Nyt olisi niin paljon kirjoitettavaa: Rooman matka oli aivan ihana, Pirkko on aloittanut episuransa ja...täddädädäääää!!!! - meille muutti pentu.
Kaikesta ihan nopeasti, Roomaan ja pentuun täytyy paneutua vielä lisää paremmalla ajalla.
Roomassa oli suurimmaksi osaksi lämmintä, maisemat kauniita ja ruoka hyvää. Kaikki mukana olevat olivat kerrassaan mukavia tyyppejä ja juttua riitti. Koirat oli monentasoisia kuin myös ohjaajat, mutta oli oikein siistii nähdä erityisesti niitä hienoja koiria ja personallisia ohjaajia. Ava lensi hyvin ja oli muutenkin erinomainen kisakaveri. Erityisesti eka rata oli hyvä, siitä rima, mutta vauhti oli kohdillaan ja tekemisestä jäi hyvä fiilis. Lopuilla kolmellla karsintaradalla myös pikkuvirheitä: jokaisella yksi rima ja yhdellä puomin ylösmeno. Noiden jälkeen en skarpannut ohjauksessa kun tuloksella ei ollut enää väliä ja jonkun radan jätin keskenkin. Finaaliiin ei siis päästy, joka tietty siellä päässä alkuun harmitti. Eipä tuota itkemään kannattanut kuitenkin jäädä- agility nyt voi joskus olla niin pienesti kiinni. Meille ei rimoja suomessa niin treeneissä kuin kisoissakaan oikeastaan ikinä tipu joten käytiin sitten tuolla tiputtamassa niitä. Ehkäpä tän kesän rimat oli siinä :) Mutta reissusta kertyi juuri sellaista kokemusta, mitä siltä halusinkin! Ja kaupanpäälle kasapäin hauskoja ja mukavia muistoja :)
Sitten epiksistä. Ollaan käyty pirkon kanssa nyt kolmissa eri seurojen epiksissä. Tarkoituksena käydä katsomassa vieraita esteitä ihan treeninomaisesti: kontaktien, lähtöjen ja käännösten palkkausta jne. ja huomauttamista rimoista. Rimoja ei ole muistaakseni tullut, mutta joka paikassa rimat on olleet 50cm, mikälie vilitys. Kontaktit on ollut hyvät, välillä venyy vähän turhan pitkäksi alastulolla, mutta en siitä välitä. Nollaratojakin ollaan tehty (tai siis ei, koska olen palkannut), mutta jotain virheitäkin kerätty. Lähinnä virheet on tulleet esteiden ohituksista ja on se jotain ekstraesteitäkin bongannut. Ei ota mitään häiriötä ympäristöstä ja tekee täysii, siinä kait ne mulle tärkeimmät asiat. Menee mukavaa vauhtia, mutta pitää myös nuppia kasassa, joka on sekin varsin kivaa. Se on kyllä nasta sesse, mun PirRKko :)
Ja sitten pennusta! Sellainen vaan tuli. Ohi kaiken alkuperäisten suunnitelmien, järjenäänen ja sopivan tilanteen. Rakkautta ensi silmäyksellä, sitä se taisi olla ja se oli nyt riittävä tekosyy. Pasin koira ja minä lellin sen ehkä piloille, sillä se on aika hurmaava. Pentu tuli suomeen maanantaina Walesista. Saija sen osti ja laittoi (?) meille :) On siis uros, n. 8vkoa, trikki, takkukarvanen paimen. Isä on David Evansin Doc ja emä Colin Gordonin Meg (meniköhän oikein). Se leikkii todella hyvin ja suhtautuu asioihin aivan järisyttävän täyspäisesti. Me tykätään siitä jo kauheesti! Nimi pitäisi jässikälle keksiä, mikään ei tunnu oikein istuvan sille. Prinssi Philippinä nyt kulkee ja milloin minäkin. Aika hauska juttu! Toivotaan, että sydämellä tehty ylläripäätös osoittautuu loppupeleissä erinomaiseksi valinnaksi. Ainakin nyt parin päivän jälkeen tuntuu isosti siltä.
Nyt treenaamaan Pirkkiksen kanssa. Hurmuri saa lähteä mukaan (voinhan ehkä ihan salaa käyttää sen putkessa - ei kerrota Pasille..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti