torstai 22. huhtikuuta 2010

Treenejä treenien perään ja synttäreitä myös

Eilen treenit Metkun kanssa Niinun opissa sporttikoirahallilla. Rata oli erihyvä, siinä riitti sopivasti tehtävää treeniaikaamme suhteutettuna. Tehtiin treeni parissa pätkässä, joka oli oikein hyvä idea, sillä hallissa on sikakuuma. Miten ihmeessä sitä voi treenata kesällä?

Olin Pötkökoiraan tosi tyytyväinen. Kaikki virheet mitä syntyi, oli täysin allekirjoittaneen syytä. Metku piti loistavasti kinttunsa kurissa, eikä tiputellut rimoja. Tuli myös ohjaukseen mukaan hienosti ja kontaktitkin toimivat. Hyvä Pötkökoira! Mulla sen sijaan skarppaamisen varaa.. Tajusin, että virheitä tuli suurimmaksi osaksi siksi, että en ollut sisäistänyt treeniä joka kohdalta. Aukko/katkos ajatuksissa oli myös katkos tekemisessä. Kun en ollut satavarma, mitä teen niin se näkyi ohjauksessa niin, että rytmitin väärin tai kertakaikkisesta ohjasin jotain ihan kummallista (muutin kokonaan esimerkiksi alkuperäistä ohjaussuunnitelmaa lennossa- todella järkevää…). Jatkossa siis, sääntö numero yksi: tutustu kunnolla harjoitukseen, jotta rata on oikeasti täysin kirkkaana mielessä ja sitten keskity tekemiseen! Niin yksinkertaista, mutta miksi joskus niin vaikeaa?

Enivei, puolivalssit on mulle vaikeita. En osaa liikkua niissä eteenpäin ja tunne on kuin norsulla posliinikaupassa. Hätäratkaisuna kömpelyyteen syntyy usein flippi, eikä se nyt tietty aina huono asia ole, mutta kuitenkin jotain, mitä en ole yleensä suunnitellut. Täytynee varmaan itsekseen käydä puolivalssailemassa ja hakea vähän tuntumaa ja ketteryyttä siinä liikkumiseen. Treenissä käytiin läpi myös rytmittämistä ja oman liikkeen pysäyttämisen hyödyllisyyttä. Tosi hyvä, tuli siis jatkoa siihen, mitä J&J-treeneissäkin on treenattu. Otan niin tavoitteeksi oppia tänä vuonna sen, että hyödynnän liikkumisessa selkeitä temponvaihteluita ja pysäytyksiä paremmin. Itse asiassa ihan vähän olen jo ymmärtänyt asiaa, sillä ratoja katsoessa on tullut mieleen kohtia, joissa voisin toimia erilailla kuin oon tottunut rytmityksen suhteen. Huomasin myös, että puolenvaihdoksissa olen ehkä hieman sisäistänyt myötäkäden(?) käytön tärkeyttä, sillä ohjasin valssit usein niin, että vähintään molemmat kädet olivat mukana tai sitten nimenomaan se, jonka ansioista rintakehäkin kääntyy oikeaan suuntaan. Epämääräinen selitys, mutta hyvä juttu. Luulisin, että teen asian nyt enemmän oikein. Ainakin Metkun kieltoprosentti hypyillä on taatusti nyt huomattavasti pienempi kun aiemmin. Nyt käännöksissä se usein kokoaa itsensä ja valmistautuu käännökseen ilman, että jää pyörimään esteen eteen. Metkun kanssa asia on selkeämpää, Ava antaa enemmän anteeksi.

Kävin tiistaina treenaamassa vähän Avan kanssa tottiksia ja keppejä ja Metkukin pääsi keppitreenaamaan. Kepeillä molemmilla teemana tiukat leikkaukset ja avokulmat. Metku ampuu Avaa paremmin kepeille sisään ja osaa paremmin avokulmat, mutta toisaalta ottaa enemmän häiriötä leikkauksissa. Ava kun päätyy kepeille, niin ajatus pysyy sillä hyvin eteenpäin, eikä välitä siitä, mitä hörhöilen ja missä.

Ava teki tottiksia hyvin. Mun taitava koirani! Se on mennyt selkeästi eteenpäin jäävissä ja keskittyi erihyvin koko ajan, vaikka takana oli melko riehakas keppitreenit ja Pasi ja Pahkis treenasivat vieressä. Luoksetulot ja seuraaminen olivat myös musta varsin erinomaisia. Kaapokin pääsi tokoilemaan, tehtiin ruutua, jääviä, luoksetuloja ja kaukkareita. Hitto, mitä sitä panttaan, enkä kisaa sen kanssa. Nyt vaan ruutu ja tunnari kuntoon niin hyvin vois lähteä kisaamaan. Kaukkareita pitää kanssa tehdä, mutta liika hinkkaaminen niiden osalta taitaa olla vaan huono asia- pappa kun luulee, että hommassa on jotain mätää jos jotain alkaa ns. työstämään ja menee epävarmaksi helposti liikkeen osalta.

Pahkiksen ruutu on niin hieno. En oo tainnut koskaan nähdä kenenkään tekevän ruutua niin upeesti ja se on vasta pian 8 kk! Muutenkin sen keskittyminen ja tekemisen moottori on kadehdittavaa. Vaikka häiriköin kuinka Kaapon, Avan ja Metkun kanssa niin kaveri tekee ihan täysillä, eikä anna minkään häiritä tekemistään Pasin kanssa. Jotenkin liikuttavaa. Se on liikuttava. Syötävän söpö. Tomera. Hullu. Vähän ruma ja tosi hassu. sitä kun katsoo niin ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Silloin on koiran virka hyvin täytetty.

Allilla oli eilen synttärit ja se täytti tärkeät 8 vee. Neitokainen on nyt veteraani-iässä. Tiedä häntä jos sitä vaikka innostuisi sen kanssa vähän mummomisseilemäänkin kun on kertakaikkisen hyvässä kunnossa. Alli vietti synttäreitään riehuen pihalla kumikenkä suussa ja pääsi illalla Pasin kanssa tokoilemaankin. Oli kuulemma mennyt kuin synttärisankari konsanaan (ehkä hieman vallattomasti luulisin?). Onnea siis Ammulle, maailman parhaimmalle ja kauneimmalle pilkkukoiralle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti