päivitystä

huikeeta, kohta on jo syyskuu. Ollaan lähdössä takuuhyvässä seurassa Sadun ja tuomon kanssa vaeltamaan viikoksi viikon päästä. Oikeastaan odotan reissua jo kovin, vaikka en missään nimessä tunnusta olevani erähenkinen. Katsotaan, kuinka tulee itku pusakkaan kun rinkkaa pakatessa täytyy tyytyä vähäiseen määrään tavaroita. Ja sitähän kyllä tulee mietittyä, että jos ei käy viiteen päivään suihkussa niin voiko siihen menehtyä...?

En ole ehtinyt tänne raapustelemaan nyt hetkeen mitään. Ehkäpä siksi, että on tullut oltua muuten aktiivinen. Täytin kolkyt 19.8, joka toisten mukaan on niin vähän ja jotenkin omasta mielestä niin paljon. Joku sanoi, että tästä ei käy tie kuin alaspäin, joka suhteessa. Kuullostaa just tosi kivalle. Loppusyksystä olis tarkoitus ehkä suuremmin juhlistaa näitä, nyt tuli synttärit biletettyä treenailun, kisaamisen ja joo, myös juhlimisen merkeissä.

Käytiin sisaruskatraan kanssa Frantsin Ninan opeissa 19.8. Perusjuttuja kuten lähtöä ja ennakoivaa valssia tuli treenattua. Myös rengasta, vastakäännöstä ja niistoa. Hyödyllistä ja mukavaa! Piirimestiksissä sitten 20.8 Avan ja Metkun kanssa. Avan kanssa aivan kamalia suorituksia. Sussu oli unohtanut lomansa aikana, että miten kisoissa toimitaan. Oli ihan kuumana, eikä keskittynyt yhtään. Kyllä hävetti taas sen kanssa, voi voi. Täytyy pitää mielessä, että taukojen jälkeen on varauduttava johonkin tuon tyyppiseen kisoissa. Treeneissä sen sijaan on kulkenut tosi kivasti. Piirimestisten jälkeen sitten vähän Raisan kanssa hilettämään ja lopulta ihan keskustaankin. Mun pikkuveljet eksyivät paikalle ja ovat kyllä ihania molemmat :) Kiitos myös Timpalle ja Tuulialle seurasta!

Sunnuntaina sitten Ava ja Alli pääsivät hierontakouuun esimerkkikoiriksi. Alli oli hurmannut kaikki (ei mikään yllätys) ja kehuivat, että on älyttömän hienossa kunnossa kun on niin hyvässä lihaskunnossa kaikin puolin. Oli kuulemma antanut hoitaa itseään kuin oppikirjoissa ja kun olivat käsitelleet jotain akupisteitä niin oli reagoinut niihin kuin pitääkin. Yläniskassa sillä oli jotain jumia ja se onkin se samainen kohta jossa epäiltiin jotain välilevyjuttua vuoden alussa. Silloinhan sitä tutkittiin kun oli niin kipee. Ava oli yllättäen aika jumissa, vaika onhan sitä hoidettu ja on ollut levossakin. Olivat saaneet sen kait kuiteskin ihan hoidettua. Sussu oli kait vähän ollut rauhaton ja rasittava - ei kuullosta yhtään minun koiralta.. :)

Viime tiistaina Zeljkon opeissa Anjan ja Sepon luona. Avan kanssa ensin ja suurin oivallus oli se, että kääntyi paremmin kun tiesi käännöksestä, mutta sai itselleen tilaa tehdä sen. Eli ihmisnuoli, niistojutuissa oli huonompi kuin hyvän valssin kanssa. Voi tietty olla sekin, että on vähän huono niissä.. :) Sisarukset taas kehissä ja Z taisi niistä kovasti tykätä. Taisi ylipuhua Saijaa uusimaan samaa yhdistelmää. Yllättäen tehtiin ihan perusjuttuja ja hyvinhän ne kaikilta sujui. Ilmeisesti oli sitä mieltä, että kaikki on tehneet pohjat hyvin, sillä menevät suoraa ja kääntyvät hyvin. Tykkäsi, että leikkivät hyvin ja omaavat hyvän moottorin jokainen. Pirkko on kuulemma ihan kuin Tipin veli. Voltti on kuin isänsä ja pojat Tipin ja Viuhkan yhdistelmiä.

Olin eilen kouluttamassa pitkän rupeaman, jonka jälkeen Ava pääsi pikkusen yllättäen kokeilemaan Jannen kanssa puruja. Ava oli ihan liekeissä ja treenin jälkeen megaeuforisessa tilassa. Jotenkin tuli mieleen, että oonkohan nähnyt sitä koskaan noin intensiivisesti mitään tekevän ja nauttivan siitä? Jannen mielestä oli kuulemma hyvä. Se kuulemma puri hyvin ja keskittyi nyt hyvin. Hyvästä saaliviestistä myös puhuttiin, mutta senhän nyt tiesinkin, että sitä sillä kyllä piisaa ihan loputtomiin. ei varmasti kuitenkaan ole mkään unelmakoira tuota lajia ajatellen, sillä on niin puhtaasti saaliilla toimiva. Ei sitä ääneen sanonut, mutta eikös se noin mene. Kamalan mukavia ihmisiä siellä oli treenaamassa ja mukava oli seurata hyvien koirakoiden treenaamista.

Tänään olis tiedossa vähän pirkkoagilityä ja ehkä vähän kyläilyä ja vaellustarvikkeiden metsästystä. olipas ihanaa aloittaa aamu kaikessa rauhassa hyvin nukutun yön jälkeen. Pirkko tuossa vieressä ährää jonkun narun kanssa ja väkisin työntää sitä mun käteen vähän väliä. Onhan tää vähän hullua, että tykkään siitä niin paljon, että kun katson sitä niin jotenkin aina vähän liikutun..

sunnuntaitreenailut

Tavattiin treenailun merkeissä Saijan, Sarin ja Mian kanssa. Tehtiin rataa, jossa oli asioita, jotka oli meille Piken kanssa vielä vaikeita. Meille nyt monet asiat on vielä vaikeita kun ei olla niitä treenattu, mutta eivätköhän tuosta selkiydy kun kokemusta karttuu. Eilisessä treenissä siis keskityttiin päällejuoksujen treenaamiseen ja kaippa muutamaa poispäinkääntöäkin kokeiltiin.

Palkkauksen kanssa tarvii olla tarkkana, se kait se ratkaisevin tekijä aina on. Hyvin pirkko ymmärtää minusta asioita kun sille vaan opetetaan. Luonnostaan varmaan jotkut asiat tulee helpommin ymmärretyksi ja opituksi kuin toiset, mutta en usko, että mikään on mahdotonta oppia tai ymmärtää. Mulla kaikki aiemmat koirat ovat aina tulleet hyvin ohjauksiin, mutta eivät sitten taas ole kovin estehakuisia tai itse lue rataa kovin hyvin. Siispä noihin aiempiin kokemuksiin pohjautuen en kait osaa kantaa huolta hirveesti, että en saisi Pirkkoa seuraamaan ohjausta. Rytmitys on varmasti erilainen kuin belgien kanssa on ollut. ja on totta, että kulkee mieluummin vähän kauempana kuin belgit, mutta tulee kyllä likikin jos palkkailen lähelle. Mutta siis summa summarun.. ei ehkä ole viisasta vielä oikeesti puhua asioista niin, että ”tälläset on meille vaikeita” tai ”mä en osaa..” jne. vaan pitäisi kait enemmän keskittyä miettimään sitä, että mitä sille tarvi opettaa, koska se ei vielä osaa ja mitä mun pitää oppia, jotta osaan sitä opettaa. Mietin myös sitä, että mulla menee vähän vääränlaiselle psyykkaukselle jos jo nyt päättää, mitkä asiat ovat vaikeita sen joidenkin ominaisuuksien takia. Mä oon just sellanen torvi, että varmasti tulevaisuudessa helposti totean (ja siihen kovasti uskon), että ”nää on ollut sille aina kamalan vaikeita kun..” selityksiä löytyy varmasti, mutta tosiasia voi olla, että on vaan harjoituksen puutetta ja sitä, että tulee niitä hankalaksi kuviteltuja asioita vähemmän treenattua. Olihan huonoa suomenkieltä.. :)

Mutta siis Pike parani treenin myötä kun oppi tajuamaan, mitä haluttiin. Meni musta ihan hyvää vauhtia ja kääntyykin hyvin kun tietää, että pitää kääntyä. Selvästi on kamalan tohkeissaan kun sisarukset ja mutsi (+Saija) on paikalla. Pitkästä aikaa sen ajatukset vähän karkaili siis muualle, mutta ei pahasti lainkaan. Siinä on kyllä kehittynyt. Lähdössä pysyi, mutta saisi sieltä vähän itsevarmemmin lähteä. Lopuksi kun leikkivät niin Pirkkis vaan enempi keskittyi muiden paimentamiseen.. ja komensi Pyryä joka taas rakastui siihen. Joo ja toki kiemurteli maassa kuin matonen ja pissasi alleen kun näki mutsinsa. Saija muuten meinasi, että Pirkko voisi vielä kasvaa kun on niin takakorkea. Tiedä häntä. Onhan se jo aika iso, melkein äiteensä kokoinen eli varmaan joku n. 50cm. Pojat ovat niin hauskoja koipeliineja ja on Voltillakin jalkaa, vaikka vähän pikkusempi onkin. Jos siitä jää medi niin mediluokassa saa muut kyllä vapista. Ja jos siitä tulee maksi niin sama juttu. On hirmu pätevä työnarkkis jo nyt ja menee niin hienosti. Samoin poijjat!

Kokeilin myös pikkusen Viuhkan kanssa ja olipas hauskaa. Se tuntui niin kevyeltä! Pikkusta pätkää vaan joten eipä siitä nyt kummempia vielä voi sanoa. Sellanen fiilis kuiteskin jäi, että täytyy toivoa, että pirkkis tulis mutsiinsa!

Ava pääsi treenailemaan myös ekaa kertaa karsintojen jälkeen. Oli syönyt (varastanut) mökillä puolisen kiloa raakoja perunoita, pari kesäkurpitsaa ja avomaakurkkuja joten pienellä varaukselle jos olis vaikuttanut mahakipuiselta. Kakkas kamalat kasat, mutta muuten vaikutti normilta joten menin kyllä. Tarkoituksena oli vaan fiilistellä ja ihanaahan sen kanssa on fiilistellä kun kaikki tuntui niin helpolta. On se ihq sussu ja ihanaa päästä taas agiliitämään sen kanssa. Agilityloma on tehnyt kyllä meille molemmille varmasti hyvää!

Viikonlopuna hienoa menestystä taas jälleen kerran agilityn PM kisoissa ja PK SM-kisoissa, Onnea kaikille! Erityisonnittelut Epulle ja Ricolle EK SM pronssista, Leealle ja Kaikulle haun hopeasta sekä Janitalle ja Jarille yksilökullasta! Ja marianne ja Träp hienosti kolmansia- niiden menoa on aina ollut mukava seurata. Ja sitten vielä maksien joukkue hopealla ja medit voittivat! Aivan huippua :))

pitäskö vai eikö pitäis?

kävin tänään Riikan kanssa tottistelemassa ja esineitä ihmettelemässä. Pieni jälkikärpäsentoukka kait yritti tehdä itseään tykö, sillä nyt ajatuksissa pyörii, että pitäskö saada itsestään irti vai ei. Siis tehdä Avasta valmis noin niinku kisaamista ajatellen. Tottikset tekee varmasti ihan riittävän hyvin kunhan vaan loputkin liikkeet sille opettaisi (hyppy, Aa ja eteenmeno). Esineet varmaan oppisi ja jäljelle sillä on hyvää pohjaa tehty pellolla. Jos oikein treenaisi niin ehkäpä sen voisi ihan muutamassa kuukaudessa saada kisakuntoon. Ehkä ensi keväänä...? Nyt syksyllä vois ainakin yrittää käydä jäljellä ja tehdä esineitä kuntoon. ja loput liikkeet tottiksiin.

Pirkkis oli mukana myös. Oli ihan pro esineillä (tai siis sen yhden esineen kanssa, jonka teki), joille pääsi ekan kerran. Riikan vinkki oli hyvä ja sillä taidan jatkaa, jotta saan suorat pistot. Eli appari vei esineen ja vein pirkon hihnassa ruutuun etsimään hajua. Kun sai hajun ja hiffasi sen niin kehu ja ruudusta pois sekä lähetys. Hauskaa oli huomata, että vaikka ei koskaan oo tollasta tehnyt niin kun vein hihnassa ruutuun niin sillä oli ihan haku päällä. Kun merkkasin kehulla sen tajuaman esineen niin heti tajus, että se pitää hakea sieltä pois. Toi myös sen hyvin mulle saakka. melko pätevä pikkukoira. Tokosta ei sitten puhutakkaan. Ei ehkä vaan oo meidän juttu. Kyllä siitä varmaan sellasen "siistin hipsuttelijan" saan, mutta taidot ei kyllä riitä mulla, jotta saisin energiseksi, tarkaksi ja innokkaan näköiseksi. voi myös olla, että oon nähnyt liikaa malitottiksia joihin nyt vertaan. noooo, tehdään nyt tässä ohessa ja eihän sitä tiedä jos vaikka mulla herneet kohtaisivat ja ymmärtäisin sen jujun joku kaunis päivä..:)

reenirapsaa

viikonloppuna Pirkkis ja Metku aksaa sekä sussutottista.

Pirkkiksen kanssa riman hallilla tosiaan la-aamuna treenimässä. Ilma oli lämmin ja mitälie muita mahdollisia syitä, mutta oli vähän sellanen laaman oloinen. Ei tullut kovaa niihin tilanteisiin, joissa en liikkunut ja ajautui myös selän taakse joissain valsseissa. Niistoissa teki taas samaa eli ei tule hypylle vaan kääntyy kannoillaan ja lähtee sinne, minne mun rintamasuunta osoittaa. Aattelin ratkaista nää hommat pitämällä taukoa. Levossa kehittyy vai miten se oli :)

Sunnuntai-iltana kävin vähän tottistelemassa Avan kanssa. Viisivuotiasta koiraa ei varmaan kuuluisi treenata näin, mutta molemmilla oli kivaa. Leikittiin 95% ajasta ja loppuaika vähän seuraamisia ja lähinnä täyskäännöksiä yritän työstää. Niihin tulee pieni "pysähtynyt" hetki kun ei jotenkin tajua käännöstä ja myöhästyy siitä. Kiertää siis takaa. Palkkauksella sain ehkä vähän ideoitua, miten lähteä korjaamaan. katsellaan ja ihmetellään. Noutoa myös kerran. Ensin joo pitotreeni ja sitten ihan kokonaisena myös liike. Ei lähtenyt ekasta käskystä..ja oli vähän hidas, mutta ihan jees ollakseen kait tän vuoden eka nouto.

ja siis treenasinhan myös metkua la ja su! Oli meillä harkkaleirillä ja meinas tehdä itsarin kun joutui riman pentutreeneihin osalliseksi lauantaina.. ei oo helppoa pötkön elämä :) Kontaktit on hitaat..karmeen hitaat. jos noin tekee kisoissa niin en ehkä vaan kykene odottamaan, että tulee alas asti. ja sehän on järkevää sitten olla odottamatta. Putki/puomierottelutreenissä yksi väärä valinta. Kerran rima alas, josta huomauttamalla otti opikseen. Tuntui hyvin käsissä kulkevalta, mutta liekkö vähän kyllä hidastanut menoa. Innoissaan kyllä taas oli ja olihan mukavaa treenata sen kanssa.

Ehkäpä ens sunnuntaina aattelin jo treenata avankin kanssa agilityä. On viimeksi tehnyt karsinnoissa joten ihan hyvä loma sillä on ollut. Ens viikolla olis piirimestikset, mutta sitten taas tulee vähän kisataukoa. Ajatuksissa olis kisata enempi loka-marraskuussa ja ehkä saada sitten tuloksia ens vuoden mittelöihin.

Illat pimenee ja näyttää siltä, että tämäkään kesä ei ole ikuinen. Mieltä piristää tuleva lapin reissu syyskuussa. En oo koskaan käynyt Lapissa lumettomaan aikaan, saati sitten vaeltamassa. Jännää :)) Syyskuussa alkais myös juoksukoulu. Samalle illalle sattuu vaan myös riman treenit joten tylsä juttu. Mutta jos olisin superorganisoija niin voisinkohan ehtiä molemmat?

koirat hoidettavina

Pahkis ja Ava kävivät eilen Markuksella käsittelyssä. Avalla oli alarintakehässä trauman jälkitilan tuntuinen jännitys, joka vaikutti vähän ylimenoalueella. Oliskos sm-kisojen aikaansaannosta, siellähän kynsi komeasti eturinnallaan maata okseriin kompastuessaan. Mutta Ava vastasi hoitoon tosi hyvin ja oli hirmu hyvän oloinen heti käsittelyn jälkeen ja kotona. Seuraavaa kertaa suunniteltiin toteutuvaksi vasta loka-marraskuun vaihteeseen, jollei nyt kummempia satu ja tapahdu. Aattelin kuitenkin parit hieronnat sille sopia ennen marraskuuta kun tarkoituksena olis tehdä aika paljon nyt tauon jälkeen tämä alkusyksy.

Pahkis oli jonkin verran jumissa oikealta puolelta, mutta vastasi myös hoitoon hyvin ja Markuksen mielestä jumit eivät vaikuttaneet ”lonkkalähtöisiltä”. Mua erityisesti niiden tilanne ajoittain huolestuttaa ja varmaan Markus sen eilen aisti. Osasi puhua viisaita ja ihan melkein herkistyin kun aattelin mitä sanoi. Muistutti meitä (tai mua..), että Pahkis on täydellinen ja ainutlaatuinen, eikä sitä saa etukäteen mistään tuomita. Jos nyt ei täydellistä anatomiaa esitä muutamassa röntgenkuvassa niin se ei silti vähennä sitä asiaa, että on täydellinen sellaisena kuin se on. Kehotti myös, että mahdollisten tulevaisuuden ongelmien murehtimisen sijaan on tärkeää keskittyä nauttimaan nyt sen terveydestä. Tuosta ”ongelmalähtöisestä” ajatusmaailmasta juteltiinkin sen kanssa jonkin aikaa liittyen pentujen kasvamiseen ja kaikenlaisiin koiramaailman asioihin. Siihen taitaa syyllistyä aika moni.

Illalla Piken kanssa vähän aksimassa imphan kentällä. Jos se ei koskaan opi toimimaan superisti agilityssä niin ainakin osaa hyvin käyttäytyä vuoroaan odottaessa :) Hyvin pystyy olemaan irti ja odottamaan vuoroaan kentän laidalla, vaikka kävinkin jossain muualla (esim. autolla) tai kuljeskelin toisen treenatessa kentällä. Treenissä oli pari putkea ja hyppyjä melkosen pitkillä esteväleillä ja teemana näytti olevan, että kyllä irtooooo… En osannut olla yhtään tarkkana, enkä näemmä yhtään vielä ymmärrä, että miten lukee esteitä. Jotenkin hetkittäin tuli sellanen tunne, että oon saakeli ihan pihalla.. ;) Kaikenkaikkiaan olin vähän tyhmästi valmistellut treenin kun en oikein etukäteen ollut kauheesti miettinyt, että mitä tehtäisi ja aika fiilispohjalta tein suunnitelmia. Ei noin. Näköjään pike on oppinut lukemaan mun ohjauksia ja tietää jo vähän, mitä mikin tarkoittaa. Kun olin tekemässä niistopersjättöä niin se vetikin liinat kiinni tullessaan niistokädelle ja lähti suorinta reittiä kohti sitä estettä, jonne mun rintamasuunta jo osoitti. Ei siis kerennyt tulla ohjaukseen ja tulla hyppyä kun tajusi, että tuonne ollaan menossa ja kovaa pitää mennä edellä. Kyllä se siitä asettui ja varmaan tajus, että homma ei etene jos etuilee. Rimat oli n. 20cm ja pirun kiirehän mulla on tollasilla ohjatessa. Ei meinaa tämä karpaasi saada itseään liikkeelle niin kuin pitäisi, vaikka tuo irtookin. Silti prkl ehtii jo tulla ja tulee muuten näemme sitten ihan päin jos oon edessä.. Muutamasta putkesta kasahti jaloille, samoin hypyltä. Ei ollut yhtään pahoillaan edes. Niinpä siis, tarkkuutta mulle ja malttia sille. Ja saakeli päin ei juosta! Sille pitää varmaan alkaa paremmin asentamaan nyt jarruja. Näyttäisi tuo into olevan jo aika hyvin asennettu.

täydellinen Ava

ja täydellinen luoksetulo. Pitkästä aikaa kävin vähän tottiksia ottamassa sen kanssa ja huoh, on se vaan superkoira niissä hommissa. Teki kaiken hyvin, mutta mikä luoksetulo! Tuli n. 25 m päästä niin kovaa kuin ikinä pääsi. Kolme metriä ennen liinat täysillä kiinni ja perse penkkiin. liukui maata pitkin (oikeesti) ja pysähtyi millilleen suoraan ihan täydellisen lähelle, mutta ei hipassutkaan mua. Huoh, tota mielikuvaa muistelen nyt hetken aikaa. Treenin jälkeen euforinen ilme koiralla ja nyt makaa tossa jaloissa kovin tyytyväisen oloisena. Just tälläsissä fiiliksissä sitä taas tajuaa, miksi tälle omistaa suurinpiirtein koko vapaa-aikansa.

ja pitihän tulla tänne hehkuttamaan ihan vaan tätä :)

Janakkalassa

Viikonloppu meni aikalailla agilityn parissa (kas kummaa) ja olihan taas mukavaa (kas kummaa). Pasi kisasi Pahkiksen kanssa neljä starttia Janakkalassa ja mä autoin kaveria hädässä kun starttasin Vinkan kanssa Jennin oltua kipeenä. Pasi ja pahkis tekivät ekaa rataa lukuun ottamatta hyviä ratoja. Aivan huippua, että vikalta radalta napsahti nolla voiton kera ja ihan parasta, että rata oli tosi komee. Mä luulen, että se oli parasta menoa, mitä oon niiltä koskaan nähnyt. Taisin melkein tirauttaa kyyneleen katsomossa kun oli niin hienon näköistä. Aika monta starttia on kasahtanut ns. yhteen virheeseen joten tosi kiva kun vihdoin onnistuivat.

Vinkan kanssa oli kiva mennä! Eka rata vaati aikamoista kädessä kuljettamista ja Vinka taisi olla vähän vieraskoreena. Itse eksyin yhdessä vekissä ihan liian keskelle rimaa ja työnsin sen takaakiertoon.. Kiersi koko esteen ja siinä metsästäessä meni tovi. Harmi, sillä muuten olis tullut nolla ja ihan nopeakin vielä. Olishan ollut päheetä tehdä nolla noin mukavan koiran kanssa! Tokalla radalla virheitä virheen perään koko rahan edestä. Siitä ei hirveemmin kerrottavaa ole, sillä analysoidessa tulis tästä kirjoituksesta kilometrin pitkä.

Pirkkis oli hengailemassa mukana molempina päivinä ja pääsi vähän verkkaesteillekin reenaamaan. On se hauska otus, mun Pirkko :) Kaikkia pitää rakastaa ja syliin pitää päästä..Siitä jälleen vähän neuvoteltiin ja voi että kun en osaa olla asiassa johdonmukainen. Ei ihme, että ei opi asiaa... Sille on muuten tullut joku hassu viiraus kotona. Haluaa olla usein siellä, missä minäkin. Sellanen viiraus myös, että leikkiessään on alkanut hyppimään mua vasten kun yrittää tyrkyttää lelua mun käteen. Joku ehkä kieltäisi, mutta tehkööt niin. Sille on yleensä lähelle tulo vähän haastavampaa kun on ns. hommissa joten hyvä vaan jos haluaa tulla noin lähelle. Pirkkis on myös pätevöitynyt nyt vattujen syömisessä ja edelleen ansaitsisi diplomin siitä, miten naapureille karataan. Nyt on ikävä kyllä laajentanut reviiriään jo parin naapurin päähän asti… Pasi viritteli lisäaitoja joten toivotaan nyt, että ne edes vähän hidastaisivat sen menoa. Voi Pirkko, mihin sen kanssa vielä joudunkaan :)

Kävinpä tässä kehonkoostumusmittauksessa pitkästä aikaa. Loman aikana on kiloja tullut lisää ja en ole liikkunut kuin olisi hyvä liikkua. Huonolla omallatunnolla sinne siis hakemaan motivaatiota liikkumiseen ja järkevään syömiseen. Motivaatiosta en tiedä, mutta mieleen tuli, että onkohan mulla joku vääristynyt käsitys omasta kehosta. Mä olin ihan varma, että asiat olisivat menneet paljon huonompaan viime käynnistä. Olin viimeksi käynyt tuossa mittauksessa keväällä ja paino ja kehon rasvamäärä olivat siitä vaan laskeneet ja lihasmassa lisäntynyt. BMI oli kuulemma jo sen verta matala, että kehotti, että en enempää laihtuisi. Luustolihasmäärän nousuun oon tyytyväinen, sillä nyt tulos meni kategoriaan ”korkea” ja viimeksi oli vielä ”normaali”. Ei siis ilmeisemmin huolen häivää noiden suhteen. Paino olikin yllättävän matala. Meidän puntari kotona näyttää kilon enemmän kuin tuo työterveyshuollon. Samapa se tietty kumpi on oikeessa. Tärkeintä kait olisi, että oma fiilis on hyvä ja että käy samalla puntarilla.

Ja siis, miten hienosti suomalaiset maksit pärjäsivät EO:ssa! (taisivat muissakin säkäluokissa menestyä, mutta niistä en ole niin varma) Mutta aivan mahtavaa Rhett&Niinu ja Hitti&Janita! Ja siis aivan upeeta team Decathlete's! Oon kyllä tosi onnellinen noiden kaikkien puolesta! Niin paljon taitoa, tahtoa ja tunnetta!