sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

kultainen kapulannoutaja

Nyt on pitänyt kisarintamalla hiljaiseloa sitten Ahvenanmaan reissun. Ollaan treenattu Avan kanssa pari kolme kertaa viikossa ja treenit on sujunut kyllä hyvin. Oon tehnyt sille lähtötreeniä ja treenitilanteessa ainakin näyttää siltä, että treenistä on ollut hyötyä. Oon treenannut sitä, että se pystyisi lukemaan rataa alkuun mahdollisimman paljon itse niin, että oon sijoittunut kauas pois. Itseasiassa Ava osaa hyvin napata kaikki edessä olevat esteet, vaikka joutuisikin pois suoralta linjalta muhun kohdistuen. Oon myös treenannut sitä, että saisi sille panokset vähän kovemmiksi lähtötilanteessa. Oon treenannut haukuttamista lähdössä jne. Aina kun olen treenissä keskittynyt johonkin asiaan niin homma toimii erinomaisesti, sitten kun vain saisi taidon siirtymään muihinkin tilanteisiin. Muuten teemana on ollut aina vaan itsenäisyys ja vauhti. Välillä koira irtoaa aivan sairaan makeesti ja kulkee kovaa, mutta se kauan kaivattu tasaisuus vaan puuttuu aina vaan. Koskaan en tiedä, millaisen koiran kanssa treenikentälle menen. Sinänsähän tälläinen harrastaminen on melko jännittävää (jos asiasta positiivisia puolia haluaa etsiä..:) Koskaan ei voi tietää onko tehnyt hyvän suunnitelman kun ei tiedä, että meneekö koira tänään kovaa, hiljaa, irtooko, kulkeeko kädessä, osaako hakea itsenäisesti kepeille jne. Ollaan käyty myös nyt muutamissa epiksissä. Ajatuksena on ollut, että jos näen, että laamailee niin puutun asiaan. Ei ole pahemmin laamaillut joten ei ole tarvinut puuttua. Itseasiassa se on tehnyt oikein hyvä suorituksia ja oon iloinen siitä. Itse olen saanut jotain virheitä aikaan, mutta niistä ei ole koiraa syyttäminen. Pääasia, että Ava on kulkenut hyvällä innolla.

Noutohan on ollut melko haasteellisen oloinen projekti meillä. Oon sitä treenanut välillä enemmän, välillä vähemmän - yleensä kyllä kallistuen enemmän siihen vähemmän kategoriaan, sillä homma tuntuu melko haastavalta. Ongelmana siis se, että Ava ei halua purra mihkään kovaan tai vähänkään painavampaan kunnolla. Ollaan ehkä vähän turhankin hitaasti edetty asiassa joten tänään päätin, että hitot, kokeillaas ihan pokkana mitä tapahtuu kun heitän sille kapulan ja lähetän hakemaan. Mitä mitä mitä- se haki sen ihan hirveellä vauhdilla ja toi aivan mielettömän kauniisti sen mulle ilman pureskeluja tai mitään.Mä olin ihan sulaa vahaa ja niin ylpee siitä. Piti kokeilla uudestaan ja se onnistui vielä toisenkin kerran. Sitten Pasille huutamaan, että tules katsomaan niin arvatenkin kolmas kerta ei enää onnistunutkaan. Hitto ku intouduin. Olis kait pitänut jättää homma pariin onnistuneeseen suoritukseen. Kolmannella kerralla Ava tarttui kapulaan sen päästä niin, että kapula roikkui alaspäin. Just. No, tätä harjoitellaan ja nytpä tiedän, että se osa jo aika paljon :)

Ihanaa, enää reilu viikko loman alkuun!!!! ja ihanaa, ens vkonloppuna on Sm-kisat joten tiedossa on paljon jännitystä ja toisten onnistumisista liikuttumisia. Juhannuksena kisataan Hailuodossa, siistiä. Eilen illalla alkoi mystisesti flunssa kuin puun takaa. Nyt kurkussa kihelmöi inhottavasti, nenä on tukossa ja päässä humisee. Toivottavasti tämä nyt pian tästä.