nimittäin tuplanolla viime viikonloppuna :) ja serti :) ja sijottumiset molemmissa luokissa :)
Oltiin Jyväskylässä kisaturneella tyttökoirien kanssa viime viikonloppuna. Lauantaina kaksi ja sunnuntaina kaks starttia jattilassa. Lauantaina molemmilta radoilta hyllyt..ei mitään suurta sekoilua, mutta sen verta, että pipariks meni. Ekalla radalla huono leikkaus ja hyppäsi hypyn edestakasin, tokalla radalla vauhdikkaan persjätön jälkeen jätin oman onnen nojaan ja luotin, että lukitsee hypyn, mutta olikin niin kait tulossa mukaani, että ohi meni. Kuitenkin oma fiilis ratojen jälkeen melko seesteinen. Ava kulki ihan hyvin, ei parhaimmillaan, mutta ei paskemmillaankaan.
No, päivän päätteeksi Petäjävedelle hyvään huoltoon. Erinomaista ruokaa! Sauna! juomaa! ja seuraa! ja onhan noissa pilkkukoirissa oma juttunsa :) Mä niin fanitan Ammun siskoa peppiä ja "pikku-ukkoa", jolla on maailman hassuin hymy. Aikas myöhään meni ja sunnuntaina aikasin ylös, vaikka nukkuakkin olis saanut. Siinä syötiin, syötiin ja syötiin ja käytiin vähän ihmettelemässä naapurissa lihakarjaa. Avasta 1000kg painoset möhkäleet olivat kunnioitusta herättäviä, alli keskittyi paskan syöntiin, eikä tainnut edes huomata moisia. Pirkko huomasi, pyrki pussailemaan niitä ja totesi, että itseasiassa paskan syöminen on parasta. En voi tajuta, miten jollain koiralla on kanttia paimentaa tollasia. Mä pelkäsin niitä! Siis aivan kamalan kokoisia ja erityisesti paikan kingi-sonni.Hui! siinä jäi kingkongitkin kakkosiksi..
Sunnuntaina sitten iltapäivästä kisapaikalle ihmettelemään kokkosen tuijan ratoja. Alkuun ahdisti, näyttivät vaikeilta, mutta tutustumisessa ei kuitenkaan ruvennut puntit tutisemaan. Osataanhan me, saakeli. Molemmat radat menivät just niinkuin mietinkin jos nyt ehkä pikkusen joku kaarre saattoi venyä. Rytmi pysyi hyvänä ja fiilis oli kuin treeneissä. siis oikeesti! tää olikin eka kerta sitten ikinä :)
Kotimatkalla pähkäsin, mitä tapahtui erilailla, miksi olin niin levollinen ja vaikuttiko se Avaan. Tajusin, että oli aikalailla yksin koko ajan kun muutamaa tuttua lukuunottamatta en tuntenut ketään. Käytin aikaa koirien kanssa puuhasteluun paljon enempi kuin yleensä. Avan kanssa käytiin metsässä lenkillä vähän väliä ja hengailtiin muutenkin niin, että mulla ajatukset siinä ja radassa, eikä kessään muussa. En puhunut radoista oikeestaan kenenkään kanssa ja aika vähän mitään katselinkaan tai erityisesti kuuntelin. Vähän kuin omassa kuplassa olisi touhunnut. Mietin, että onkohan nyt niin, että muhun kuitenkin vaikuttaa se, mitä kuulen muiden ajattelevan radoista? En tiedä. Aattelenkohan itteltäni salaa, että kun nuo epäilevät omien koirien selviytymistä ja mun koira ei varmasti osaa yhtään niin paljon kuin muut, niin eihän me voida selviytyä..? ja jos joku aattelee, että ei ehdi niin kuinka mä nyt ehtisin tai osaisin? Saakeli, onkohan mulla vähän heikko itseluottamus vai aattelenko edes noin? jostain kait nää ajatukset nyt päähän ryöppyää tätä kirjoittaessa. No enivei, Ava katteli lähdössä mihin sattuu, haisteli maata jne. mutta kun lähti liikkeelle niin teki hyvin töitä, keskittyi ja hoiti oman tonttinsa. Jopa pelasti. Ihana.
Teemu koulutti viime torstaina meitä ja päähän jäi pari hyvää ajatusta muhimaan. Antoi palautetta kun totesin niin moneen asiaan, että "pelkään, että jne.." , että mitä pelkään? jos koira ei osaa niin koiralle opetetaan.ja jos ohjaaja ei osaa niin ohjaaja opettelee. ei auta ruikuttaminen, eikä tollasia pelkoja saa olla. Kun itse varmistaa ensin, että tekee oikein niin sitten koiralle pitää asia opettaa ja tämän jälkeen vastuuttaa koiraa suorittamisesta myös. Aika paljon siis opetettiin koiraa treenissä ja tajusin, että niinpä... Sen sijaan, että virheiden edessä yleensä opettaisin koiraa niin autan koiraa tukemalla sitä enemmän ohjauksella. Siinä on iso ero. Ava taitaa olla uusavuton raukka, jollaseks oon sen itse saanut. "Auta mutsi hei kun en osaa. saattele vähän pidemmällä ja varmista...". Näitä tässä miettineenä päätin, että jotain on muutettava. Voihan olla, että vkonlopun hyvä ja rauhallinen olo syntyi jopa näiden ansiosta osittain.
mun piti ihan vaan nopeesti hehkuttaa sunnuntain ratoja, mutta lähtipä taas vähän käsistä. Luulis, että töissä saa runoilla tarpeeksi kun tänäänkin on koko päivä mennyt lausuntoja kirjoittaessa. Näemmä energiaa riittää ja sehän vaan tietty kertoo, että näitä asioita on kiva kelailla. Jep, mutta nyt jos suuntais jo ajatukset treeneihin, jonne olis kohta lähtö.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
ei pöllömpää
Eilen hyvät treenit Ava kanssa. Se oli paikkapaikoin jopa nopean tuntuinen ja keskittyi hyvin! Tuli tunne, että jouduin tekemään itse töitä että ehdin. Ihanaa! :)
Kelloteltiin eri vaihtoehtoja ja mukava todeta, että ne mitä ensiksi valitsin ja tuntuivat meille parhailta, olivat nopeimmat vaihtoehdot. Mukavaa myös, että tokaksi tai kolmanneksi parhaat vaihtoehdot nekin toimivat, eikä erot kamalan suuria olleet. Pääsääntöisesti eilen oli havaittavissa, että ei pyörityksiä - ne hidastavat. Vielä hitaampaa oli, että tein pyörityksen niin, että pääsi laskeutumaan optimaalisesti. Tällöin joutui jarraamaan vauhtiaan liikaa, että pystyi kokoamaan itsensä riittävästi. Nopeampaa oli antaa vähän valahtaa. Suoremman reitin valinta ainakin eilisten treenien kohdalla oli toimiva, jos se ei pidentänyt yli 4 metrillä reittiä.
Kepeille ei hae edelleenkään kummosesti, mutta en ole niiden treenaamiseen keskittynyt yhtään joten ei kait lainkaan outoa, että eivät parane. Rimoja ei tipu, se on hyvä. Valsseissa oon myöhässä. Jonkun pitäis piiskata mua niiden kanssa, koska nyt enempi rytmitys asia kun vain kyse siitä, että en ehdi. En vaan tajuu tehdä oikein edes mielikuvissa. Eilen luulin hyväksi muutamaa valssia, mutta eivät olleet. Jos en siis itsekkään tajua, niin miten voisin korjata? samaten viikko sitten treeneissä Jari puuttui valsseihin kun Ava ei tule niihin niin kuin pitäisi. Ei linjaa itse hyppyjä niin, että pääsisi hyvin valssiin mukaan ja mä autan sitä. ja se odottaa, että mä autan sitä, että sen ei tarvis ajatella ja tehdä töitä niiden eteen. voi sussua :) Ja voi mua kun en tästä asetelmasta pääse ikinä. Mun metodi kun tuntuu olevan tuo tassusta saatteleminen joka tilanteessa, kun eihän nyt koira voi osata. .Saakeli kun opettaisi niin osaisi!
Pirkko oli mukana myös ja vähän senkin kanssa harkattiin. Kaveri kiskoi halliin ihan täysillä kun siellä on niin siistii. Hallissa tarjoaa heti kontaktia ja haluaa tehdä yhdessä. No onhan se liikkis! Yhdessä juoksentelua valssien, sylkkäreiden , poispäinkääntöjen ja persjättöjen kanssa, lelulle irtoamista, kädessä kulkemista ja vähän putkea. Ohessa vähän sivulla oloa, imutteluseuraamista ja temppuja. Niin ja puomilla alastulokontaktin nokkimista. Treenailtiin siinä kun seuraava ryhmä rakensi ja tutustui rataan ja aiheuttivat just hyvää häiriötä. Pari kertaa Piken oli pakkko hieman revetä nahoistaan ja käydä pikkasen moikkaamassa ohikävelevää ihanaa kaksijalkaista, mutta edistystä, että se tuli myös kutsusta takaisin.
Torstaina olis tiedossa Teemun koulutusta ja vkonloppuna kisat Jyväskylässä sillin kanssa. Lähdetään reissuun tyttöporukalla, eli Avan, Allin ja Pirkon kanssa. Pasi ja Pahkis lähtevät Poriin sukuloimaan. Ai hitto, mitähän Esa tekis? Millonkohan oppisin sen, että meillä on kissa? Onhan se ollut meillä jo pian 10 vuotta nimittäin, eikä ole eka kissa. Pistää mietityttämään, että jos mun kapasiteetti on tässä niin voinkohan ikinä agilityä oppiakkaan..? No juu, älykkyyttä ja muistia on monenlaista, jotta eipä nyt ihan diagnosoimaan tässä ruveta pelkän kissaunohduksen takia.
Kelloteltiin eri vaihtoehtoja ja mukava todeta, että ne mitä ensiksi valitsin ja tuntuivat meille parhailta, olivat nopeimmat vaihtoehdot. Mukavaa myös, että tokaksi tai kolmanneksi parhaat vaihtoehdot nekin toimivat, eikä erot kamalan suuria olleet. Pääsääntöisesti eilen oli havaittavissa, että ei pyörityksiä - ne hidastavat. Vielä hitaampaa oli, että tein pyörityksen niin, että pääsi laskeutumaan optimaalisesti. Tällöin joutui jarraamaan vauhtiaan liikaa, että pystyi kokoamaan itsensä riittävästi. Nopeampaa oli antaa vähän valahtaa. Suoremman reitin valinta ainakin eilisten treenien kohdalla oli toimiva, jos se ei pidentänyt yli 4 metrillä reittiä.
Kepeille ei hae edelleenkään kummosesti, mutta en ole niiden treenaamiseen keskittynyt yhtään joten ei kait lainkaan outoa, että eivät parane. Rimoja ei tipu, se on hyvä. Valsseissa oon myöhässä. Jonkun pitäis piiskata mua niiden kanssa, koska nyt enempi rytmitys asia kun vain kyse siitä, että en ehdi. En vaan tajuu tehdä oikein edes mielikuvissa. Eilen luulin hyväksi muutamaa valssia, mutta eivät olleet. Jos en siis itsekkään tajua, niin miten voisin korjata? samaten viikko sitten treeneissä Jari puuttui valsseihin kun Ava ei tule niihin niin kuin pitäisi. Ei linjaa itse hyppyjä niin, että pääsisi hyvin valssiin mukaan ja mä autan sitä. ja se odottaa, että mä autan sitä, että sen ei tarvis ajatella ja tehdä töitä niiden eteen. voi sussua :) Ja voi mua kun en tästä asetelmasta pääse ikinä. Mun metodi kun tuntuu olevan tuo tassusta saatteleminen joka tilanteessa, kun eihän nyt koira voi osata. .Saakeli kun opettaisi niin osaisi!
Pirkko oli mukana myös ja vähän senkin kanssa harkattiin. Kaveri kiskoi halliin ihan täysillä kun siellä on niin siistii. Hallissa tarjoaa heti kontaktia ja haluaa tehdä yhdessä. No onhan se liikkis! Yhdessä juoksentelua valssien, sylkkäreiden , poispäinkääntöjen ja persjättöjen kanssa, lelulle irtoamista, kädessä kulkemista ja vähän putkea. Ohessa vähän sivulla oloa, imutteluseuraamista ja temppuja. Niin ja puomilla alastulokontaktin nokkimista. Treenailtiin siinä kun seuraava ryhmä rakensi ja tutustui rataan ja aiheuttivat just hyvää häiriötä. Pari kertaa Piken oli pakkko hieman revetä nahoistaan ja käydä pikkasen moikkaamassa ohikävelevää ihanaa kaksijalkaista, mutta edistystä, että se tuli myös kutsusta takaisin.
Torstaina olis tiedossa Teemun koulutusta ja vkonloppuna kisat Jyväskylässä sillin kanssa. Lähdetään reissuun tyttöporukalla, eli Avan, Allin ja Pirkon kanssa. Pasi ja Pahkis lähtevät Poriin sukuloimaan. Ai hitto, mitähän Esa tekis? Millonkohan oppisin sen, että meillä on kissa? Onhan se ollut meillä jo pian 10 vuotta nimittäin, eikä ole eka kissa. Pistää mietityttämään, että jos mun kapasiteetti on tässä niin voinkohan ikinä agilityä oppiakkaan..? No juu, älykkyyttä ja muistia on monenlaista, jotta eipä nyt ihan diagnosoimaan tässä ruveta pelkän kissaunohduksen takia.
lauantai 19. maaliskuuta 2011
pirkko paimenkoiran alku
no niin, pohdiskelua taas vaihteeksi :) Eilen ratiksissa Avan kanssa ja Pirkkis pääsi toki kanssa halliin lopuksi hengailemaan ja vähän touhuumaan. Avan kanssa ihan ookoot, kulki semikovaa, eikä vilkuillut kovin muualle. Ihan hyvät treenit kun tuli päiviteteltyä jotain ajatuksia;
Ava:
- kontaktien alla oleviin putkiin pitää ohjata, eikä vain luottaa käskytykseen jos tilanne tulee nopeaan ja kontakti enempi tyrkyllä. Kontaktit imee ja ihmekkös tuo kun ovat Avasta paras juttu agilityssä.
- Sami kehotti rohkeampiin päällejuoksuihin. On totta, että kun ollaan aikalailla samaan aikaan tilanteessa niin jättäydyn taakse ennemmin kuin ryykään lisää vauhtia ja riskillä. Ava taipuu ylläri pieneenkin väliiin, ei tule koiville ja ainakin eilen hypäsi hyvin, vaikka olinkin ihan edessä. Ja vauhti pysyi ihan eri luokassa.
- Huolellisuutta myös takaakiertoihin. Luotan liiaksi kun osaa ne niin hyvin. Sitten voipi kostautua..
- Ja riskillä, täysiä vedättäen. Se on paras tapa meille noin niinkun vauhtia ajatellen.
Ylösmenot oli ihan pepusta. Otti puomilla virheen varmaan puolella kerroista...kulma oli sellanen vissiinkin, että askeleet ei vaan osuneet kohdilleen. Tyhmää ehkä, mutta edelleen en tee asialle mitään (muuta kuin harmittelen).
Pirkkis:
-Tarjoaa topakkana 2on2offia puomin (tai minkä vaan tason kohdalla..). Oon liikaa palkannut ja tehnyt niin, että ollaan nokat vastakkain, sillä pyrkii kääntymään mua kohti ja haluaa mieluummin peruuttaa pyllynsä tasolle.. eilen vähän korjasin nokkasu-alustalla niin, että nostin puomille ja liikuttiin samaan suuntaan ja minä ohi jne. Näytti tajuvan asian. Tein myös nyt kanssa niin, että palkka sivulle ja niin, että joutui suoristaman itsensä keskelle. Toimi nyt alustan kanssa hyvin.
- kokeilin torstaina siivekkäiden kiertoa ja nyt kans samaa. Hmm.. kun mun liike loppuu niin pike pysähtyy saman tien ja alkaa paimentamaan mua liikkeelle. Niin kauan kun liikun liikkuu sekin, mutta.. Myös tosi mieluusti näemmä haluaa juosta eteen (ja tekee sen juoksemalla ensin seläntaakse ja sieltä kiertää eteen) ja yrittää kait pysäyttää mut tai jotain. Jotain sen suuntaista myös havaitsin, että saattaa tönäsy liikkeestä ottaa etäisyyttä enemmän kuin keskimäärä belgi kait ottaisi :) Kokeiltiin myös namialustalle lähettämistä yhden hypyn takaa. Jos olin ihan paikallaan kun lähetin niin lähti, mutta jos otin liikettä mukaan niin unohti saman tien edessä olevan namin ja keskittyi mun jaagaamiseen.Maassa olevalle lelulle lähti paremmin.
Eli siis: Jospa nyt unohtaisi vähän noita siivekkeitä ja keskittyisi vähän enempi noiden pohjatöiden ihmettelyyn leikkimisen avulla. Näitä ainakin voisi nyt vahvistaa:
- käteen tulemista ja mukana kuljettamista (ei saa mennä selän taakse, eikä kiertyä eteen)
- lähetystä ja irtoamista targetille
- palkalle menemistä, vaikka mä jättäydyn kesken taakse, juoksen mukana, ohi tai mitä vaan
- fiilistä, että palkalle on siistiä mennä täysii
Aattelin opettaa sille myös kiertämisen oikea ja vasen käskyjen kanssa. Äsken sheippaamalla harkattiin siis pystyssä olevan riman kiertämistä. Hyvin jo parila viiden namin toistolla tajusi asiaa ja osaa nyt kiertää ilman mun apuja riman vasemmalle. Ens setillä voisi yhdistää siihen jo käskysanaa jos asia vielä sillä muistissa. Se on kyllä hassu kun tarjoaa takakinttujen nostamista kaikkeen. Äskenkin ku alettiin kiertämistä treenaamaan niin tarjoili vaihtoehtoa, jossa toinen takajalka oli ilmassa keppiä vasten (ihan kuin uroskoirat pissii). Toi on ehdottomasti opetettava sille tempuksi kun nyt ensi tää kiertäminen saadaan alta pois.
Eilen sai myös kaiken porkkanan keskellä vähän torumista. Ei olisi millään halunnut lähteä hallilta ja kun autoon piti mennä niin lähti pirulainen karkuun..Tilanne oli jotenkin niin rasittava, että spontaanisti vähän suutuin ja ärähdin oikein kunnolla. Näytti kyllä ymmärtävän yskän ja palasi kiltisti mielistellen takaisin. Hauska nähdä, kuinka helppo ja kiltti se on, että tajusiko tosta vai yrittääkö taas uudestaan seuraavalla kerralla.
Ava:
- kontaktien alla oleviin putkiin pitää ohjata, eikä vain luottaa käskytykseen jos tilanne tulee nopeaan ja kontakti enempi tyrkyllä. Kontaktit imee ja ihmekkös tuo kun ovat Avasta paras juttu agilityssä.
- Sami kehotti rohkeampiin päällejuoksuihin. On totta, että kun ollaan aikalailla samaan aikaan tilanteessa niin jättäydyn taakse ennemmin kuin ryykään lisää vauhtia ja riskillä. Ava taipuu ylläri pieneenkin väliiin, ei tule koiville ja ainakin eilen hypäsi hyvin, vaikka olinkin ihan edessä. Ja vauhti pysyi ihan eri luokassa.
- Huolellisuutta myös takaakiertoihin. Luotan liiaksi kun osaa ne niin hyvin. Sitten voipi kostautua..
- Ja riskillä, täysiä vedättäen. Se on paras tapa meille noin niinkun vauhtia ajatellen.
Ylösmenot oli ihan pepusta. Otti puomilla virheen varmaan puolella kerroista...kulma oli sellanen vissiinkin, että askeleet ei vaan osuneet kohdilleen. Tyhmää ehkä, mutta edelleen en tee asialle mitään (muuta kuin harmittelen).
Pirkkis:
-Tarjoaa topakkana 2on2offia puomin (tai minkä vaan tason kohdalla..). Oon liikaa palkannut ja tehnyt niin, että ollaan nokat vastakkain, sillä pyrkii kääntymään mua kohti ja haluaa mieluummin peruuttaa pyllynsä tasolle.. eilen vähän korjasin nokkasu-alustalla niin, että nostin puomille ja liikuttiin samaan suuntaan ja minä ohi jne. Näytti tajuvan asian. Tein myös nyt kanssa niin, että palkka sivulle ja niin, että joutui suoristaman itsensä keskelle. Toimi nyt alustan kanssa hyvin.
- kokeilin torstaina siivekkäiden kiertoa ja nyt kans samaa. Hmm.. kun mun liike loppuu niin pike pysähtyy saman tien ja alkaa paimentamaan mua liikkeelle. Niin kauan kun liikun liikkuu sekin, mutta.. Myös tosi mieluusti näemmä haluaa juosta eteen (ja tekee sen juoksemalla ensin seläntaakse ja sieltä kiertää eteen) ja yrittää kait pysäyttää mut tai jotain. Jotain sen suuntaista myös havaitsin, että saattaa tönäsy liikkeestä ottaa etäisyyttä enemmän kuin keskimäärä belgi kait ottaisi :) Kokeiltiin myös namialustalle lähettämistä yhden hypyn takaa. Jos olin ihan paikallaan kun lähetin niin lähti, mutta jos otin liikettä mukaan niin unohti saman tien edessä olevan namin ja keskittyi mun jaagaamiseen.Maassa olevalle lelulle lähti paremmin.
Eli siis: Jospa nyt unohtaisi vähän noita siivekkeitä ja keskittyisi vähän enempi noiden pohjatöiden ihmettelyyn leikkimisen avulla. Näitä ainakin voisi nyt vahvistaa:
- käteen tulemista ja mukana kuljettamista (ei saa mennä selän taakse, eikä kiertyä eteen)
- lähetystä ja irtoamista targetille
- palkalle menemistä, vaikka mä jättäydyn kesken taakse, juoksen mukana, ohi tai mitä vaan
- fiilistä, että palkalle on siistiä mennä täysii
Aattelin opettaa sille myös kiertämisen oikea ja vasen käskyjen kanssa. Äsken sheippaamalla harkattiin siis pystyssä olevan riman kiertämistä. Hyvin jo parila viiden namin toistolla tajusi asiaa ja osaa nyt kiertää ilman mun apuja riman vasemmalle. Ens setillä voisi yhdistää siihen jo käskysanaa jos asia vielä sillä muistissa. Se on kyllä hassu kun tarjoaa takakinttujen nostamista kaikkeen. Äskenkin ku alettiin kiertämistä treenaamaan niin tarjoili vaihtoehtoa, jossa toinen takajalka oli ilmassa keppiä vasten (ihan kuin uroskoirat pissii). Toi on ehdottomasti opetettava sille tempuksi kun nyt ensi tää kiertäminen saadaan alta pois.
Eilen sai myös kaiken porkkanan keskellä vähän torumista. Ei olisi millään halunnut lähteä hallilta ja kun autoon piti mennä niin lähti pirulainen karkuun..Tilanne oli jotenkin niin rasittava, että spontaanisti vähän suutuin ja ärähdin oikein kunnolla. Näytti kyllä ymmärtävän yskän ja palasi kiltisti mielistellen takaisin. Hauska nähdä, kuinka helppo ja kiltti se on, että tajusiko tosta vai yrittääkö taas uudestaan seuraavalla kerralla.
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
päivitysenkka
taas päivitystä- teen päivitysenkan! Kotona ollessa kun aika käy pitkäksi niin rupee miettimään ja nauramaan kaikelle ihan tyhmälle. Äsken vaihdoin petivaatteita ja mietin, että jos koirat olisivat ihmisiä niin miten erilaisia olisivatkaan..joo ei kuullosta terveeltä, mutta näiden ajatusten takia en ole sairaslomalla.
Enivei, Allille kun ehdottaisi, että vaihdetaanko petivaatteet niin se varmasti ajattelis jotain tän suuntaista: "nyt vaan ihan hiljaa..älä katso sinnepäin..paina pää tiiviisti sohvan reunaa vasten ja oo niin kuin et oliskaan tai esitä nukkuvaa. Toi varmaan kohta unohtaa ton jotenkin kamalan hankalan kuullosen idean johon en aio osallistua. Tässä on hyvä. lämmin, ihanaa...just näin, ollaa vaan.. ja kohta kun oon oikein söpönä tässä näin, niin joku sen tulee mulle kertomaan ja ehkä ottaa kainaloon..."
Ava sen sijaan olis varmaan näin: "ni mitäs siitä sitten sais? Onks sul niinkun jotain rahaa, niinkun kakskymppiä tai jotain? tai jos sit vastapalvelukseks veisit mut vaikka syömään johonkin, niinku mäkkiin tai jotain?" ja sitten kun se jotain tekis niin tietty vähän vaan sinnepäin roiskasten ja jäljet tulisi korjata jokatapauksessa...ja sitten se muistaisi puhua koko loppupäivän kavereilleen, miten rankkaa sillä jotenkin oli ja miten se aina pakotetaan osallistumaan tyhmiin kotitöihin.
Pahkis sen sijaan innostuis asiasta: "hei joooooo!!!! jos mä vedän tästä niin vedä sä tuolta, tai hei! vedetäänks yhtä aikaa ja lauletaan samaan aikaan ihan täysii yht peittolauluu?! tää on niin siistiä!!! oho, nyt toi peitto hajos... soriiii! mut jos tää kerta hajos niin kuules ollaanks sellasta peittosotaa, jossa katotaan, että kumpi saa enempi kaapattua peittoa ittelleen?? ni ollaan sitä sit silleen, että mä niinku kuitenkin voittasin sen, jooko. Tää on niiiiin siistii! Hei voitaisko me tehdä tätä joka päivä? ja hei, mitä me sit sen jälkeen voitais tehdä?".
Pirkkis lapsi sen sijaan luultavasti ei vielä osaisi puhua, mutta innostuisi kovasti "kukkuu-leikistä" yrittäen samalla maistaa peitonkulmaa..tai sitten siitä olis ihanaa maata peiton päällä kun peittoa vedettäis ympäri asuntoa.ja muutamaa kuukautta myöhemmin se leikkis petivaatteiden vaihtoleikkiä yhdessä mielikuvitusystäviensä kanssa.
Asiasta sitten kukkaruukkuun. Eilen eläinlääkärissä rokotuksilla pirkon kanssa. Sillä oli katkennut alakulmuri ja toinenkin vissiin jotenkin haljennut. Mihin lie leukansa mätkäyttänyt tai repinut jotain vimmatusti. Täytyy nyt seurailla niitä, toinen tippuu hetkenä minä hyvänsä. yritin sitä äsken nykiä, mutta ei lähtenyt. Annoin hirvenluun purtavaksi, varmaan lähtee sillä. Pirkkis oli toki helppo ja mukava eläinlääkärissä, pussasi kaikkia ja antoi kiltisti tutkia. Ei kait edes huomannut mitään piikkejä. Ja koska puntarilta sai namia niin sinne piti kiskoa koko ajan istumaan. Painoa oli tytöllä nyt 8,5kg. Eläinlääkäri totesi että, "onpas kiva nähdä, minkä näköinen pirkosta tulee. Siitä ei varmaan mitään kamalan kaunista tule, mutta ehkä et näyttelykoiraa ottanutkaan..? Sillä on kyllä aika jännä karva kun ei oo lyhyt, mutta ei pitkäkään ja tollanen erikoisen tuntuinen." Mun piti tietty oikasta sitä ja kertoa, että Pirkko on kuules pentueensa tulevaisuudentoivo noin niinku missimielessä. Se on ainut nimittäin, jonka heti tunnistaa bordercollieksi, kaukaakin :)
Enivei, Allille kun ehdottaisi, että vaihdetaanko petivaatteet niin se varmasti ajattelis jotain tän suuntaista: "nyt vaan ihan hiljaa..älä katso sinnepäin..paina pää tiiviisti sohvan reunaa vasten ja oo niin kuin et oliskaan tai esitä nukkuvaa. Toi varmaan kohta unohtaa ton jotenkin kamalan hankalan kuullosen idean johon en aio osallistua. Tässä on hyvä. lämmin, ihanaa...just näin, ollaa vaan.. ja kohta kun oon oikein söpönä tässä näin, niin joku sen tulee mulle kertomaan ja ehkä ottaa kainaloon..."
Ava sen sijaan olis varmaan näin: "ni mitäs siitä sitten sais? Onks sul niinkun jotain rahaa, niinkun kakskymppiä tai jotain? tai jos sit vastapalvelukseks veisit mut vaikka syömään johonkin, niinku mäkkiin tai jotain?" ja sitten kun se jotain tekis niin tietty vähän vaan sinnepäin roiskasten ja jäljet tulisi korjata jokatapauksessa...ja sitten se muistaisi puhua koko loppupäivän kavereilleen, miten rankkaa sillä jotenkin oli ja miten se aina pakotetaan osallistumaan tyhmiin kotitöihin.
Pahkis sen sijaan innostuis asiasta: "hei joooooo!!!! jos mä vedän tästä niin vedä sä tuolta, tai hei! vedetäänks yhtä aikaa ja lauletaan samaan aikaan ihan täysii yht peittolauluu?! tää on niin siistiä!!! oho, nyt toi peitto hajos... soriiii! mut jos tää kerta hajos niin kuules ollaanks sellasta peittosotaa, jossa katotaan, että kumpi saa enempi kaapattua peittoa ittelleen?? ni ollaan sitä sit silleen, että mä niinku kuitenkin voittasin sen, jooko. Tää on niiiiin siistii! Hei voitaisko me tehdä tätä joka päivä? ja hei, mitä me sit sen jälkeen voitais tehdä?".
Pirkkis lapsi sen sijaan luultavasti ei vielä osaisi puhua, mutta innostuisi kovasti "kukkuu-leikistä" yrittäen samalla maistaa peitonkulmaa..tai sitten siitä olis ihanaa maata peiton päällä kun peittoa vedettäis ympäri asuntoa.ja muutamaa kuukautta myöhemmin se leikkis petivaatteiden vaihtoleikkiä yhdessä mielikuvitusystäviensä kanssa.
Asiasta sitten kukkaruukkuun. Eilen eläinlääkärissä rokotuksilla pirkon kanssa. Sillä oli katkennut alakulmuri ja toinenkin vissiin jotenkin haljennut. Mihin lie leukansa mätkäyttänyt tai repinut jotain vimmatusti. Täytyy nyt seurailla niitä, toinen tippuu hetkenä minä hyvänsä. yritin sitä äsken nykiä, mutta ei lähtenyt. Annoin hirvenluun purtavaksi, varmaan lähtee sillä. Pirkkis oli toki helppo ja mukava eläinlääkärissä, pussasi kaikkia ja antoi kiltisti tutkia. Ei kait edes huomannut mitään piikkejä. Ja koska puntarilta sai namia niin sinne piti kiskoa koko ajan istumaan. Painoa oli tytöllä nyt 8,5kg. Eläinlääkäri totesi että, "onpas kiva nähdä, minkä näköinen pirkosta tulee. Siitä ei varmaan mitään kamalan kaunista tule, mutta ehkä et näyttelykoiraa ottanutkaan..? Sillä on kyllä aika jännä karva kun ei oo lyhyt, mutta ei pitkäkään ja tollanen erikoisen tuntuinen." Mun piti tietty oikasta sitä ja kertoa, että Pirkko on kuules pentueensa tulevaisuudentoivo noin niinku missimielessä. Se on ainut nimittäin, jonka heti tunnistaa bordercollieksi, kaukaakin :)
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Pirkkis on niin Pirkkis
kotona sairaana edelleen. Aamulla erityisesti olo oli tosi kehno joten soitto työterveyteen ja meinasivat, että vielä huomisenkin olisin kotona. Sopii. En nyt tiedä oikein, mikä tää on, mahatauti vai flunssa- ehkä jotain siltä väliltä? No, onneksi olo on sellanen, että jotain jaksan, niin oonpas sitten pirkkiksen kanssa touhunnut enempi. Tuntuu, että se on nyt sellasessa vaiheessa (13vkoa), että rakastaa oppimista. Joo, rakastaa paljon muutakin ja minä en kaikesta siitä niinkään pidä (kuten erinäisten paikkojen maistelu ja kissan kiusaaminen). Jostain ihme syystä on sisäsiisteys mennyt huonompaa, vaikka nytkin kun oon kotona ja pääsee pihalle tuon tuosta niin luulisi päinvastoin menevän eteenpäin. Liekkö ulkona nyt niin monta projektia sillä, että ei muista tehdä hätiään siellä? On nimittäin tehnyt monesti niin, että kun lasken sisään niin ekaksi käy matolle pissille! Voi voi, mutta eiköhän tuo tuosta. Tänään olis muuten meno ekoihin rokotuksiin.
Äsken temppuiltiin ja pitäisi ihan videolla ottaa sitä kun on niin mainio. Maahanmenoa tarjoaa vimmasti, mutta ei jumahda siihen vaan yrittää muutakin. Äsken opteltiin "keskellä" eli kulkee mun jalkojen välissä ja sekös oli pikesta nastaa! harkattiin kans takajaloilla seisomista ja se tulee olemaan sille helppo juttu. Voiko muuta odottaakaan kun äiti ja iskä ovat siinä ihan prot. Taitaa geeneissä olla toi kahdella jalalla seisominen :) Itsensä ympäri kiertämistä tehtiin eilen ja nyt onnistuu jo ilman käsiapuja käskyllä. Maahanmenosta oon tainnut vahingossa palkata nokkasusta kun näyttää nokkivan nyt aina kun maahan menee. Aika hyvin hiffaa kyllä 2on2offiakin ja hakee takakoipiaan kirjan päälle. on pitänyt nenäkosketusalustaa siinä, mutta nyt huomasin, että nokkii maata ilman sitä joten en kait sitä nyt lisäisi jos pysyy suorana? Tietty sitten kun joskus tulevaisuudessa tekee tota jossain muualla. tai voihan sen toki jo nostaa puomille nokkimaan. Sivulle tuloa tarjoaa jo vähän ja nami-imuttelussa tarvii olla mun tarkkana, että ei jää liian taakse.
Ulkona olis ihana ilma, mutta en nyt sinne kuitenkaan viitsis lähteä. Noilla on tossa kamala meno päällä.. Ava on ihan mahdoton leikkitäti ja antaa pirkon tehdä, mitä pirkko haluaa tehdä. Onneksi Ava on noin kiltti, vaikka saisi kyllä Pikelle jotain vähän sanoakkin. Alli tuijottelee sohvalta menoa sen näkösenä, että on liian vanha moiseen. Pitäis varmaan lopettaa munkin vaan tuon menon ihmettely ja keksiä noille jotain muuta hommaa. Sisällähän kun ei pitäisi leikkiä. Vai miten se meni. hei, jospa kynnet leikkaisi!
Äsken temppuiltiin ja pitäisi ihan videolla ottaa sitä kun on niin mainio. Maahanmenoa tarjoaa vimmasti, mutta ei jumahda siihen vaan yrittää muutakin. Äsken opteltiin "keskellä" eli kulkee mun jalkojen välissä ja sekös oli pikesta nastaa! harkattiin kans takajaloilla seisomista ja se tulee olemaan sille helppo juttu. Voiko muuta odottaakaan kun äiti ja iskä ovat siinä ihan prot. Taitaa geeneissä olla toi kahdella jalalla seisominen :) Itsensä ympäri kiertämistä tehtiin eilen ja nyt onnistuu jo ilman käsiapuja käskyllä. Maahanmenosta oon tainnut vahingossa palkata nokkasusta kun näyttää nokkivan nyt aina kun maahan menee. Aika hyvin hiffaa kyllä 2on2offiakin ja hakee takakoipiaan kirjan päälle. on pitänyt nenäkosketusalustaa siinä, mutta nyt huomasin, että nokkii maata ilman sitä joten en kait sitä nyt lisäisi jos pysyy suorana? Tietty sitten kun joskus tulevaisuudessa tekee tota jossain muualla. tai voihan sen toki jo nostaa puomille nokkimaan. Sivulle tuloa tarjoaa jo vähän ja nami-imuttelussa tarvii olla mun tarkkana, että ei jää liian taakse.
