolta virheen. Oon kokeillut vedättää täysiä ja rytmittää käskytyksellä, mutta oikein loikkaamalla loikkaa ja korkealle. Voi apua ja ärsyttävää. Alastulot on yleensä olleet sillä tosi hyvät, mutta eilen tuli keinulta kesken alas (whaaat...??) ja karkasi aalta ilman lupaa. Palautin molemmat, josta johtuen siis molemmlta radoilta hyllyt, siis noiden puomin vitosten lisäksi. Muuten ihan kelpo menoa.

Torstaina oltiin muuten Pirkon kanssa Veijon treeneissä. En osannut lainkaan vaan lähinnä rytmitin miten saattuu, huusin liikaa(minä?!?), olin myöhässä, edellä, ja kaikenmoista. Kyllä oli vaikeaa, vaikka musta oli ihan helpon oloinen treeni. Olisko johtunut, että olin jo etukäteen jotenkin sumussa ja kuollut? Lähdöistä on myös kehkeytynyt ongelma. Tyhmä, tyhmä minä. Nyt niille on tehtävä jotain välittömästi.

Mitäs muuta. Oon käynyt juoksulenkeillä ja ostinpa myös uudet juoksulenkkarit. Kyllä nyt kelpaa! Ihan himottaa lähteä lenkille, en taida käydä ihan täysillä..tai ehkä käynkin, sillä jo nyt muutamien lenkkien jälkeen jaksan paremmin ja se lisää motivaatiota kummasti. Outi eilen ystävällisesti kisoissa meinasi, että juoksen jotenkin paremmin, mutta ehkäpä taisi vaan olla kiltti tai sitten pitävä pohja loi illuusion tuollaisesta. Mutta hienoahan se olisi jos kehittyisin juoksemisessa paremmaksi.

Mutta nyt treenimään ja illalla sitten juoksulenkille!

viikon kuulumiset

Torstaina Pirkon, Avan ja metkun kanssa treenaamassa, perjantaina Pirkon kanssa Elinan luona ja lauantaina kisaamassa tampereella Metkun ja Avan kanssa. Jos noista jotain tänne päivittäisi ja Allin kuulumiset myös.

Torstaina Pirkon kanssa Veijon treeneissä. Putkeen irtoamista vinojen hyppyjen kautta, ulkokulmaa irrotuksella, poispäinkääntöä ja valssia. Oikeastaan kaikki toimi hyvin, otin aika ylipaljon "käteen" poispäinkäännöksessä, mutta olen nyt yrittänyt niin tehdäkkin, jotta tulisi kunnolla ja tulikin ja on tullutkin. Metkun ja Avan kanssa melko lyhyttä pätkää lyhyesti, metkullä käännöksiä ja kontakteja. Ava vähän löysän oloinen- onko tehnyt nyt liikaa?

Perjantaina sitten sisarusten kanssa Turussa. Tehtiin niistoa, päällejuoksua, vekkausta ja sitten ratapätkää, jossa kaikkea noista. Niistoissa tulee muistaa merkkaus lähemmäksi riman keskilinjaa, teen yleensä kiinni siivekkeessä. Päällejuoksut nyt ekstratreeniin, tulivat myös kotiläksyksi. Olivat vaikeita mulle ja myös Pikelle. Erityisesti kun koiran oli hyppäämässä oikealle. Oma varsi ei kierry oikealle kuin vasemmalla, enkä edes taua, että teen sen itse löysemmin. Täytyy siis olla tarkkana ja yrittää venytellä myös kylkiä itseltä auki, jotta saan saman tuntuman kehoon. Täytyy myös muistaa monipuolisesti eri kulmista tulla päällejuoksuun, muistaa palkan sijainti ja käyttää tarvittaessa apuna siivekkeitä. Tehtiin lapsipuomia lopussa ja sehän meni hienosti Pirkolla niinkuin muillakin sisaruksilla. Täytyy jatkaa häiriötreenejä alastulolla. Kokonaista puomia en vielä muuten aio kyllä treenailla vielä hetkeen. Päätettiin, että meidän pennut ainakin tulee olemaan hyviä kontakteissa jos eivät muussa päde. Mutta varmasti ovat päteviä muutenkin. Elina taisi kehua, että kaikki käyttävät hyvin kroppaa, kääntyvät ja kulkevat kovaa ja hyvällä innolla. On ne vaan ihania!Ai niin ja Elina totesi nyt myös, että Pirkko tulee hyvin lähelle. No sitä ollaankin nyt pääasiassa treenailtu viime kerran jälkeen. Nyt pitää muistaa hakea se tasapaino, että sopivassa suhteessa irrottamista ja nyperrystä lähellä.

Eilen sitten kisaamassa Tampereella. Ava yllättyi ekalla radalla kun tein kepeillä tyrkkäsyn- niitähän teen yleensä vaan aina kun mahdollista kun tiedän, että osaa ne erinomaisesti jos jotain. Mutta nytpä ei osannutkaan, siksikö, että tultiin tosi kovaa? Meni kakkosväliin ja mä siitä tönäsin sen toisella kädellä uomilleen. Saatiin siis kepeillä kaksi virhettä, kielto ja kosketus. Puomin ylösmeno myös, en kuluttanut sihinoita kun virheitä jo alla. Muuten kiva rata, mutta Avalle profiilitaan huono, sillä paljon täyskäännöksiä alkua lukuunottamatta. Teki tosi hyvin kontaktit muuten ja videolta näyttää, että säilytti hyvän vauhdinkin. Metkun kanssa eka rata katasrooffimaista. meni joka kontaktin läpi ja karkaili väärille esteille. Se oli kyllä kovin tyytyväisen oloinen itseensä radan jälkeen :)

Tokalla hyppiksella Avan kanssa rima ihan oudossa paikassa. Ehkä tilastotappiorima? Mulla siitä ajatus vähän katkesi ja seuraava kaarros pitkäksi. Lopussa pussin jälkeen hylly, ei vaan lähtenyt edessä olevalle rimalle ja loikkasi väärään suuntaan jotain välissä olevaa. Yllättävän vahvasti hakeutui pussista mua kohti, ei katsonut yhtään esteille.Tollaset on vaikeita kun poikkeavat treenitilanteista, enkä osaa varautua. Treeneissä on siis huomattavasti enemmän estehakuinen. Metkun kanssa kerättiin kaikki virheet jo heti alusta, jatkettiin hetki ja todettiin, että ei olla samalla kartalla. Lopetin kesken ja lähdin nöyränä naureskellen pois. Pitäisi ehkä treenata enemmän? Ihan totaalihukassa rytmitys ja kontaktit.

Alli saa edelleen oksennuksen estolääkettä kun oli huonovointisen oloinen kun lopetettiin ne. Tänään taas koitetaan jättää niitä pois. Muuten voi erinomaisesti ja on päässyt nyt jo vähän pidemmillä hilhnalenkeille. Se on ollut mulla töissä mukana muutamina päivinä kun ei vielä voi ola syömättä 9h. Vitsit, miten loistokas koira se on tuollasissa tilanteissa. On päässyt myös vähän oikeisiin töihin kun otin sen mukaan asiakkaan luo. yhtään ei jäänyt epäselväksi, että voidaanko koiraa hyvällä menestyksellä hyödyntää kuntoutustyössä. Kyllä voidaan! Onneksi pääsen syventymään näihin asioihin nyt oikein urakalla kun aloitan ensi kuussa koira-avusteisen työn opinnot. Koulutuksen aikana on ilmeisesti mahdollisuus tehdä koiran kanssa myös soveltuvuuskoe, jotta voi sitä työssä hyödyntää. Allihan on ihan heittämällä valmis noihin juttuihin kun on tollasta tehnyt vaikka kuinka paljon aikanaan. Pirkon ajattelin ottaa mukaan lähiopiskelupäiville, sillä luulen, että joidenkin asiakkaiden kanssa se olisi hyvä. Avakin varmasti, mutta ehkä rajoitetummin kun on niin vauhdikas ja voimakas. Joskus oon miettinyt, että olisikohan tarjontaa jos tarjoaisi erityisryhmille agilitykoulutusta? Meillä ainakin on asiakkaina paljon perheitä, joissa on koiria ja useimmille meidän asiakkaille tuntuvat nuo koirat olevan tärkeitä. Agilityn avulla voisi kyllä aivan erinomaisesti treenata tosi monia asioita. Meillähän on töissä oma agilitykenttä joten puitteet olisi jo valmiina. Hmm... laitetaan mietintään :)

toipumista, hehkuttamista ja muistelua

Mulla alko työt tällä viikolla, mutta Allilla ei nyt ihan vielä uusi elämä auennut maanantaista niinkuin viime viikolla toivoin. Nyt taas kaikki näyttää hyvälle joten hyvä niin. Maanantaina se piti meitä hieman jännityksessä kun alkoi "kouristaa" mahaansa. Tiiättekö silleen kuin jos hullun ahne koira syö täysiä ja kupeet menee klommolle? no silleen kuiteskin.. Teki tuota muutamia kertoja ja lipoi huuliaan hieman pahoinvoivan oloisesti. Siinä sitten taas soittelua eläinlääkäriin ja kyselyä, että miten huolissaan on tarve olla. Tehtiin suunnitelmat puhelimitse, mihin menemme ja mitä teemme jos olo menee kurjemmaksi ja annoin tramalia kipuun. Siinä sitten taas ilta ja alkuyö meni ihmetellessä ja vointia arvioidessa. Tiistaina oli vielä hieman apaattinen (johtui varmaan tramaleista), mutta nyt on taas ollut hyvä sen jälkeen. Äsken käytiin ekaa kertaa pariin viikkoon vähän pidemmällä kävelyllä ja alli näytti kurjalle - mutta vain siksi, että vettä satoi kaatamalla! ja kotiin tullessa oli kovin ilahtunut ja iloinen oma itsensä :) Edelleenkään en ihan luota siihen, että tämä on nyt tässä, mutta päivä päivältä parempi. Syö vieläkin usein ja erikoisruokaa ja siksi varmaan sellainen olo, että kaikki ei ole vielä normaalia. Se taitaa saada sitä erikoisruokaa kait koko loppuelämänsä (Royalin intestinalia) tai niin se eläinlääkäri viimeksi pohdiskeli. Mutta ihan sama, jos sillä voi hyvin niin syökööt ilman muuta.

Pirkkiksen ja sussun kanssa on vähän reenailtu. Ehkä Pirkon kanssa liian vähän, jotta ens perjantaina voisi mennä Elinan koulutukseen hyvällä mielin "kotiläksyt kunnossa". Tai tekee kyllä tosi hyvin niitäkin asioita, jotka on sille vaikeampia kun ollaan keskenämme, mutta luulen, että ei vielä kaikissa tilanteissa. Ja siis kun tekee hyvin keskenämme, niin ei ole yhtään kyse siitä, että ei keskittyisi muiden läsnöollessa vaan siitä, että mä oon vaan parempi ja jotenkin luontevampi kun oon yksin tai siis kaksin sen kanssa :) ja näinhän on hyvä väittää, sillä kukaan ei tiedä, että pitääkö tuo paikkaansa. Mutta jep, teki eilen aivan erinomaisen erinomaisesti sylkkäreitä ja poispäinkääntöjä kun oltiin iltahämärässä keskenämme riman hallilla. Opetin myös saksalaisen sille ja vähän tiukkoja leikkauksia. No proplemos. Ja nyt on taas niin alastulofani kuin koira voi olla. Kokeilin, että pidin siitä hallin oviaukolla kiinni rinnuksista ja käskytin "touch"- sinne se läks tukka tuubilla ekalle kontaktille pönöttämään 2on2offiin. Hassu. Kesti myös melkosen hyvin erinäisiä häiriöitä siinä seistessään, mutta noissa riittää kyllä vielä hiottavaa. Mutta voi että mä oli taas ihan tuhannen myyty mun pirpana piipaa pirkkikseen kun se on niin tollanen.

Ja koska hehkuttaminen on kivaa (ja erityisesti näiden parin viikon jälkeen jotenkin voimaannuttavaa) niin jatkan sitä. Sussu on ollut myös ihan super treeneissä! Sen kanssa on ollut ihan joka treeni jotenkin kamalan nautinnollista mennä. Kaikki vaan tuntuu helpolta. Menee kait ihan kovaa ja tulee kaikenmoisiin ohjauksiin helposti. Kontaktit on myös hyvät treeneissä, mitä nyt puomin ylösmenot on toisinaan kadoksissa. Keppikulmat on melko kehnot, mutta pääsen siitä niin hyvin irti, että ehdin aina auttamaan joten ei niissä kummemmin virheitä ole tullut. tai siis ei ole tullut lainkaan treeneissä mitään keppivirheitä.Ihanata ihanata. kotona on ollut sen sijaan possu ja ryöstää pöydiltä kaiken syötäväksi edes mahdoolisesti kelpaavan. Siis kun ei olla kotona. No, tuleepa pidettyä keittiö siistinä.

Kaapoa on jostain syystä tullut mietittyä nyt enemmän. Ehkäpä kun eläinlääkärikäynneillä ollaan siitä puheltu. Sama eläinlääkäri kun hoiti kaapoakin kun tuli kipeeksi. kaapo olis täyttänyt 10 vuotta 10.9. Muistin hatarasti, että kirjoitin joskus aikoinaan tänne blogiin jonkun hehkuttamiskirjoituksen kaaposta. jätin sen silloin kuitenkin julkaisematta kun tuntui juttu niin kornilta. en tiedä miksi, mutta päätin silloin kirjoituksen kuitenkin tallentaa luonnoksiin. Kornia tai ei niin nyt kait sen voisi julkaista. On ehkä mennyt tarpeeksi kauan, että voin sen itsekkin lukea läpi ilman kamalaa liikuttumista. Tuo on kirjoitettu n. kaksi kuukautta ennekuin kaapo kuoli eli vuoden 2010 lopussa. Enpä tiennyt vielä tuolloin, mitä tuleman piti.

____________________

Kaapo, kaappari, pappa, puppa- rakkaalla lapsella monta nimeä vai miten se meni.

ollaan tänään siivoiltu kaappien perukoita ja törmätty kaikenlaisiin unohduksissa olleisiin lippuihin, lappuihin ja juttuihin. Juuri äsken Pasi löysi lappusen "Kaapon käyttöohjeet", jotka tulivat sen matkassa viisi vuotta sitten kun se meille muutti. Lappuun oli ytimekkäästi kirjattu käskyjä, joita sille oli käytetty tottiksissa, vetohiihdossa ja jäljellä sekä maininta, kuinka paljon nappuloita se syö. Hyvin noilla ohjeilla homma lähti käyntiin silloin aikanaan. Tokihan puhelimessakin silloin paljon juteltiin ja Hannu oli sen sopeutumisesta kiinnostunut. Koska Kaaposta tulee nyt sen eläkkeellä jäätyä tänne harvakseltaan mitään kirjoitettua, niin omistetaanpa nyt tämä kirjoitus sille, mun pappojen papalle :)

Onhan se onni omistaa paljon koiria, joista jokainen on enemmän kuin tärkeä ja rakas. Lauman puuhia on mielenkiintoista seurata ja ihmetellä,miten erilaisia ne ovatkaan keskenään. Joskus on kuitenkin ihanaa lähteä vain yhden kanssa liikenteeseen kun silloin kaikki on kuitenkin helpompaa. Juuri äsken kävin Kaapon kanssa kaksin lenkillä ja on se vaan sellainen aarre. Mitään ei tarvi sanoa kun se jo tajuaa. Pienikin vihjaisu johonkin, niin se on valmiina. Kun sitä innostaa leikkiin niin taivas saa tippua, eikä se huomaisi sitä. Kun sitä pyytää tekemään jonkin hassun tempun niin silmät loistaa ja se ei haluisi tehdä mitään muuta sillä hetkellä. Kun lopettaa leikin niin se jää katsomaan häntä heiluen, että ei kait vielä lopetettu? Sellainen se on, mun Kaappari.

Kaapo on juuri sellainen koira, jonka kanssa on ollut parasta oppia ja harjoitella. Se on opettanut mulle niin paljon ja ollaan koettu sen kanssa yhdessä niin paljon. Kaapon kanssa voi tehdä mitä vain ja se tuntuu olevan kaikessa hyvä. Ei ehkä maailman paras, mutta mulle paras. Harva ehkä tietääkään, että ennen meille muuttoa se kisasi jäljellä voittajassa ja oli treenanut myös hakua, puruja, vepeä, vetohiihtoa ja tokoa. Meille muutettuaan aloitettiin agility ja ollaan myös tehty viestiä ja treenattu vähän pikkuesineitä, pudotettuja esineitä, tokoa ja canicrossia edellä mainittujen lisäksi (no puruja ei). Se, että sillä ei ole laajemmin tuloksia mistään kansallisista, tokosta tms. on ollut ihan vain mun omasta viitseliäisyydestä kiinni. Kaapolla olis kyllä rahkeet ja taidot riittäneet, mutta halusin niin keskittyä sen kanssa agilityyn. Onneksi toisaalta niin tein, sillä parempaa koiraa yhdessä oppimiseen olisi ollut vaikeaa löytää. On varmasti Kaapon ansiota, että tykkään agilitystä niin paljon kuin tykkään. Ainoa, mikä harmittaa on se, että Kaapo jäi turhan aikaisin eläkkeelle omituisten vaivojensa takia. Se alkoi n. 7 vuotta täytettyään oireilemaan treenien jälkeen toista etujalkaa, eikä isoista tutkimuksista huolimatta, mitään selittävää koskaan löydetty. Koska en tiennyt, miten paljon siihen sattuu, enkä jakanut enää jatkuvaa kyttäilyä, fyssareilla ravaamista ja asian pohtimista päätin jättää sen eläkkeelle agista vielä kun sitä ei oltu "kulutettu täysin loppuun".

Tuolla se nytkin makaa jaloissa kun kirjoitan tätä. Joku voisi kokea kiusalliseksi sen, että aina kotona ollessani tiedän, että se tarkkailee mua koko ajan. Tokihan se lepää ja erityisesti nyt vanhemmiten se on alkanut nukkumaan päivisin niin syvästi, että monet asiat menevät vähän jopa ohi siltä. Taidan olla sille yhtä tärkeä kuin se mulle. Se on aivan minun koira kait luita ja ytimiään myöten. Joihinkin koiriin syntyy se jokin aivan erityinen juttu, juuri sellainen, että mitään ei tarvi sanoa kun se jo tietää. Kaapo on just sellainen. Kaapo on aina valmis ja tekee aina niin hyvin kuin vaan osaa ja pystyy. Sen luotettavampaa ja rehdimpää koiraa ei ole.

__________

No niin, itkuhan tässä kuitenkin tuli kun tuon luin läpi. Mutta olihan se vaan onni omistaa tuollanen koira ja siitä oon kyllä niin iloinen.

terveiset sairastuvasta

Melko unettoman yön jäljiltä aattelin jotain raapustaa, sillä en muutakaan tekemistä nyt keksi. Ulkona sataa ja koirat on lenkitetty. Allia ei voi jättää itsekseen joten kotona on oltava (Pasi on turussa treenaamassa pahkiksen kanssa). Oon siivoillut nyt niin monta päivää, että sitäkään ei enää tohtisi. Enää olis noi tylsät kohteet jäljellä, eikä lomalla viitsi mitään varastoja alkaa siivoilemaan, joku raja sentään. Ikkunat pesin ja sekin oli siinä rajoilla. Oon kokkaillut, syönyt ja lihonut paljon. nyt justiinsa olis mariannekakku uunissa tulossa ja huomenna aattelin leipoa karjalanpiirakoita. Ens viikolla alkaa uusi elämä joten tällä viikolla on lupa ruuan kanssa vetää överit. Onpahan motivaatiota aloittaa painonpudotus.

Toivottavasti myös Allilla alkaisi ensi viikolla uusi elämä. Toipuminen sujui su-ma yöhön saakka hyvin kunnes mentiin vähän takapakkia. oksenteli yöllä muutaman kerran, mutta sitten vaikutti taas normilta. Vähennettiin ruokamääriä per ruokakerta ja näytti siltä, että se helpottaisi ruuan sulatusta ja mahan toimintaa. Nooo, viime yönä aloitti sitten oksentelut oikein urakalla. Oksensi ehkä kaiken juoman ja ruuan, mitä oli tiistain aikana suuhunsa laittanut. Mulla pulssi ajoittain maksimissa ja itku silmissä. Valvoin melkein koko yön sitä kytäten ja kuitenkin yrittäen olla mahdollisimman rauhassa, jotta sekin olisi. Aamulla soitto eläinlääkäriin, jonne päästiinkin sitten aamupäivällä. Ottivat rötgenkuvan, jossa ei mitään poikkeavaa näkynyt. maha oli paikoillaan, pernassa jotain ehkä vähän outoa, kait vain asento tai sijainti, mutta ei mitään hälyyttävää. Sitä nesteytettiin, sai kipulääkettä ja oksennuksen estolääkkeitä. Saatiin kotiin lisää droppeja ja uutta ruokaa. Summa summarum, niinkuin eläinlääkäri totesi niin ei tietoa, miksi oksentaa. koska oksensi yöllä melkeinpä sulamatonta ruokaa niin jotain häikkää kuiteskin on, jota ei pitäisi olla. Siksi ehkä aloitti oksentelun, koska jätimme ne oksennuksenestolääkkeet pois. nuo lääkkeet eivät syytä hoida, mutta auttavat oireisiin, jotta pysyy voimissaan. nyt sitten uusin lääkkeiden ja ruokintojen kanssa pelataan muutama päivä ja ihmetellään sitten taas tilannetta. jos nyt noista lääkkeistä huolimatta oksentaa niin sitten hetimiten jatkotutkimuksiin (tähystykseen mitä luultavimmin). Ja jos menee kriittiseksi niin kovaa vauhtia eläinlääkäriin. Perjantai aamulle meille on sovittu jo aika enivei. ihmetellään sitten tilannetta ja sitä mitä tehdään kun oksennuksen estolääkkeet jätetään pois ja jos taas alkaa oksentamaan. toivottavasti olisi siihen mennessä toipunut niin, että suolisto jo pelaisi. katsellaan, seurataan ja parhaamme hoidetaan. Ja toivotaan toki enemmän kuin muuta, että tulee kuntoon.

Itse olen kait niin väsynyt tähän huolehtimiseen ja valvomiseen, että itkeä pillitän joka syystä. Yleisurheilua katsoessa itkin kait joka kerta kun joku ukko tai muikkis pääsi maaliin. Äsken liikutuin kun kiinteistökuningatar kaisan (vai mikälie) lapsi kertoi, että "äiti on löytänyt unelmiensa miehen".. itken kun katson kun Ava ja Pirkko leikkii kun ovat niin hassuja kun astuvat toisiaan vuoron perään (mikä ihmeen juttu toi muuten on, että molemmat ovat kamalia astumaan? milloin pirkkis ratsastaa pahkiksella ja milloin avalla. Ava nyt astuu kaikkea aina leikkiessään ja hikipäässä pirkon kanssa vaihtelevat nyt asemia..sairaita pervoja- eivät ole yhtään tulleet omistajaansa!). Eniten viime yönä itketti kun tajusin, miten Alliin sattui kun kävi röntgenissä viikko sitten ennen leikkausta ja jouduttiin sitä tosi tiukasti pitelemään selällään kun oli niin järkyttynyt. Järkyttynyt kivusta..raukka, kun olis tiennyt silloin, miten kipee se oli niin asia olis ehkä hoidettu toisella tapaa (enemmän kipulääkettä alle tai jotain). Mutta siis, tokihan nyt tämän kestän. maailmassa on pahempiakin asioita. Joku varmasti aattelee, että sehän on vaan koira, joka on kipee.. yksi työkaverikin kehotti mua NAUTTIMAAN lomasta- teki mieli potkaista sitä. Kaikki koiraihmiset tietää, että koirat ei ole vain koiria. Ja niin kauan kun tietää, että on riski menettää se rakas koira niin pirun pahaltahan se tuntuu, eikä mikään muu ole sillä hetkellä tärkeempää kuin saada se kuntoon. No niin, menihän taas tälläiseksi, mutta suotakoon se näillä yöunilla :) nyt lähden katsomaan sitä kaisaa ja syömään tota kakkua.

Niin ja kiitos kaikille hirveesti tsemppauksesta. olette ihania :)

kaikki hyvin!

Tuossa tuo Alli vieressä makoilee ja päivä päivältä näyttää paremmalta. Nyt jätettiin kipulääkkeet antamatta eilen illalla kun ei enää näytä niitä tarvivan. Toki annetaan jos on tarvis. Kakkaa, pisssaa, syö vähän ja usein kerrallaan, mutta ruoka pysyy hyvin sisällä, eikä ole turpoillut tms. Haavat näyttää hyvälle ja mielialakin on jo parempi. Viime yön minäkin jo nukuin ekaa kertaa hyvin, vaikka unet olikin taas aika roiseja. Mä meen näihin koirien sairasteluihin niin tunteella mukaan, että unissa käyn läpi aika villejä juttuja. Parina viime yönä mulla on ollut itselläni leikkaushaavoja siellä täällä, oon mittaillut Allille ruoka-annoksia ja aina laittanut vääriä määriä jne. Mutta nyt en sentään enää heräillyt ja aamulla olo oli pirteä. Alli on parit viime yöt nukkunut sängyssä ja nukkuu kuin tukki. Nyt näyttää siis kaikki hyvälle ja olo alkaa helpottamaan meillä jokaisella!

Ollaan Sussun ja Piken kanssa vähän treenailtukkin tällä viikolla. Torstaina kävin Pasia ja pahkista tuuraamassa veijon ryhmässä, perjantaina käytiin Turussa Elinan koulutuksessa ja äsken kotiläksyjä treenimässä itsekseni tuossa lähikentällä.

Ava kulki hyvin Veijon treeneissä, vaikka rata oli osittain aika haasteellinen. Yksi putken jälkeinen tiukka kuljetus tuotti vaikeuksia, mutta vähän suunnitelmaa hiomalla saatiin kohta hyvin pelittämään. Veijo tykkäsi, että Ava kulki kovaa ja erityisesti kontaktit pelittää hyvin. Totta, niin tekee. Ihana koira kun mitä vaan tekee niin useimmiten homma vaan jotenkin pelittää. Saa sitten valita ikäänkuin monista vaihtoehdoista sen sopivimman (joka usein on meille kunnon vedätys ihan perusohjauksella). Pirkko pääsi myös hieman treenimään. Pakkovalssin merkkausta vahvistin, kääntymisten suhinoita yritin rytmittää oikein, irtoamista ja valsseja sekä vaan kovaa menemistä. Pirkkis oli hyvä :)

Perjantaina Elinan opeissa sisaruskatraan kanssa. Tehtiin alkuun perusjuttuja ja sitten sylkkäreitä, joita oon vältellyt kun tuntuvat ärsyttäviltä. Ehkä siksi tuntuvat vaikeilta kun pike ei niihin oikein "imase" kun ei halua tulla suoraan kohti tai jotain. Erityisesti vasemman puolen sylkkärit olivat ihan kadoksissa, varmana myös siksi, että oon nyt jonkin verran treenaillut sivulle tuloja (tulee edestä). Meillä on ollut nyt teemana vahvistaa, että katsoo esteitä, irtoisi ja menisi hyvällä innolla. Nyt on kait aika tasapainottaa hommaa ja treenata enemmän, että kulkee mukana, seuraa ohjausta ja tulee käteen. Myös sitä, että palkka on jossain valmiina, eikä ryykäse sinne ennenkuin on tehnyt tarvittavat temput. Ekaa kertaa ikinä muuten mun koirasta sanottiin, että hakee esteille hulluna, eikä seuraa ohjausta! ja niinhän se perjantaina taisi tehdäkkin :) Elina katsoi myös, missä vaiheessa kontaktit oli ja tehtiin beibispuomi ekaa kertaa ikinä kokonaisena. Alastuloilla kotiläksyksi häiriötreenit ja tule-sanan vahvistamista. Pirkko teki musta just niin hyvin kuin osasi kontaktin ja hämmennyin, miten osasikaan mennä jo koko puomin. Siis ihan keskenhän toi homma on, mutta tekee sen, mitä osaa. Mukavaa, että sillä oli selvästi ajatus päästä 2on2offiin mahdollisimman nopeasti. En aio kokonaista puomia nyt enää tehdäkkään ennen talvea, mutta alastuloa toki vahvistan ohjeiden mukaan.

Siispä äsken treenailemaan edellä mainittuja. Vahvistin ihan klikkerillä Pirkolle, että tulee käteen "tähän" (vaikka kädessä ei olisi lelua tai namia) ja rupesi kyllä hyvin tulemaan kun tajusi, että kun tulee käteen niin pääsee palkalle. Sain tehtyä sylkkäreitä molempiin suuntiin ja poispäinkääntöjä myös. Noi poispäinkäännöt on sylkkäreitä helpompia kun ei tarvi tulla kohti. Vasemmalla sylkkäri ja myös poispäinkääntö ovat vaikeampia joten niitä nyt sitten lenkeillä ahkerasti treenaillaan. Ja sitä pitää treenata, että kulkee kädessä mukana, eikä vaan käy nokkasemassa. Hyvin kesti nyt sen, että lelu oli valmiina jossain odottamassa, eikä pyrkinyt lelulle ennenkuin sai mennä sinne. Vahvistin myös sitä kotiläksyä, että putken ja kahden suorassa linjassa olevan hypyn välissä oli lelu odottamassa, joka sen piti ottaa mukaan, vaikka vedätin täysiä. Pari ekaa kertaa kaahotti ohi lelusta, mutta nostin vähän lelun arvoa leikkimällä sen kanssa, jonka jälkeen toimi hyvin. Tarkoituksena siis estää vahvistumasta tuota juostaan kilpaa ja esteet voittaa kaiken-asetelmaa. Myös alastulon vahvistamista kotiläksyjen mukaisesti.

Treenasin sussun myös. Sille kunnon palkkahäiriöt niin, että radan reunalle tein superpalkkakasoja ja sen piti seurata ohjausta ilman, että tiesi, että mulla on palkkaa olemassa. Alkuun läksi parit kerrat haahuilemaan kohti palkkoja pois ohjauksesta joten lopetin tylysti siihen ja vei hihnaan sen radan reunalle ja otin pirkon treenaamaan. pari kertaa riitti niin muisti taas, että ketä ja mitä agilityssä tulisi seurailla. harmi vaan, että vaikka näitä tän tyyppisiä häiriötreenejä sen kanssa oon tehnyt paljon niin ensi kerralla vaatii taas parit kikkailut kunnes muistaa, että leluille ei karata ohjauksesta. tein myös sen kanssa samoja sylkkäri ja poispäinkääntötreenejä kuin piken kanssa. Avalle noi on ihan helppoja kun hakee mua sata kertaa enemmän kuin esteitä. Siispä lopuksi vahvistusta, että irtoaisi, menisi kovaa sekä katsoisi myös esteitä.

Pahkis supermies täytti eilen 2v. Se aloitti aamun rakastamalla meidät taas kuoliaaksi niinkuin aina aamuisin tykkää tehdä. pasi vei sen synttäripäivän kunniaksi vähän treenaamaan ja taisi päästä ihan privaattilenkillekkin vielä. Vitsit, että se on kyllä mahtava superpersoona, aivan täydellinen ja niin hassunhauska. Ihan pimeehän se on, mutta just siks niin ihana. Meidän Pahkis on kyllä ihan lottovoitto!

allimalli sairastaa, häntä hellikäämme..

Voi Alli, meidän mullikka, mulpero, mullinmallin mallialli. Humoristisesti aina tulee sanottua, että Alli ei ole meidän koira vaan jotain ihan muuta ja vielä paljon enemmän. Ehkä se vaan kertoo, miten kamalan rakas se on. Mutta niinhän se menee, että ei se katso koiraa, eikä tilannetta kun kipeäksi tullaan. Eikä aina päde sekään, mistä mikäkin yleensä johtuu ja mikä minkäkin aiheuttaa. Aina olis kivempaa jos tietäisi miksi sairastutaan, niin osaisi sitten toimia tarvittaessa jatkossa eri tavalla ja ymmärtää jotenkin paremmin. Kuulemma vatsalaukun kiertymiin provosoi mm. seuraavat syyt: rasitus ennen ruokaa tai heti ruuan perään, huonolaatuinen papanaruoka, kerran päivässä tapahtuva ruokinta, syvä rintakehä, laihuus, ”sukurasite”, suuri ruuan kerta- annos, stressi ja hmm.. vieläkö jotain oli? Mikään noista ei kuitenkaan nyt osunut kohdille.

Meillä tuo homma alkoi niin, että maanantai-iltana Alli söi lenkillä vähän normaalia enemmän ruohoa. Alli on syönyt ruohoa n. 9v. joten ei tuohon nyt osattu vielä tarttua. Vähän ihmeteltiin kun illalla huomattiin, että se repi koristetyynyä. Oliskohan ehkä 8vuoteen mitään pahojaan tehnyt? Illalla söi kuitenkin ruuan hyvin, joi, kakkasi, nukkui yön rauhassa ja kaikki vaikutti normaalilta aamun saakka.

Heräsin kun Pasi sanoi, että Alli ei syönyt aamuruokaa ja että se halusi pihalle. Mietin, että mistähän nyt tuulee, sillä nyt oli kyse yhdestä maailman ahneimmista koirista. Pasi läks töihin ja mä kampesin ylös ihmettelemään sitä. Löysin allin makaamasta märältä nurmikolta pihalta jolloin rupes vähän hälytyskellot soimaan. Se kun on niin mukavuudenhaluinen, että ei yleensä halua maata edes pelkällä lattialla. Huutelin sitä sisään ja se tuli häntä heiluen ihan reipasta vauhtia, eikä vaikuttanut siltä, että olisi suurempi hätä kyseessä. Kuitenkin kulki pikkusen sen näköisesti, että vatsaan koski joten päätin myöhästyä vähän töistä ja jäädä sitä hetkeksi seurailemaan. Soitin eläinlääkäriin ja kysäsin, että olenkohan turhan varovainen vai uskaltaisinkohan lähteä töihin kun vaikuttaa siltä, että sillä on vatsa kipeä, mutta ei oksenna tai ripuloi? kertoivat, että nyt on ollut liikenteessä sellaista mahatautia, joka on alkanut vatsakipuilulla ilman oksentelua. Kehottivat kuitenkin jäämään hiukan ainakin seurailemaan ja varmuudeksi varattiin aika muutaman tunnin päähän. Tarkoituksena oli, että perun ajan jos näyttää siltä, että kaikki on ok..

Puolisen tuntia puhelun jälkeen Alli yritti alkaa oksentamaan, mutta mitään ei tullut ulos, jonka jälkeen sai ison kipukohtauksen. Piippasi, kulki selkä köyryssä ja vatsa hieman turposi. Läähätti myös ja silmät lasittuivat. Soitin eläinlääkäriin, että lähden nyt heti tulemaan, sillä meni kipeämmäksi. Alli lähti mieluusti mukaan, jopa heilutteli häntää ja hyppäsi itse autoon. Automatkan aikana se jotenkin rauhoittui ja kun päästiin perille, niin mietin, että mahdoinkohan liioitella, sillä heilutteli jo häntää ja vaikutti aika ok:lta. Eläinlääkäri tutki, aloitti nesteytyksen ja antoi kipulääkettä. Sovittiin, että otetaan varmuudeksi kuvat ja verikokeet, vaikka näyttäisi siltä, että kyseessä on joku suolistotulehdus. Kokeili voimakkaasti sen mahaa, eikä uskonut, että kyseessä voisi olla kiertymä tai mikään vierasesine. Aina kun eläinlääkäri oli paikalla, niin Alli tsemppasi, heilutti häntää ja oli melko hyvän oloinen. Kun jäätiin kahden niin näin, että on kipeä, sillä piti silmiään kiinni ja ”sulkeutui”, vaikka halusikin istua jalassa kiinni.

Röntgenkuvissa näkyi sitten klassinen kiertymä ja eläinlääkäri totesi, että ei olisi uskonut tilanteen olevan näin vakava. Samantien Allia alettiin tuplana nesteyttää ja valmisteltiin leikkaukseen. Kävin saattamassa sen leikkaussaliin ja odottelin, että esilääkittiin. Itku tuli kun ymmärsin, että jos tilanne olisi tosi huono, niin se ei ehkä leikkauksestakaan selviytyisi. Tuntui kuin olisin puhunut jostain muusta koirasta kun kävimme eläinlääkärin kanssa läpi riskejä ja sitä, missä tilanteessa eutanasia olisi järkevää toteuttaa. Jäin odottelemaan eläinlääkäriin kunnes olivat avanneet sen ja tietäisivät, miten paha tilanne oli.

Luojan kiitos pääsimme hoitoon niin nopeasti, että kuolioita ei ollut ehtinyt syntyä. Pernaa ei tarvitsisi poistaa ja vauriot olivat kiertymää lukuun ottamatta ilmeisen vähäisiä. Suoliston (vai mahalaukun) väri oli alkanut palautua normaaliksi jo leikkauksen aikana kun kiertymä oli avattu. Kaikki nuo lupaisivat hyvää toipumista ajatellen. Myös se, että Alli on perusterve ja hyvässä kunnossa olisi eduksi sille. Ja se, että on temperamentiltaan niin rauhallinen joten malttaisi olla rauhassa leikkauksen jälkeen. Uskalsin lähteä kotiin ja illalla haettaisiin potilas kotiin.

Kotona sitten selvittelyjä, miten järjestää elämää niin, että pystyisimme sitä kotona hoitamaan. Onneksi ensi viikoksi oli sovittu loma lapin matkaa varten ja töistä saatiin asiat järjestymään niin, että loppuviikkokin pystyttäisiin jompikumpi kerrallaan olemaan töistä pois. Koko tilanne ahdisti, itketti, vitutti, harmitti ja mitä vielä. Onneksi leikkaus oli sujunut hyvin, joka puoli voittoa sekin. Kuulemma hyvin sujuneesta leikkauksesta huolimatta iso osa koiria menehtyisi (oliko 20-45%) joka tapauksessa viikon sisällä leikkauksesta..

