köh köh

Saimme kennelyskän kylään, mutta onneksi vierailu kesti vain lyhyen aikaa. Tauti teki tuttavuutta lähemmin vain pirkon ja pahkiksen kanssa. Nuo kaksi röhivät muutamia päiviä, mutta nyt ovat jo kunnossa. Koko kööri on kyllä ollut karanteenissa ja siksi on pitänyt hiljaiseloa treenien suhteen. jos jotain hyvää niin sopivaan saumaan sairastuivat. Jouluna saimme hyvällä mielellä vain makoilla kun nuo vielä toipuivat. No joo, olishan Alli ja Ava voineet, mutta olivat nyt nuokin vähemmällä lenkityksellä, eivätkä näyttäneet laittavan pahakseen. Tosin mökillä riitti säpinää ja rapsuttajia joten kaippa niiden päivät täyttyivät tuosta jo riittävästi.

Harmillisesti Piipaan virallinen kuvaus kuitenkin siirtyi tämän takia. No, tammikuussa mennään sitten kun Voltti ja Vip ovat käynyt tokokokeessa. Pirkko on ollut aika lusmuri muihin sisaruksiin verraten näissä tokohommissa joten päätin, että teen jotain asialle. Niinpä ollaan nyt muutamia kertoja treenailtu ihan perusasioita naksun kanssa. Lähinnä olen vahvistanut oikeaa perusasentoa tehden sivusiirtymisiä. Hyvin on hiffannut oikeaa kohtaa. Namipalkasta laskee pään kun nielaisee namin, joka rikkoo liikettä, mutta muuten pitää kontaktia jo paremmin.Olen myös vähän ottanut luoksetulon loppuasentoa (eteen ajattelin opettaa), kaukkareita ja vähän vahvistanut istu ja maahan käskyjä erilaissa häiriöissä jääviä silmälläpitäen. Maahanmenossa on epävarma, siinä täytyy olla tarkempi asennosta (kyynärpäät maassa).

Vahvistelin myös alastuloa naksun kanssa pikkusen. Jään taakse ja vahvistan oikeaa loppuasentoa eli nokka menosuuntaan päin, vaikka tosiaan olen takana. En huomannut pimessä tehdessä, että oli nokkinut jotain pienen pientä kiveä. Vaihdoin kontaktin paikkaa ja ihmettelin sitten, miksi ihmeessä koira juoksee äskeiseen paikkaan nokkimaan maata? no selvihän se sitten. Hassu koira..

Allille varattiin (taas) aika lekuriin. Tällä kertaa silmälääkäriin Päivi Vanhapellolle. Sen toinen silmä on ollut jo pidempään vähän ärtynyt. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Ollaan sitä näytetty kun ollaan lääkärissä käyty, mutta eipä siihen sen kummemin mitään olla tehty. Nyt tässä viikon sisällä sen "silmän alus" on ärtynyt niin, että on turvonnut aika paljon. Eli silmän alla on ikäänkuin patti. On kova, ja halkaisiltaan sellanen vajaan kananmunan kokoinen. Ei siis niin korkea, mutta aika laajalta alueelta. Se ei arista, eikä siristele silmää tai pattia. oliskohan kyynelkanavassa jotain? No mennään nyt näyttämään sitä kun tuo nyt normaalia kuiteskaan ole.

Ens viikolla lähdetään muuten affenanmaalle, hauskaa!

Pirkko on yksi!

Varoitus! Seuraava teksti sisältää paljon ällölällöhehkutusta.

Pirkko sisaruksineen täytti vuoden lauantaina! Voi hurja, miten aika menee nopsasti! Vastahan ne olivat pikkupötkylöitä, jotka mönkien ja tuhisten pistivät menemään. Ja voi sitä jännitystä kun niitä odotettiin: meneekö kaikki hyvin, mitä syntyy ja kuinka paljon?!? Ja kun syntyivät, alkoi toisenlainen jännitys: kuka muuttaa meille ja millaisia niistä tulee? ja kun varmistui, että Pirkko muuttaa, niin voi sitä onnea ja ihanuutta. Tosin olisin ollut yhtä onnellinen olisi se ollut kuka vaan niistä. Niin ovat huippuja jok'ikinen. Ja kun se vihdoin haettiin kotiin… niin se vaan tuli ja pisti meidät ihan hurmaten :)

Jokainen meidän koirista on kyllä persoona vailla vertaa, eikä Pirkko ole viimeiseksi tulleena jäänyt porukasta yhtään. Alli on maailman empaattisin, sympaattisin ja hurmaavin koira, joka pakottaa rauhoittumaan keskellä kiireistä elämää. Alli on sellainen koira, jonka kanssa kaikki pärjää ja joka on tuonut niin monille iloa ja onnea. Sen voi koska vaan ottaa kenen vaan asiakkaan kanssa töihin ja Alli kyllä hoitaa homman. Luottokoira henkeen ja vereen. Ava sen sijaan on blondi, maailman hyväntahtoisin hölmöläinen, meidän supersussu! Se on aina valmiina hommiin KUNHAN siitä jotain ansaitsee. Se voittaa mukavuudenhalullaan jopa Allin tätä nykyä. Nykyisin se on suorastaan ahdistavan läheisriippuvainen, sillä siellä missä Laura, siellä sussu.. ja suunnilleen kosketusetäisyydellä jos nyt ei ihan kyljessä ole mahis olla. Pahkis on Pasin koira isolla P:llä. Sen sinnikkäämpää ja päättäväisempää koiraa saa hakea! Mitä Pahkis tekee niin sen se tekee täysillä. Aina. Ja mikä ihme sylimaakari siitä on kuoriutunut tämän vuoden aikana? Ja Pirkko, Pirkko laittaa hymyn huulille vitsikkyydellään, omatoimisuudellaan ja kepposillaan. Pirkko uskoo helposti, josta johtuen sille suodaan hieman erityisvapauksia- ja ne Pirkko ottaa iloisesti vastaan ja lällättää muille! Pirkko osaa parhaiten rauhoittua meidän koirista ja hillitä itseään kun niin vaaditaan. Se on nokkela, hieman herkkis, mutta paljon taistelutahtoa omaava pikkusintti, josta ei voi olla tykkäämättä. Ja sillä on niin paljon ilmeitä, joista ”mulkaisu” on ehdoton suosikkimme. Sen ymmärtää vain kun sen näkee...Pirkkoliisa on saanut koira-avusteisen työn koulussa kiitosta ja kunniaa. Ja ihan aiheesta, sillä joissain asioissa sillä tuntuu olevan aika mukavasti ”lampaat aitauksessa”. Mä luulen, että Pirkko on aika hyvä koira. Ja mä luulen, et mä taidan olla aika onnekas kun se on mun :)

Äskeisen ”ihanat koirat” osuuden jälkeen on mukava jatkaa teemalla ”ihanat treenit”. Eilen oli niin hyvät treenisetit molempien tyttöjen kanssa! Avan kanssa tehtiin nollatreeniä, jossa kyllä epäonnistuttiin, sillä ekalla radalla tuli rima. Loput kiekat puskettiin nollilla läpi ja ihan onnistuneilla sellaisilla. Videolta yritettiin katsella, mikä riman tiputti ja päädyttiin tulokseen huono tuuri. Ei tuossa kohdassa tai mun ohjauksessa nyt ollut mitään sellaista erikoista, jonka piikkiin homman olis voinut laittaa. Muuten oli niin helppoa ja nautinnollista. Taitava Sussu :)

Pirkkiksen kanssa keppejä, rengasta, keinua ja hyppyä. Kepit oli melkein suorassa, etsii niillä rytmiä ja miettii selvästi asiaa. Se oli kyllä jäsennellyt asiaa ja päässyt jo hyvin jyvälle. Se tykkää kepeistä kovasti joten hyvällä alulla ollaan tuossa asiassa. Rengasleikkiä tehtiin myös, jossa mun nostaessa vauhtia hyppeli välistä joitain kertoja. Keinulla saisi tulla hippasen reippaammin ylös asti. Jonkun kategoriassa menisi kyllä loistokkaasti läpi, mutta haluan siitä erinomaisen, täydellisen mieluusti :) Hypyllä oli kehittynyt viikossa. Teki sairaan päheitä mulkerokäännöksiä erihyvällä vauhdilla. Haluaa pitää riman ylhäällä (tehtiin 45 ja 55cm), mutta joskus ei osaa vielä arvioida hyppyä oikein. Nyt tulee kuitenkin paremmalla etäisyydellä ja kokoaa itsensä hyvin. Tai kokoaa ja heittää peppua hyvin rimalla. Parista takaakierrosta tuli ali, mutta saatiin onnistumisia enemmän kuin alituksia. Tehtiin tosiaan yksittäisellä hypyllä ja putkella treeniä sekä lopuksi myös kolmen hypyn ja putken huikea rata. Videolta meno näytti oikein hyvälle joten ei huolen häivää. Hyvä siitä tulee!

Tähän hehkutusteemaan sopien ja yksvuotissynttäreihin liittyen on hyvä vielä lopuksi kiitellä kasvattajaa. Kiitos Saija oikeasti ja paljon kaikesta mitä oot järkkäillyt ja ollut kiinnostunut pentujen elämästä. Ja ennenkaikkea kiitos maailman parhaimmasta Pirkosta :)

yökyöpeli

Täällä taas, yöllä, kun pitäisi olla jo kovasti nukkumassa. Mutta kun ei nukuta. Taitaa tuleva työpaikan vaihdos pukata ressiä, vaikka en niin myönnäkkään. Sata tai tuhat asiaa tarvii saada ja saattaa valmiiksi ja päivät käy vähiin. Huomenna menen taas aamusta uuteen paikkaan perehtymään muutamaksi tunniksi. Onkohan huolestuttavaa, että olen jo hippasen ärsyyntynyt ajatuksesta aamun ruuhkista? Nyt kait vielä pitäisi vaan olla tohkeissaan tulevasta muutoksesta. Jos tuon yrittäisi kääntää jotenkin positiiviseksi? Öö, omaa aikaa? sitä en tarvi. Saa rauhassa orientoitua päivään?? ei vakuuta tuokaan. Saa kuunnella aamuradiota? No joo, meneehän epätoivoseksi.

Voi olla, että valvon myös, sillä pirkolla on ripaska ja maailman epäsiisteimpänä tyttönä se ei paljoa piittaa mihin lörtsyt lurauttaa. yhden maton tuossa pesin ja toisen osittain. Toivotaan, että menee yhtä nopeaan ohi kuin tulikin. Allin mahaa tässä kanssa kuuntelen kun nukkuu tuossa vieressä. Kamalaa kurnutusta pitää. Oliskohan tyttöjen mahat laittanut sekaisin se itte? Ovat alkaneet syödä ulkona taas toisten kakkoja kun silmä välttää. ällöt paskiaiset!

Kävin pirkkoliisan kanssa tänään treenaamassa hallilla itsekseen. Tehtiin vinokeppejä kaarilla, olivat jo melkein suorassa. En tiedä etenenkö liian nopsaan kun tämä taisi olla kolmas treeni vinoilla tai siis kepeillä ylipäätään (no joo pentuna kerran pari mennyt kujaa). Mutta jos kaarien avulla menee jo melkein suoraa hyvin niin miksi eivät voisi olla? Selvästi on tohkeissaan keppeilystä ja tarjoaa sitä mieluusti kun siihen on mahis. Tehtiin myös rengasta, mutta vain pari kertaa kutsuna, sillä rupes alittamaan lähetyksillä. Olisin tarvinut kaverin palkkaamaan. Keinua myös itsekseni ekaa kertaa. Eipä siinä kummempia. Sitten vähän yksittäisellä rimalla (45-55cm) takaakiertoa, jenkkikäännöstä ja valssia. Putki mukana vauhdittamassa menoa. Kun olen rauhallinen niin ok. Kun lisään häiriötä niin tiputtaa,kiirehtii tai hyppää pitkäksi tai pitkältä. otin pumppeja avuksi, jotta ei lähtisi hyppyyn niin kaukaa. Välillä väläytteli aivan upeita mulkero käännöksiä kovalla vauhdilla. Kyllä se siitä!

Sunnuntaina voisin mennä treenaamaan. Silloin jatkamme kepeillä, keinulla ja pussiakin voisi muistuttaa ja ottaa yksittäistä hyppyä pussin kanssa. Hypyllä voisin ottaa leikkausta ja niistoa. Ja rengasta tehdä myös jos noissa ei ole muka jo tarpeeksi. Avakin vois lähteä treenamaan kun ei ole mitään tehnyt tällä viikolla. Oltiin näemmä päästy Avan kanssa koiramme-lehteen esittelemään vahvuuttamme, puomin ylösmenoa. Juu, ei ota ei. No, siksi sitä työstetään.

Nyt nati nati ja huomenna pirteänä aamun ruuhkiin :) Ja jos oikein mukavasti käy niin ehkä pirkko raikastaa yöllä huoneistoa luomutuoksulla :)

vauhdin hurmaa ja hulluutta

Mitä ihmettä teen vielä hereillä? Saakeli, että tulikin nukahdettua sohvalle hetkellisesti ja hyvin, nyt ei nukuta sitten lainkaan. No, käytetään aika hyödyksi ja kirjoitetaan jotain tänne :)

Eilen Turussa Jaakon koulutuksessa ja tänään sporttiksella Pirkkiksen kanssa. Eilen paneuduttiin hyppäämisasiaan ja tänään kaahailuun, molemmat tuli tarpeeseen ja harjoiteltavaa riittää. Toivon mukaan tämä "aivot narikkaan ja sit mennään!"- vaihe olis vaan vaihe. Joidenkin kokemusten mukaan tuo on melko tyypillistä jossain kohtaa matkalla agilitykoiraksi. Luulevat osaavansa kaiken ja nauttivat vauhdinhurmasta. Matkalla vaan saattaa puolet esteistä jäädä väliin, rimat roiskua ja ohjaajan mukana olo unohtua. Toivotaan, että ikä tuo järkeä lisää ja harjoitukset auttavat. Nyt tehdään lyhyitä pätkiä ja hyödynnän apparin palkkauksia esteiden välissä. Isompia hyppyjä ruvetaan myös harkkaamaan yksittäisinä ja kaksittaisina ja otetaan niitä mukaan radalle kun sujuvat. Harjoitellaan kokoamista hypyille, oikeaa ponnistuspaikkaa ja että katsoisi rimoja. Yksittäisillä ja muutaman hypyn pätkissä harjoitellaan ohjauskuvioita parempaan kuntoon ja otetaan nitä sitten hiljalleen isommissa pätkissä. Ohessa toki treenataan esteosaamista, joka onkin nyt prioriteettilistalla kärjessä. Kepit aivan ykkösenä ja sitten tietty rengas, pituus, muuri, okseri ja toki myös loput kontaktiesteet eli keinu ja Aa. Ja siis noilla kaikilla toki myös noita erinäisiä ohjauskuvioita tarvii harkata, kunhan perusosaminen on ensin kunnossa.

Kuullostaa aivan siltä, että ehkä noin viiden vuoden päästä saatetaan jo olla kisavalmiita. Oikeastaan talvi on vähän tylsää aikaa kun haluaisi tehdä koiralle esteosaamista. Meillä on kerran viikossa treenit Pirkon kanssa, aikaa 1h ja treenaamassa 5 koirakkoa. Toki täytyy vaan napata aikaa, että pääsisi edes toisen kerran viikossa itsekseen treenaamaan kun ei homma vaan voi edistyä muuten missään järkevässä tahdissa tolla määrällä. Ja koska aika menee nopeasti niin kohta on taas kevät ja treenimahikset lisääntyvät kun ukona pääse treenaamaan.

Suunnittelin, että jonkinlaista harkkapäiväkirjaa alkaisin tekemään, jotta tulisi enemmän johdonmukaisuutta hommaan. Toki tännekkin jotain rustailen, mutta joku selkeämpi ja helposti hahmoteltava. Sellainen, josta saisi nopealla vilkaisulla mielikuvan, mitä on tehty ja mitä tulis tehdä. Onkohan jotain valmiita pohjia olemassa?

Tänään muuten tehtiin ekaa kertaa keinua. Tai on Piipaa kiivennyt sitä ylös ja tullut nostettuna alas muutamia kertoja. Alkuun meni aika hullunkiilto silmissä melkosen kovaa ja hups, hieman tartti ruveta miettimään kun muutama liiankin vauhdikas suoritus tuli tehtyä. On sillä ihan järkeä kuitenkin mukana, mikä on hyvä juttu :) Rengasleikkiä kanssa tehtiin. Ei nyt kympin varmasti rengasta osaa, mutta ehkä vähän paremmin kuin aiemmin. Tänään ihmettelin vielä noita kokoamisasioita hypyllä ja yritän hiljalleen tajuta, mitä haluan ja mitä en.

Torstaina voisin tehdä keppitreeniä, kokoamistreeniä hypyllä, takaakiertoa, rengasta ja keinua. Eiköhän tossa ole yhdeksi kerraksi riittävästi. Katsotaan nyt mitä ehditään.

Tulihan sekametelisoppa tästä kirjoituksesta kun vaan kirjoitan tajunnanvirrasta. Ehkä on aika lähteä nukkumaan, jotta jaksaa pian nousta. Ihanaa muuten, huomenna on jouluruokaa töissä tarjolla. Erinomaisen hyvä päivä mennä siis töihin! Ja hui, enää 10 päivää jouluun! Ja pari päivää 1-vuotis synttäreihin!

kuudes kerta toden sanoo

no niin, tulihan kisattua tänä viikonloppuna. Avalle 6 starttia, metkulle 2 ja Jipolle 2 starttia. Jippo tuli vähän yllättäen kuvioihin mukaan kun Tuomo "parka" kärsi ilmeisen kolkkoa dagen efteria - sitä saa mitä tilaa! :)

Ja mitä jäi kisoista käteen? No ei ainakaan hyviä tuloksia tällä kertaa, vaikka yritystä kyllä oli aika paljon. Mites se Jari tuumaskaan? Jotenkin kuvaili niin, että ollaan kyllä moninkerroin parempia treeneissä kin kisoissa. Vai oliko niin päin, että ollaan moninkerroin huonompia kisoissa kuin treeneissä. Sama se, mutta niin surullisen totta..

Avalle 5 hyllyä ja vikalta radalta vihdoin nolla. Ja mistä virheet tuli? Rimat pysyivät, kontaktit pitivät (tai no joo, mutta virheitä ei tullut) ja kepit onnistuivat. Nyt teemana oli kiellot ja erityyppiset ohitukset, joita esiintyi hyvin erilaisissa tilanteissa. Ekalta radalta ehkä radan helpoimmassa kohdassa kolme kieltoa (renkaan jälkeinen suoraan edessä töröttävä hyppy- sitä ei ollut Avan maailmassa olemassa ja mä olin ilmisen huolimaton myös tuossa). Tokalla radalla melkoista sekametelisoppaa ja ohituksia ja väärään päähään putkeen menoja. Vikalla radalla putki oli jälleen hukassa ja ava meni sitten puomille. Ei tullut myöskään välistävetoon vaan pyyhälsi suoraan hypyn takana olevaan putkeen.

Tänään ekalla radalla takaakierto päällejuoksu tilanteessa kaahotus suoraan takana olevaan putkeen. Tokalla radalla oli taas putki piilotettu kontaktin alle Avan havaintokyvyn ulkopuolelle ja jotain muuta sekoilua esiintyi myös noiden virheiden jälkeen. Vikalla ketutuspuristus, "periksi en anna prkle"ja vihdoin jotain rotia. Tosin sielläkin vähän neuvoteltiin keinun kanssa ja töpeksin kait muitakin kohtia. Mutta nolla! Kiitos. Vihdoin.

Metkun ja Jipon kanssa myös erinäistä sekoilua. Satu on kiltti tai tyhmä kun antaa mulle koiriaan ohjattavaksi :)

No missä on vika? En haluaisi palata vanhaan jankutukseen, mutta pakko kait kuiteskin vähän. Tuo saakelin elukka on vaan niin erituntuinen kisoissa kun treeneissä, enkä osaa huomioida sitä aina suunnittelussa. Mun pitäisi ohjata ja ajatella kaikki sen puolesta kisoissa kun se ei tunnu oikein mitään itse ajattelevan. Mutta kun en osaa enkä pysty. Vikansa siis meissä molemmissa, en nyt koiraa erityisesti siis syytä, vaikka siltä kuullostankin. Ja itsehän olen tuon kouluttanut joten ihan voin peiliin itseäni katsoa. Totuus vaan on, että tuo koira ominaisuuksineen on mulle liian iso pala haukattavaksi. Mun taidot ei vaan näemmä riitä, jotta osaisin saada siitä ulos sen, mitä siinä voisi olla ulos tuotaessa. Sääli sinällään, vaikka eniten tässä onneksi kärsin minä itse. Avan itsetunto on komeempi kuin monella muulla yhteensä ja ihan varmasti se koittaa ainakin useimmiten tehdä kuin se osaa ja pystyy. Se on valtavan onnellinen elukka, ei ehkä ruudinkeksijä vaan takuuvarma blondi, mutta yritteliäs ja varsin persoonallisesti viehättävä.

Kukaan ei varmana tajua yhtään tuota yllä kuvaamaani, sillä näitä hommia ei varmaan voi havaita kukaan ulkopuolinen. Jos antaisin se jollekkin riittävän pitkäksi aikaa niin, että kaikki vieraskoreus karisi niin ehkä sitten voisi ymmärtää mistä puhun. Tai sen nyt tyhmenpikin aika nopeasti havaitsee, että Ava on persoonallisen viehättävä blondi. Lähinnä tarkoitin tuota "kisoissa erilainen kuin treeneissä" väittämää. Ja siis ehkä kaiken syynä olen tuossakin vaan minä, joka itseltäni huomaamatta olen myös jotenkin erilainen kisoissa ja saan tämän kaiken aikaan. Mene ja tiedä. Saas nähdä, miten sitten joskus Pirkkoliisan kanssa on. Kaapon kanssa tälläset jutut oli ihan vieraita. Se oli aina samanlainen, satoi tai paistoi.

Huomenna mennään Janitalle (tai Jaakolle) treenaamaan, hauskaa! Otan Pirkkiksen, sillä Ava saa nyt toipua viikonlopun riennoista. Pirkon kanssa tarvin nyt viisaita neuvoja ja yleensä tuolta Turun suunnilta sellaisia irtoo.

en mää tiiä, ahistaa.

Mulla on jotenkin sellanen olo just nyt Pirkon kanssa. En vaan tiedä, mitä nyt kannattais tehdä noiden hyppyjen kanssa. Selkiyttäskö jos tänne asiaa ihmettelis? yritetään.

Kun ahistusta aiheuttaa rimat, tai siis niiden nosto. Pitäisikö vai eikö pitäis. Tuleehan ihan just jo vuoden, jotta kaippa niitä voisi toisaalta jo nostaakkin? Kun kun..juoksee hyppäämättä yli matalista 30-35cm, hyppää aakeeta laakeeta 35-40cm, 45cm yrittää samalla tekniikalla aakeella laakeella ja useimmiten onnistuu, mutta usein myös ei jolloin juoksee rimat kaulassa.eikä tunnu siitä piittaavan kummemmin. Mua ahistaa tuo "aakee laakee-tyyli", en haluaisi, että menee noin matalia ja pitkiä hyppyjä! miksi? no kun.. ja onko tälle "siksi" väittämällä edes oikeaa totuutta?

Rimassa ei harmillisesti ole 50cm mahista joten se on sitten se 55cm seuraava askel ja kamala kun se on jo iso este se! No, nyt oon kolme kertaa treenannut yksittäistä hyppyä 45cm tai 55cm ja voi että mulla sydäntä kylmää. Nytkin kurkkua kuristaa, ihan pöljä oon..mutta minkäs teet kun oikeesti ahistaa. Olisko siis vaan nyt järkevää unohtaa koko hyppyasia hetkeksi ja palata asiaan vaikka joskus sitten? Kun kun..en haluais yhtään nyt hypyttää aakeeta laaketa. mieluummin sitten vaikka ihan ilman rimoja? Mutta kun jo nyt menee kaahottaen niin tuossakaan ei nyt järkeä taida olla. Tai sitten hypytän vaan niitä yksittäisiä ja nostelen niitä 45 ja 55cm korkeuksiin? Mutta mitä tehdä kun tiputtaa? Nyt oon sanonut höh ja oho, nostanut riman ja palkannut kun hyppää puhtaasti. Jotenkin tunne, että pakko regoida jotenkin, mutta tarvisko? Jotenkin en osaa pitää sitä vielä valmiina isoihin hyppyihin. Tai sitten mulla on liian pehmonen asenne tähän hommaan. Ja jos jotain niin kylläpä nyt toistelen itseäni.

Sitäkin tässä mietin, että eihän koiria voi vertailla keskenään. Jotain toista voi varmasta hypyttää matalilla vaikka kuinka pitkään ja varmasti oppii loikkaamaan korkeampiakin. Mutta ehkei kaikkia vaan voi? Jotenkin musta tuntuu, että Pirkko on sellanen tyyppi. En osaa selittää miksi, mutta ainakaan ei ole kyse siitä, että haluaisin sen saada jo hyppäämään maksihyppyjä. Se on vaan se joku kumma intuitio, joka sanoo, että älä hypytä tuota enää noilla matalilla, siitä ei seuraa hyvää. .aargh.

On myös mennyt nyt puomia kokonaisena muutamia kertoja riman hallilla. Ahistaa. PentuAata on myös mennyt ja muutaman kerran supervauhdilla tullut hirveella iskulla 2on2offiin- ja yllättävää, mua ahistaa. Keppejä rupesin nyt vihdoin tällä viikolla treenaamaan. Teen nyt sitten sekoituksena kujaa ja vinoja. Ja kaaretkin otan mukaan varmaankin. Se nyt ei ahista, onneksi jokin sentään ei.

No, en tule nyt hullua hurskaammaksi tässä asiassa. Mielipiteitä on varmaan monia ja ketä sit nyt pitäisi uskoa. Ehkä jos sitä omaa sisäistä ääntään? Ja jättäisi nyt nuo hypyt vähäksi aikaa ja keskityttäisiin keinun, keppien, renkaan ja pöydän treenaamiseen. Onhan noissakin tekemistä kun treenimahiksia on kuitenkin vain onnettomat 1-2krt/vkossa. Ja jos välillä ottaisi yksittäisiä hyppyjä vähän korkeemmilla eli niillä 45 tai 55cm? Ja kun on kuvattu niin sitten alkais ottaa niitä enemmän ja osana rataa? Voi voi ja oi voi. Voisko joku kertoa mulle, mikä on kannattavaa? Tuskinpa.

kyllä kouluttautuminen kannattaa :)

Lauantaina käytiin melkein koko perheen voimin Markon koulutuksessa Tampereen suunnilla. Anja ja Friidu olivat kanssa, olipas mukava nähdä niitä pitkästä aikaa! Mä tykkäsin koulutuksesta kun tuli ihan uusiakin juttuja ja muutenkin ihmeteltävää ja mieleen painettavaa. Treenattiin ”niistoa” uudella tyylillä, jossa koiraa ei haettukkaan riman yli. Loogista ja helppoa kun vaan muistaa tehdä asian yksinkertaisesti. Hyvä harjoitella tuota jos vaikka uudet säännöt joskus kieltävät rimojen yli ohjaamisen. Ja muutenkin aion yrittää ottaa käyttöön, sillä uskon olevan koiralle loogista. Erinomainen havainto myös se, että viljelemäni päällejuoksupersjätöt ja saksalaiset ovat aiheuttaneet sen, että Ava hyppää päällejuoksusta nyt helposti selän taa. Saksalaiset pidän jatkossa mukana, mutta tuota ensin mainittua täytyy nyt vähän harkiten käyttää. Ja vahvistaa päällejuoksuja! Avalle haasteellisinta oli pujotella seinään päin kun en ollut vahvasti sitä auttamassa. Voi raasu, liekkö unohtanut, että toi on ihan vanha juttu, mikä sen pitäisi kyllä osata…? No, hyvä muistutus mulle, että perusasioita pitää treenata. Ja mitä vielä? Aa, teen usein huonosti ja huolimattomasti takaakierrot. Ainakin lauantaina. Täytyy muistaa se, mitä koulutuksissa muille viljelen. Ilmeisesti myös paljon viljelemäni sylivekit ovat Avalla nyt päällimmäisenä mielessä joten jos huonosti ohjaan taakse niin tottahan toki lukee sylivekiksi. Ja mitä vielä? Aa, sylivekin voi yhdistää mukavasti pyöritykseen ja poispäinkäännön voi tehdä hyppyesteellä kun siihen tullaan vähän kuin backlap-asetelmista. Ja vieläkö jotain? joo, pitäisi olla tarkempi, että jos käsken sen istumaan tai maahan harjoitusten välissä, niin ei niistäkään saisi omin luvin hipsiä mihkään niin kuin ei lähdöissäkään saa. No olihan monta asiaa! Ei ollut turha reissu!

Pirkkokin meni pikkusen. Kaahotti ja syöksyi mm. päin kun yritin saada takaakiertoon. Tuhma Pirkko. Mun pitäisi varmaan osata reagoida jos tulee härskisti päin. Mutta kun se on mun ihana pikkuPirkko. Jep,tekemistä siis riittää ihan jo lähtien tästä mun ”tuitui, äiteen oma maailman pienin pikkupirkko”-asenteestani… :)

Ai niin. Ava hyppäsi treenissä päin muuria ja illalla huomasin, että sillä oli mojovat mustelmat takareidessä. Kylmäsin ja päätin, että jätän sen kanssa sunnuntain kisat väliin. Ilmeisen kovin oli kolauttanut kuiteskin itsensä. Nyt on kyllä kinttu ihan normin näköinen ja mustelmakin on jo pienentynyt kovasti joten eiköhän tuo hengissä selviä.

Sunnuntaina kisasin Pötkön kanssa. Lahjattomat harjoittelee. Me ollaan siis lahjattomia ja meidän pitäisi ilmeisemmin treenata jos tuloksia mielii tehdä. Teimme komeita virheitä kohdissa, joissa muut eivät päässeet virheillä itseään kehumaan. Tarvitaan kait siihenkin vähän taitoa? No, parasta kuiteskin, että metkulla oli ihan voittaja-ilme ratojen jälkeen. Ainakin sen mielestä sillä meni sairaan hyvin, sillä ilmeisesti sen mukaan se koira voittaa, joka saa viettää eniten aikaa radalla. Koko rahan edestä! Mä luulen, että meidän meno ainakin vähintään nauratti tai ahdisti yleisöä koko rahan edestä.

Ai niin, käytiinhän viime viikon tiistaina Niinun treeneissä Avan kanssa. Sieltä tärkeimpänä jäi mieleen, että mun liikkeille lähdöille tarvii tehdä jotain. Ehkä niille voi jotain tehdäkkin, kun vaan pitää mielessä, että ei pysähtele turhia ja että lähtee liikkeelle :) Ja välillä voisi ottaa muutaman pienen askeleen harppomisten sijaan, jotta esim. valssissa ehtisi mukavammin merkkaamaan ponnistuspaikkaa ja alta pois. Niinu kehui, että Ava oli muuttunut paremmaksi viime näkemän jälkeen. Kiva kuulla. On se mustakin kyllä muuttunut paremmaksi. Oikeastaan se on aika hyvä silli!

Ens viikonloppuna kisataan sitten hulluna. Tai no joo, keneen nyt sitten vertaa. Lauantaina metkulla ja Avalla kolme starttia riman kisoissa ja sunnuntaina Avalla kolme starttia Hyvinkäällä. Mukavata!

Niin ja jee! Pahkis ja Pasi taituroivat eilen nollavoiton kakkosista!