ihanat koirat

Mietiskelin tässä just, että onpas onni, että meillä on niin kivat koirat. Maailmassa kun on koiria jos jonninmoisia: vatipäitä, vouhottajia, arkajalkoja ja muuten vaan pipipäitä. Omistajissa on vikaa juu, mutta on kait koirissakin.

Avan kanssa eilen Riman pro-treenit. Sen kanssa on kyllä ajoittain niin nautinnollisen helppoa. Rata oli sellanen 30 esteen jouheva, vauhdikas ja melko helppo musta (ekalla yrityksellä nollalla esteellä 28 saakka). Lopussa meille hankala kohta, jossa rytmitystä oli vaikeaa saada sopivaksi ja kesti hetken ennenkuin löytyi se oikea tapa meille. Toimi sitten tiukalla leikkauksella yllättäen, vaikka itselle se ei olis tullut ekana mieleen. Mitään sellaista, jota tarvis treenata erityisesti ei tullut radalta. Keppien sisäänmenot edelleeen huonossa hapessa, mutta ehdin aina tarvittavan paljon auttamaan joten ei virheitä niissä. Tai no, teki kyllä kovin itsenäisesti 90 asteen avokulman niin, että jäin lähettämään sitä noin 15 m päähän okserin taakse, jotta voishan ne huonommatkin olla. Kontaktit on hyvässä hapessa ja osaa tosi itsenäisesti, vauhtikin oli nyt oikein hyvä! Jos nyt jotain lisää toivoisi niin sitä raivoa. Kaunista, hallittua, siistiä, rytmityksellisesti hyvää. Siinä ne adjektiivit, joita eilen taas kuulin ja jota se meidän meno usein on. Mutta kun tää tahtois vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Mutta kun en osaa.. Taitaa jäädä Avan kanssa noi vaan haaveeksi. Mutta ehkäpä Pirkkiksen kanssa?

Pirkko superihana-tuitui-liikkis-maailmanparas Pirkko (oon ällö, tiedän) on vaan musta upee pentu. Ollaan käyty millon missäkin: markkinoilla, ostoskeskuksessa, eri halleissa, kylässä siellä ja täällä, hississä jne. ja se on niin helppo ja vaivaton joka paikassa. Reagoi joihin haukkumisiin ulkona niin, että tulee helmoihin, mutta se kait kuuluukin tohon ikään. Toipuu heti kaikesta kuiteskin. Eilen hallissa vieraat koirat haukkui vieressä ja hän vaan leikki, söi ja oli kuin kuuluukin. Ulkona hakee tosi hyvin kontaktia ja (vielä) sitä pystyy helposti pitämään irti kun kulkee hyvin mukana.

Ei olla tehty mitään kummempia kun ollaan keskitytty nyt lähinnä ihmettelemään suurta maailmaa. No joo, luoksetuloa ja odottamista oon kyllä harkkaillut. Ja yhdessä leikkimistä. Ulkona tuo lelua hyvin ja haluaa leikkiä yhdessä, mutta sisällä pöllii lelut edelleen ittelleen mieluummin. Eniten tykkään siitä, miten se on niin minun pirkko :) Se on kamalan hyväntuulinen koira ja siitä on aina ihanaa tulla täysiä pussaamaan ja kiivetä kintulle ihan täysii. Jossain kohtaa toi ei ehkä ole niin mukavaa enää, mutta nyt se saamut niin hyvälle tuulelle kun juoksee kahtasataa ja hyppää päin jalkaa samalla jo ilmaa pussaillen. Pasia se pirulainen ei kuuntele yhtään. Sen on turha sitä huudella pihalta sisälle ku Pirkkis mieluummin oottelee, et mutsi tulee pyytämää niin pääsee taas pussailemaan. Ja mä oon myyty. Aivan myyty.

Loppuun pakollinen raportti terveellisemmästä elämästä. Oon ollut reipas.

päivitystä

Pakkanen paukkuu ulkona ja se alkaa kyllä hiljalleen kiukuttamaan. Pirkko ei pärjää pihalla juurikaan joten kuluttaa sitten energiaansa sisällä.. Tai pärjäis omasta mielestään, mutta ei meidän. Aikuisilla pinna riittää uskomattomalla tavalla, vaikka eivät nekään ole päässeet lenkille niinkuin yleensä. Ovat sitten saanet kaksinverroin luisseja ja pikkupuuhaa sisällä. Ja kaippa niillä kuluu energiaa Pirkkoa ihmetellessä. Allia tämä ei haittaa yhtään, sen mielestä maailma on vähän parempi paikka kun saa viettää aikaa lähinnä sohvalla kainalossa. Mutta onpa sekin intoutunut välillä itsekseen leikkimään jollain vinkulelulla ja se on aika outoa siltä. Pahkis on oppinut kasan uusia temppuja ja Avan kanssa ollaan treenailtu myös millon mitäkin, mitä nyt sisällä voi tehdä.

Avan kanssa kisattiin Kirkkiksellä viime vkonloppuna. Kotiintuomisena kolme hyllyä. Ounou... Meillä on aikamoinen putki päällä, mutta eipäs sitä ny murehdita. Enempi pitää miettiä sitä, miksi näin on. No siksihän toki, että en vaan luota koiraan kisoissa, varmistelen ja hätäilen. Jos kova tavoite olis, että haastan myös koiraa radalla niin nyt en sitä tee vaan lähinnä keskityn itseni haastamiseen..Tajusin kun ajelin kotiopäin Kirkkikseltä, että hitto en luota sen esteosaamiseen! tajusin, että luotan kyllä siihen, että radoilla ei ole mitään sellaista, mitä ei ohjauksellisesti kyettäisi tekemään noin niinkun pääsääntöisesti. Luotan myös siihen, että löydän meille hyvät suunnitelmat ja luotan itseeni, että pystyn keskittymään, muistamaan radan jne. Mutta tajusin, että en luota siihen, että Ava osaa esim. keppikulmia ja siksi väen vängällä pyrin varmistamaan..en tee niin treeneissä ja siksi varmaan ottaa virheitä kepeiltä. Kun edes tyrkkäsisin, mutta kun nyt sitten vaan hosuen juoksen sinne päin ja pilaan kaiken.. Onhan se hassua, että treeneissä meidän nollaprossa on oikeesti aika korkea, mutta kisoissa ei. Ja vielä kun usein kisaradat tuntuu helpoilta profiileiltaan niin sehän tarkoittaa siis kait sitä, että treenataan ehkä hankalampia. En siis vaan osaa nyt kisata Avan kanssa ja sitä täytyy treenata. Jep jep, nyt vaan ilmoja menemään. Ens viikonloppuna pitikin olla kisat Purinalla, mutta ovatkin peruuntuneet. Harmi!

Pirkko on ihana (edelleen). Sen kanssa ollaan käyty kyläilemässä ja treffattu erilaisia koiria. Eilen tapasi mopsin pennun ja meno oli aika railakasta! Autossa ollaan matkusteltu paljon ja siellä vaan nukkuu. Hihnassa kävelyä ollaan myös harkattu ja irti ollessa ihmisten ohittamista. Agilitykentälle on päässyt mukaan ja tehnyt muutamia kertoja putkia leikkimisen ohessa. Kotona ollaan harkattu nenäkosketusta (hyvin jo tajuaa!), nami-imutteluita ja siitä oon ratauttanut jääviä pikkusen. Odottamista ollaan myös treenattu ja katsekontaktia. Jotain temppujakin ja vähän maahanmenoa, joka sujui tänään ilman suurempia käsiapuja. Lähinnä ollaan keskitytty kuiteskin pussailuun ja se on Pirkosta ihan parasta. Pirkosta on ihan parasta myös kiusata kissaa ja pahkista, syödä kenkiä ja erityisesti takkapuita..

Pasi teki ihqun trailerin Pirkkiksesta:

Ai niin, kävin kehokoostumusmittauksessa hakemassa vähän puhtia tähän terveellisempään elämään. tarkoitus olis käydä uudestaan toukokuussa ja sitten toivttavasti on kehon rasvaprossa vähän laskenut ja lihasmäärä vastaavasti noussut. Ihan normaaleita oli kaikki arvot ja jopa ihan hyviä. Aina voi olla kuitenkin paremminkin asiat joten oon ahkeroinut nyt salilla ja jumpissa. En karppaa, mutta hiilareita edelleen oon vähentänyt ja siksi vaan kun voin paremmin näin. Painoa on lähtenyt n. 4kg, eikä enää näytä tippuvan. Ei tarvikkaan, mutta nyt sitä lihasta läskin sijaan!

päivän mietteitä

Koska lomapäivinä on aikaa niin tänäänkin päivitystä. Eilen käytiin sporttiksella Avan kanssa ja Pirkkokin pääsi matkaan. Aloitettiin eilen myös matokuurien anto kaikille (muille paitsi Pirkolle)kun erityisesti Avan ja Allin paskansyönti on menny ihan kohtuuttomaksi. En tiedä, pitäiskö joku kauko-ohjattava ottaa mukaan lenkeille niin pääsisi paremmin puuttumaan. Aivan järkkyä tuo noiden meno! Tuntuu, että mikään muu ei liikahda niiden mielessä kuin paska. Ja koska jo hyvin tietävät, että suutun kun näen niiden syövän sitä, niin nytpä juoksevat sitten piiloon nautiskelemaan siitä kun silmä välttää. Argh..

Avan kanssa eilen sporttiksella lyhkästä tekniikkaa ja vähän kontakteja.
- keinulle saisi itsevarmemmin irrota kun keinu on seinään päin ja jään taakse
- puomin ylösmenot ovat sattumanvaraisia..
- haki paremmin keppejä suullisella käskyllä, mutta sitä pitää vahvistaa niin, että vieressä houkuttimia. kepeille häiriötreeniä muutenkin!
- kun liikkuu musta kauempana (kyllä ihan riittävästi irtoaa kun tietää, minne mennä) niin tulee tunne, että pälyää enemmän. Onko epävarmuutta vaan kun joutuu olemaan kauempana? Vai löysäileekö vaan enempi? Ainakin mun tarvis muistaa palkata enempi siitä kun tekee kaukana töitä ja miettiä, mihin palkkaan tarkemmin.
- Palkkaukseen liittyen on hyvä muistaa taas, että kriteerit pitää olla itsellä selvempänä. Ei palkkaa siitä, että suorittaa ok, mutta pälyää. Helposti tulee "nostateltua" siitä kun huomaan, että sen keskittyminen alkaa hajota, vaikka sillä taidankin vain vahvistaa vääriä asioita (pälyämisestä seuraa palkkaa..)

Pirkko oli tosiaan myös matkassa. Siitä oli (ehkä) kiva nähdä systeriä, vaikka systeri vähän turpaan halus vetääkkin. Voltti ei todella miltään rassukalta vaikuta! Pirkko sen sijaan vähän vaikutti. Viuhkan näkemisestä ilostui ja heti tissille. Viuhka on niin kiltti, ettei sanonut mitään, vaikka varmana ei mukavalta tuntunut! Saijasta ilostui ilman muuta ja Laura kyllä unohtui vielä tässä vaiheessa kun Saijan ääni kuului :) Ymmärrettävää ja ehkäpä asia jossain kohtaa muuttuu. Tytöt teki vähän putkea, Voltti pätevänä ihan Saijan kanssa ja Pirkko teki, miten omaksi parhaakseen näki :) Pirkkoa myös kovasti kiinnosti, mitä hallin reunuksilla oli, eikä haisteluretkellä pystynyt muuhun keksittymään. Miksipä jättää vallan mielenkiintoisia hajuja tutkimatta! Nooo, enköhän jossain kohtaa muutu niitä hajuja mielenkiintoisemmaksi :)

Tälläsiä asioita ollaan ihmetelty ja harkattu:
- katsekontaktia (tänään jo sujui paremmin)
- istumista (tämän jo osasikin, mutta vähän olen vaikeuttanut)
- maahanmenoa ( käskysanaa aloitin yhdistämään)
- luoksetuloa ja oman nimen vahvistamista (Pirkko sanaan jo reagoi kivasti ja haluaa tulla yleensä kovaa sisällä ja pihalla)
- hihnassa kulkemista ( mukana tulee, ei vedä, välillä vähän maistelee hihnaa)
- irti mukana kulkemista (seuraa hyvin mukana kun muu lauma on hihnassa, yksin ei olla vielä pihaa kauempana käyty)
- pannan pukemista (meinaa heittäytyä aina maahan ja mieluusti pussaa raisuna samaan aikaan-hurrrja Pirkko :)
- ei-sanaa (uskoo aika kiltisti)
- leikkimistä (lelun tuominen kyllä aika hakusessa, mieluiten edelleen taistelee ja sitten ryöstää lelun itselleen)
- nami-imuttelua (tänään tarjosi istumista jo mukavasti kun pysähdyin)
- kosketusalustaa (tänään yksi setti klikkerillä nenäkosketusta-> alkoi hyvin ymmärtämään, että alustassa joku juttu ja reagoi klikkeriin hyvin-> tajuaa, että siitä seuraa ruokaa)
- rauhoittumista (kitisee jos vauhti on ollut kova ja panokset olis kovina, mutta rauhoittuu noin viidessä minsassa syliin ja nukahtaa)
- häkissä olemista (hakeutuu myös itse nukkumaan häkkiin joten kovin paha paikka se ei ole)
- itsekseen olemista (muutamien kauppareissujen verran ja kun olen lenkittänyt muita - jos on hereillä kun lähden niin kitisee, mutta on ollut hiljaa kun tulen ja ihan rauhassa)

Sitten tietty kaikenlaista, mihin törmää arjessa: autossa olemista, lapsia, vieraita ihmisiä, mitä saa syödä ja mitä ei saa syödä jne. Kovasti on pienellä koiralla maailmassa ihmeteltävää! aattelin käyttää sitä talleilla tässä muutaman viikon sisällä. Kiltteihin ja erilaisiin koiriin pitäisi myös päästä tutustumaan. Töihin aattelin ottaa sen mukaan joku päivä, sillä siellä vasta erikoista porukkaa riittää. Ison määrän kehareita lisäksi siellä on tarjolla ainakin hissi, portaat, traktoreita, liukasta lattiaa, pyörätuoleja ne. Mutta mutta, ei nyt hätäillä näiden kanssa, ehtiihän sitä vielä. Kunhan nyt nämä omat systeemit tulevat ensin sille tutuiksi.

Ei vieläkään videota eikä edes kuvia, vaikka niitä on kyllä otettu..

Pirrrkkkkoooo

Voihan Pirkko, se on ihan huippu! Raisa eilen jo vähän kettuili, että tää mun Pirkottelu kuullostaa aika karmeelta. Varoitan siis, että tällä hetkellä jos mun kanssa juttelee niin siitä ei tule mitään. Mun keskusteluaiheet on melko kapiasti rajoittuneet: sit pirkko sitä ja pirkko tätä ja sanoinko jo, että pirkko ja voi että näkisitpä, mitä se nyt tekee! ...Myönnettäköön, että enpä ole itsestäni aiemmin tälläisiä piirteitä havainnu, että johonkin näin sekoon. Mä tykkään siitä niin kovin, että vaan kun katton sitä niin ihan liikutun. Tosi järkevää..:)) Mutta eiköhän tää ensi huuma tästä pian helpota.

Yllättäen tämä juttu ei myöskään tule sisältämää muuta materiaalia. :)

Pirkko matkusti autossa reippaasti kotiin. Olin yksin sitä hakemassa joten sinne vaan takaboksiin ja kotia kohti. Alkumatkasta pari minuuttia piippaili, mutta sitten hiljeni ja nukkui kotiin saakka. Kotona se jämähti viideks minuutiksi mun syliin ja tunki päänsä kainaloon, koska ei tiennyt kait, mitä sitten pitäisi tehdä kun kaikki on uutta. Siinä keräillessään ajatuksiaan pää kainalossani muu porukka (pasia lukuunottamatta) kävi haistelemassa tarkkaan, kuka oli kyseessä. Pahkista vähän huolestutti, eikä oikein tiennyt, miten toimia. Päätti poistua nopeasti paikalta pupeltamaan peittoaan (jolla rauhoittelee aina itseään). Ava ja Alli olivat tohkeissaan, mutta järkevällä tavalla. Puoli tuntia myöhemmin Pirkko oli aivan kuin kotonaan. Se tutki rohkeasti kämppää nurkasta nurkkaan ja haki rohkeasti myös kontaktia muihin ja toki meihin. Iltapala maistui (tottakai!) ja hädät tulivat ulos.Ekana yönä joi aika paljon (luulen, että vähän ressasi) ja neljän aikaan piippaili pariin kertaan. vein hetkeä myöhemmin ulos niin teki isot pissat ja sitten taas jaksoi nukkua hyvin aamun saakka.

Eilinen on mennyt tutustuessa ja ihmetellessä ja ihastellessa. Se nukkuu, peuhaa, nukkuu, peuhaa ja nukkuu. Välissä tietty pussailee niin pirusti, syö ja käy ulkona. Tokihan ollaan vähän leikitty ja ruokailujen yhteydessä vähän harjoiteltu jotain pienen pientä. minusta se on tosi hyvä leikkimään. Innostuu pienestäkin ärsykkeestä ja tykkää taistella koko kropalla ja pitää tosi hyvän otteen. Murraa aika paljon ja herkästi jos yhtään muutun aktiivisemmaksi. Tykkää tapporavistella leluja ja omia niitä itselleen. Eilen ei leluja juurikaan tuonut, mutta äsken toi paremmin kun ei ollut kaikista mieluisin lelu käytössä. On myös ahne ja jaksaa musta tosi keskittyä saadaksen ruokaa. Syö innokkaasti ja aika hotkien kädestä ja kupista.oon vähän nami-imutellut ja musta innokkaasti pysyy into ruokaan ja hommassa aktiivisena. Istumista ollaan kans harjoiteltu (sen jo taisi aika hyvin osatakkin) ja myös maahan menoa kokeiltu pari kertaa. Nopeasti alkoi tarjoamaan maahanmenoa kun tajusi, mitä haluan. Katsekontaktia myös harjoiteltiin eilen ja se oli hankalampaa, mutta lopuksi alkoi jo vähän päästä jyvälle. peuhuhetket on kestäneet ihan pari minsaa, mutta ainakin sen ajan on tosi topakkana mukana.

mitäs muuta. Tykkää kiipeillä ja muutenkin haastaa itseään tunkemalla milloin mihinkin. selvästi leikkiessään tykkään myös olla tosi fyysinen. tossa ne Avan kanssa just makaa niin, että on Ava selällään ja pirkko päällä. Aika perussettiä tuntuu olevan.. Pirkko leikkii rohkeasti noiden kanssa ja aikamoisilla äänitehostuksilla. Joku taisi sille vähän huomauttaa jo (ja minäkin oon joutnut pari kertaa kun överiksi on mennyt) ja hyvin kyllä uskoo. Rauhoittumisharjoittelut aloitettiin jo ekana iltana.Eilen kattelin kellosta, että kun kesken pahimman riiviövaihteen otin sen syliin niin vajaan viiden minsan päästä oli umpiunessa. Ton jälkeen on rauhoittunut nopeammin. Se on kanssa hyvä, että kun nukahtaa niin sitten nukkuu, vaikka taivas tippuisi. Eilen imuroin jne. ja hän vaan nukkui keskellä olohuonetta tyytyväisenä.

Jonkin verran käyttää ääntään kun turhauttaa. Lähinnä jos on esim. on tunkenut itsensä johonkin, eikä pääse heti pois. Nyt just sitä kiukuttaa kun kesken leikin otin syliin, eikä jaksaisi rauhoittua niin pitää vähän kitistä. Täytyy olla tarkkana, että se ei saavuttaisi mitään suuremmin tolla äänenkäytöllä.

Tänään olis tarkoitus ottaa pirkkis mukaan hallille illalla. Täytyy koittaa saada jotain videotakin vaikka lisättyä tänne. Mä oon niin käsi vaan, et en osaa.. onneksi on pasi olemassa :)

iloja ja suruja

Viimeiset muutamat kuukaudet ovat olleet aikamoisia, mutta kaikesta oppii. Erityisesti oon oppinut sen, että elämä on välillä epäreilua ja surullista ja vaikka parhaansa tekee niin aina se ei riitä. Joskus on annettava periksi ja todettava, että kaikki on tehty ja kohdattava niitä ikäviäkin asioita. On asioita, joita ei voi parantaa ja tällöin täytyy vaan luottaa, että kaikella on tarkoituksensa. Suru muuttuu haikeuden kautta hyviksi muistoiksi ja elämä jatkuu. Surusta ei saa tulla hallitsevaa ja elämässä on onneksi paljon iloa ja onnellisuutta.

Jos kohtuuttomalta tuntui loppuvuodesta se, että kauan ja hartaasti odotettu Pahkis ei ollutkaan niin terve kuin toivoa saattaa, Alli oli pitkään sairaana ja kannoimme siitä suurta huolta ja Avan sterilisaatiokin sai kurjat jälkimeiningit, niin eipä arvattu, että tammikuussa vasta suurta surua olisikin tiedossa. Kaapo kaapparista, pappojen papasta tuli enkelikoira vajaa viikko sitten. Jouluna tapahtunut häntämurtuma aloitti alamäen, josta ei ollut enää nousua ylöspäin. Sen yleisvointi huononi kaikista hoidoista ja tutkimuksista huolimatta ja lopulta sairasteluun löytyi myös syy mahalaukusta ja suolistosta, jota ei ollut parannettavissa. Koepalat olisivat varmistaneet diagnoosin, mutta eläinlääkärin mukaan tähystyksessä löydetyt muutokset mahalaukussa ja ohutsuolessa olivat 95% todennäköisyydellä imukudossyövän aiheuttamia, eikä sen maha enää toiminut niin kuin sen kuuluisi toimia mm. mahaportti oli jatkuvasti auki. Sen yleisvointi meni niin huonoksi pari päivää aiemmin, että vaihtoehtoja ei enää ollut. Suru ja luopumisen tuska oli kova, vaikka kolmen viikon aikana tähän ehti jo varautua. Kuitenkin kun se rauhoitettiin tähystystä varten ja sitten ikiuneen, niin tunsin myös helpotusta siitä, että sen ei enää tarvinnut kärsiä kivuista ja pahasta olosta. Nyt viikkoa myöhemmin pala nousee edelleen ajoittain kurkkuun ja huomaan, että välttelen puhumasta aiheesta. Kaapo oli vasta yhdeksänvuotias joten olisihan sitä toivonut sille monia hyviä pappavuosia vielä. Vielä ei ole aika, jolloin pystyy hymyillen miettimään Kaapoa ja kaikkea mitä sen kanssa touhuttiin, mutta sen aika kyllä vielä tulee. Onneksi sain omistaa tuollaisen koiran ja siitä olen kyllä aina kiitollinen.

Mutta onneksi omistetaan myös muita koiria ja tosiaan elämä jatkuu :) Pasi ja Pahkis treenailevat ja Pahkis tuntuu hyvin kestävän. Niillä oli niin pitkä tauko välissä, että hetki kestänee kun pääsevät taas samaan rytmiin. Päteviähän ne ovat molemmat joten eiköhän tuo meno tuosta taas asetu uomiinsa. Avan kanssa ollaan aloitettu myös treenaaminen ja kisattukin ollaan muutamien starttien verran. Nyt viime vkonloppuna Porvoossa Ava sai ekan AVA sertin! Mä oon niin ylpee Sillistä! Kisoissa oli hirmukivat radat ja seurakin oli erinomaista. Olipas hienoa, että kotimatkalla Riina sai fiilistellä Sagan hyppyvalioitumisesta ja mä ekasta sertistä. Hyvä malit ja hyvä me! :)

Mun laihdutuskuuri etenee tasaisen varmasti. Nyt ollaan siinä, mihin tietyllä tapaa pyrinkin eli -3kg. Mun maha ei ole koskaan voinut näin hyvin joten meinaan jatkaa samalla ruokavaliolla toistaiseksi eli välttelen hiukan hiilareita ja syön tasaisesti pitkin päivää, mutta vähän kerrallaan.

Mutta sitten se paras osuus tässä jutussa: meille muuttaa Pirkko! Pirkko on pitkään odoteltu yksilö, johon oon huumaantunut jo nyt, vaikka se ei meillä vielä edes asukkaan. Pirkko on mustavalkoinen tyttö, baarikärpänen, kevätpörriäinen, pirkkopirulainen ja vaikuttaa siltä, että se on paras pirkkopentu ikinä, mitä meille voisi nyt muuttaa. Pirkon äitee on Viuhka ja isä on Tip. Mä tykkään molemmista vanhemmista paljon ja siksi tietty tähän pentueeseen silmäni aikoinaan iskinkin. Näistä pennuista on Saija ahkerasti päivittänyt blogia osoitteessa: http://web.me.com/saijamustonen/Sivusto/Blogi/Blogi.html. Pirkko muuttaa meille siis ensi viikon tiistaina ja jään mammalomalle Pirkon seuraksi loppuviikoksi. Aivan varmasti päivitän blogia jo heti ensi viikolla ja koitetaan saada jotain kuvamateriaaliakin juttuun mukaan.