uskomatonta, mutta totta!

Aamu alkoi parhaalla mahdollisella tavalla kun sain testarin, että meidän tuleva kummilapsi syntynee tänään :) Jotenkin se on erityistä kun oikein ihana ja läheinen kaveri saa lapsen. Mä oon ihan muikeena ja toivon niin, että kaikki menee hyvin!

Eilenkin oli aivan muikeena, sillä Avan kanssa kisat meni kertakaikkisen upeesti. Niinkuin viime kirjoituksessa manasin, niin usko on vähän ollut koetuksella sen kanssa kun kisoissa ei vaan homma oikein ole pelittänyt. Mutta mistä lie ja mitä olikaan tapahtunut, mutta nyt sujui upeesti. On tuo Sussu vaan salaperäinen elukka :)

Tehtiin siis triplanolla, joka on melkonen suoritus meille. En ole itseasiassa koskaan edes Kaapon kanssa tehnyt triplaa joten ihan uusi kokemus kaikenkaikkiaan. Kaikki radat tuntuivat helpoilta ja mulla oli jotenkin kamalan itsevarma olo. Toi on niin outoa, sillä kakkos ja kolmosradan tutustumisissa en edes saanyt päätettyä, miten aion minkäkin kohdan tehdä. Ja ekan radan tutustumiessa kävin vain hätäsesti, sillä en ehtinyt ennen rataa lämpätä ja karkasin sitä tekemään. Radat olivat kaikki vauhdikkaita, joka aiheutti monelle päänvaivaa. Musta ne olivat tuttuja juuri sen takia. Kiitos Jarin treenien. Noista mikä vaan olis voinut olla Jarin käsialaa.

Eka rata oli paras meiltä, enkä siinä montaa asiaa edes hioisi paremmaksi. Keppien jälkeinen elämä oli videolta katsottuna vähän tökkö. Kepeiltä lähtiessä Ava katsoi muhun liian kauan ennen putkeen irtoamista. Ja kepeille tulossa olis hiukan jännistystä kun ekassa välissä ajautui vähän kauas. Mutta taisteli itsensä kakkösväliin. Voitto meni ansaitusti Raisalle, mutta tultiin tokaksi ja sillä irtos hyppyserti!

Tokalla radalla menin vähän go with the flow meiningillä. Erityisesti radan alku tuotti monelle päänvaivaa putkiAa kuviollaan, mutta pidin suunnitelmastani kiinni ja se oli meille toimiva. Sen jälkeen vaihdoin ja hioin suunnitelmaa monessa kohtaa ja erityisesti radan lopussa menetettiin varmaan ne muutamat sekunnit, joilla olisi voitto voinut napsahtaa. Tultiin tokaksi ja saatiin siis vaadittava tupla ja tervemenot SM-kisoihin!

Vikalla radalla..meneeköhän mulla jo sekaisin nää radat! Olikohan se kuitenkin se vika rata vasta jossa oli hankala alku? No jos muisti on näin hatara niin ehkä en ala kummemmin analysoimaan enää näistä profiileita.. :) Tärkeintä kuitenkin, että vikaltakin radalta napsahti nolla ja silla tultiin Plikan ja Revon jälkeen kolmansiksi.

Aika supermagee fiilis kyllä oli tuon setin jälkeen. Tämä oli kuulkaas sellaista hunajaa haavoille ja kolhiintuneelle itseluottamukselle, että kyllä kelpas!

Nyt pakko lopettaa, koska lähden kannustamaan Pasia ja Pahkista kisoihin. Toivottavasti tänään olis niiden päivä!

hyvää ja huonoa

Taas on hupsahtanut tovi jos toinenkin viime päivityksestä, vaikka päivitettävää riittäisi. Siispä koitan taas lyhyesti ja ytimekkäästä kerrata viimeiset kuulumisemme.

Ekana ne ikävimmät ja kamalimmat uutiset. Allilla on päässä kasvain, jonka ennuste on melko kysymysmerkki. Se menee pään viipalekuvaukseen, jossa saadaan lisää tietoa siitä, miten kasvain on sijoittunut ja mihin levinnyt. Harmillisesti se tulee olemaan ja pysymään, sillä koska se on luun sisäinen kasvain niin sitä voi mitenkään operoida. Tai siis ei voi, koska se on päässä, josta on aika paha poistaa luisia osia. Saa nyt kipulääkettä loppuiäkseen ja toivomme kovasti, että pysyisi kivuttomana ja oireettomana vielä pitkään.

Spontaaneja itkuja tulee aika-ajoin ja useimmiten ihan tyhmistä asioista. Eilen tuli vuosi kuluneeksi siitä kun Kaapo kuoli syöpään, joka tuntui pahalle. Olohuoneessa on kaksi isoa maalausta, joissa toisessa on Alli ja toisessa on eka dalmikseni Bella. Noita katsellessa tule välillä tyhmänä mietittyä, että kohta kaverit taas voivat nähdä toisensa. Ja sitäkin tulee mietittyä, että kun Allia ei enää ole niin se myös tarkoittaa, että meidän perheessä ei ole enää yhtään pilkkukoiraa. Ja sitten tuota katsoo ja miettii, että onkohan sillä millaisia tuntemuksia tai kipuja? Selvästi on nyt ollut pirteämpi kun on saanut kipulääkkeen joten ilmeisesti ei ole tajuttu sen olevan kipeä. Siitä tulee paha mieli ja halu hyvittää sille se jotenkin - tyhmää, tyhmää, tyhmää! Ja sitten sille tulee annettua erinäisiä vapauksia ja pidettyä se kainalossa kun vaan mahdollista. Huh, ei ole helpppoa.

Mutta nyt iloisempiin asioihin!

Pirkon kanssa on ollut pieniä epätietoisuuden hetkiä treenikentillä (hallitsematonta poukkoilua), mutta nyt viimeisissä treeneissä on ollut isoa aihetta iloon. Sen kanssa on jotkut asiat onnistuneet niin hyvin, että oon ollut aivan liekeissä! Pakko kait myöntää, että mulla ei ole koskaan ollut ohjattavana tuollaista koiraa, joka taipuu tuollaisiin mulkeroihin ja vielä tuollaisella vauhdilla. Monta kertaa on pitänyt varmistaa, että hyppäskö se koko hyppyä kun tuli niin salamana tilanteesta? Ja mikä parasta, tuo on ihan mun oma koira, jonka kanssa voi tuntua niin hyvälle! Kontaktit ovat aika-ajoin erinomaisen hyvät ja lopun aikaa hyvät. Kepeillä on myös edistystä tullut joten sen esteosaaminenkin on mennyt eteenpäin. Innolla ja ilolla odotan, mitä sen kanssa tulee vielä eteen. Ihan varmasti paljon harmaita hiuksia, mutta takuusti myös ihanaa tekemisen mahtavuutta!

Avan kanssa ei kisoissa nyt oikein pelitä homma. Treeneissä joo, osataanhan me. Mutta kun ei osata missään muualla niin myönnettävä on, että aika järkelemäinen itselulottamus saisi olla, ettei usko omaan osaamiseen horjuisi. Huomenna mennään taas kokeilemaan ja ihmettelemään. Hyvillä fiiliksellä menen ja lähden, mutta takaraivossa kuitenkin joku ääni kysyy, että "vieläkö jaksat palata tätä peliä jos tälläkin kertaa petyt?"

Joo ja hei mahtavuutta! Pirkko kävi kuvattavana ja kaikki oli kunnossa! Lonkat lähti A/A, kyynäret 0/0, selkä priima, olat ja polvet kunnossa! Mä niin tykkään :)

Nyt lenkille ja jos vähän siivoiliskin. Huomenna kisojen jälkeen tulee kavereita kylään joten tiedossa on varsin kelpo päivä.

tiivistetysti terveiset

Jotenkin on pitänyt sellaista kiirettä tässä, että en ole ehtinyt päivittelemään tätä. En kyllä nytkään, mutta kun nyt aloitin niin menkööt :) yritän olla ytimekäs, mutta luultavasti epäonnistun siinä.

Käytiin Ahvenanmaalla kisaturneella ja palattiin kotiin hyvin syöneinä, seurasta nauttineina ja kaikinpuolin tyytyväisinä. Tulokset olivat pepusta, mutta hyvää yritystä oli kyllä sekä pasilla että mulla. Jatkamme harjoituksia ja palaamme affikselle ensi kerralla entistä taitavampina.

Allilta poistettiin hammas, jossa oli alkava paise. Samalla ottivat koepalan poskiluusta, joka oli tihentynyt ja rosoinen. Kuulemma ei onneksi näyttänyt yhtään pahalta kuitenkaan. Saadaan kontrollikäynnillä tieto koepalasta ja samalla katsovat, miten suu on parantunut. Alli on piristynyt ihan eri koiraksi viikossa joten kipuja tai jotain tukalaa sillä on mahtanut raukalla olla. Mutta aivan erinomaista, että voi nyt hyvin! Olo on nyt kovin toiveikas tuon homman suhteen.

Treenailtu on tietty myös. Pirkko pääsi piiiiitkästä aikaa tällä viikolla hommiin. Tiistaina ekaa kertaa ja herranjumala, että läks lapasesta. Fiilis oli "kun mikään ei onnistu" ja treenin jälkeen piti pistää ajatuksia ja suunnitelmia hetki kohdilleen. Torstaina palattiin taas asian ääreen ja hommat sujuivatin paljon mukavammin. Eilen käytiin Saijan ja Sarin kanssa treenaamassa ja ihan hyvät fiilarit jäi siitäkin setistä. Pirkko teki puomin tosi hyvin! Kotona kellotettiin videolta se, 1,8s. Ihan jees :) Kepit paremmat apparin kanssa ja keinu sujui nyt aika ok. Saisi tulla vähän itsevarmemmin ylemmäs, mutta muutamia hyviä suorituksia kuitenkin. Putkeen irtoaa.. ja rimoja hahmotellaan. Kokeilussa taas muutamia isompiakin hyppyjä (55cm) ja nyt tiputti takasilla ekaa hyppyä joitain kertoja. Hyppytyyli on ilmeisesti ihan hyvä kuitenkin. Kyllä se siitä. Voltti ja Pyry tekivät hienosti, kas kummaa. Oli tosi kiva treenata kimpassa taas :)

Avakin on vähän reenaillu. Tiistaina yritin käännöksiä treenata tai lähinnä niistä kiihdyttämistä ja kokoamista. Kontakteja myös ja keppien sisäänmenoja. Ei siinä mitään. Puomi ja Aa olivat oikein loistavat. Kepeillä virhettä, toivotaan, että oppi sen ansiosta. Sussu oli jotenkin tohkeissaan ja liikkis. Varsin yritteliäs pikkupossu. Käytiin Avan kanssa muuten myös keskiviikkona Misaa tuuraamassa Niinulla. Mukava treenipaikka tuo Satulinna! Ava sai rompetta korvaansa (kumirouhetta) ja sitä siinä hetki metsästeltiin. Ei ollut eka eikä varmana vika kerta. Liian isot korvat... Musta treeni meni hyvin ja oli hyvä. Takaakiertoja päällejuoksulla täytyy treenata. Niissä lähinnä omaa liikkeellä lähtöä niin, että vaikka menen jo niin ottaisi silti hypyn. En taida luottaa ja jään vähän eteen poimimaan riman yli sitä. Turhia ohjauksia tulisi välttää ja ottaa ihan perusohjauksella kun se on riittävää. Esim. ihan turhaan vastakäännöksellä kääntelin kun tuli ihan vaan heittämälläkin ja liikkeen voimasta mukaan ihan samalla tapaa. Treenattiin myös persjättöä ikäänkuin päällejuoksupersjättöä korvaamaan. Tarpeeksi aikaisin vaan rintakehää auki niin hyvin toimi. Kontaktit oli aika ok, vaikka jäin taakse. Reppuli ja Raisa tekivät vakuuttavasti. Niillä menee kyllä nyt niin nappiin ja oon niin iloinen niiden onnistumisista. Ei ole Raisallakaan aina ole ollut yhtä juhlaa kuipulan kanssa meneminen, vaikka se mukava sälli onkin.

Eka työviiko uudessa duunnissa myös nyt takana. Se on vienyt vähän mehuja, lähinnä kaiken uuden ja aikasten heräämisten johdosta. Mutta niin mukavaa silti :)

Tänään pitäisi vielä olla vähän aktiivinen ja lähteä kohta kouluttamaan ja sen jälkeen koulutustoimikunnan kokoukseen. Aamupäivällä reippailin salilla ja uimassa. Sen jälkeen kävin melkein pari tuntia metsäsä Piipaan ja Ammun kanssa (pasi on hiihtämässä sussun ja pahkiksen kanssa). Mä luulen, että oon olut niin reipas, että oon ansainnut jotain hyvää illalla. Hmm... jäin kiinni. Uusi elämä ei alkanutkaan vielä tällä viikolla kaikesta uhosta huolimatta. Mutta se alkaa. Pian.

Osaisinkohan linkittää tähän Saijan tekemän videon la treeneistä? http://www.youtube.com/watch?v=Mbm6Ju90cgM&feature=g-upl&context=G2e9a693AUAAAAAAAAAA

On ne herttaisia kiitureita :)

ensi vuonna?

Jos nyt uusi vuosi on käynnistynyt sairastelulla niin ehkä loppuvuosi menee terveenä? Mä ehdin jo huokaista, että pasin flunssa ei tarttunut muhun, mutta tarttupa sittenkin.Onneksi oltiin tässä järkässä kipeitä, että ensin koirat kennelyskässä ja sitten me ihmiset. Me ihmiset kun ei tarvita karanteeniaikoja päästäksemme ihmisten ilmoille kun kunto sen vaan sallii.

Allin poskipatin syy ei selvinnuytkään silmälääkärissä. Mä niin aattelin, että sillä on joku kyynelkanavan tulehdus tms kun silmät ovat olleet hiukan ärtyneet jo pidemmän aikaa. Tyhmä koiranomistaja ei sitten katsonut sen suuhun lainkaan. Sillä on takaposkihampaasta lohjennut hampaan pintaa ja ien on melko ärtynyt. Päivi Vanhapellolla käytiin ja hän laittoi lähetteen jatkotutkimuksiin Anidenttiin, jossa olis tarkoitus ottaa hammasröntgeniä jne. Se epäili, että Allilla olis hampaan juuressa mätäpaise. Luulisi tuon olevan kipeä, mutta ei Alli nyt kamalan kipeeltä vaikuta. Tosin sillä on ollut sellasia kipukohtauksia, jotka ollaan ajateltu johtuvan mahakivuista.. siitä syystä ollaan sitä lekuriin muutamia kertoja viety ja saatu nyt kotiin kerättyä jo hyvä lääkearsenaali mahakipuihin ja huonoon vointiin. Aatteleppa jos sillä onkin hampaaseen sattunut? No tuskin tuo nyt kovin pitkään sillä on ollut, tuo patti kun nousi vasta vajaa viikko sitten. No, eiköhän nää selviä kunhan saadaan tutkittua. Vastaisivat vaan puhelimeen niin saisi ajan varattua! Koko aamun on mennyt vastaajaan, jossa kertovat olevansa kiinni toimenpiteessä. Rasittavaa.

Miten musta muuten tuntuu, että aina tänne päivittelen kaikenlaisia sairastelujuttuja? Viime vuosi ja oikeastaan vuoden 2010 lopusta saakka ollaan kyllä oltu poikkeuksellisen paljon sairaana niin koirat kuin mä. Mulla on niska vaivannut ja näitä flunssia on ollut enpi kuin laki sallii. Ja koirilla nyt on ollut enempi ja vähempi erillaista kremppaa. ja mitäpä sitä nyt menneitä muistelemaan, asiat voisivat just nyt olla kehnomminkin. Parit flunssat ja mätäpaiseet ovat ihan hoidettavissa verraten moneen muuhun sairauteen tai vammaan.

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan? ainakin työpaikan vaihdoksen ja Pirkon kanssa jatketaan eläinavusteista koulutusta myös kesään saakka. Itseeni liittyen vuosi tuo tullessaan takuuvarmasti edestakaista innostusta ja aktivoitumumista ja sitten taas passivoitumista liikkumiseen liittyen. Kaippa itseni jo tunnen ja tiedän, että ensi viikolla alkaa "kuntoilu ja terveellinen elämä-ajanjakso", joka kantaa syksyyn asti. Syksyllä vielä yritän tsempata, mutta joulukuussa homma lähtee lapasesta ja vaan oon ja syön. Tuolla löysäilyllä kerään inspistä seuraavaan vuoteen ja totta on, että motivaatio on tälläkin hetkellä huipussaan (vaikka nyt kipeenä ei ole). Nyt jo odotan innolla, että affiksen jälkeen alkaa uusi elämä ja saan pari kiloa pois ja kuntoa taas kohdilleen. Keväällä jatkan juoksemista ja aion kesällä osallistua ainakin canicross-kisoihin Avan kanssa. Naisten kympille lähen myös jos aikataulu sopii muuten kuvioihin ja jos kesällä jonkun puolimaratoonin juoksisi?

Mitäs koirien kanssa sitten? Alli jatkanee menestykkäästi eläkepäivien viettoa kainalossa maaten ja toivotaan, että sillä olisi terve vuosi edessä. Eihän sitä tiedä jos sen johonkin näyttelyihin ilmoisi? Avan kanssa olisi mukava osallistua SM-kisoihin ja karsintoihin, mutta päätavoite on saada sitä AVA ja kerätä hyppysertejä. Nyt jos viimein myös sen BH:n kävisi kun olis voinut sen käydä jo satavuotta sitten. Jos kesällä on aikaa niin jälkeä ja esineitä treenataan ja tottiksia toki myös tehdään. Tavoitteena on vähintään se, että pysyy treeneissä tottiksissa erinomaisena. Pirkon pitäisi aloittaa kisaaminen. Tosin jos homma ei pelitä treeneissä niin sitten ei vielä aloita kisaamista. Aloittaa kun tiedän, että voi siirtyä kolmosiin. Samalla periaatteella siis mennään kuin Avan ja Kaapon kanssa ja niillä ainakin kannatti, sillä Ava nousi muistaakseni kahdeksalla startilla kolmosiin ja Kaapo taisi saada viisi nollaa putkeen kunnes viimeistä nollaa kakkosissa haettiin ja pidettiin kisataukoa kun alkoi varastamaan kepeiltä. Nyt tuntuu, ttä kaikki on vielä niin vaiheessa, että nämä vajaa 6kk eivät riitä siihen, että tulisi sillä tavalla valmiiksi. Mutta katsotaan, miten homma käynnistyy kun vaan päästäisiin vähän useammin treenaamaan. Kerta viikossa 5-10 min on liian vähän kun kaikkea pitäisi harjoitella. Onneksi Riman hallille voi viikonloppuisin mennä itsekseen kun vaan löytyy siihen aikaa. Miksi ihmeessä nämä viikonloput onkin olleet niin täysiä? No joo, ensin oli Pirkolla juoksut, sitten kennelyskä joten siksi kait nyt tuntuu, että ei ole treenannut ikuisuuksiin. Kun eihän se ole. Ja syksy oli kiireinen ja toisaalta olen himmaillut tuon kanssa tekemistä, jotta saisi vähän lisää ikää. Nyt sitä ikää on, joten aikaa on vaan löydettävä.

Vaikka ei olla missään tiimeissä nyt mukana niin onneksi jotain koulutuksia on tulossa. Tai aika paljonkin, joka kuukausi jotain ja välillä jopa viikoittain ekstrakoulutuksia. Toivotaan siis, että itsekkin tässä ohjaajana kehittyisin ja oppisin opettamaan koiriani taitavammaksi kuluvan vuoden aikana.

Hauskaa olisi myös lähteä kisaamaan Suomen ulkopuolelle ja jotain suunnitelmia onkin. Katsotaan sitten, miten ja mihin ja kenen kanssa.

Metkulla alkaa jo olla ikää, mutta eiköhän sen ole aina silloin tällöin päästävä mua vedättämään agilityradoille. Enää ei aika kunnolla riitä, että sen kanssa ehtisi treenata, mutta lahjattomat harjoittelee, nimimerkillä: viimeksi ollaan tehty nolla viime keväänä joten... :)

Mitä vielä? ajattelin, että jotain koiraelämän ulkopuolisiakin suunnitelmia voisi tehdä. Se oliskin uutta ja ihmeellistä. Ehkä joku reissu ihan vaan Pasin kanssa kaksin? ja ihanaa, että yks mun ihan parhaista ystävistä saa pian vauvan. Oon jotenkin siitä niin tohkeissani!