Leikkaus siis tapahtui tiistaina ja nyt mennään torstaissa. Yöt ollaan vuoron perään heräilty tarkistamaan tilannetta ja päivisin Alli on lähes joka hetki silmäin alla. Toki nyt jos nukkuu ja kaikki on hyvin niin itsekin relataan. Syömistä ja juomista säännöstellään tarkoin ja koitetaan pitää potilas tyytyväisenä ja niin, että sillä olisi mahdollisen turvallinen olo. Kipulaastarin lisäksi saa tramalia, penisiliiniä,omeprazolia ja primperania. Pihalla käy pissalla, kakkaa vielä odotellaan. tänään pitäisi jo kakata kuulemma. Eilen alkoi henkisesti olla enemmän kunnossa ja jo heilutteli häntää ja halusi kainaloon ja sohvalle. Onneksi on niin rauhallinen ja varovainen, että ei tarvitse varoa, että tekisi jotain repiviä liikkeitä.

Tässä siis mennään, päivä kerrallaan ja toivotaan enempi kuin mitään muuta, että tulee hyvään kuntoon vielä. Kaikki onneksi näyttää nyt hyvälle ja lupaavalle. Eilen tajusin, miten pienistä asioista nämä hommat on kiinni. Jos olisin lähtenyt töihin tiistaina ja jättänyt sen 9h ajaksi itsekseen.. voi luoja. Eläinlääkärissä kun diagnoosi selventyi niin väistämättä tuli mieleen, että Kaapo oli aikalailla tasan 9v4kk kun se lopetettiin mahalaukun syövän takia. Alli oli tiistaina 9v4kk ikäinen sekin. Pirumainen ikä, mutta Alli tästä onneksi selviää. Pakko.

päivitystä

huikeeta, kohta on jo syyskuu. Ollaan lähdössä takuuhyvässä seurassa Sadun ja tuomon kanssa vaeltamaan viikoksi viikon päästä. Oikeastaan odotan reissua jo kovin, vaikka en missään nimessä tunnusta olevani erähenkinen. Katsotaan, kuinka tulee itku pusakkaan kun rinkkaa pakatessa täytyy tyytyä vähäiseen määrään tavaroita. Ja sitähän kyllä tulee mietittyä, että jos ei käy viiteen päivään suihkussa niin voiko siihen menehtyä...?

En ole ehtinyt tänne raapustelemaan nyt hetkeen mitään. Ehkäpä siksi, että on tullut oltua muuten aktiivinen. Täytin kolkyt 19.8, joka toisten mukaan on niin vähän ja jotenkin omasta mielestä niin paljon. Joku sanoi, että tästä ei käy tie kuin alaspäin, joka suhteessa. Kuullostaa just tosi kivalle. Loppusyksystä olis tarkoitus ehkä suuremmin juhlistaa näitä, nyt tuli synttärit biletettyä treenailun, kisaamisen ja joo, myös juhlimisen merkeissä.

Käytiin sisaruskatraan kanssa Frantsin Ninan opeissa 19.8. Perusjuttuja kuten lähtöä ja ennakoivaa valssia tuli treenattua. Myös rengasta, vastakäännöstä ja niistoa. Hyödyllistä ja mukavaa! Piirimestiksissä sitten 20.8 Avan ja Metkun kanssa. Avan kanssa aivan kamalia suorituksia. Sussu oli unohtanut lomansa aikana, että miten kisoissa toimitaan. Oli ihan kuumana, eikä keskittynyt yhtään. Kyllä hävetti taas sen kanssa, voi voi. Täytyy pitää mielessä, että taukojen jälkeen on varauduttava johonkin tuon tyyppiseen kisoissa. Treeneissä sen sijaan on kulkenut tosi kivasti. Piirimestisten jälkeen sitten vähän Raisan kanssa hilettämään ja lopulta ihan keskustaankin. Mun pikkuveljet eksyivät paikalle ja ovat kyllä ihania molemmat :) Kiitos myös Timpalle ja Tuulialle seurasta!

Sunnuntaina sitten Ava ja Alli pääsivät hierontakouuun esimerkkikoiriksi. Alli oli hurmannut kaikki (ei mikään yllätys) ja kehuivat, että on älyttömän hienossa kunnossa kun on niin hyvässä lihaskunnossa kaikin puolin. Oli kuulemma antanut hoitaa itseään kuin oppikirjoissa ja kun olivat käsitelleet jotain akupisteitä niin oli reagoinut niihin kuin pitääkin. Yläniskassa sillä oli jotain jumia ja se onkin se samainen kohta jossa epäiltiin jotain välilevyjuttua vuoden alussa. Silloinhan sitä tutkittiin kun oli niin kipee. Ava oli yllättäen aika jumissa, vaika onhan sitä hoidettu ja on ollut levossakin. Olivat saaneet sen kait kuiteskin ihan hoidettua. Sussu oli kait vähän ollut rauhaton ja rasittava - ei kuullosta yhtään minun koiralta.. :)

Viime tiistaina Zeljkon opeissa Anjan ja Sepon luona. Avan kanssa ensin ja suurin oivallus oli se, että kääntyi paremmin kun tiesi käännöksestä, mutta sai itselleen tilaa tehdä sen. Eli ihmisnuoli, niistojutuissa oli huonompi kuin hyvän valssin kanssa. Voi tietty olla sekin, että on vähän huono niissä.. :) Sisarukset taas kehissä ja Z taisi niistä kovasti tykätä. Taisi ylipuhua Saijaa uusimaan samaa yhdistelmää. Yllättäen tehtiin ihan perusjuttuja ja hyvinhän ne kaikilta sujui. Ilmeisesti oli sitä mieltä, että kaikki on tehneet pohjat hyvin, sillä menevät suoraa ja kääntyvät hyvin. Tykkäsi, että leikkivät hyvin ja omaavat hyvän moottorin jokainen. Pirkko on kuulemma ihan kuin Tipin veli. Voltti on kuin isänsä ja pojat Tipin ja Viuhkan yhdistelmiä.

Olin eilen kouluttamassa pitkän rupeaman, jonka jälkeen Ava pääsi pikkusen yllättäen kokeilemaan Jannen kanssa puruja. Ava oli ihan liekeissä ja treenin jälkeen megaeuforisessa tilassa. Jotenkin tuli mieleen, että oonkohan nähnyt sitä koskaan noin intensiivisesti mitään tekevän ja nauttivan siitä? Jannen mielestä oli kuulemma hyvä. Se kuulemma puri hyvin ja keskittyi nyt hyvin. Hyvästä saaliviestistä myös puhuttiin, mutta senhän nyt tiesinkin, että sitä sillä kyllä piisaa ihan loputtomiin. ei varmasti kuitenkaan ole mkään unelmakoira tuota lajia ajatellen, sillä on niin puhtaasti saaliilla toimiva. Ei sitä ääneen sanonut, mutta eikös se noin mene. Kamalan mukavia ihmisiä siellä oli treenaamassa ja mukava oli seurata hyvien koirakoiden treenaamista.

Tänään olis tiedossa vähän pirkkoagilityä ja ehkä vähän kyläilyä ja vaellustarvikkeiden metsästystä. olipas ihanaa aloittaa aamu kaikessa rauhassa hyvin nukutun yön jälkeen. Pirkko tuossa vieressä ährää jonkun narun kanssa ja väkisin työntää sitä mun käteen vähän väliä. Onhan tää vähän hullua, että tykkään siitä niin paljon, että kun katson sitä niin jotenkin aina vähän liikutun..

sunnuntaitreenailut

Tavattiin treenailun merkeissä Saijan, Sarin ja Mian kanssa. Tehtiin rataa, jossa oli asioita, jotka oli meille Piken kanssa vielä vaikeita. Meille nyt monet asiat on vielä vaikeita kun ei olla niitä treenattu, mutta eivätköhän tuosta selkiydy kun kokemusta karttuu. Eilisessä treenissä siis keskityttiin päällejuoksujen treenaamiseen ja kaippa muutamaa poispäinkääntöäkin kokeiltiin.

Palkkauksen kanssa tarvii olla tarkkana, se kait se ratkaisevin tekijä aina on. Hyvin pirkko ymmärtää minusta asioita kun sille vaan opetetaan. Luonnostaan varmaan jotkut asiat tulee helpommin ymmärretyksi ja opituksi kuin toiset, mutta en usko, että mikään on mahdotonta oppia tai ymmärtää. Mulla kaikki aiemmat koirat ovat aina tulleet hyvin ohjauksiin, mutta eivät sitten taas ole kovin estehakuisia tai itse lue rataa kovin hyvin. Siispä noihin aiempiin kokemuksiin pohjautuen en kait osaa kantaa huolta hirveesti, että en saisi Pirkkoa seuraamaan ohjausta. Rytmitys on varmasti erilainen kuin belgien kanssa on ollut. ja on totta, että kulkee mieluummin vähän kauempana kuin belgit, mutta tulee kyllä likikin jos palkkailen lähelle. Mutta siis summa summarun.. ei ehkä ole viisasta vielä oikeesti puhua asioista niin, että ”tälläset on meille vaikeita” tai ”mä en osaa..” jne. vaan pitäisi kait enemmän keskittyä miettimään sitä, että mitä sille tarvi opettaa, koska se ei vielä osaa ja mitä mun pitää oppia, jotta osaan sitä opettaa. Mietin myös sitä, että mulla menee vähän vääränlaiselle psyykkaukselle jos jo nyt päättää, mitkä asiat ovat vaikeita sen joidenkin ominaisuuksien takia. Mä oon just sellanen torvi, että varmasti tulevaisuudessa helposti totean (ja siihen kovasti uskon), että ”nää on ollut sille aina kamalan vaikeita kun..” selityksiä löytyy varmasti, mutta tosiasia voi olla, että on vaan harjoituksen puutetta ja sitä, että tulee niitä hankalaksi kuviteltuja asioita vähemmän treenattua. Olihan huonoa suomenkieltä.. :)

Mutta siis Pike parani treenin myötä kun oppi tajuamaan, mitä haluttiin. Meni musta ihan hyvää vauhtia ja kääntyykin hyvin kun tietää, että pitää kääntyä. Selvästi on kamalan tohkeissaan kun sisarukset ja mutsi (+Saija) on paikalla. Pitkästä aikaa sen ajatukset vähän karkaili siis muualle, mutta ei pahasti lainkaan. Siinä on kyllä kehittynyt. Lähdössä pysyi, mutta saisi sieltä vähän itsevarmemmin lähteä. Lopuksi kun leikkivät niin Pirkkis vaan enempi keskittyi muiden paimentamiseen.. ja komensi Pyryä joka taas rakastui siihen. Joo ja toki kiemurteli maassa kuin matonen ja pissasi alleen kun näki mutsinsa. Saija muuten meinasi, että Pirkko voisi vielä kasvaa kun on niin takakorkea. Tiedä häntä. Onhan se jo aika iso, melkein äiteensä kokoinen eli varmaan joku n. 50cm. Pojat ovat niin hauskoja koipeliineja ja on Voltillakin jalkaa, vaikka vähän pikkusempi onkin. Jos siitä jää medi niin mediluokassa saa muut kyllä vapista. Ja jos siitä tulee maksi niin sama juttu. On hirmu pätevä työnarkkis jo nyt ja menee niin hienosti. Samoin poijjat!

Kokeilin myös pikkusen Viuhkan kanssa ja olipas hauskaa. Se tuntui niin kevyeltä! Pikkusta pätkää vaan joten eipä siitä nyt kummempia vielä voi sanoa. Sellanen fiilis kuiteskin jäi, että täytyy toivoa, että pirkkis tulis mutsiinsa!

Ava pääsi treenailemaan myös ekaa kertaa karsintojen jälkeen. Oli syönyt (varastanut) mökillä puolisen kiloa raakoja perunoita, pari kesäkurpitsaa ja avomaakurkkuja joten pienellä varaukselle jos olis vaikuttanut mahakipuiselta. Kakkas kamalat kasat, mutta muuten vaikutti normilta joten menin kyllä. Tarkoituksena oli vaan fiilistellä ja ihanaahan sen kanssa on fiilistellä kun kaikki tuntui niin helpolta. On se ihq sussu ja ihanaa päästä taas agiliitämään sen kanssa. Agilityloma on tehnyt kyllä meille molemmille varmasti hyvää!

Viikonlopuna hienoa menestystä taas jälleen kerran agilityn PM kisoissa ja PK SM-kisoissa, Onnea kaikille! Erityisonnittelut Epulle ja Ricolle EK SM pronssista, Leealle ja Kaikulle haun hopeasta sekä Janitalle ja Jarille yksilökullasta! Ja marianne ja Träp hienosti kolmansia- niiden menoa on aina ollut mukava seurata. Ja sitten vielä maksien joukkue hopealla ja medit voittivat! Aivan huippua :))

pitäskö vai eikö pitäis?

kävin tänään Riikan kanssa tottistelemassa ja esineitä ihmettelemässä. Pieni jälkikärpäsentoukka kait yritti tehdä itseään tykö, sillä nyt ajatuksissa pyörii, että pitäskö saada itsestään irti vai ei. Siis tehdä Avasta valmis noin niinku kisaamista ajatellen. Tottikset tekee varmasti ihan riittävän hyvin kunhan vaan loputkin liikkeet sille opettaisi (hyppy, Aa ja eteenmeno). Esineet varmaan oppisi ja jäljelle sillä on hyvää pohjaa tehty pellolla. Jos oikein treenaisi niin ehkäpä sen voisi ihan muutamassa kuukaudessa saada kisakuntoon. Ehkä ensi keväänä...? Nyt syksyllä vois ainakin yrittää käydä jäljellä ja tehdä esineitä kuntoon. ja loput liikkeet tottiksiin.

Pirkkis oli mukana myös. Oli ihan pro esineillä (tai siis sen yhden esineen kanssa, jonka teki), joille pääsi ekan kerran. Riikan vinkki oli hyvä ja sillä taidan jatkaa, jotta saan suorat pistot. Eli appari vei esineen ja vein pirkon hihnassa ruutuun etsimään hajua. Kun sai hajun ja hiffasi sen niin kehu ja ruudusta pois sekä lähetys. Hauskaa oli huomata, että vaikka ei koskaan oo tollasta tehnyt niin kun vein hihnassa ruutuun niin sillä oli ihan haku päällä. Kun merkkasin kehulla sen tajuaman esineen niin heti tajus, että se pitää hakea sieltä pois. Toi myös sen hyvin mulle saakka. melko pätevä pikkukoira. Tokosta ei sitten puhutakkaan. Ei ehkä vaan oo meidän juttu. Kyllä siitä varmaan sellasen "siistin hipsuttelijan" saan, mutta taidot ei kyllä riitä mulla, jotta saisin energiseksi, tarkaksi ja innokkaan näköiseksi. voi myös olla, että oon nähnyt liikaa malitottiksia joihin nyt vertaan. noooo, tehdään nyt tässä ohessa ja eihän sitä tiedä jos vaikka mulla herneet kohtaisivat ja ymmärtäisin sen jujun joku kaunis päivä..:)

reenirapsaa

viikonloppuna Pirkkis ja Metku aksaa sekä sussutottista.

Pirkkiksen kanssa riman hallilla tosiaan la-aamuna treenimässä. Ilma oli lämmin ja mitälie muita mahdollisia syitä, mutta oli vähän sellanen laaman oloinen. Ei tullut kovaa niihin tilanteisiin, joissa en liikkunut ja ajautui myös selän taakse joissain valsseissa. Niistoissa teki taas samaa eli ei tule hypylle vaan kääntyy kannoillaan ja lähtee sinne, minne mun rintamasuunta osoittaa. Aattelin ratkaista nää hommat pitämällä taukoa. Levossa kehittyy vai miten se oli :)

Sunnuntai-iltana kävin vähän tottistelemassa Avan kanssa. Viisivuotiasta koiraa ei varmaan kuuluisi treenata näin, mutta molemmilla oli kivaa. Leikittiin 95% ajasta ja loppuaika vähän seuraamisia ja lähinnä täyskäännöksiä yritän työstää. Niihin tulee pieni "pysähtynyt" hetki kun ei jotenkin tajua käännöstä ja myöhästyy siitä. Kiertää siis takaa. Palkkauksella sain ehkä vähän ideoitua, miten lähteä korjaamaan. katsellaan ja ihmetellään. Noutoa myös kerran. Ensin joo pitotreeni ja sitten ihan kokonaisena myös liike. Ei lähtenyt ekasta käskystä..ja oli vähän hidas, mutta ihan jees ollakseen kait tän vuoden eka nouto.

ja siis treenasinhan myös metkua la ja su! Oli meillä harkkaleirillä ja meinas tehdä itsarin kun joutui riman pentutreeneihin osalliseksi lauantaina.. ei oo helppoa pötkön elämä :) Kontaktit on hitaat..karmeen hitaat. jos noin tekee kisoissa niin en ehkä vaan kykene odottamaan, että tulee alas asti. ja sehän on järkevää sitten olla odottamatta. Putki/puomierottelutreenissä yksi väärä valinta. Kerran rima alas, josta huomauttamalla otti opikseen. Tuntui hyvin käsissä kulkevalta, mutta liekkö vähän kyllä hidastanut menoa. Innoissaan kyllä taas oli ja olihan mukavaa treenata sen kanssa.

Ehkäpä ens sunnuntaina aattelin jo treenata avankin kanssa agilityä. On viimeksi tehnyt karsinnoissa joten ihan hyvä loma sillä on ollut. Ens viikolla olis piirimestikset, mutta sitten taas tulee vähän kisataukoa. Ajatuksissa olis kisata enempi loka-marraskuussa ja ehkä saada sitten tuloksia ens vuoden mittelöihin.

Illat pimenee ja näyttää siltä, että tämäkään kesä ei ole ikuinen. Mieltä piristää tuleva lapin reissu syyskuussa. En oo koskaan käynyt Lapissa lumettomaan aikaan, saati sitten vaeltamassa. Jännää :)) Syyskuussa alkais myös juoksukoulu. Samalle illalle sattuu vaan myös riman treenit joten tylsä juttu. Mutta jos olisin superorganisoija niin voisinkohan ehtiä molemmat?

koirat hoidettavina

Pahkis ja Ava kävivät eilen Markuksella käsittelyssä. Avalla oli alarintakehässä trauman jälkitilan tuntuinen jännitys, joka vaikutti vähän ylimenoalueella. Oliskos sm-kisojen aikaansaannosta, siellähän kynsi komeasti eturinnallaan maata okseriin kompastuessaan. Mutta Ava vastasi hoitoon tosi hyvin ja oli hirmu hyvän oloinen heti käsittelyn jälkeen ja kotona. Seuraavaa kertaa suunniteltiin toteutuvaksi vasta loka-marraskuun vaihteeseen, jollei nyt kummempia satu ja tapahdu. Aattelin kuitenkin parit hieronnat sille sopia ennen marraskuuta kun tarkoituksena olis tehdä aika paljon nyt tauon jälkeen tämä alkusyksy.

Pahkis oli jonkin verran jumissa oikealta puolelta, mutta vastasi myös hoitoon hyvin ja Markuksen mielestä jumit eivät vaikuttaneet ”lonkkalähtöisiltä”. Mua erityisesti niiden tilanne ajoittain huolestuttaa ja varmaan Markus sen eilen aisti. Osasi puhua viisaita ja ihan melkein herkistyin kun aattelin mitä sanoi. Muistutti meitä (tai mua..), että Pahkis on täydellinen ja ainutlaatuinen, eikä sitä saa etukäteen mistään tuomita. Jos nyt ei täydellistä anatomiaa esitä muutamassa röntgenkuvassa niin se ei silti vähennä sitä asiaa, että on täydellinen sellaisena kuin se on. Kehotti myös, että mahdollisten tulevaisuuden ongelmien murehtimisen sijaan on tärkeää keskittyä nauttimaan nyt sen terveydestä. Tuosta ”ongelmalähtöisestä” ajatusmaailmasta juteltiinkin sen kanssa jonkin aikaa liittyen pentujen kasvamiseen ja kaikenlaisiin koiramaailman asioihin. Siihen taitaa syyllistyä aika moni.

Illalla Piken kanssa vähän aksimassa imphan kentällä. Jos se ei koskaan opi toimimaan superisti agilityssä niin ainakin osaa hyvin käyttäytyä vuoroaan odottaessa :) Hyvin pystyy olemaan irti ja odottamaan vuoroaan kentän laidalla, vaikka kävinkin jossain muualla (esim. autolla) tai kuljeskelin toisen treenatessa kentällä. Treenissä oli pari putkea ja hyppyjä melkosen pitkillä esteväleillä ja teemana näytti olevan, että kyllä irtooooo… En osannut olla yhtään tarkkana, enkä näemmä yhtään vielä ymmärrä, että miten lukee esteitä. Jotenkin hetkittäin tuli sellanen tunne, että oon saakeli ihan pihalla.. ;) Kaikenkaikkiaan olin vähän tyhmästi valmistellut treenin kun en oikein etukäteen ollut kauheesti miettinyt, että mitä tehtäisi ja aika fiilispohjalta tein suunnitelmia. Ei noin. Näköjään pike on oppinut lukemaan mun ohjauksia ja tietää jo vähän, mitä mikin tarkoittaa. Kun olin tekemässä niistopersjättöä niin se vetikin liinat kiinni tullessaan niistokädelle ja lähti suorinta reittiä kohti sitä estettä, jonne mun rintamasuunta jo osoitti. Ei siis kerennyt tulla ohjaukseen ja tulla hyppyä kun tajusi, että tuonne ollaan menossa ja kovaa pitää mennä edellä. Kyllä se siitä asettui ja varmaan tajus, että homma ei etene jos etuilee. Rimat oli n. 20cm ja pirun kiirehän mulla on tollasilla ohjatessa. Ei meinaa tämä karpaasi saada itseään liikkeelle niin kuin pitäisi, vaikka tuo irtookin. Silti prkl ehtii jo tulla ja tulee muuten näemme sitten ihan päin jos oon edessä.. Muutamasta putkesta kasahti jaloille, samoin hypyltä. Ei ollut yhtään pahoillaan edes. Niinpä siis, tarkkuutta mulle ja malttia sille. Ja saakeli päin ei juosta! Sille pitää varmaan alkaa paremmin asentamaan nyt jarruja. Näyttäisi tuo into olevan jo aika hyvin asennettu.

täydellinen Ava

ja täydellinen luoksetulo. Pitkästä aikaa kävin vähän tottiksia ottamassa sen kanssa ja huoh, on se vaan superkoira niissä hommissa. Teki kaiken hyvin, mutta mikä luoksetulo! Tuli n. 25 m päästä niin kovaa kuin ikinä pääsi. Kolme metriä ennen liinat täysillä kiinni ja perse penkkiin. liukui maata pitkin (oikeesti) ja pysähtyi millilleen suoraan ihan täydellisen lähelle, mutta ei hipassutkaan mua. Huoh, tota mielikuvaa muistelen nyt hetken aikaa. Treenin jälkeen euforinen ilme koiralla ja nyt makaa tossa jaloissa kovin tyytyväisen oloisena. Just tälläsissä fiiliksissä sitä taas tajuaa, miksi tälle omistaa suurinpiirtein koko vapaa-aikansa.

ja pitihän tulla tänne hehkuttamaan ihan vaan tätä :)