Ava lomailee agista ja kerää intoa taas syksylle. Tiistaina kuiteskin vähän tokoiltiin Riman tokoreeneissä ja Ava oli aika pihalla. Ehkäpä luuli, että pääsee agilityä tekemään? tiedä häntä, mutta ei ollut ihan läsnä. Siinä mielessä ihan jees, että vaikka olikin vähän kaffeella niin silti suorittaa kait ulkopuolisen silmissä ihan jees. Virheitä se ei ole esim. jäävissä tehnyt kait miesmuistiin, mutta nyt ei mennyt oikein maahan. Luulen, että ei halunnut kun pohja oli kivinen ja tosiaan tuo pieni keskittymisen vaje. kaukkareissa (istu-maahan) tuli maahan mennessä vähän eteenpäin. Ei ole muistaakseni niin aiemmin tehnyt joten mikälie. Täytyy itse katsoa myös, miten käsillä näyttää, jotta ei provosoi tuohon.
Pirkko vähän aksaamassa ja olihan taas jotenkin erilainen kuin sunnuntaina. Nyt sitten irtosi, ohitteli ja kaikenlaista. Putkijarrutuksia on varmasti syytä alkaa reenaamaan, sillä ei todellakaan kääntynyt putkesta. Mutta ehkä meni kuitenkin ihan reippaasti ja jotkut asiat ihan onnistuivatkin kuten sivusuuntaan lähettäminen ja päällejuoksu.
Mutta hauskinta oli mennä Jennin Vinkan kanssa. Jenni on telonut nilkkansa ja pelkää, että ei pääse kisaamaan viikonloppuna. Houkutteli mut varaohjaajaksi jos ei itse pääse ja pitihän se vähän kokeilla, miltä kelpie tuntuu. Rata oli aikas haasteellinen pitkine esteväleineen (kiitos taas Jarin, jolta ei ideat tunnu loppuvan- siitä sais hyvän tuomarin!). Vinka oli oikein mukava ohjattava. Meni kovaa, luki ohjaajaa ja kääntyi hyvin jos tiesi ajoissa, minne mennä. Haastetta tuo asetelma, jossa juostaan kovaa, mennään suoraan ja sitten käännytään. Kun spurttasin niin sehän läks lapasesta ja mitä kauemmas välimatka siihen kasvoi niin sitä huonommin sain sen ohjaukseen.Putkilla tarvii olla vähän tarkkana. Ehkä vähän samaa kuin metkulla (ehkä), että ei halua päästää ohjaajaa edelle ja siksi voi ottaa kieltoja niillä. No, mitä sitä nyt voi yhden treenin perusteella väittää- ei yhtikäs paljoa mitään :) Mutta tuntui kevyeltä ja mukavalta. Mieluusti siis starttaan sen kanssa vkonloppuna jos niin on tarvis.
Esaa tässä ihmettelen samalla, on laihtunut. Tarvii varmaan madottaa se ja antaa enemmän ruokaa. Se kun mennä viilettää kesäisin ulkona niin, että tuskin kipolleen katsoo. Joku lintuparka oli jäänyt sen satimeen kun höyhenkasa löytyi kuistilla töiden jälkeen.Se on aika armoton metsästäjä! Kissat on kyllä kiehtovia, mutta myönnettäköön, että en niistä tajua oikein mitään.. Esa on kyllä aika legendaarinen kavereidemme keskuudessa. Tollasella itsevarmuudella varustettua kissaa kyllä oon harvoin tavannut. Aivan huippu!
Esaa ja mua kun katsoo niin vois luulla, että oon syönyt senkin ruuat kun oon niin paisunut lomalla. Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä jotain asialle! Niinpä olin äsken reipas ja kävin pyöräilemässä n. 15km lenkin hyvillä sykkeillä. Itseasiassa jaksoin tosi hyvin, ihan yllätyin itsekkin. Mut tää on niin taas tätä "kerralla kaikki kuntoon"..Hetken nimittäin jo suunnittelin, että en söisi töiden jälkeen muuta kuin yhden keitetyn kananmunan. Ei taida ehkä riittää kun lenkkeilee ensin koirien kanssa 1,5 h ja sitten toi pyöräily. Siispä, iltapalalle mars mars.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
maanantai 25. heinäkuuta 2011
junnutreenejä ja peruuntunut näyttely
Palkataan henkilökohtainen avustaja. Avustajan tehtävänä on huolehtia avustettavan hoitamattomista asioista. Erityistä tarkkuutta vaaditaan koirien rokotusajankohtien muistamisessa, sillä avustajan kognitiiviset valmiudet eivät ole riittävät niiden muistamiseen..
Sillä niinhän siinä sitten kävi, että Allin rabies on vanhentunut ja missikisat menivät siltä ohi. Ja niinku olin sille siitä hehkuttanut, pessyt ja jopa hieronut sitä... Muutenkin odotin kovasti jo näyttelyitä (harvinaista). Edellisenä yönä Tallinnasta palatessani rupesin asiaa tarkistamaan ja huomasin, että mikä oli asian laita. Jostain syystä muistin, että rabies on voimassa kolme vuotta ja että kaikki rokotukset tulisi siis uusia vasta loppuvuodesta. Nooo… viimeksi laitettu Rabdomun on voimassa kaksi vuotta ja vissiin ainut rabiesrokotus joka on vain kaksivuotinen. Harmin paikka. Viimeksi Avan rokotusten kanssa oli sekoilua vuosi sitten ja silloin rokotukset olivat oikeasti voimassa, mutta vain ”väärällä merkinnällä”. Nyt ei ole ketään syyttäminen vaan joutuu ihan itse nöyrtymään mokassaan. Toi on just paha kun koira ei enää aktiivisesti kisaa niin ei tule katseltua näemmä rokotuksia. Ehkä jatkossa ollaan tarkempia..tai sitten ei.
Koska koko päivä vapautui, niin pitihän sitä jotain kivaa keksiä. Viimeinen lomapäivä kuitenkin! Kävin Avan ja Allin kanssa pikkutreenilöimässä imphan kentällä ja illalla Pirkon kanssa hiidenhaukkujen kentällä Mian ja Vipin sekä Sarin ja Pyryn kanssa. Illalla Pasi teki ihanaa ruokaa. Halloumi juustoa oli niin paljon, että osa jäi syömättä!
Tehtiin pentujen (tai junnujahan ne jo on) sellaista putkista ja hypyistä koostuvaa pätkää, jossa pääsi ainakin vähän valssailemaan, leikkaamaan, niistämään, pyörittämään ja sivuirtoamaan. Tehtiin n. 10 esteen pätkiä ja hurjana yhdistin lopussa kaksi pätkää ja tein Pirkon kanssa melkein 20 esteen setin putkeen. Ekaa kertaa ikinä tehtiin noin pitkästi, enkä nyt aio tuollaisia vielä tehdäkkään. Tarkkana sen kanssa saa olla kuin porkkana, että ei livahda silakkana takana häämöttäviin putkiin. Mutta meni musta oikein hyvin ja varmaan ihan vauhdikkaastikkin. Sen kanssa oli itse asiassa älyhelppo mennä ja pike kyllä keskittyi hyvin. Tulee ehkä olemaan joskus ihan hyvä mulkerokäännöksissä jollei sitten rimojen kanssa tule vaikeuksia. Liikkuu agilityssa (ja muutenkin) melko matalana, josta tulee fiilis kuin kirpun kanssa liitäisi. Mutta on se ihana kun se on ihana. Mun pirkkis. Sen veljet on niin hienoja kanssa. Ovat yhtä koipea ja liikkuvat jättilaukka-askelilla kiihdyttäen hetkessä itsensä hyvään vauhtiin. Menevät kovaa ja suhtautuvat tekemiseen hyvällä innolla. Voisin ottaa niistä kumman tahansa itselleni! Mittailitiin nuorukaisia ja pojat olivat jo suuria. Vip reilu 55cm, Pyry sentin pari matalampi ja Pirkko-irmelikin jo melkein 50cm- ei kyllä uskoisi, että on niin suuri kun näyttää ihan pieneltä. Kaippa se on se kun liikkuu niin matalana (tai sitten mitattiin väärin). Oli hauskaa rupatelle Sarin ja Mian kanssa, ja ehdottomasti täytyy treffailla kimppatreenien muodossa säännöllisesti. Sisarukset leikkivät innoissaan ja pyry rakastui siskoonsa, joka oli Pikesta sairaan pervoa. Ekaa kertaa näin sen tosissaan komentavan ketään.
Nyt pitäisi varmaan alkaa treenaamaan niitäkin juttuja, jotka ovat meille takuusti vaikeampia. Helpoilla reeneillä ollaan saavutettu aika kivasti sitä, mitä on ollut tarvekkin saada pennulle pohjalle eli intoa ja onnistumisia. Myös kentällä käyttäyminen alkaa olla aika hyvissä kantamissa. Voin ainakin tällä hetkellä pitää sitä irti esim. muiden treenatessa kun komennan pysymään kaukana. Osaa odottaa ja pysyy aika hyvin ”tauolla”. Leikkii myös hyvin (ei käytä silmää, menee hyvin kuolleeseen leluun jne) ja tuo lelua mulle.
Luulisin, että enemmän tarkkuutta vaativat ainakin sylkkärit, poispäinkäännöt, leikkaukset ja välistävedot. Kaiken kaikkiaan vedot on vaikeampia ja kohti tuleminen. Kotona voisi yhdellä ja kahdella hypyllä noita vähän treenata, mut hinkkaamatta ja isolla palkalla. Kujakeppejä alan tekemään varmaan vasta joskus syksymmällä ja vuoden vaihteen jälkeen kun on yli vuoden niin sitten hiljalleen muita esteitä. Se, mikä tarvii yrittää pitää tasapainossa on este- ja ohjaajahakuisuus. En vieläkään usko, että ongelmaksi voisi muodostua liika irtoaminen kun eivät mun koirat irtoa. Siispa rohkeasti oon vahvistanut irtoamista ja estehakuisuutta. En toki sellaisilla treeneillä, että kaahottaisi jonnekkin monien esteiden päähän. Lähinnä niin, että en joutuisi käännöksissä esim. olemaan esteessä kiinni ja osaisi poimia loogisesti niitä esteitä, jotka sen eteen tulevat ilman, että tassusta saatan.
Mutta nää nyt on tälläsiä. Tilanteet muuttuu ja itsekin varmaan kirjoittelen tänne blogiin ihan sekavasti juttuja. Välillä aattelen yhtä ja välillä toista. Mutta pirkko kyllä on itsekin välillä yhtä ja välillä toista, josta johtuen munkin ajatukset seilaavat aikalailla. Vuoden päästä sitä on varmaan vähän fiksumpi siinä, että millanen se on ja miten sen kanssa on hyvä tehdä asioita. Toivottavasti!
Sillä niinhän siinä sitten kävi, että Allin rabies on vanhentunut ja missikisat menivät siltä ohi. Ja niinku olin sille siitä hehkuttanut, pessyt ja jopa hieronut sitä... Muutenkin odotin kovasti jo näyttelyitä (harvinaista). Edellisenä yönä Tallinnasta palatessani rupesin asiaa tarkistamaan ja huomasin, että mikä oli asian laita. Jostain syystä muistin, että rabies on voimassa kolme vuotta ja että kaikki rokotukset tulisi siis uusia vasta loppuvuodesta. Nooo… viimeksi laitettu Rabdomun on voimassa kaksi vuotta ja vissiin ainut rabiesrokotus joka on vain kaksivuotinen. Harmin paikka. Viimeksi Avan rokotusten kanssa oli sekoilua vuosi sitten ja silloin rokotukset olivat oikeasti voimassa, mutta vain ”väärällä merkinnällä”. Nyt ei ole ketään syyttäminen vaan joutuu ihan itse nöyrtymään mokassaan. Toi on just paha kun koira ei enää aktiivisesti kisaa niin ei tule katseltua näemmä rokotuksia. Ehkä jatkossa ollaan tarkempia..tai sitten ei.
Koska koko päivä vapautui, niin pitihän sitä jotain kivaa keksiä. Viimeinen lomapäivä kuitenkin! Kävin Avan ja Allin kanssa pikkutreenilöimässä imphan kentällä ja illalla Pirkon kanssa hiidenhaukkujen kentällä Mian ja Vipin sekä Sarin ja Pyryn kanssa. Illalla Pasi teki ihanaa ruokaa. Halloumi juustoa oli niin paljon, että osa jäi syömättä!
Tehtiin pentujen (tai junnujahan ne jo on) sellaista putkista ja hypyistä koostuvaa pätkää, jossa pääsi ainakin vähän valssailemaan, leikkaamaan, niistämään, pyörittämään ja sivuirtoamaan. Tehtiin n. 10 esteen pätkiä ja hurjana yhdistin lopussa kaksi pätkää ja tein Pirkon kanssa melkein 20 esteen setin putkeen. Ekaa kertaa ikinä tehtiin noin pitkästi, enkä nyt aio tuollaisia vielä tehdäkkään. Tarkkana sen kanssa saa olla kuin porkkana, että ei livahda silakkana takana häämöttäviin putkiin. Mutta meni musta oikein hyvin ja varmaan ihan vauhdikkaastikkin. Sen kanssa oli itse asiassa älyhelppo mennä ja pike kyllä keskittyi hyvin. Tulee ehkä olemaan joskus ihan hyvä mulkerokäännöksissä jollei sitten rimojen kanssa tule vaikeuksia. Liikkuu agilityssa (ja muutenkin) melko matalana, josta tulee fiilis kuin kirpun kanssa liitäisi. Mutta on se ihana kun se on ihana. Mun pirkkis. Sen veljet on niin hienoja kanssa. Ovat yhtä koipea ja liikkuvat jättilaukka-askelilla kiihdyttäen hetkessä itsensä hyvään vauhtiin. Menevät kovaa ja suhtautuvat tekemiseen hyvällä innolla. Voisin ottaa niistä kumman tahansa itselleni! Mittailitiin nuorukaisia ja pojat olivat jo suuria. Vip reilu 55cm, Pyry sentin pari matalampi ja Pirkko-irmelikin jo melkein 50cm- ei kyllä uskoisi, että on niin suuri kun näyttää ihan pieneltä. Kaippa se on se kun liikkuu niin matalana (tai sitten mitattiin väärin). Oli hauskaa rupatelle Sarin ja Mian kanssa, ja ehdottomasti täytyy treffailla kimppatreenien muodossa säännöllisesti. Sisarukset leikkivät innoissaan ja pyry rakastui siskoonsa, joka oli Pikesta sairaan pervoa. Ekaa kertaa näin sen tosissaan komentavan ketään.
Nyt pitäisi varmaan alkaa treenaamaan niitäkin juttuja, jotka ovat meille takuusti vaikeampia. Helpoilla reeneillä ollaan saavutettu aika kivasti sitä, mitä on ollut tarvekkin saada pennulle pohjalle eli intoa ja onnistumisia. Myös kentällä käyttäyminen alkaa olla aika hyvissä kantamissa. Voin ainakin tällä hetkellä pitää sitä irti esim. muiden treenatessa kun komennan pysymään kaukana. Osaa odottaa ja pysyy aika hyvin ”tauolla”. Leikkii myös hyvin (ei käytä silmää, menee hyvin kuolleeseen leluun jne) ja tuo lelua mulle.
Luulisin, että enemmän tarkkuutta vaativat ainakin sylkkärit, poispäinkäännöt, leikkaukset ja välistävedot. Kaiken kaikkiaan vedot on vaikeampia ja kohti tuleminen. Kotona voisi yhdellä ja kahdella hypyllä noita vähän treenata, mut hinkkaamatta ja isolla palkalla. Kujakeppejä alan tekemään varmaan vasta joskus syksymmällä ja vuoden vaihteen jälkeen kun on yli vuoden niin sitten hiljalleen muita esteitä. Se, mikä tarvii yrittää pitää tasapainossa on este- ja ohjaajahakuisuus. En vieläkään usko, että ongelmaksi voisi muodostua liika irtoaminen kun eivät mun koirat irtoa. Siispa rohkeasti oon vahvistanut irtoamista ja estehakuisuutta. En toki sellaisilla treeneillä, että kaahottaisi jonnekkin monien esteiden päähän. Lähinnä niin, että en joutuisi käännöksissä esim. olemaan esteessä kiinni ja osaisi poimia loogisesti niitä esteitä, jotka sen eteen tulevat ilman, että tassusta saatan.
Mutta nää nyt on tälläsiä. Tilanteet muuttuu ja itsekin varmaan kirjoittelen tänne blogiin ihan sekavasti juttuja. Välillä aattelen yhtä ja välillä toista. Mutta pirkko kyllä on itsekin välillä yhtä ja välillä toista, josta johtuen munkin ajatukset seilaavat aikalailla. Vuoden päästä sitä on varmaan vähän fiksumpi siinä, että millanen se on ja miten sen kanssa on hyvä tehdä asioita. Toivottavasti!
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
taas täällä
illalla vannoin Pasille, että herään joka aamu kahdeksalta joten ei tarvi laittaa herätystä mattopykille. Heräsin sitten hiukka ennen kymppiä joten sinne katosi viimenenkin pisara luotettavista aamuheräämisistä. Mattopyykit kutsuu siis joku toinen aamu, tähän aikaan kaikki paikat on jo täynnä porukkaa..
Vapaa-aika kauniina kesäpäivänä on viisasta kuluttaa netissä surffaamiseen joten päädyin siihen. Oon katsellut Royalin sivuilta karsintojen videoita. Vieläkin näemmä nousee kyyneleet silmiin Marin, Niinun, Tuulian jne. tuuletuksista ja onnistumisista ja tulee vähän haikea olo harmillisista pienenpienistä epäonnistumisista.
Maanantai-iltana treenattiin pitkän kaavan mukaan Misalla. Raisa ja reppuli olivat kanssa (ne on muuten taitavia! ja misa ja tuumis myös!) Olipas ihanaa kun oli aikaa ja hyvä porukkakin vielä. Raisa meni avan kanssa ja teki hyvää nähdä, että se kulki itseasiassa kovaa. Kehui, että tuntui tosi helpolta ohjattavalta ja sitähän se on kyllä onkin.Erityiskehut saa kyllä nyt kuiteskin pikku-Saukko, piipii, pirkkis, partypirkko, joka meni hienosti. meni kovaa ja imi ohjaukseen ja esteille hyvin. tehtiin hypyistä ja parista putkesta koottua kokonaisuutta, yhteensä kait 10 esteen pätkää ja sitten lyhyempiä ja eri variaatiota. pyörityksiä, niistöpersjättöjä, valsseja, takaakiertoja, lähetyksiä jne. Se tuntui varsin pätevältä koiralta ja kiisi tukka tuubilla!
N. 24h riekkumisen ja kyläilyn jälkeen kotona pienet päikkärit ja eilen illalla riman hallille kouluttamaan. Pirkon ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun heräsi lähdettäessä ja oli innokas niin hellyin ja otin. typeryyttä oli sen sijaan tehdä yhtään mitään sen kanssa, sillä oli kuiteskin selkeesti ihan väsynyt. Kuiteskin pienen pientä aksapätkää ehkä kaksi minuuttia ja huonoa yritystä tokoon. pasi teki samaan aikaan pahkiksen kanssa ja pirkkoa ei olis voinut vähempää kiinnosta mikään namilla tokottelu kun otti niin suurta häiriötä pahkiksesta. Toi toko ei kyllä totta viimeiksi mua hirveesti inspaa pirkon kanssa ja hyvin oon tartuttanut saman fiiliksen siihenkin vissiin. saija houkutteli johonkin kokeisiinkin syksyllä, mutta ei todellakaan mennä. Miksi mennä jos ei ole mahista ykköstulokseen? Enkä näillä näppäimillä ainakaan koe, että saisin hommaa kasaan vielä pitkään aikaan.
Avan kanssa sen sijaan oon aatellut reipastua sillä rintamalla. Katselin tässä nyt vihdoin niitä bh-kokeita ja päätettiin, että mennään avan ja pahkiksen kanssa sellaseen. Osaavat kyllä. Allikin vois kyllä tulla, sillä kyllä sekin noin hommat taitaa ja dalmikset saisivat taas paremmin pitää oikeuksiaan jos sellaiset haluavat pitää. Avan voisin ilmoittaa myös tokon avoimeen. Osaa kaiken muun paitsi hypyn. Eihän aksakoira nyt hyppyjä...no ei, voisi yrittää sitä treenata. Ai niin, eihän osaa myös luoksetulosta pysäytystä. Sen kyllä oppii parilla treenikerralla joten nou hätä. Itseasiassa eihän sitä tiedä jos vaikka innostuisi sen kanssa voi-liikkeitäkin treenaamaan. Tunnari, ruutu ja kaukkareista myös seisominen. Ja luoksetulossa taitaa olla pari pysäytystä, eikö? Aika paljon kaikkea. Ehkä ensi kesänä kuiteskin vasta tai sitä seuraavana :) taidan olla enemmän sellanen suunnittelija kun toteuttaja. Muistaakseni täällä joskus suunnittelin jotain jälkikoettakin sen kanssa,mutta kertaakaan ei ole tullut jälkeä nyt treenattua. Eivät kait kuiteskaan ilman treenaamista opi.
Talven treenikuvioita ollaan mietitty ja jotain on jo sovittukkin. pasilla ja pahkiksella on tiedossa hyvää settiä kun Noora ja Niinu katsovat niiden perään. Jos pahkiksessa on vanhempiensa piirteitä niin nuo tyypit ovat parhaat kouluttajat niille. Toivottavasti saadaan Saijan kanssa sovittua myös kimppatreenejä, sillä tiedän, että Saijalla on Pirkkoon liittyen annettavaa kanssa. Ja syyskuussa mennään pentujen kanssa Elinan oppiin. En ole ikinä ollut Elinan koulutettavana joten hauskaa! Elokuussa myös riman leiriä ja zeljkoa tiedossa. Talven saan toivottavasti jatkaa Jarin ryhmässä, sillä oon tykännyt sen treeneistä. Ja jos janitalle ja jaakolle mahtuisi, olishan siistii. Myös tottiksiin aattelin hakea vinkkiä ja olla yhteyksissä Päiviin tai Hannuun. Niin ja jotain paimennushässäkkää olis kait myös tiedossa. Eiköhän noiden avulla saada potkua ja ideoita omaan treenaamiseen.
Nyt pesemään Allia. On likainen ja irrottaa karvaa kauheesti. Sen silmät on omituiset, mutta eivät nyt ihan tulehtuneet kuiteskaan. Sunnuntaina se olis menossa mummomissikisoihin pitkästä aikaa dallujen erkkariin. vaikka ei pärjäisikään niin ei haittaa. Meistä se on kuiteskin maailman kaunein. Ja viisain. Ehkä helpoin ja kiltein myös.
Vapaa-aika kauniina kesäpäivänä on viisasta kuluttaa netissä surffaamiseen joten päädyin siihen. Oon katsellut Royalin sivuilta karsintojen videoita. Vieläkin näemmä nousee kyyneleet silmiin Marin, Niinun, Tuulian jne. tuuletuksista ja onnistumisista ja tulee vähän haikea olo harmillisista pienenpienistä epäonnistumisista.
Maanantai-iltana treenattiin pitkän kaavan mukaan Misalla. Raisa ja reppuli olivat kanssa (ne on muuten taitavia! ja misa ja tuumis myös!) Olipas ihanaa kun oli aikaa ja hyvä porukkakin vielä. Raisa meni avan kanssa ja teki hyvää nähdä, että se kulki itseasiassa kovaa. Kehui, että tuntui tosi helpolta ohjattavalta ja sitähän se on kyllä onkin.Erityiskehut saa kyllä nyt kuiteskin pikku-Saukko, piipii, pirkkis, partypirkko, joka meni hienosti. meni kovaa ja imi ohjaukseen ja esteille hyvin. tehtiin hypyistä ja parista putkesta koottua kokonaisuutta, yhteensä kait 10 esteen pätkää ja sitten lyhyempiä ja eri variaatiota. pyörityksiä, niistöpersjättöjä, valsseja, takaakiertoja, lähetyksiä jne. Se tuntui varsin pätevältä koiralta ja kiisi tukka tuubilla!
N. 24h riekkumisen ja kyläilyn jälkeen kotona pienet päikkärit ja eilen illalla riman hallille kouluttamaan. Pirkon ei pitänyt lähteä mukaan, mutta kun heräsi lähdettäessä ja oli innokas niin hellyin ja otin. typeryyttä oli sen sijaan tehdä yhtään mitään sen kanssa, sillä oli kuiteskin selkeesti ihan väsynyt. Kuiteskin pienen pientä aksapätkää ehkä kaksi minuuttia ja huonoa yritystä tokoon. pasi teki samaan aikaan pahkiksen kanssa ja pirkkoa ei olis voinut vähempää kiinnosta mikään namilla tokottelu kun otti niin suurta häiriötä pahkiksesta. Toi toko ei kyllä totta viimeiksi mua hirveesti inspaa pirkon kanssa ja hyvin oon tartuttanut saman fiiliksen siihenkin vissiin. saija houkutteli johonkin kokeisiinkin syksyllä, mutta ei todellakaan mennä. Miksi mennä jos ei ole mahista ykköstulokseen? Enkä näillä näppäimillä ainakaan koe, että saisin hommaa kasaan vielä pitkään aikaan.
Avan kanssa sen sijaan oon aatellut reipastua sillä rintamalla. Katselin tässä nyt vihdoin niitä bh-kokeita ja päätettiin, että mennään avan ja pahkiksen kanssa sellaseen. Osaavat kyllä. Allikin vois kyllä tulla, sillä kyllä sekin noin hommat taitaa ja dalmikset saisivat taas paremmin pitää oikeuksiaan jos sellaiset haluavat pitää. Avan voisin ilmoittaa myös tokon avoimeen. Osaa kaiken muun paitsi hypyn. Eihän aksakoira nyt hyppyjä...no ei, voisi yrittää sitä treenata. Ai niin, eihän osaa myös luoksetulosta pysäytystä. Sen kyllä oppii parilla treenikerralla joten nou hätä. Itseasiassa eihän sitä tiedä jos vaikka innostuisi sen kanssa voi-liikkeitäkin treenaamaan. Tunnari, ruutu ja kaukkareista myös seisominen. Ja luoksetulossa taitaa olla pari pysäytystä, eikö? Aika paljon kaikkea. Ehkä ensi kesänä kuiteskin vasta tai sitä seuraavana :) taidan olla enemmän sellanen suunnittelija kun toteuttaja. Muistaakseni täällä joskus suunnittelin jotain jälkikoettakin sen kanssa,mutta kertaakaan ei ole tullut jälkeä nyt treenattua. Eivät kait kuiteskaan ilman treenaamista opi.
Talven treenikuvioita ollaan mietitty ja jotain on jo sovittukkin. pasilla ja pahkiksella on tiedossa hyvää settiä kun Noora ja Niinu katsovat niiden perään. Jos pahkiksessa on vanhempiensa piirteitä niin nuo tyypit ovat parhaat kouluttajat niille. Toivottavasti saadaan Saijan kanssa sovittua myös kimppatreenejä, sillä tiedän, että Saijalla on Pirkkoon liittyen annettavaa kanssa. Ja syyskuussa mennään pentujen kanssa Elinan oppiin. En ole ikinä ollut Elinan koulutettavana joten hauskaa! Elokuussa myös riman leiriä ja zeljkoa tiedossa. Talven saan toivottavasti jatkaa Jarin ryhmässä, sillä oon tykännyt sen treeneistä. Ja jos janitalle ja jaakolle mahtuisi, olishan siistii. Myös tottiksiin aattelin hakea vinkkiä ja olla yhteyksissä Päiviin tai Hannuun. Niin ja jotain paimennushässäkkää olis kait myös tiedossa. Eiköhän noiden avulla saada potkua ja ideoita omaan treenaamiseen.
Nyt pesemään Allia. On likainen ja irrottaa karvaa kauheesti. Sen silmät on omituiset, mutta eivät nyt ihan tulehtuneet kuiteskaan. Sunnuntaina se olis menossa mummomissikisoihin pitkästä aikaa dallujen erkkariin. vaikka ei pärjäisikään niin ei haittaa. Meistä se on kuiteskin maailman kaunein. Ja viisain. Ehkä helpoin ja kiltein myös.
maanantai 18. heinäkuuta 2011
jälkipuinnit
oho, ne meni jo. Meiltä ne meni ohi melkosen nopeasti, joka tietty vähän harmitti. Karkelot kaikenkaikkiaan olivat huiman jännittävät ja eläydyin katsomossa niin, että kaikki tunnetilat tuli taas käytyä läpi. Parhaat voittivat tänäkin vuonna ja kaikki kunnia heille aivan upeista suorituksista. Maksien porukka on kyllä niin tsemppihenkinen, että oksat pois! oon niin onnellinen kaikkien joukkuueseen päässeiden puolesta!
Oma fiilis oli hyvä lauantain radoilla. Ekalle radalle mennessä jännitys tuntui mahassa ja ennen tutustumista oli havaittavissa pientä sähköjänis-efektiä. Tutustumisessa energinen fiilis muuttui hyväksi lataukseksi ja keskittymiseksi, joka kantoi aina radan puoleen väliin saakka. Mieli teki tepposet ja vaikeaksi kokemani kohdan jälkeen huojennuin hetkeksi, joka kostautui. Tosin huomasin, että mietin myös kepeillä kopsahtanutta rimaa, eikä tollasia asioita kuuluisi miettiä radalla. Video paljastaa, että päästän pituuden pitkäksi myöhästyneellä valssilla, samanaikaisesti Ava katsoo kaukaisuuteen ja kun kääntää ajatuksensa takaisin muhun ei enää ehdi huomata seuraavaa estettä vaan tulee liikkeen mukana ohi. Munjalat näyttivät jo eteenpäin, vaikka rintamasuunta oli ihan oikein. Molempien huolimattomuutta sanoisin näin loppuviimeksi kuiteskin. Mun toki enemmän kuin en ollut tarpeeksi tarkkana.
Tokalle radalle tosi hyvä fiilis molemmilla. Ava hinkui radalle ja muistan, että juuri ennen vuoroa koko muu maailma vaan hävisi ja kaikki keskittyminen meni "tunneliin". Tuli fiilis, että tää me osataan ja hitto, että on siistii. Nyt vaan leffa pyörimään ihan niinkuin mielikuvissakin. Virhe saatiin, keinun ylösmenolta joten sunnuntaille meno katkesi siihen. Arvostelulaji on arvostelulaji. Myönnettäköön, että vähän harmitti kun videolta näkyy tassu kontaktilla, mutta Mia ei sitä nähnyt ja niin se sitten on. Alun kolmas-nelosväli videolta katsottuna olisi voinut olla parempi. Ottaa siihen pari ylimäärästä laukka-askelta. Aan alastulo oli roisi ja keinulle vienti oli kyllä huono. Muuten ei oltaisi pystytty nyt parempaan joten olen tyytyväinen. Ensi vuodeksi treenataan asioita eteenpäin ja uskon, että ollaan sitten parempia. keppien sisäänmenot työstön alle ja esteosaaminen edelleen paremmaksi. Myös ohjauskuvioiden parempi osaamisen mahdollistaa, että voin paremmin vaan merkata ja mennä. Sitä pitää vielä myös hakea, että saan itsestäni puristettua enemmän ja uskallan ottaa enemmän riskejä ja luottaa koiran osaamiseen.
pasi kyseli, että miten oon omasta mielestäni kehittynyt viime karsinnoista. Pasin mukaan en enää kuormitu keskittymisestä ja kisapäivästi kuin aiemmin.Voi olla.Tietty kun koira on eri niin monet asiat tapahtuvat eri tavalla. Avan kanssa haluan viettää aikaa kahdestaan ja Kaapoon verraten joudun keskittymään enemmän koiraan kuin itseeni alkurutiineissa. Nyt oon ehkä jo vähän kokeneempi joten radat eivät nytkään tuntuneet siltä, että en tietäisi, miten niistä suoriutua. varmaan sitä on tullut kehitystä mutenkin, mutta niin paljon on vielä opittavaa.
Onnea vielä superisti kaikille viikonlopun onnistujille ja tsemppiä niille, jotka viikonloppua murehtivat! Ensi vuonna sitten taas :))))))
alla pari Riekin Pirkon otosta lauantailta. Kiitos Pirkko!
Oma fiilis oli hyvä lauantain radoilla. Ekalle radalle mennessä jännitys tuntui mahassa ja ennen tutustumista oli havaittavissa pientä sähköjänis-efektiä. Tutustumisessa energinen fiilis muuttui hyväksi lataukseksi ja keskittymiseksi, joka kantoi aina radan puoleen väliin saakka. Mieli teki tepposet ja vaikeaksi kokemani kohdan jälkeen huojennuin hetkeksi, joka kostautui. Tosin huomasin, että mietin myös kepeillä kopsahtanutta rimaa, eikä tollasia asioita kuuluisi miettiä radalla. Video paljastaa, että päästän pituuden pitkäksi myöhästyneellä valssilla, samanaikaisesti Ava katsoo kaukaisuuteen ja kun kääntää ajatuksensa takaisin muhun ei enää ehdi huomata seuraavaa estettä vaan tulee liikkeen mukana ohi. Munjalat näyttivät jo eteenpäin, vaikka rintamasuunta oli ihan oikein. Molempien huolimattomuutta sanoisin näin loppuviimeksi kuiteskin. Mun toki enemmän kuin en ollut tarpeeksi tarkkana.
Tokalle radalle tosi hyvä fiilis molemmilla. Ava hinkui radalle ja muistan, että juuri ennen vuoroa koko muu maailma vaan hävisi ja kaikki keskittyminen meni "tunneliin". Tuli fiilis, että tää me osataan ja hitto, että on siistii. Nyt vaan leffa pyörimään ihan niinkuin mielikuvissakin. Virhe saatiin, keinun ylösmenolta joten sunnuntaille meno katkesi siihen. Arvostelulaji on arvostelulaji. Myönnettäköön, että vähän harmitti kun videolta näkyy tassu kontaktilla, mutta Mia ei sitä nähnyt ja niin se sitten on. Alun kolmas-nelosväli videolta katsottuna olisi voinut olla parempi. Ottaa siihen pari ylimäärästä laukka-askelta. Aan alastulo oli roisi ja keinulle vienti oli kyllä huono. Muuten ei oltaisi pystytty nyt parempaan joten olen tyytyväinen. Ensi vuodeksi treenataan asioita eteenpäin ja uskon, että ollaan sitten parempia. keppien sisäänmenot työstön alle ja esteosaaminen edelleen paremmaksi. Myös ohjauskuvioiden parempi osaamisen mahdollistaa, että voin paremmin vaan merkata ja mennä. Sitä pitää vielä myös hakea, että saan itsestäni puristettua enemmän ja uskallan ottaa enemmän riskejä ja luottaa koiran osaamiseen.
pasi kyseli, että miten oon omasta mielestäni kehittynyt viime karsinnoista. Pasin mukaan en enää kuormitu keskittymisestä ja kisapäivästi kuin aiemmin.Voi olla.Tietty kun koira on eri niin monet asiat tapahtuvat eri tavalla. Avan kanssa haluan viettää aikaa kahdestaan ja Kaapoon verraten joudun keskittymään enemmän koiraan kuin itseeni alkurutiineissa. Nyt oon ehkä jo vähän kokeneempi joten radat eivät nytkään tuntuneet siltä, että en tietäisi, miten niistä suoriutua. varmaan sitä on tullut kehitystä mutenkin, mutta niin paljon on vielä opittavaa.
Onnea vielä superisti kaikille viikonlopun onnistujille ja tsemppiä niille, jotka viikonloppua murehtivat! Ensi vuonna sitten taas :))))))
alla pari Riekin Pirkon otosta lauantailta. Kiitos Pirkko!
torstai 14. heinäkuuta 2011
viimeistelyreenit ja pirkkokuulumisia
tänään vielä Avan kanssa riman hallilla treenaamassa tiistain hankaluudet mallilleen. Pysyi nyt pujottelussa, vaikka mitä väänsin ja vaikeutin. Tehtiin myös puomi-putkierottelua, keinulla leikkauksia, pöytää ja avokulmia kepeillä. No proplemos. Näillä mennään ja sovittiin Avan kanssa, että viikonloppuna pidetään kiwaa :)
Pirkkis on päässyt loman aikana kisoissa lämppäriesteille reenaamaan ja muutaman kerran myös ihan kentälle. Oon joitain juttuja alkanut hiffata siitä ehkä paremmin. Paljon on kuiteskin, mitä en vielä ymmärrä, mutta vastahan tässä opetellaan toisiamme tuntemaan. Sen nyt ainakin oon tajunut, että se on agilitya tehdessä melkosen herkkis. Ymmärtää pienimmästäkin jos homma ei mennyt ihan kuin suunnittelin ja alkaa ottamaan tämän jälkeen enemmän etäisyyttä, eikä tule enää niin napakasti lähelle. No nyt oon ratkaisuut niin, että kun tulee "virhe" niin reagoin kehulla. Enpä tiedä teenkö oikein pitkällä tähtäimellä ajateltuna, mutta ainakin näin vältytyään epävarmuuden syntymiseltä.
Oon myös huomannut, että sen kanssa rytmitys tulee olemaan jotain ihan muuta kuin Avan kanssa. Sitä pitää käskyttää lähelle toisin kuin Avaa, jota pitää käskyttää kun haluaa sen toimivan kauempana. Ihan päinvastaista siis. pirkkis ei vielä oikein rintamasuuntia lue vaan menee kuin juna siihen suuntaan johon mun liike vie. tätä ollaan nyt vähän reenattu twistien avulla ja valssien myös. Lähtöelämää olen myös alkanut miettimään ja harkkaamaan. Tähän asti olen jättänyt sen maahan tietyn kaavan mukaan, mutta nyt huomasin, että homma ei ole hyvä niin. Oon nyt hiukkasen nostattanut tunnetilaa sillä ja jättänyt istumaan. On ollut parempi ja muutamia kertoja on tullut sille "se ilme", jota haluaisin sillä lähdössä olevan.
Se mikä on superia on se, että kisapaikkojen hektisessä ilmapiirissä se virittyy, mutta muiden kyttäämisen sijaan on alkanut hakemaan muhun kontaktia aktiivisemmin. Haluaa tehdä ja jopa valitsee mut, vaikka tarjolla olis esim leikkiseuraa tms. Muistutti keskiviikkona jopa vähän volttia kun samanaikäinen pentukaiffari yritti kosiskella leikkiin ja pirkkis ei ehtinyt kun haki niin kontaktia ja tarjosi temppujaan päästäkseen hommiin mutsin kanssa.Tuo lämmitti mieltä, sillä tähän saakka Pirkko on valinnut kyllä toiset koirat ja muiden pussaamisen ykkösenä ja kakkosena.
Ollaan edelleen tehty ihan minitreenejä sen kanssa, ehkäpä enimmillään 5-8 esteen pätkiä, joissa putki pariin otteeseen. Eri ohjauskuvioista ollaan tehty takaakiertoa, valsseja, niistoja, jenkkikäännöksiä ja vähän leikkauksia. Pikkusen ollaan reenattu twistiä, pakkovalssia ja sylkkäriä. Rimoja ei olla vielä pidetty, mutta pumppeja oon käyttänyt. Ei ole mennyt vielä mitään muita esteitä kuin putkia, pussia ja tosiaan noita hyppyjä. Alastuloilla tykkää olla 2on2offissa ja oon aatellut, että se saa riittää toistaiseksi. Keppejä on kujana mennyt ehkä kolme kertaa, eikä siis yhtään osaa sitä vielä. Aika paljon ollaan kentällä edelleen vain leikitty ja juostu ilman esteitä. Se mikä on kiva, niin nyt musta leikkii hyvin ja tuo lelua jo jopa innokkaasti pääsääntöisesti. Tykkää kyllä myös ruoskia itseään sillä. Ja pikestä ehkä paras leikki ikinä on, että juoksen sen kanssa päättömästi ympäri kenttää. kovin tehdään siis vielä beibisjuttuja, mutta eiköhän tuo vielä kerkee :)
Tokossa on aika hiljaiseloa. Jonkin verran oon tehnyt käskyerottelua, jotta olisi tarkkaavaisempi sen suhteen, mitä sanotaan eikä sen suhteen, mitä toivoo tai luulee sanottavan. Myös tokossa ollaan enempi vain peuhattu ja leikitty totuuden nimissä.
Muuten pike on treenannut tosi paljon ja onnistuneesti sitä, miten naapuriin mennään ilman lupaa sopivana hetkenä. Tekee sen tosi hyvin ja ihan huomaamatta. Naapurin täti tänään totesi, että se ei heitä oikeastaan haittaa, sillä pirkko löytyy aina heidän pihastaan makaamasta selällään sieltä mistä lapset leikkii... kuulemma ei haittaa ketään, sillä ei tee mitään pahaa. Kunhan vaan makaa kuolleen näköisenä selällään ja ikäänkuin noin osallistuu lasten puuhiin kunnes jää kiinni ja toimitetaan takaisin omalle pihalle.
Huomenna nää sitten lähtis :) Vain Ava (ja pasi) lähtee mukaan ja meille tulee koirahoitaja muuta laumaa kaitsemaan. mitään ei tietty olla pakattu ja kaikkea tarvii vielä huomenna tehdä ennen lähtöä. Mutta mikään kiire ei ole ja lähretään kun lähretään (niinkuin pohojanmaalaisittain kuuluu kait sanoa). ens viikolla uskoisin, että päivittlen sitten kuulumiset, miten meni.
Superisti tsemppiä kaikille tasapuolisesti!
Pirkkis on päässyt loman aikana kisoissa lämppäriesteille reenaamaan ja muutaman kerran myös ihan kentälle. Oon joitain juttuja alkanut hiffata siitä ehkä paremmin. Paljon on kuiteskin, mitä en vielä ymmärrä, mutta vastahan tässä opetellaan toisiamme tuntemaan. Sen nyt ainakin oon tajunut, että se on agilitya tehdessä melkosen herkkis. Ymmärtää pienimmästäkin jos homma ei mennyt ihan kuin suunnittelin ja alkaa ottamaan tämän jälkeen enemmän etäisyyttä, eikä tule enää niin napakasti lähelle. No nyt oon ratkaisuut niin, että kun tulee "virhe" niin reagoin kehulla. Enpä tiedä teenkö oikein pitkällä tähtäimellä ajateltuna, mutta ainakin näin vältytyään epävarmuuden syntymiseltä.
Oon myös huomannut, että sen kanssa rytmitys tulee olemaan jotain ihan muuta kuin Avan kanssa. Sitä pitää käskyttää lähelle toisin kuin Avaa, jota pitää käskyttää kun haluaa sen toimivan kauempana. Ihan päinvastaista siis. pirkkis ei vielä oikein rintamasuuntia lue vaan menee kuin juna siihen suuntaan johon mun liike vie. tätä ollaan nyt vähän reenattu twistien avulla ja valssien myös. Lähtöelämää olen myös alkanut miettimään ja harkkaamaan. Tähän asti olen jättänyt sen maahan tietyn kaavan mukaan, mutta nyt huomasin, että homma ei ole hyvä niin. Oon nyt hiukkasen nostattanut tunnetilaa sillä ja jättänyt istumaan. On ollut parempi ja muutamia kertoja on tullut sille "se ilme", jota haluaisin sillä lähdössä olevan.
Se mikä on superia on se, että kisapaikkojen hektisessä ilmapiirissä se virittyy, mutta muiden kyttäämisen sijaan on alkanut hakemaan muhun kontaktia aktiivisemmin. Haluaa tehdä ja jopa valitsee mut, vaikka tarjolla olis esim leikkiseuraa tms. Muistutti keskiviikkona jopa vähän volttia kun samanaikäinen pentukaiffari yritti kosiskella leikkiin ja pirkkis ei ehtinyt kun haki niin kontaktia ja tarjosi temppujaan päästäkseen hommiin mutsin kanssa.Tuo lämmitti mieltä, sillä tähän saakka Pirkko on valinnut kyllä toiset koirat ja muiden pussaamisen ykkösenä ja kakkosena.
Ollaan edelleen tehty ihan minitreenejä sen kanssa, ehkäpä enimmillään 5-8 esteen pätkiä, joissa putki pariin otteeseen. Eri ohjauskuvioista ollaan tehty takaakiertoa, valsseja, niistoja, jenkkikäännöksiä ja vähän leikkauksia. Pikkusen ollaan reenattu twistiä, pakkovalssia ja sylkkäriä. Rimoja ei olla vielä pidetty, mutta pumppeja oon käyttänyt. Ei ole mennyt vielä mitään muita esteitä kuin putkia, pussia ja tosiaan noita hyppyjä. Alastuloilla tykkää olla 2on2offissa ja oon aatellut, että se saa riittää toistaiseksi. Keppejä on kujana mennyt ehkä kolme kertaa, eikä siis yhtään osaa sitä vielä. Aika paljon ollaan kentällä edelleen vain leikitty ja juostu ilman esteitä. Se mikä on kiva, niin nyt musta leikkii hyvin ja tuo lelua jo jopa innokkaasti pääsääntöisesti. Tykkää kyllä myös ruoskia itseään sillä. Ja pikestä ehkä paras leikki ikinä on, että juoksen sen kanssa päättömästi ympäri kenttää. kovin tehdään siis vielä beibisjuttuja, mutta eiköhän tuo vielä kerkee :)
Tokossa on aika hiljaiseloa. Jonkin verran oon tehnyt käskyerottelua, jotta olisi tarkkaavaisempi sen suhteen, mitä sanotaan eikä sen suhteen, mitä toivoo tai luulee sanottavan. Myös tokossa ollaan enempi vain peuhattu ja leikitty totuuden nimissä.
Muuten pike on treenannut tosi paljon ja onnistuneesti sitä, miten naapuriin mennään ilman lupaa sopivana hetkenä. Tekee sen tosi hyvin ja ihan huomaamatta. Naapurin täti tänään totesi, että se ei heitä oikeastaan haittaa, sillä pirkko löytyy aina heidän pihastaan makaamasta selällään sieltä mistä lapset leikkii... kuulemma ei haittaa ketään, sillä ei tee mitään pahaa. Kunhan vaan makaa kuolleen näköisenä selällään ja ikäänkuin noin osallistuu lasten puuhiin kunnes jää kiinni ja toimitetaan takaisin omalle pihalle.
Huomenna nää sitten lähtis :) Vain Ava (ja pasi) lähtee mukaan ja meille tulee koirahoitaja muuta laumaa kaitsemaan. mitään ei tietty olla pakattu ja kaikkea tarvii vielä huomenna tehdä ennen lähtöä. Mutta mikään kiire ei ole ja lähretään kun lähretään (niinkuin pohojanmaalaisittain kuuluu kait sanoa). ens viikolla uskoisin, että päivittlen sitten kuulumiset, miten meni.
Superisti tsemppiä kaikille tasapuolisesti!
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
k-a-r-s-i-n-n-a-t
Karsinnat lähestyy, siistii!
Hyvillä mielin paikanpäälle ja tehdään se mitä osataan. Siinä mun visio viikonlopulle. Avan kanssa on ollut nyt niin mukava mennä treeneissä ja kisoissa, että mikäs sen kanssa tehdessä. Onhan meillä heikkouksia, akuutisti tällä hetkellä avokulmat pujottelussa esimerkiksi, mutta oikeastaan sillä tasolla, millä ollaan niin ollaan ihan hyvillä kantamilla kuitenkin. Jokainen treeni ja kisa, joka ollaan tehty nyt muutaman kuukauden sisällä on tuntunut hyvin tehtävissä olevalta. Virheitä on tullut ja erityisesti niitä yhden virheen juttuja suurimmaksi osaksi. Ne yhdet virheet on tulleet pääsääntöisesti takaakierroista putkien tai kontaktien jälkeen, puomin ylösmenosta tai irtoamisesta ansaputkeen. Keppiheikkous ei ole vaivannut kisoissa, sillä vaikeammat kulmat olen ehtinyt aina tyrkkäämään ja niissä Ava on hyvä. Eilen treeneissä tuli vastaan tilanne, jota ei osattu ja sitä täytyy nyt vielä treenata viikonlopuksi kuntoon. Keppien päässä oli n. metrin päässä putki poikittain vastassa ja tilanne vaati vedätystä ja keppien edestä leikkausta, vaikka tilaa oli ahtaasti. Ava tuli tokavikasta välistä pois ja otti putkesta paljon häiriötä. Ton kaltaisia juttuja voi hyvinkin olla tiedossa viikonloppuna joten tota täytyy vielä käydä tosiaan ihmettelemässä.
Se mistä oon ylityytyväinen on se, että oon alkanut luottamaan kisakaveriini kisoissa. vaikka se lähdössä kyttää ja pyörittää päätään talitintin lailla niin tiedän, etä tila ei jää sille enää päälle. tai ainakaan ei ole nyt jäänyt. Joten hyvinkin todennäköisesti se ei jää haistelemaan peppuaa lähdössä, joka oli suurin ahdistus mulle. tai ei kait se haistelu itsestään vaan sillä tuohon tilaan ajava tunnetila ja mulle tuosta käytöksestä välittyvä ahdistus. Sekavaa luettavaa sori, mutta itselleni tätä kirjoitan ja tajuan, mitä ajattelen. Mutta siis se on totta, että ihan oikeasti taidan luottaa siihen. Melkein kuulkaas tässä kyynel vierähtää silmäkulmaan, sillä niin paljon juuri tämä asia on vaivannut viimeisen parin vuoden aikana mua. Joinain hetkinä on tuntunut kovin kaukaiselta ajatus, että voisin ikinä saavuttaa tälläistä tunnetta. Nyt suhtaudun asiaan ehkä järkevämmin. Jos jotain edellä mainittua tapahtuu niin se on poikkeus ja hyväksyn sen, että teen agilityä elävän elukan kanssa ja tässä tapauksessa vielä aika persoonallisen- aikamoisen hassun sussun, blondeista blondeimman :)
Nyt pitäisi myös vielä pikkusen tsempata noiden viikonlopun tavoitteiden suhteen. Myönnetään, että olen lähdössä liikenteeseen liiankin vaatimattomasti. Alitajunnassa kait vertaan liikaa osaamistamme suhteessa muihin, josta johtuen on helppoa luovuttaa jo etukäteen. Mutta olen aikonut työstää asiaa viikonlopuksi niin, että tavoite on Avan ja mun osaamistasoon suhteutettu, eikä muiden taso vaikuta siihen. Jos (ja kun) onnistutaan ja tehdään hyvä rata niin siihen pitää olla tyytyväinen. Olis kait tyhmää kiusata itseään sillä, että olis tyytymätön hyvään rataa jos aika jää muista. Ja jos onnistutaan tekemään puhtaita ratoja putkeen (niinkuin kyllä tiedän, että voidaan osata) niin sehän olis sairaan hienoa.Kaapon kanssa päästiin aikoinaan tekemään kaikki viisi rataa kunnes viimeisellä radalla kolmen kiellon takia tuli hylly ja tulos jäi saamatta. Silloin harmitti, sillä kiellot oli meille aika harvinaisia virheitä ja vaikka kahdella kiellolla oltaisiin saatu ihan kelpo tulos. Tuota en nyt toivoisi tällä kertaa.
Ensi kauden tavoite on kirkastunut tässä loman aikana. Oon päättänyt, että tavoitteena on nostaa nollaprossaa ylöspäin. Luulisin, että treeneissä nollaprossamme on tällä hetkellä n. 70% ja silti kisoissa se on vain n. 20%. Se, mitä tasoa tavoitellaan on vielä auki. Jotenkin tuntuu, että periaatteessa n. 50% voisi olla ihan saavutettavissa oleva. Se tarkoittaa, että treeneissä pitää pyrkiä vielä parempaan myös. Tokihan muita tavaoitteita myös, mutta tuo nyt on tärkein.
tää nyt oli tällästä tajunnanvirtaa taas tällä kertaa. Mä luulen, että tää kirjoittaminen kyllä selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että palaan vielä näppäimistölle ennen viikonloppua.
Hyvillä mielin paikanpäälle ja tehdään se mitä osataan. Siinä mun visio viikonlopulle. Avan kanssa on ollut nyt niin mukava mennä treeneissä ja kisoissa, että mikäs sen kanssa tehdessä. Onhan meillä heikkouksia, akuutisti tällä hetkellä avokulmat pujottelussa esimerkiksi, mutta oikeastaan sillä tasolla, millä ollaan niin ollaan ihan hyvillä kantamilla kuitenkin. Jokainen treeni ja kisa, joka ollaan tehty nyt muutaman kuukauden sisällä on tuntunut hyvin tehtävissä olevalta. Virheitä on tullut ja erityisesti niitä yhden virheen juttuja suurimmaksi osaksi. Ne yhdet virheet on tulleet pääsääntöisesti takaakierroista putkien tai kontaktien jälkeen, puomin ylösmenosta tai irtoamisesta ansaputkeen. Keppiheikkous ei ole vaivannut kisoissa, sillä vaikeammat kulmat olen ehtinyt aina tyrkkäämään ja niissä Ava on hyvä. Eilen treeneissä tuli vastaan tilanne, jota ei osattu ja sitä täytyy nyt vielä treenata viikonlopuksi kuntoon. Keppien päässä oli n. metrin päässä putki poikittain vastassa ja tilanne vaati vedätystä ja keppien edestä leikkausta, vaikka tilaa oli ahtaasti. Ava tuli tokavikasta välistä pois ja otti putkesta paljon häiriötä. Ton kaltaisia juttuja voi hyvinkin olla tiedossa viikonloppuna joten tota täytyy vielä käydä tosiaan ihmettelemässä.
Se mistä oon ylityytyväinen on se, että oon alkanut luottamaan kisakaveriini kisoissa. vaikka se lähdössä kyttää ja pyörittää päätään talitintin lailla niin tiedän, etä tila ei jää sille enää päälle. tai ainakaan ei ole nyt jäänyt. Joten hyvinkin todennäköisesti se ei jää haistelemaan peppuaa lähdössä, joka oli suurin ahdistus mulle. tai ei kait se haistelu itsestään vaan sillä tuohon tilaan ajava tunnetila ja mulle tuosta käytöksestä välittyvä ahdistus. Sekavaa luettavaa sori, mutta itselleni tätä kirjoitan ja tajuan, mitä ajattelen. Mutta siis se on totta, että ihan oikeasti taidan luottaa siihen. Melkein kuulkaas tässä kyynel vierähtää silmäkulmaan, sillä niin paljon juuri tämä asia on vaivannut viimeisen parin vuoden aikana mua. Joinain hetkinä on tuntunut kovin kaukaiselta ajatus, että voisin ikinä saavuttaa tälläistä tunnetta. Nyt suhtaudun asiaan ehkä järkevämmin. Jos jotain edellä mainittua tapahtuu niin se on poikkeus ja hyväksyn sen, että teen agilityä elävän elukan kanssa ja tässä tapauksessa vielä aika persoonallisen- aikamoisen hassun sussun, blondeista blondeimman :)
Nyt pitäisi myös vielä pikkusen tsempata noiden viikonlopun tavoitteiden suhteen. Myönnetään, että olen lähdössä liikenteeseen liiankin vaatimattomasti. Alitajunnassa kait vertaan liikaa osaamistamme suhteessa muihin, josta johtuen on helppoa luovuttaa jo etukäteen. Mutta olen aikonut työstää asiaa viikonlopuksi niin, että tavoite on Avan ja mun osaamistasoon suhteutettu, eikä muiden taso vaikuta siihen. Jos (ja kun) onnistutaan ja tehdään hyvä rata niin siihen pitää olla tyytyväinen. Olis kait tyhmää kiusata itseään sillä, että olis tyytymätön hyvään rataa jos aika jää muista. Ja jos onnistutaan tekemään puhtaita ratoja putkeen (niinkuin kyllä tiedän, että voidaan osata) niin sehän olis sairaan hienoa.Kaapon kanssa päästiin aikoinaan tekemään kaikki viisi rataa kunnes viimeisellä radalla kolmen kiellon takia tuli hylly ja tulos jäi saamatta. Silloin harmitti, sillä kiellot oli meille aika harvinaisia virheitä ja vaikka kahdella kiellolla oltaisiin saatu ihan kelpo tulos. Tuota en nyt toivoisi tällä kertaa.
Ensi kauden tavoite on kirkastunut tässä loman aikana. Oon päättänyt, että tavoitteena on nostaa nollaprossaa ylöspäin. Luulisin, että treeneissä nollaprossamme on tällä hetkellä n. 70% ja silti kisoissa se on vain n. 20%. Se, mitä tasoa tavoitellaan on vielä auki. Jotenkin tuntuu, että periaatteessa n. 50% voisi olla ihan saavutettavissa oleva. Se tarkoittaa, että treeneissä pitää pyrkiä vielä parempaan myös. Tokihan muita tavaoitteita myös, mutta tuo nyt on tärkein.
tää nyt oli tällästä tajunnanvirtaa taas tällä kertaa. Mä luulen, että tää kirjoittaminen kyllä selkiyttää omia ajatuksia. Voi olla, että palaan vielä näppäimistölle ennen viikonloppua.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Loma!
reilu viikko takana ja paljon vielä edessä :) Tykkään, tykkään, tykkään, tykkään!!!
Palattiin eilen kotiin ja tämä päivä on mennyt kotia ja pihaa kuntoon laittaessa. Nyt pitää hiukkasen mainostaa superreippautta, sillä sellasia ollaan oltu. Voi hitto, että ollaan oltu tänään reippaita! No niin, se siitä.
Meillä oli reissussa niin mukavaa! Juhannus Tuorlassa, jossa pasi ja pahkis saivat ekan nollan. Minä tehtailin miljoona hyllyä, mutta osittain ihan kelpo sellaisia. Viikonloppu meni mukavasti ja vähän kosteasti sekä hyvin syöden ja tietty seuraten ja kisaten agilitya. Starttasin seurakaverin pikkuPimu-koiralle ja kokemus oli aivan huippu. Jos tuollaisen minikoiran saisin niin ottaisin heti. Se oli ihana!
Sunnuntaina jatkettiin Kustaviin, josta olin varannut pikkuruisen möksän uskisten leirintäalueelta, joka oli myös päihteetön.. (selvis vasta paikanpäällä..) raahattiin salaa möksälle vinkut ja jännäten niitä nautittiin ja työstettiin jussiaksavideota. Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa raumalle kummitädin luokse ja tutustuttiin niin kauniiseen vanhaan Raumaan. Siitä meno jatkui Poriin, josta parin yön jälkeen laskelteltiin Vimpeliin tokokisoihin.
Ava tuli ilmoitettua vähän hetken mielijohteesta kun koe osui sopivasti matkanvarrelle ja pasi ja pahkis starttasivat myös. Tottiksia oon sen kanssa tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti ja tietty pyrkinyt mahdollisemman hyvään laatuun harvoilla treenikerroilla. Kisat olivat luonteeltaan leppoisat pohojalaiseen tyyliin ja itseasiassa verraten aiempiin kokemuksiin oli taso yllättävän kova alokasluokassa. Ilma oli tosi kiva, n. 35 astetta superhellettä täysin varjottomalla hiekkakentällä.. Sussukoira oli helteestä huolimatta superkoira ja teki kaiken niin hyvin kuin osaa. Helle laski sopivasti sen virettä niin, että sen seuraaminen ei ollut liian painostavaa ja muutenkin suoritus oli kaikinpuolin tasaisen tasokasta (vaikka itse sanonkin). Sai kaikista muista liikkeistä kympin paitsi hyppy meni nollille. Se olikin ainoa liike, jonka tiesin, että ei periaatteessa osaa. Tai osaa käskystä hypätä ja pysähtyä seisomaan, mutta liikkeen kokonaisuudessaan olin tehnyt kaksi kertaa, joista ekalla kerralla ei osannut. Kun vielä tyhmänä valmistelin sen ihan vääriin liikkeeseen niin reisillehän se meni. Tuomari oli huippu, joku vanha mies, joka totesi hypyn jälkeen: " voi harminpaikka!!! uskomaton jännitysnäytelmä ihan loppumetreillä. olin jo varma, että pääsen kolmannen kerran elämässäni antamaan 200 pistettä, mutta ei! Ihan kuin jalkapallo-ottelussa!". Häntä harmitti ilmeisen paljon tuo meidän epäonnistuminen ja kyllä tietty muakin. Mutta ei haittaa, 180 pistettä on ihan jees tulos kuiteskin. pasi ja pahkis tekivät hyvää työtä ja ne nyt osaa noi vaikka väärinpäin. Seuraaminen on pahiksella vähän turhan eloisaa, mutta tekee kaiken tosi hyvällä asenteella. Sen seisomaan pysähdykset ovat varmaan parhaat, mitä oon nähnyt. Saivat 191,5 pistettä ja pasi sössi itse muutaman pisteen. hyvä, että sössi, tulevaisuutta ajatellen. korjasi katsekontaktia lisäkäskyllä, vaikka oli jo "valmis".
Siitä sitten hyvillä mielin kohti Ala-veteliä, jossa vietettiin pari päivää veljenluona. Ihana paikka, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja kaikkea :)
Heinäkuun eka viikonloppu Kokkolassa, jossa neljä agilityrataa Avalla ja näyttelyt. Agissa kaksi nollaa sijoin 2 ja 6 ja hyviä ratoja. Nolla oli huippulähellä myös ekalla radalla, josta hyl kun hyppäsi radan lopussa takaakierron väärästä suunnasta. Kontaktien ja putkien jälkeiset takaakierrot...niitä pitää harjoitella! Olin siihen valtavan tyytyväinen kaikilla radoilla. Pasi kertoo pahkiksesta omassa blogissaan jossain kohtaa.
ja näyttelyt! juku, Ava sai erin!!! lähdettiin hakemaan keltaista nauhaa (h), mutta tuomari oli Tuomon sanojen mukaan "kait samalta planeetalta" Ava avaruusolion kanssa ja tykkäsi siitä jonkin verran. Tykkäsi ilmeisesti sen komeista liikkeistä ja Ava esiintyi myös hyvin. Luulin, että huonosti käy kun tuomari rupesi nauramaan kun tuli katsomaan ekalla kerralla Avaa läheltä. Sitä taiskin vaan naurattaa Avan ilmeikäs ilme tai jotain. kaikki koirat (Ava, Suna ja Tuumis) saivat, mitä haettiiinkin, joten aivan huippujuttu!
Klagin jälkeen vielä äidin veljen luokse, veteliin isotädille ja viimeiseksi yöksi petäjävedelle. Joka ikisessä paikassa olo oli tervetullut. Kyllä me ollaan vaan onnekkaita kun meillä on niin ihania sukulaisia ja kavereita. harmi vaan kun kaikkia ei koskaan kerkee näkemään.
No niin, tää oli tällänen pikakelaus reissusta ja ehkäpä palaan siihen vielä myöhemmin. Kohta tulee Linda ja Juha kyläilemään ja lähdetään uittamaan koiria ja sitten tietty syödään. oon lihonnut kamalasti, mutta se ei nyt lomalla haittaa. Ensi talvena sitten taas on aikaa rääkätä itseään. Ai niin, pirkko on toiselta rodultaan saukko. veteen kun pääsee niin ui kuin saukonpoika. On muuten taitava uimari!
Palattiin eilen kotiin ja tämä päivä on mennyt kotia ja pihaa kuntoon laittaessa. Nyt pitää hiukkasen mainostaa superreippautta, sillä sellasia ollaan oltu. Voi hitto, että ollaan oltu tänään reippaita! No niin, se siitä.
Meillä oli reissussa niin mukavaa! Juhannus Tuorlassa, jossa pasi ja pahkis saivat ekan nollan. Minä tehtailin miljoona hyllyä, mutta osittain ihan kelpo sellaisia. Viikonloppu meni mukavasti ja vähän kosteasti sekä hyvin syöden ja tietty seuraten ja kisaten agilitya. Starttasin seurakaverin pikkuPimu-koiralle ja kokemus oli aivan huippu. Jos tuollaisen minikoiran saisin niin ottaisin heti. Se oli ihana!
Sunnuntaina jatkettiin Kustaviin, josta olin varannut pikkuruisen möksän uskisten leirintäalueelta, joka oli myös päihteetön.. (selvis vasta paikanpäällä..) raahattiin salaa möksälle vinkut ja jännäten niitä nautittiin ja työstettiin jussiaksavideota. Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa raumalle kummitädin luokse ja tutustuttiin niin kauniiseen vanhaan Raumaan. Siitä meno jatkui Poriin, josta parin yön jälkeen laskelteltiin Vimpeliin tokokisoihin.
Ava tuli ilmoitettua vähän hetken mielijohteesta kun koe osui sopivasti matkanvarrelle ja pasi ja pahkis starttasivat myös. Tottiksia oon sen kanssa tehnyt epäsäännöllisen säännöllisesti ja tietty pyrkinyt mahdollisemman hyvään laatuun harvoilla treenikerroilla. Kisat olivat luonteeltaan leppoisat pohojalaiseen tyyliin ja itseasiassa verraten aiempiin kokemuksiin oli taso yllättävän kova alokasluokassa. Ilma oli tosi kiva, n. 35 astetta superhellettä täysin varjottomalla hiekkakentällä.. Sussukoira oli helteestä huolimatta superkoira ja teki kaiken niin hyvin kuin osaa. Helle laski sopivasti sen virettä niin, että sen seuraaminen ei ollut liian painostavaa ja muutenkin suoritus oli kaikinpuolin tasaisen tasokasta (vaikka itse sanonkin). Sai kaikista muista liikkeistä kympin paitsi hyppy meni nollille. Se olikin ainoa liike, jonka tiesin, että ei periaatteessa osaa. Tai osaa käskystä hypätä ja pysähtyä seisomaan, mutta liikkeen kokonaisuudessaan olin tehnyt kaksi kertaa, joista ekalla kerralla ei osannut. Kun vielä tyhmänä valmistelin sen ihan vääriin liikkeeseen niin reisillehän se meni. Tuomari oli huippu, joku vanha mies, joka totesi hypyn jälkeen: " voi harminpaikka!!! uskomaton jännitysnäytelmä ihan loppumetreillä. olin jo varma, että pääsen kolmannen kerran elämässäni antamaan 200 pistettä, mutta ei! Ihan kuin jalkapallo-ottelussa!". Häntä harmitti ilmeisen paljon tuo meidän epäonnistuminen ja kyllä tietty muakin. Mutta ei haittaa, 180 pistettä on ihan jees tulos kuiteskin. pasi ja pahkis tekivät hyvää työtä ja ne nyt osaa noi vaikka väärinpäin. Seuraaminen on pahiksella vähän turhan eloisaa, mutta tekee kaiken tosi hyvällä asenteella. Sen seisomaan pysähdykset ovat varmaan parhaat, mitä oon nähnyt. Saivat 191,5 pistettä ja pasi sössi itse muutaman pisteen. hyvä, että sössi, tulevaisuutta ajatellen. korjasi katsekontaktia lisäkäskyllä, vaikka oli jo "valmis".
Siitä sitten hyvillä mielin kohti Ala-veteliä, jossa vietettiin pari päivää veljenluona. Ihana paikka, hyvää seuraa, ruokaa, juomaa ja kaikkea :)
Heinäkuun eka viikonloppu Kokkolassa, jossa neljä agilityrataa Avalla ja näyttelyt. Agissa kaksi nollaa sijoin 2 ja 6 ja hyviä ratoja. Nolla oli huippulähellä myös ekalla radalla, josta hyl kun hyppäsi radan lopussa takaakierron väärästä suunnasta. Kontaktien ja putkien jälkeiset takaakierrot...niitä pitää harjoitella! Olin siihen valtavan tyytyväinen kaikilla radoilla. Pasi kertoo pahkiksesta omassa blogissaan jossain kohtaa.
ja näyttelyt! juku, Ava sai erin!!! lähdettiin hakemaan keltaista nauhaa (h), mutta tuomari oli Tuomon sanojen mukaan "kait samalta planeetalta" Ava avaruusolion kanssa ja tykkäsi siitä jonkin verran. Tykkäsi ilmeisesti sen komeista liikkeistä ja Ava esiintyi myös hyvin. Luulin, että huonosti käy kun tuomari rupesi nauramaan kun tuli katsomaan ekalla kerralla Avaa läheltä. Sitä taiskin vaan naurattaa Avan ilmeikäs ilme tai jotain. kaikki koirat (Ava, Suna ja Tuumis) saivat, mitä haettiiinkin, joten aivan huippujuttu!
Klagin jälkeen vielä äidin veljen luokse, veteliin isotädille ja viimeiseksi yöksi petäjävedelle. Joka ikisessä paikassa olo oli tervetullut. Kyllä me ollaan vaan onnekkaita kun meillä on niin ihania sukulaisia ja kavereita. harmi vaan kun kaikkia ei koskaan kerkee näkemään.
No niin, tää oli tällänen pikakelaus reissusta ja ehkäpä palaan siihen vielä myöhemmin. Kohta tulee Linda ja Juha kyläilemään ja lähdetään uittamaan koiria ja sitten tietty syödään. oon lihonnut kamalasti, mutta se ei nyt lomalla haittaa. Ensi talvena sitten taas on aikaa rääkätä itseään. Ai niin, pirkko on toiselta rodultaan saukko. veteen kun pääsee niin ui kuin saukonpoika. On muuten taitava uimari!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)