Ulkona olis ihana ilma, mutta en nyt sinne kuitenkaan viitsis lähteä. Noilla on tossa kamala meno päällä.. Ava on ihan mahdoton leikkitäti ja antaa pirkon tehdä, mitä pirkko haluaa tehdä. Onneksi Ava on noin kiltti, vaikka saisi kyllä Pikelle jotain vähän sanoakkin. Alli tuijottelee sohvalta menoa sen näkösenä, että on liian vanha moiseen. Pitäis varmaan lopettaa munkin vaan tuon menon ihmettely ja keksiä noille jotain muuta hommaa. Sisällähän kun ei pitäisi leikkiä. Vai miten se meni. hei, jospa kynnet leikkaisi!
maanantai 14. maaliskuuta 2011
mahavaivasen jorinoita
kotona, sairaana. Vatsassa velloo ja paha olo. Onneksi kuitenkin sen verta hyvä, että jaksan jotain tehdä. Kuvottaa vaan, mut eiköhän tää tastä. Asiat voisivat olla huonomminkin, niinku vaikka jos olis japanilainen!
Riman kisat oli ja meni. Tuloksilla ei meikäläinen päässyt (taaskaan) niissä karkeloissa juhlimaan, mutta jotain onnistumisia kuitenkin. Ekalla radalla (hyppäri) Ava lähdössä kahvilla, haisteli maata, nousi ja jouduin palauttamaan..saakelin pimatsu. Eka kolmannes meni molemmilta ohi, mutta ei virheitä, vaikka keppejäkin kävi hakemassa jostain, missä eivät ollenkaan olleet. Saatiin vitonen, tuli kun kosketti pituutta. Harmillisen pieni juttu kun ei kerta kepeiltä kieltoa antanut. Metkulle pari rimaa. Molemmat sellasissa kulmissa, että tiesin riskikohdiksi.
Tokalla agilityradalla Avalle taas vitonen. Tällä kertaa maailman tyhmin kielto. Lopussa helppo kohta, jossa en vaan huolellisesti ohjannut poispäinkääntöön -> lähti lukemaan sitä oikein, mutta väärälle esteelle. Minä tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä. Amatöörimoka, jota en anna hetkeen anteeksi. Se oli se kuuluisa hetken herpaannus. Hetki, jota en ottanut vakavasti ja siihen kasahti. Otti kaikki ylösmenotkin vielä joten kyllä harmitti. Jälkikäteen voi todeta, että kahdelta ekalta radalta kaivattu tuplanolla oli lähellä, taas. Kontaktit oli muuten ihan jees. Metkulle jotain kieltoa ja rimaa tupsahteli. Olisko muuten kaksi rimaa tullut? Se tuntui hyvälle noin muuten. Ekalla radalla oli jotenkin käynnistymisvaikeuksia.
Vika hypäri ja metkun aloitus lähes täydellinen. Monen leikkauksen summa, toimi! Ihanaa, jopa hetkellinen flow. Sitten kuitenkin nopeasti fiilikset toiseen suuntaan kun ajauduin hetken huumassa valssaamaan aiotun leikkauksen sijaan ja valssasin sitten myöhässä saaden aikaan kiellon. Hetkeä myöhemmin uusi kielto ja taisi rimakin tulla. Mutta se alku :))) Avan kanssa jotain ihan kaameeta sekoilua. Tuloksena hylly, ihan ansaitusti. Lähdössä metrin päässä palkintopallille tuotiin kasa leluja ja luita valmiiksi niin arvaahan sen, mitä sussun päässä pyöri..irtosi mukavasti aina kohti lähtöpaikkaa, mutta nihkeesti toiseen suuntaan. Lähdöstä ei olisi lähtenyt kun arpoi, minkä pallin palkinnot mieluiten söisi. Mua itseasiassa vaan nauratti koko homma. Ahne kakkiainen ja kuritonkin vielä. Mutta kun se on niin kiltti muuten. Miten sitä nyt pitää kovemmassa kurissa ja auttaisiko se mihinkään? jaa-a.
Kisoista suoraan Lindalle ja bilettämään. Meillä oli sairaan hauskaa! tulihan tanssittua oikein urakalla ja tappiin asti. Hyvän yön viestit taisin laittaa pasille kuuden aikaan aamulla. Sunnuntaina Satu ja tuomo kylään. Pasi teki ihanaa ruokaa! Mulla vähän vatsa vellos, mutta aattelin johtuvan lauantaista. Taisikin tauti jo antaa kuulua itsestään. tehtiin suunnitelmia toukokuun affenanmaan reissua varten ja jos syyskuussa lähdettäisiin lappiin vaeltamaan! Mä luulen, että molemmat reissut tulis olemaan supereita jos nyt syyskuukin saadaan toteutumaan.
Äsken Pirkkiksen kanssa vähän therapia fennican päällä 2on2offia ja nenuttelua. Mä luulen, että valo syttyi sen kamalan nätissä päässä ja se alkoi tarjoamaan oikeaa asentoa iha ite. Pätevä pirkko! Myös vähän pientä pitoharkkaa kapulan kanssa ja sitten käytiin perusjuttuja läpi. Sivulletuloa on alkanut hyvin hiffaamaan ja imuttelussa on mukavan intensiivinen. Maahan ja istumiset ovat jo aika pläkkiä. myös vähän temppuilua tehtiin. Se on kyllä hassu pikkukoira kun jaksaisi ja jaksaisi. Kun tauko, niin hän istuu ja tapittaa, että joko taas ja voitasko viel vähän? Ihana <3
Jospa sitä nyt menis lepäämään tästä koneelta.Johan sitä tuli nopean sähköpostien katsomisen sijaan hoideltua leiriasioita kuntoon ja vaikka mitä tarpeellista.
Riman kisat oli ja meni. Tuloksilla ei meikäläinen päässyt (taaskaan) niissä karkeloissa juhlimaan, mutta jotain onnistumisia kuitenkin. Ekalla radalla (hyppäri) Ava lähdössä kahvilla, haisteli maata, nousi ja jouduin palauttamaan..saakelin pimatsu. Eka kolmannes meni molemmilta ohi, mutta ei virheitä, vaikka keppejäkin kävi hakemassa jostain, missä eivät ollenkaan olleet. Saatiin vitonen, tuli kun kosketti pituutta. Harmillisen pieni juttu kun ei kerta kepeiltä kieltoa antanut. Metkulle pari rimaa. Molemmat sellasissa kulmissa, että tiesin riskikohdiksi.
Tokalla agilityradalla Avalle taas vitonen. Tällä kertaa maailman tyhmin kielto. Lopussa helppo kohta, jossa en vaan huolellisesti ohjannut poispäinkääntöön -> lähti lukemaan sitä oikein, mutta väärälle esteelle. Minä tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä. Amatöörimoka, jota en anna hetkeen anteeksi. Se oli se kuuluisa hetken herpaannus. Hetki, jota en ottanut vakavasti ja siihen kasahti. Otti kaikki ylösmenotkin vielä joten kyllä harmitti. Jälkikäteen voi todeta, että kahdelta ekalta radalta kaivattu tuplanolla oli lähellä, taas. Kontaktit oli muuten ihan jees. Metkulle jotain kieltoa ja rimaa tupsahteli. Olisko muuten kaksi rimaa tullut? Se tuntui hyvälle noin muuten. Ekalla radalla oli jotenkin käynnistymisvaikeuksia.
Vika hypäri ja metkun aloitus lähes täydellinen. Monen leikkauksen summa, toimi! Ihanaa, jopa hetkellinen flow. Sitten kuitenkin nopeasti fiilikset toiseen suuntaan kun ajauduin hetken huumassa valssaamaan aiotun leikkauksen sijaan ja valssasin sitten myöhässä saaden aikaan kiellon. Hetkeä myöhemmin uusi kielto ja taisi rimakin tulla. Mutta se alku :))) Avan kanssa jotain ihan kaameeta sekoilua. Tuloksena hylly, ihan ansaitusti. Lähdössä metrin päässä palkintopallille tuotiin kasa leluja ja luita valmiiksi niin arvaahan sen, mitä sussun päässä pyöri..irtosi mukavasti aina kohti lähtöpaikkaa, mutta nihkeesti toiseen suuntaan. Lähdöstä ei olisi lähtenyt kun arpoi, minkä pallin palkinnot mieluiten söisi. Mua itseasiassa vaan nauratti koko homma. Ahne kakkiainen ja kuritonkin vielä. Mutta kun se on niin kiltti muuten. Miten sitä nyt pitää kovemmassa kurissa ja auttaisiko se mihinkään? jaa-a.
Kisoista suoraan Lindalle ja bilettämään. Meillä oli sairaan hauskaa! tulihan tanssittua oikein urakalla ja tappiin asti. Hyvän yön viestit taisin laittaa pasille kuuden aikaan aamulla. Sunnuntaina Satu ja tuomo kylään. Pasi teki ihanaa ruokaa! Mulla vähän vatsa vellos, mutta aattelin johtuvan lauantaista. Taisikin tauti jo antaa kuulua itsestään. tehtiin suunnitelmia toukokuun affenanmaan reissua varten ja jos syyskuussa lähdettäisiin lappiin vaeltamaan! Mä luulen, että molemmat reissut tulis olemaan supereita jos nyt syyskuukin saadaan toteutumaan.
Äsken Pirkkiksen kanssa vähän therapia fennican päällä 2on2offia ja nenuttelua. Mä luulen, että valo syttyi sen kamalan nätissä päässä ja se alkoi tarjoamaan oikeaa asentoa iha ite. Pätevä pirkko! Myös vähän pientä pitoharkkaa kapulan kanssa ja sitten käytiin perusjuttuja läpi. Sivulletuloa on alkanut hyvin hiffaamaan ja imuttelussa on mukavan intensiivinen. Maahan ja istumiset ovat jo aika pläkkiä. myös vähän temppuilua tehtiin. Se on kyllä hassu pikkukoira kun jaksaisi ja jaksaisi. Kun tauko, niin hän istuu ja tapittaa, että joko taas ja voitasko viel vähän? Ihana <3
Jospa sitä nyt menis lepäämään tästä koneelta.Johan sitä tuli nopean sähköpostien katsomisen sijaan hoideltua leiriasioita kuntoon ja vaikka mitä tarpeellista.
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Treenejä, kisoja ja siinähän se.
Terveellisempi elämä jatkuu ja torstaina sain hetkellisesti katua sitä. En ole tammikuun jälkeen napostellut pullaa, leipää jne. kuin ihan muutamia kertoja ja nyt torstaina töissä intouduin syömään parin päivän ikäsen laskiaispullan. Liekkö kermavaahdossa ollut joku vika tai sitten se oli vaan se vehnä, mutta olin niiin kipee, että voi kamala! Tunti ruuan jälkeen mahakipu alkoi ja sitä jatkui niin, että illemmalla oli pakko vetästä yks litalgin ennenkuin helpotti. Onneksi kaapolta oli jäänyt niitä, sillä se tehosi. Tulihan nyt koettua kantapään kautta, että ei pullaa. Tyhmää. Mä rakastan pullaa! Muuten oon pysynyt niin pitkään tässä asiassa reippaana, et nyt huomaan jo kehon vaativan salia jos tulee liian monen päivän tauko. Eikä mahaan mahdu enää hirveesti ruokaa kerralla. Oon nyt 3-4 kertaa vkossa käynyt salilla tai jumpissa ja huomaan, että oma kunto on alkanut koheta. Paino ei ole tippunut, tai tänään kävin pitkästä aikaa puntarilla oli itseasiassa oli puolisen kiloa viime käynnistä vähempi. Välillä rupee vähän jo aamuisin tökkimään maitorahka lisukkeineen, pitäisi varmaan keksiä sille joku korvike (jonka tekeminen ei vie aikaa).
Avan kanssa oltiin viime vkonloppuna Lempäälässä ja tänään olis riksussa kisat. Lempäälässä ekalta radalta 5, puomin ylösmeno. Olo oli tönkkö ja siltä meno näyttikin. Ihan kuin olisi juossut paskat housussa ja käsissä jonkinmoinen halvaus..Radalla oli kaksi hyvää kohtaa, kakkosen pakkovalssi ja putkelta aalle meno, jossa kiihdytti hyvin Aalle asti. Muuten vähän lampsilampsis menoa molemmilla. Harmitti kyllä vietävästi vitonen, sillä muuten oltaisiin saatu toka serti. No, sellastahan se just on.Osaisinkohan linkittää tähän Lotan kuvaaman videon:
http://www.youtube.com/watch?v=A1hhzNatrIQ
Tokalla radalla karkas (törkeesti) selän takaa puomille. Videolta näkee, kuinka valitsee itselleen helpomman vaihtoehdon. Lisäksi kurkkii katsomoa jonkin verran. Kohdissa joissa pääsen kunnolla vedättämään on vauhti ihan ok. Käännöksissä ja tilanteissa, joissa en vedätä hidastuu ja loikkii hottentotteja. Loppu oli hyvä.
Aa niin juu, sunnuntaina kävin oman seuran epiksissä sen kanssa. Tein radan pariin kertaan. Ekalla kisanomaisesti ja tokalla kontaktin palkaten. Ava kulki parempaa vauhtia kuin kisoissa keskimäärin, oli aika treenimoodissa. Sitä varmaan helpotti tuttu paikka? Tai sitten mä olin enempi kuin treeneissä? Meni puomin sairaan kovaa. Pasi videolta kellotti (kuulemma kellotus tarkka) ja sai 2s. Aika hyvin pysäytyskontaktilla sanoisin. Aika oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä, vaikka vähän kaarrattikin muurin jälkeen ja ja lopussa töpeksin kun kesken retken päätin vaihtaa ohjausta.
Treeneissä Ava on kulkenut nyt oikein hyvin. On ollut paikoitellen oikein vauhdikas ja sen kanssa on hyvä mennä. Helppoa ja mukavaa :) Torstain sporttiksella treenasin metkun myös pitkästä aikaa (tänään kun olis tarkoitus startata). Oltiin ihan pihalla toisistamme. Apua.
Pirkkis on pirkkis. Mun ihana Pirkko, edelleen :) Jaksaa keskittyä hyvin ja nyt tuntuu, etä on motorisesti astunut aimo harppauksen etiäpäin. Nyt ei enää mätkähtele joka tilanteessa ja muutenkin on paljon jäntevämpi. Sen on helpompi tehdä asioita ja tuntuu itse nauttivan siitä, että pääsee kovempaa ja on ketterämpi. Ulkona haluaa kulkea kinoskasoja pitkin ja miten ihanaa onkin loikata joka paikkaan ja joka tilanteessa.. Nyt aukesi uusi elämä kun sohvallekkin pääsee ite. Ja miten ihquu kun se käpertyy sohvalle nukkumaan kainaloon:) Nyt ei olla kummemmin käyty missään (siis paitsi nyt missä kaikki muutkin meidän koirat käy). Hallille kun päästään niin kovasti on veto kohti hallia kun on päässyt jo kiinni ideaan, että jotain kivaa tehdään. Torstaina teki pätevänä hypyn(ilman rimoja toki) kautta putkeen! Nenäkosketus pelittää aika kivasti. Pitäisi keksiä kotona joku laatikko tms. jonka päälle voisi 2on2offia yhditellä nenätykseen. Muuten ollaan ihan vaan perussjuttuja tehty: istu, maahan imuttelua, luoksetuloa, leikkimistä, pyörittelyä ja kierittelyä, yhdessä juoksemista, lelulle irtoomista jne. En tiedä, mutta luulen, että oon bongannut siitä pikkupaimenkoiran taipumuksia. Täytyy niitä seurailla ja kysellä viisaampien neuvoja jos on tarve.
Viikko sitten nähtiin koko sisaruskatrasta ja ne on kaikki niin kivoja! Pirkkis on ainut pitkäkarva ja muilla on aika pysty korvatkin. Pirkko oli aikalailla veljien kokoinen, Voltti on kirppu, mutta sitäkin sitkeämpi sissi. Voisin ottaa niistä kenet vaan niin kivoja ovat kaikki!
Tänään olis mahis lähtee illalla vähän hilettämään aivan ihanan ihmisen kanssa. Tosi harmi kun kisat näyttäisi venähtävän tosi myöhäseksi..Mutta ehkäpä silti mennään. Sitten vaan nopiaan tuulihousuista ja piposta eroon ja epätoivonen yritys saada itesstä ihmien näkönen. Huomenna salille ja Satu ja Tuomo tulee kylään kanssa. Kivaa!
Avan kanssa oltiin viime vkonloppuna Lempäälässä ja tänään olis riksussa kisat. Lempäälässä ekalta radalta 5, puomin ylösmeno. Olo oli tönkkö ja siltä meno näyttikin. Ihan kuin olisi juossut paskat housussa ja käsissä jonkinmoinen halvaus..Radalla oli kaksi hyvää kohtaa, kakkosen pakkovalssi ja putkelta aalle meno, jossa kiihdytti hyvin Aalle asti. Muuten vähän lampsilampsis menoa molemmilla. Harmitti kyllä vietävästi vitonen, sillä muuten oltaisiin saatu toka serti. No, sellastahan se just on.Osaisinkohan linkittää tähän Lotan kuvaaman videon:
http://www.youtube.com/watch?v=A1hhzNatrIQ
Tokalla radalla karkas (törkeesti) selän takaa puomille. Videolta näkee, kuinka valitsee itselleen helpomman vaihtoehdon. Lisäksi kurkkii katsomoa jonkin verran. Kohdissa joissa pääsen kunnolla vedättämään on vauhti ihan ok. Käännöksissä ja tilanteissa, joissa en vedätä hidastuu ja loikkii hottentotteja. Loppu oli hyvä.
Aa niin juu, sunnuntaina kävin oman seuran epiksissä sen kanssa. Tein radan pariin kertaan. Ekalla kisanomaisesti ja tokalla kontaktin palkaten. Ava kulki parempaa vauhtia kuin kisoissa keskimäärin, oli aika treenimoodissa. Sitä varmaan helpotti tuttu paikka? Tai sitten mä olin enempi kuin treeneissä? Meni puomin sairaan kovaa. Pasi videolta kellotti (kuulemma kellotus tarkka) ja sai 2s. Aika hyvin pysäytyskontaktilla sanoisin. Aika oli kaikenkaikkiaan ihan hyvä, vaikka vähän kaarrattikin muurin jälkeen ja ja lopussa töpeksin kun kesken retken päätin vaihtaa ohjausta.
Treeneissä Ava on kulkenut nyt oikein hyvin. On ollut paikoitellen oikein vauhdikas ja sen kanssa on hyvä mennä. Helppoa ja mukavaa :) Torstain sporttiksella treenasin metkun myös pitkästä aikaa (tänään kun olis tarkoitus startata). Oltiin ihan pihalla toisistamme. Apua.
Pirkkis on pirkkis. Mun ihana Pirkko, edelleen :) Jaksaa keskittyä hyvin ja nyt tuntuu, etä on motorisesti astunut aimo harppauksen etiäpäin. Nyt ei enää mätkähtele joka tilanteessa ja muutenkin on paljon jäntevämpi. Sen on helpompi tehdä asioita ja tuntuu itse nauttivan siitä, että pääsee kovempaa ja on ketterämpi. Ulkona haluaa kulkea kinoskasoja pitkin ja miten ihanaa onkin loikata joka paikkaan ja joka tilanteessa.. Nyt aukesi uusi elämä kun sohvallekkin pääsee ite. Ja miten ihquu kun se käpertyy sohvalle nukkumaan kainaloon:) Nyt ei olla kummemmin käyty missään (siis paitsi nyt missä kaikki muutkin meidän koirat käy). Hallille kun päästään niin kovasti on veto kohti hallia kun on päässyt jo kiinni ideaan, että jotain kivaa tehdään. Torstaina teki pätevänä hypyn(ilman rimoja toki) kautta putkeen! Nenäkosketus pelittää aika kivasti. Pitäisi keksiä kotona joku laatikko tms. jonka päälle voisi 2on2offia yhditellä nenätykseen. Muuten ollaan ihan vaan perussjuttuja tehty: istu, maahan imuttelua, luoksetuloa, leikkimistä, pyörittelyä ja kierittelyä, yhdessä juoksemista, lelulle irtoomista jne. En tiedä, mutta luulen, että oon bongannut siitä pikkupaimenkoiran taipumuksia. Täytyy niitä seurailla ja kysellä viisaampien neuvoja jos on tarve.
Viikko sitten nähtiin koko sisaruskatrasta ja ne on kaikki niin kivoja! Pirkkis on ainut pitkäkarva ja muilla on aika pysty korvatkin. Pirkko oli aikalailla veljien kokoinen, Voltti on kirppu, mutta sitäkin sitkeämpi sissi. Voisin ottaa niistä kenet vaan niin kivoja ovat kaikki!
Tänään olis mahis lähtee illalla vähän hilettämään aivan ihanan ihmisen kanssa. Tosi harmi kun kisat näyttäisi venähtävän tosi myöhäseksi..Mutta ehkäpä silti mennään. Sitten vaan nopiaan tuulihousuista ja piposta eroon ja epätoivonen yritys saada itesstä ihmien näkönen. Huomenna salille ja Satu ja Tuomo tulee kylään kanssa. Kivaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)