keskiviikko 22. helmikuuta 2012

ahkeraa päivitystä ja treenausta

Tänään alkoi miniloma, jota niin rakastan. Ilma on koree ja mihinkään ei ole kiire :) Parhautta on herätä aikaisin ja todeta, että on ihan ok nukahtaa uudestaan. Ja sitten herätä tunnin päästä ja miettiä, että vieläkö nukuttaa- ja jos siltä tuntuu niin antaa mennä vaan!

Eilen oli erinomaisen hyvät hyvänmielen treenit molempien flikkojen kanssa. Ensin Sussun kanssa Jarin treenit ja sitten Pirkkoliisan kanssa sporttikselle yökyöpeilemään. Jarilla oli n. 28 esteen vauhdikas rata, josta ekalla kierroksella kolmanneksi vika riman alas. Valmistelemalla tuota käännöstä paremmin sujui homma kuin elokuvissa. Puomin ylösmenot muurinkalikan kanssa olivat nyt hyvät ja itseasiassa kontakteihin olin tyytyväinen muutenkin. Ollaan nyt treenattu enemmän kisanomaisia kontakteja treeneissä, tai pitäisikö sanoa, että olen vähentänyt palkkaamista ja treenannut sitä, miten ottaa koira nopeammin mukaan. Taka-ajatuksena myös saada virhe aikaan, josta pääsisi huomauttamaan. Eipä tuolle tarvi kummemmin huomauttaa: "oho! mitä herranjumala teitkään?" - tyyppinen ilmaisu riittää, sillä kyseessä on vain tilanne, jossa Sussu kokeilee voisiko olla suurpiirteisempi. Eilen sainkin vikalla puomilla sen varastamaan, mikä oli erinomaista. Tämän jälkeen pysyi taas hyvin. Keppien sisäänmenot eivät ole niin hyvät kuin voisivat olla, mutta ehdin aina avuksi ja se, että ryntään edellä, tekee myös Sussusta nopeamman. Vahvistelen sisäänmenoja, mutta tärkeämpänä melkein pidän, että kestää kepeillä vedätykset jne. Kaikenkaikkiaan siis kestäisi keppien jälkeen tai aikana tapahtuvat ohjaukset. Sillä jos ajattelen kisoja, niin tuosta osaamisesta on suhteessa paljon useammin hyötyä kuin siitä, että sukeltaa itsenäisesti monien metrien päästä kepeille.

Sporttiksella treenattiin Sarin ja Pyryn seurassa. Oltiin ehkä vähän ällöjä kun jaksettiin taas hehkutella noita kersoja, mutta kun ne ovat vaan niin.. ihania!

Treenattiin samaan aikaan, eikä se kumpaakaan millään tasolla haitannut. Miten helppoa on myöskin se, että toiselle voi olla avuksi kun oman koiran voi käskeä pysymään hetken sivussa. Pirkon kanssa tein Jaakon kotiläksyjä eli otin kutsuna eri esteitä (muuri, rengas, pituus, pussi) ja yhdistin niihin yhtä estettä, jossa vahvistin ihmisnuolta. Laittamalla lelun valmiiksi ihmisnuolen jälkeiseen elämään siivekkeen vierelle, maahan, sain aikaan saman virheen kuin Turussakin. Eli hyppäsi renkaan sivusta kun ajatus jäi maassa olevaan leluun. Hyvä juttu, sillä väitän, että sain asiaa korjattua.

Lisäksi treenasin ihmisnuolta muurilla ja aijai, millaseen käännökseen ja millä vauhdilla tuo kykenee! Lisäksi keppejä ohjureilla ja nyt teemana irroittelu niin, että hakisi ne kauempaa ja pujottelisi rohkeasti loppuun saakka. Lisäksi yhdistin keppejä rataan. Myönnettävä on, että vaikka Pirkon toistomäärä on ehkä tuhat kertaa vähäisempi kuin Avalla niin sillä on nyt jo enempi ajatusta kepeistä. Lähtee käskystä itsevarmasti kepeille, eikä mieti muuta. Sitten myös hieman Aan alla olevaa putkitreeniä, loppusuoraa täysillä vedättäen ja irrottaen niin, että rimat pysyisivät sekä hieman välistävetoja.

Kaikkea pikkusen aikaa ja välillä taukoja. Pirkko jaksaisi kait ikuisuuden, josta johtuen mun pitää olla meistä se viisaampi. Teki musta hienosti hommia ja ajatuksella. Välistävedot ja serpentiinit ovat hankalia ja niitä on vaan työstettävä. Tekemistä riittää vaikka muille jakaa, mutta etiäpäin on taas menty niinkuin kuuluukin.

Nyt jos sitä lähtisi lenkille ja vähän siivoilis. Illalla voisi salilla piipahtaa ja Skutillakin pitäisi käydä allekirjoittamassa joku selvitys, miksi tuo on tunnistemerkattu uudestaan.. Se siis sirutettiin lonkkakuvien yhteydessä kun vanha siru ei toiminut. Ja koska Skutilta oli jäänyt tuo paperi lähettämättä kennelliittoon, ei meidän kuvia ole vielä voitu lausua.

Tänään siis tälläistä, huomenna superheppailupäivä ja perjantaina pitäisi viedä osa elukoista hoitoon leirin takia. Sopivasti ohjelmaa, jotta ehtii myös vaan olla ja levätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti