Viime keskiviikkona Tuomo toi Metkun sporttikoirahallille treeneihin - vitsit, mitä luksuspalvelua :)
Radan kepeille vienti oli kinkkinen, enkä vaan kerrassaan saanut sitä sujumaan osana rataa. Olis pitänyt osata: tiukka avokulma, pitkältä lähettämällä, ahtaasta välistä, takaaleikkauksella jne. Metku ei tullut ennen leikkausta yhtään kiinni ja painoi läpi suoraan keppien mihin lie väliin. Kokeilin kohtaa eri tavoin, mutta en vaan saanut sujumaan. Lopuksi koira alkoi olla jo ihan loppu joten oli pakko antaa periksi. Parin esteen takaa lähetys onnistui onneksi varsin makeesti. Ongelma siis se, että juoksi läpi leikkauksesta. Muuten treenissä onnistui ihan mukavasti pätkä jos toinenkin. Parit rimat tuli alas alussa sekä kohdassa, johon menin ihan liian eteen valssaamaan. Alun tiputukset oli musta enemmän pötkön huolimattomuutta kun sillä oli niiiiiin kiire ettei vaan voinut, vaikka pitäiskin. Kontaktit ihan kelvolliset, mutta himmaa kyllä jonkin verran treeneissäkin alastuloja. Tein myös parilla hypyllä eri ohjauskuvioita ja näyttäis siltä, että sylkkäreissä on tapahtunut edistystä :) Myös niistoihin kokosi itseään paremmin.
Avan kanssa ollaan vähän tottisteltu ja temppuiltu nyt juoksujen aikaan. Ei paljoa ja ihan sisätiloissa, mutta melkein joka päivä ainakin yhden setin verran. Lähinnä oon jääviä ja noutoja tehnyt sen kanssa. Jäävissä näyttää osaavan eri asennot hyvin, mutta seuraamisen yhteydessä tuppaa tarjoamaan aina viimeksi vahvistettua liikettä eli ei malta kuunnella, mitä sanon. Onnistuessaan tekee liikkeet musta hyvin, asennot tulee nopeaan ja puhtaasti. Eritoten maahanmenoon oon tyytyväinen. Istumaan jääminen ehkä liikkeistä hitain ja siinä vähän liikaa sillä ajatus eteenpäin. Kun päästään ulos niin, että tilaa enemmän niin pääsee paremmin puuttumaan näihin. Nouto on ihan vaiheessa, enkä oikein näe mitään loistavaa tulevaisuutta sen suhteen.. Ei vaan edetä siinä mihinkään. Tai no, edetään joo, mutta niin hitaasti, että en kestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ottaa kapulan aika hyvin suuhun ja istuu edessä se suussa ilman, että puree kapulaa. Toi pureminen on ollut melko mielenkiintoinen ongelma.. Edelleen ote kapulasta on huono, puree tosi varovasti siihen kiinni ja aika pienestäkin häiriöstä, keskittymisen vähänkin herpaantuessa joko korjaa otteen tai tiputtaa kapulan maahan. Se missä ei päästä eteenpäin on se, että en saa sitä tajuamaan, että poimisi sen itse suuhunsa mistään muualta kuin edessä istuessaan ja tarttuisi siihen voimakkaammalla otteella. Kun on musta vähänkin kauempana ja odottaisin sen itsenäisesti tekevän jotain niin alkaa se hermoilla, joka näkyy siinä, että jos tarttuukin kapulaan niin jäytää sitä hullun kiilto silmissä hetken ja tiputtaa sen maahan, jonka jälkeen aloittaa pyörimisen tai tarjoaa esim maahanmenoa.Se ei siis tajua jotenkin yhtään, mitä sen pitäisi tehdä. En ymmärrä, millaisella rautalangalla asia sille pitäisi selvittää kun tuntuu, että en kait nyt niin epäjohdonmukainen ole asiassa ollut? Ärsyttää toi nouto aika paljon, vaikka sinänsä ei kait sillä väliä olis, kun ei sitä mihinkään nyt edes tarvita.
Vietän parhaillaan saikkua kotona kun noidannuoli iski taas eilen niskaan pitkästä aikaa. Harmittaa vietävästi, koska luulin, että tää vaiva olis jo mennyttä. Eilen se kuitenkin taas pamahti niinkin vaarallisessa tilanteessa kun venytellessäni käsiä kohti kattoa. Kuului rutinaa ja sen jälkeen meinas taju lähteä kun niska kramppas niin pahasti, että silmissä pimeni ja kipu oli aivan jäätävä. Onneks ihana työkaveri lähti tuomaan mut kotiin, sillä auton ajaminen ei olis ollut kovin turvallista. Nyt tänään tilanne on onneks jo eilistä parempi, mutta töihin en vielä kyennyt lähtemään, sillä päätä en vielä pysty kääntämään mihinkään. Jos homma etenee niinkuin yleensä, niin huomenna kaiken pitäisi olla jo paremmin ja luultavasti pääsen jo töihinkin. Fyssari työkaverit todistivat eilen tapahtunutta ja meinasivat, että olis varmaan jo aika suhtautua asiaan vähän vakavamminkin ja mennä ihan vaikka kuvaamaan niska kaiken varuulle. Ei välttämättä huono ajatus. Pahkiksen mielestä oon ihan kunnossa, enkä ainakaan tarvi enää niskatukea. Juttelin aamulla puhelimessa työkaverin kanssa (sain kuulla, että meijän työpisteeltä on löytynyt hometta ja nyt ainakin yksi huoneista on käyttökiellossa..) ja niinä viitenä minuuttina hän oli pureskellut lainassa olevan tuen palasiksi... Kauheen kiva. Täytyy varmaan duunissa tehdä uusi tilalle.
Metku tulee meille tällä viikolla ke tai to hoitoon. Tarkoituksena olis kisata sen kanssa nyt pääsiäisenä la ja ma ja käydä vähän treenaamassa ainakin pe. Maanantaina päästään myös jo Avan kanssa treenaamaan näillä näkymin kun vuorossa olis Riman pro-valmennukset. Pääsiäisen jälkeisenä vkonloppuna tulee Janita kouluttamaan Rimaan joten kaikkea mukavaa tiedossa nyt kisa- ja treenirintamalla kunhan vaan saan itsenä tästä kuntoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti